Turisti

Eilen ajeltiin Lokin kanssa Spanieliliiton pääerikoisnäyttelyyn Mustialaan. 1,5h ajelua, nelisen tuntia paikan päällä ja 1,5h ajelua takaisin eikä koira käynyt edes kehässä. Ihan kiva oli käydä pitkästä aikaa kehän laidalla, mutta olihan tuo sinällään vähän turhan pitkän matkan päässä pelkäksi turistireissuksi.

Lokille kuitenkin teki hyvää pitkästä aikaa jokin muu koiratapahtuma kuin agilitykilpailu. Se aluksi kävi vähän kuumana, mutta rauhoittui, kun totesi että jaa näitä koiria pyörii täällä enemmänkin.

Tuomarina oli hollantilainen kooikerhondjekasvattaja Astrid Straaijer (kennel Qunack's Favor), onkohan peräti ainoa tuomaroiva koikkerikasvattaja. Seisoin aina välillä tuomariteltan vieressä mihin kuuli kivasti saneltuja arvosteluja. Tuomarilla oli lappu missä selvästi luki sanoja muistilistassa, jonka mukaan hän kävi koiria lävitse. Arviointilaput olikin lähes täyteen kirjoitettu kaikilla, joten todella pitkät arvostelut kirjoitti.

Hän osoitti aika kivanlaisia tuomarointipiirteitä. Yhtä pentua ei arvosteltu loppuun, kun käyttäytyi huonosti ja laitettiin pihalle. Jos koiraa jänskätti, niin tuomari antoi nameja ja oli kovin kiltti, mutta käyttäytyminen näkyi kuitenkin usein arvosanassa. Hänellä oli vinkulelu jos halusi hakea koiralta ilmettä ja mittasi kaikki kooltaan epäselvät koirat. Luokkasijoituksissa yksi koira rähähti vieressäolijalle ja se tipautettiin kakkossijalta kolmoseksi "because of that behavior".

Kovin tarkkaa oli tuomarilinja, valioista molemmista sukupuolista vain joku alle 5 koiraa sai ERI:n. Linjasta en aina ihan samaa mieltä ollut, mutta ehkä olin kuitenkin vain puolueellinen. Rimpula, tyttömäinen ja ryhmässä ravatessa kierroksia saava Loksutin olisi varmaan kävellyt kehästä H:n tai huonomman kanssa pois :)

VSP-vetsku oli Rian emä Oona eli Lokinpoikasten mummi.

Varasin Lokille ajan lääkäriin. Ajan sai ortopedille Jan Räihälle vasta viikon päähän maanantaille, mutta halusin viedä juuri Räihälle, koska luin hänen olevan eräänlainen spesialisti näissä "kivi anturassa" tyyppisissä jutuissa. Lisäksi voi sitten samalla tietysti käydä läpi kaikki muutkin jalan kohdat ja etsiä missä vika voisi olla.

Loki lenkkeilee tossu jalassa tosi hyvin, kertaakaan ei ole ontunut tossu jalassa eikä muutenkaan taas useaan päivään. Mistä vetoa huomenna ontuu taas kun menin näin sanomaan. Ylihuomenna on uusintavisiitti osteopaatille. Sen jälkeen varmaan alan vähän pidentää lenkkejä ihan siksi, että näen tuleeko oireet takaisin rasituksen lisääntyessä niin osaa sitten Räihälle kertoa tarkat kuvaukset. Lainasin eilen porukoilta kolme erilaista suurennuslasia ja kyttäsin Lokin koipea taas illalla. Kohta, missä ajattelin että voisi olla tikku, alkoi jo vähän punoittaa kaikesta ronkkimisesta, joten nyt annan jalan olla suosiolla rauhassa lääkäriin asti. Suurennuslasitkaan eivät paljastaneet mitään uutta jalasta. Röntgenkatseesta olisi hyötyä.

Suville kiitos kuvista! Kohteilla ei vaan ollut ehkä paras päivä. Minä näytän Tytin sanoin känniseltä ja Lokilla on omassa kuvassaan kunnon "doh O_o" -ilme.

Facebookissa olen seurannut Cecilia havannankoiran taistelua mystistä sairautta vastaan viimeiset pari viikkoa. Eilen taistelu hävittiin.

"Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.

En ole poissa, kuljen mukanasi,

aina sinussa."