Niinu Agility Sport

Lisää halliarvosteluja kun kerran reilu viikko takaperin vauhtiin päästiin :P

Viime viikolla käytiin testaamassa Niinun uusi halli, kun ostettiin oman seuran treenivuoro. Toisin kuin Agilityakatemialla, tänne löysi tosi kätevästi navigaattorilla osoitteella Salmitie 6, Kirkkonummi. Parkkipaikalle vievän portin edessä oli iso kyltti Niinu Agility Sport, joten ajo-ohjeita ei sen kummemmin tarvittu. Hallissa on kaksi kenttää, molempiin on omat ovet, toinen hallin päästä ja toinen sivusta. Molempien vieressä on hyvin parkkipaikkoja, yksi auto tosin kyseli mistä parkkikselle pääsee kun tuli eri suunnasta eikä ollut vielä ohittanut tätä porttia. Halli on aivan Masalan juna-aseman vieressä, joten julkisillakin pääsy onnistuu paremmin kuin hyvin.

Koska halli on tosiaan uusi, oli siellä kuitenkin paikallaoleva väki vähän pihalla ja etsiskeli että mistäs tänne mentiin. Satoi ja oli pimeää, hyvä kun omat seuralaiset tunnisti. Loki taisi heti tietää, että kyseessä on agilityhalli, sen verran kovaa se veti sisällepäin. Päädystä menevälle ovelle ei ollut portaita joten väki joutui vähän pomppimaan.

Lämppämaastot ei niin kaksiset, en ainakaan tällä kerralla löytänyt mitään kivaa paikkaa missä olisi voinut vapaaksi päästää vaan autotien viertä mentiin asfaltilla. Saattaa toki olla että paikalliset tietäisikin paremmat maastot tästä läheltä tai jos vähän kauemmas lähtisi. Valaistus oli mutta heijastinliivi ja vilkkuvalo tarpeen. Otsalamppua ei kuitenkaan tarvinnut.

Hallissa oli hyvä pohja ja esteet. Väliaidat mitkä erottivat kaksi kenttää oli kevyitä ja helpot kantaa blokkaamaan koko väli. Vessaa ei löydetty vaikka luulisi että se siellä jossain takahuoneessa olisi. Hallin ovi avautui itsekseen tuulessa, mutta ehkä ei vain osattu käyttää lukkoa fiksusti. Kentän laidalla oli hyvin tilaa häkeille (valmiina ei ollut häkkiä, mutta on kuulemma tulossa) ja hallissa oli sen verran lämmin, että t-paidalla sai olla ainakin näillä keleillä. Numerolaput oli kevyet paperista ja muovista tehdyt mutta ajoi ihan hyvin tarkoituksensa.

Ainoa selkeä yllättävä negatiivinen asia oli kentän pienuus. Se oli meinaan, noh pieni. Sporttarin pieni puoli on varmaan noin kolmasosan suurempi ja Piskipajankin kentät tuntuvat tähän verrattuna isoilta. Shantin suunnittelema rata ei olisi mitenkään mahtunut siihen joten teimme valmiina olevaa rataa. Toinen kenttä oli todennäköisesti ainakin hieman suurempi, mutta tämän kentän pienuus oli kieltämättä pettymys. Jonkun verran rakennusromua ja tavaraa oli vielä kentän laidalla joten en tiedä tullaanko tätä kenttää vielä hieman suurentamaan reunemmalle, luulisi ainakin että olisi fiksua.

Toinen miinus ainakin tässä vaiheessa puuttuvista rimojen korkeuden mitoista, ei ollut hajuakaan missä oli mini-medi-maksi rajat puhumattakaan senteistä. Jotkut lohkeamat oli ehkä(?) tehty siivekkeisiin merkkaamaan keskimääräisiä korkeuksia, joten käytettiin niitä vaikkei varmoja oltu.

Eli ihan kivanoloinen halli, helppo löytää ja muuten puitteet kuosissa mutta tosiaan kovin suurta rataa ei kannata ainakaan tällä kentällä suunnitella tekevänsä. Pieneen treeniin toki ihan sopiva ja varmasti tullaan jatkossakin ostelemaan tänne treenejä jos sattuu tulemaan myyntiin.

Tässä vielä lumiaräpsy kentästä mistä saa ehkä vähän yleiskuvaa millainen se on. Koko tuskin tästä näkyy.

Itse treenit meni ihan kivasti. Haettiin epäloogisia putkenpäitä, vähän kuin ihmisnuolta tehtiin ja puomia namilätkällä. Oli vaikea ohjata, kun piti liikkua loppujen lopuksi niin vähän itse, olisi riittänyt paljon kauempaakin lähettäminen mutta tietysti piti itse pinkoa liian pitkälle ja lähelle esteitä kun oli olevinaan "kiire". Lopussa yritettiin hienoa sylkkäriä kepeille, juu ei onnistunut ja junnattiin sitä ja Lokilla loppui into ja harmitti ja kepit oli tyhmät. Saatiin me onnistunutkin suoritus mutta harjoitukset vei liikaa toistoja, olisi pitänyt tajuta helpottaa runsaasti aiemmin. Keppien jälkeiselle namilätkälle oli liian suuri veto ja keskeytti aina lopussa. Kepit ei kyllä ole meillä vielä kolmosluokan tasoa, pitäisi joskus keskittyä näihin omissa treeneissä.

Kotiin tultua kävikin sitten näin, eli paikka ensi sunnuntain Suomen Kooikerhondje ry:n agimestiksiin lunastettu! Mestiksiä enemmän jännittää oikeastaan ihan vain kisaamaan palaaminen ja kolmosluokan radat, nämä kun on sarjassaan meille ensimmäiset kolmoset. Tavoitteena radoille pistän että mennään ns. turvallisilla ohjausvaihtoehdoilla että menisi mahdollisimman helposti ja ilman turhia haasteita, pätemisiä tai hienoja ohjausvalintoja mitä "ne muut" ehkäpä tekevät. Lisäksi pitää (yrittää) olla vedättämättä Lokia ja jättämättä sitä suorittamaan esteitä yksin, tätä meille suositeltiin keväällä ja se on jäänyt mieleen. Lisäksi tietysti varmat kontaktit. Mennään tekemään tuttuja juttuja, pitämään kivaa radalla ja viettämään hauska päivä. Toivottavasti mahassa tuntuu tuttu ihana jännitys sekä omista että muiden suorituksista!

On ihan superkivaa, että nämä on juuri rotumestikset, koska paikalle on tulossa tosi kiva määrä tuttuja. Paljon koikkereita, myös muun rotuisia tuttuja ja Lokin puolivuotiaista pennuista Xema ja Velmu ennakkotietojen mukaan tulevat paikalle joten reppuun pitää jättää tilaa myös uudelle Canonille :)

Mahdolliselle agituristille/videokuvaajalle/henkiselle tuelle on autossa tilaa, vink vink Suvi :P