Outi ja Olli-koikkeri kävivät voittamassa pronssia agilityn mm-kisoista ja aiheuttivat järkyttävän motivaatioryöpyn tännekin. Radan näkee tästä, on ne vaan aika huimia. Miten jännittävää olikaan seurata livestreamista ja kyllä hymyilytti nähdä, miten onnellisen näköisenä ja hymyillen Outi lähti radalle. Mitään en radasta muista, paitsi sen liikuttavan tunteen kun tajusin että ne teki nollan. Ja sen jälkeen jännitettiin jotkut turhat Trkmanin radat ja muut nevörhöördit ja katsottiin kun pari koirakkoa meni ohi mutta pronssia tuli.
Sen jälkeen Luxemburgissa hirveät kannustushuudot ja musiikit kovalla ja fiilikset katossa ja väki paikan päällä juhlii ja sosiaalinen media juhlii ja koko Suomi juhlii ja meikä pillittää että yääääh hitto mikä suoritus ja saavutus ja upeeta ja mahtavaa. Ehkä se on tarkoituskin näissä menestyvissä huippu-urheilijoissa, motivoida meitä taviksia uskomaan että kaikki on mahdollista kun vaan tarpeeksi uskoo, treenaa ja tekee töitä (ja onnistuu saamaan sellaisen koiran, joka pysyy ehjänä).
Tässä Olli ja pikku-Loki toivottavasti imemässä vaikutteita.
Heidän innoittamanaan lähdin taas täynnä uutta intoa ja tarmoa tekemään treenisuunnitelmia. Ehdin miettiä jo kaikki syksyn, talven ja kevään treenit aina Purinan kausikortista Lotan koulutusten kautta ensi vuoden SM-kisoihin ja TopTeamiin hakemisiin asti. Sitten kuitenkin paiskoin itseni päin seiniä ja pakotin pitämään tuommoiset ajatukset taka-alalla ainakin niin kauan, kunnes Lokin kanssa on treenattu kuukauden verran normalilla teholla ilman ontumisia (kontrolliaika on varattu Talviolle vajaan kuukauden päähän, mitään vaikutusta ei mielestäni ole vielä Tardakilla ollut).
Sen päätettyäni vajosin noin sekunniksi taas rypemään itsesäälissä kuinka elämä on niin saatanan epäreilua, kunnes päätin että helvetti. Minähän kanssa alan sitten treenaamaan tuon sheltin kanssa, ei se vielä kuitenkaan ole liian myöhäistä *lisää kasa motivointia lisääviä kirosanoja tähän*.
Parit treenit ja parit "treenit" on nyt menty, mm. opeteltiin sylkkäriä ja poispäinkäännöstä puilla ja pari päivää sitten Tessillä oli myös ensitreffit keinun kanssa.
En näköjään lainkaan lakkaa ihmettelemästä miten Tessin kanssa asiat menee niin helposti. Siinä kun Lokin kanssa paiskottiin varovarovasti keinun päätä alas kuukausitolkulla kunnon takapakki-etupakki junnaamisella, niin Tessin ensimmäisellä keinun treenisessiolla se hyppäsi jo puolen metrin korkeudessa olevalle keinulle ja painoi sen maahan tuosta noin vaan. Toki ongelmia voi vielä tulla missä vaiheessa vaan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että keinusta ei tule Tessin edistymiselle minkäänlaista estettä.
Vaikein osuus siinä on varmasti opettaa Tessi menemään maahan keinun päähän 4on asentoon ja odotella siinä kunnes keinu menee maahan ja koira vapautetaan.
Ja toki pitää muistaa, että Lokin kanssa olen itse opetellut kaiken ensimmäistä kertaa ja lisäksi Lokin kanssa aloitettiin keinun opetus ihan väärin ja se pääsi kertaalleen sitä pelästymään. Joten tässä Tessin tilanteessa otan kyllä itse osan kunniasta ja totean, että ehkä minäkin olen tässä jotain parin viime vuoden aikana oppinut.Keinu jää Tessillä vielä kuitenkin tauolle, tarkoitus oli vain paukutella sitä ja todeta ettei se ole mikään jännä esine. Puomi on ensin opetuslistalla enkä tahdo näitä kahta kuitenkaan ehdoin tahdoin sotkea.
2x2 kepit on tilattu takaisin kotimatkalle ja sen jälkeen alkaa sitten Tessillä intensiivinen keppitreenausjakso. Jospa nekin menevät nopeammin kuin Lokilla aikoinaan, ei haittaisi yhtään. Sen opin Lokin 2x2 keppitreenistä, että ne kulmat, ohjaukset ja kepeille hakemiset vaikeistakin paikoista ovat oikeastaan koko tämän metodin suola, kun ne voi opettaa niin suuressa määrin niin aikaisessa vaiheessa ja niin vähällä rasituksella koiran kropalle. Luulin tehneeni sen kunnolla Lokin kanssa, mutta kokemus on osoittanut, että Tessin kanssa tulen kyllä keskittymään tähän vaiheeseen ainakin tuplasti paremmin. Kun neljä keppiä menee suorassa, niin siitä siirtyminen 12 keppiin on lastenleikkiä.
Keskiviikkona omat treenit mihin Tessi pääsee mukaan ja sunnuntaina päästään ensimmäistä kertaa Purinalle kokeilemaan, miten koirilta sujuu lähes suorassa olevan A:n juokseminen.
Saa nähdä miten pitkälle tällä kertaa into riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti