Ei löytynyt pistettä, vaan...

...kaksi tai kolme kertaa normaalia suurempi eturauhanen. Kuvassa ihan lonkkien oikealla puolella näkyvä alue on noin 3,7cm halkaisijaltaan oleva eturauhanen, joka tämänkokoisilla on normaalisti n. 2cm. Kuulemma Lokin eturauhasen kokoisia näkee lähinnä sakemanneilla ja muilla sen kokoisilla roduilla.

Mielenkiinnosta voi verrata tätä selkäkuvaa aiemmin Univetillä otettuun selkäkuvaan, missä eturauhasen alueella ei näy oikein yhtään mitään paitsi valkoista mössöä - mitä oikeastaan on joka paikassa kuvassa. En väitä tai sano, että tuo aiempi olisi ollut huono (ehkä siinä oli asetukset tarkoituksella jotenkin erilailla, kuvattiin eri juttua tms), mutta kyllähän tuo Talvion kuvaama on monta kertaa tarkempi. Talvio innostuikin kovasti kehuskelemaan miten hänen röntgenlaitteensa on Suomen paras, vastaava löytyy ilmeisestikin vain Meilahden sairaalasta. Oli vähän hauskaa kuunnella hänen hehkutusta laitteen spekseistä, kyllä minäkin tuollaisella lesoilisin ;)

Talvion vastaanotto oli melko pieni, vaikeasti ajettavassa paikassa, mutta lääkäri itse hoitajineen oli erittäin miellyttävä.

Aluksi käytiin ulkona katsomassa liikkeet. Ravautin Lokia hitaampaa ja nopeampaa ympäri ämpäri. Loki meinasi joka käännöksessä nostaa koipea naapurin puskiin. Kun lopetettiin, niin lääkäri ja hoitaja vähän naureskelivat vaan että "taitaa se henkiin jäädä...". Kovin huumorintajuista sakkia, no ainakin tunnelma keveni :P

Sisällä sitten pöydälle kopeloitavaksi. Tassua ei aristanut ei sitten millään. Talvio kokeili selkää, mistä pientä aristusta, ja sen jälkeen mahasta eturauhasen huudeilta ja selvä aristus ja Loki kääntyi heti kohti että sattuu. Tämän jälkeen Talvio sanoikin sitten jo että onko ok jos röntgenkuvataan eturauhanen ja ultrataan myös. Sanoin että tokkiinsa tokkiinsa.

Taju pois ja röntgeniin, mistä heti sanoikin että onpas se "huge". Varmistus ultralla. Hoitaja ultrasi Lokia sillä välin, kun minä opetin Talviota lähettämään magneettikuvia Dropboxilla :) ja hoitaja vaan huuteli sieltä takahuoneesta, että "en mä löydä sitä eturauhasta ollenkaan". Syy tähän olikin se, että mokoma oli niin iso, ettei mahtunut edes näytölle. Talvion tarttuessa ultraan löytyi sitten eturauhanenkin ja sitä ihasteltiin siinä aikamme. Kuhisi kuin muurahaispesässä. Mitään patologisia muutoksia eturauhasessa ei näkynyt, eli ei kasvaimia, kystia tai muutakaan, diagnoosi oli siis eturauhastulehdus.

Diagnoosi oli Talvion mukaan täysin selvä, laajentunut eturauhanen aiheutti kipuja koko selkään mikä jumitti paikat niin pahasti, että hermot sitten nykivät jalkaan asti aiheuttaen ontumista. Katsottiin myös nieluun, missä tulehtuneet nielurisat osoittivat reaktiota jatkuvaan pissan lutkuttamiseen mikä vahvisti diagnoosia.

Kuvattiin pyynnöstäni myös varpaat ja syynättiin niitä paljon, mutta ei yhäkään löytynyt varpaista yhtään mitään.

Talvio sanoi, että Lokin selkä, varpaat, liikkeet ja kaikki muukin kunto oli ihan priimaa.

Hoidoksi Loki sai Tardak hormonipiikin, jonkun lihaslääkepiikin, tulehduskipulääkettä sekä Rimadyl kuurin.

Sitä en tajunnut kysyä, että pitäisikö eturauhasta kontrolloida tyyliin kuukauden päästä tai että mistä tiedän, auttaako tardak tuohon ylikierroksilla käyvään eturauhaseen. Ehkä pitää kysäistä. Sitä Talvio sanoi, että ensimmäinen hormonipiikki ei aina auta vaan aika monesti tarvitaan toinen. Jos ongelma jatkuu tai uusiutuu jatkuvasti, niin sitten pitää miettiä tietysti kastrointia.

Ihmetyttää ja ärsyttää, että käytiin kahdella eläinlääkärillä, kahdella ortopedilla, osteopaatilla ja hierojalla ja kukaan heistä ei keksinyt eturauhasvaivoja. Minä tätä ehdottelin ainakin kaksi kertaa eläinlääkärillä ja ortopedilla, mutta ei ottanut tuulta alleen. Kai siinä sitten muut vaihtoehdot oli niin paljon "todennäköisempiä". Ihan niinkuin eräs kommentoija jo ehdottikin... :). (kommentteihin vastaaminen laahaa pahasti perässä, mutta luettu kyllä on jokainen!). Toki tämä on nyt taas diagnoosi numero miljoona, eli teoriassa eihän tämäkään sataprosenttisen varma ole, mutta kohtahan sen näkee miten Lokin käyttäytyminen muuttuu ja jääkö ontuminen tämän hoidon jälkeen pois.

Sitä Talvio muuten sanoi myös, että tällaisessa tulehdustilassa hieronta ja kaikenlainen muu manipulointi kuten osteopatia tekevät oikeastaan ainoastaan hallaa. Eräs kommentoi johonkin, että eikö Lokilla tulehdus näkynyt tulehdusarvoissa, mutta muistaakseni Lokilta ei tosiaan ole edes otettu veriarvoja tämän episodin tiimoilta kertaakaan! Että sitä on ihminen tyhmä.

Lisäksi hoito-ohje oli "kovaa ajoa", eli käsky takaisin kentälle, mistä minä tietysti tykkäsin kovasti. Jos kerran Loki on Talvion mukaan muuten ihan kunnossa, osteopaatti ja hieroja olivat molemmat sitä mieltä, että seuraavaan hoitoon voi olla se kuukaudenkin tauko eli mitään erityisen pahoja ongelmia ei ole, niin mikäs siinä sitten treenatessa.

Tätä noudatettiinkin sitten tänään, kun agikärpäsen puraistessa käytiin pitkästä aikaa Lokin ja Tessin molempien kanssa kentällä. Lokin kanssa tehtiin kaikki esteet läpi ja kevyttä ympyrää, se meni kuin vanha tekijä. Tessin kanssa otettiin taas suoraan menemistä ja lisäksi puomia, missä se alun ongelmien jälkeen siedättyi kestämään hienosti ohjaajan liikettä kun apupalkkaaja samalla palkkasi kontaktipinnalle. Kovin osaamaton se kyllä vieläkin on (onkos tuo ihmekään näillä kentällä käymiskerroilla), ei sitä edes ajattele miten paljon se tarvitsisi vieläkin ihan alkeisopetusta. Sisko pyrkii Tessin kanssa alkeiskurssille syksyksi, se olisi kyllä Tessille ihan oikea paikka missä varmasti saisi paljon todella hyödyllistä yhden tai kahden esteen hakemistreeniä.

Seuraava operaziooni onkin molemmilla sitten juoksu A:n opettaminen. Siinä sitä onkin sitten hommaa pariksi kuukaudeksi ja sen ajankohtaa olen paljon miettinyt, samaan aikaan kun ei sitten tietysti kisatakaan. Tarvitsisi semmoisen kuukauden parin ajan käydä kentällä/hallilla pari kertaa viikossa tekemässä pieniä A harjoituksia. Olisin halunnut parit kolmosten kisat tässä fiilistellä vielä ennen aloittamista, mutta sinne menee kuitenkin tässä agiltyyn palauttaessa ja dopingaikoja odotellessa vähintään kuukausi ja toisaalta taas juoksu A on oikein sopivaa treeniä tässä palauttamisvaiheessa. Lisäksi koikkerien agimestaruus kisataan mahdollisesti marraskuussa, siihen mennessä olisi tosi kiva olla valmis juoksu A. Mutta voi olla että liian kiire tulee silti.