Etsin, mutta haluanko tietää?

Toisin kuin aiemmassa merkinnässä kerroin, aloin kuitenkin taas kiinnostumaan tuon ontumisen aiheuttajasta. On todella vaikea hyväksyä sitä asiaa, että olen jo toisen koiran kanssa tässä tilanteessa, että joudun kiertämään ympäri eläinlääkäriasemia syytämässä rahaa toivossani saada vastineeksi kerrankin jotain vastauksia ja aina tuloksetta. Tässä tilanteessa terve koira ylipäänsä tuntuu niin etäiseltä ajatukselta, että pohdin jo ihan vaan sitä miksi omilla koirillani ei näköjään vaan voi olla sairauksia, jotka diagnosoitaisiin edes sillä viidennellä eläinlääkärivisiitillä? Se mikä ongelma loppupeleissä on on aivan toissijaista verrattuna tähän, että joutuu arpomaan ja lottoamaan että mitä sitä oikein tutkisi ja mihin veisi.

Toissapäivänä seurakaverin koiran varpaan murtumisen aiheuttamat röntgenkuvat pisti taas liikkeelle halun selvittää että mitäs jos vika onkin tuolla varpaissa. Loki on neljänä viime päivänä kolme kertaa nostellut jalkaansa 5-10 askeleen verran. Hetken kuluttua olin jo varannut ajan Univetiin ortopedille tarkoituksena kuvata varpaat ja anturat.

Olin nähnyt Katiskassa aiemmin röntgenkuvan yhdestä anturasta, missä näkyi erittäin suurena koko antura ja sen keskellä yksi piste, joka oli ontumisen aiheuttaja hiekanjyvä. Oletin saamani tällaisia kuvia, mutta kävikin ilmi, että vain yksi eläinlääkäriasema Suomessa kykenee ottamaan noin tarkkoja kuvia.

Meidän ottamat kuvat eilen, kun Loki taas kerran ensin kopeloitiin epämiellyttävästi läpi ja sen jälkeen pistettiin uneen, näyttivät tältä kuin alla. Joo, näkeehän noista toki ettei mitään selkeitä murtumia tai muita ole, mutta eivät ne tarkkuudeltaan ole lähelläkään sitä tasoa mitä tarvittaisiin, kun halutaan nähdä onko anturassa esimerkiksi pieni hiekanjyvä tai muu roska.

Ortopedi katsoi kuvia pitkään ja hartaasti ja yritti löytää sieltä jotain. Jos kovin vaaleanpunaisten lasien läpi katsoi, niin siellä saattoi olla ehkä, jotain tosi pientä, tai sit just ei. Merkitsin nämä kohdat punaisilla laatikoilla kuviin. Vasemmassa kuvassa on ehkä nähtävissä pieni vaaleampi alue nuolen osoittaman kohdan tienoilla. Oikeassa kuvassa on havaittavissa suunnilleen samassa kohdassa joku osio, mihin jos oikein haluaa nähdä, niin voisi olla joku tummempi viiva anturan laidalta, mistä roska olisi mennyt sisään. Saatat nähdä isommassa kuvassa jotain, tai sitten et.

Vaikka miten tarkkaan kyylättiin anturaa Lokin ollessa vielä unessa, ei siellä näkynyt yhtään mitään ja lääkäri olikin sitten sitä mieltä, että pitää erittäin, erittäin epätodennäköisenä, että anturassa olisi yhtään mitään.

Ortopedi katsoi myös aiemmin otetut kuvat. Selkäkuvassa hän sanoi, että voisi ehkä, jälleen ehkä, olla yksi nikamaväli aavistuksen muita pienempi, mikä voisi viestiä jostain pullistumasta tai muusta vastaavasta.

Borrelioositesti otettiin ja näytti negatiivista. 260e näistä tiedoista jäi Univetiin.

Seuraava pysäkki olisi tämän ortopedin mukaan ollut selän magneettikuvaus. Minä kuitenkin päätin tässä välissä tehdä sen, mikä olisi pitänyt selvittää ja tehdä jo kuukausia sitten, eli siirtää ongelman ratkaisemisen Suomen näissä asioissa kehutuimmalle ortopedille Timo Talviolle. Hänellä on käytössään Suomen paras röntgenkuvauslaite, joka kotisivujen mukaan antaa kuvat oikein teräväpiirtoversiona.

Heti tänä aamuna soitin ja sain onneksi peruutusajan huomiseksi klo 15.00. Loki pistetään mitä todennäköisimmin jälleen uneen (taas epämiellyttävän kopeloinnin jälkeen) ja kuvataan varmaan ainakin tuo yksi antura, jos ei siinä näy mitään niin todennäköisesti muitakin anturoita ja selkä. Magneettikuvauslaitetta heillä ei ole, mutta toivon niin, että Talvio osaisi näiden perusteella antaa edes jotain tietoa.

Toivon niin näkeväni ison röntgenkuvan Lokin anturasta, missä keskellä olisi pieni valkoinen piste.

Olen kysellyt paljon ihmisiltä neuvoja ja vihjeitä ja kuullut useita juttuja, missä on ollut vastaavaa ontumista ja sitten on puolisokeana avattu joku iiihan snadisti erilaiselta näyttävä antura ja siellä on ollut koteloituneena joku pieni roska.

Välilevyn pullistumakin vaikuttaisi tässä vaiheessa helpolta ratkaisulta.

Eilen pari henkilöä vihjasi minulle vielä polymyosiitista, mikä olisi näistä kaikista epämiellyttävin, vittumaisin, kamalin ja surullisin vaihtoehto. Tässä eräänlaisessa lihasrappeumasairaudessa koira väsyy, lenkkeily ei kiinnosta, liike on jäykkää, lihakset katoavat ja koikkereilla se on alkanut joillain nimenomaan ontumisella. Tauti on sekä huonosti hoidettava että perinnöllinen. Loki ei ole mielestäni väsyneempi, lenkkeilee yhä mielellään, on ihan ok lihaskunnossa enkä siksi pidä tätä kovin todennäköisenä. Kuitenkin Talviolla otamme todennäköisesti myös lihasentsyymit CK ja ALAT varmuuden vuoksi.

Olen taas joutunut miettimään sitä olenko vain vainoharhainen, ontuuko tuo koira oikeasti niin paljon että sitä pitäisi näin tutkia, vai teenkö asioita taas jotenkin turhaan tai vaikeimman kautta. Erittäin veemäinen tunne ja säälittää tuo poika, joka joutuu näin monta kertaa käymään kaikenmaailman tutkimuksissa.

Noh, huomenna ehkä toivottavasti taas viisaampana. Please God, let there be a piste.