Lokin diagnoosina venähdys tai selkäjumit

Nyt on käyty sekä uudestaan Caritalla, että ortopedilla Espoon Eläinsairaalassa Jan Räihällä.

Viime keskiviikkona käväistiin ensin osteopaatilla. Tällä kertaa Carita pääsi jo itse selän kimppuun, ei ollut enää "muuria" rangan ympärillä. Pääsi käsittelemään "toimintalinjoja" tms. Selkä oli yhä ikävästi lukossa, oikea puoli pahempi. Pari ikävää jumitusta oli selän molemmin puolin mihin selvästi Loki reagoi. Pahin jumi on kohdassa, mistä lähtee jotain hermoja (tai muita tärkeitä juttuja) oikeaan takajalkaan. Carita piti ontuman kuvauksen perusteella todennäköisenä, että jumi on aiheuttanut ontuman, kun jalan liikelinjat on ollut tukossa ja jalka on ontumahetkellä "krampannut" hetkeksi, kunnes taas lähtenyt liikkeelle. Carita pohti voisiko Loki olla niin toispuoleinen mikä osaltaan selittäisi toispuoleiset jumit, mutta oma syyttävä sormeni osoittaisi kyllä samaa tilannetta mistä haava syntyi.

Uusi aika varattiin heinäkuun alkuun, mutta hän sanoi soittelevansa jos tulee peruutusaikoja sitä ennen. Jatkohoitoa selkä siis tarvitsee yhä varmaan ainakin kerran tai kaksi tälle rupeamalle. Jatkohoitosuunnitelmana tuli lisäksi parin päivän rauhallisen menon jälkeen liikunnan lisääminen, saa myös alkaa päästää vapaaksi. Carita kuitenkin suositteli, ettei silti antaisi Lokin vielä riehua, juosta lelun perässä täysstoppiin tai harrastaisi aksaa. Hän kyseli onko meillä nyt suunnitelmissa jotain (ilmeisestikin aksakisoja), mutta suositteli tauon jatkamista vielä jonkun aikaa. Koska meillä nyt ei tässä mitään hätää mihinkään ole, niin päätin sitten pitää Lokin tauolla vielä kesäkuun.

Carita ihastui Loksuttimeen ja kehui miten kiltti poikaystävä se on. Loki sai namia ja varmasti menee erittäin mielellään ensi kerralla hoidettavaksi. Carita yritti antaa pusuakin Lokille, mutta siitä jätkä perinteiseen tapaansa pakitti ja osoitti, että vain yksi ihminen tässä maailmassa saa antaa sille pusuja päähän. Lokia ei ole selvästikään pentuna tarpeeksi pussailtu, kun nykyään se kokee tällaiset yritykset ahdistavina ja väistää lähes aina. Vain minä saan pussailla sitä miten lystään. (Tai sitten se on vaan perus suomal- eikun hollantilainen mies, ei puhu eikä pussaa.)

Carita suositteli kuitenkin myös tutkimaan tassut ja anturat tarkkaan roskien varalta, joten eilen käytiin sitten varmuuden vuoksi vielä Räihän vastaanotolla Moneen päivään ei oltu taas onnuttu, joten epäilin kyllä, että Caritan diagnoosi voi hyvinkin pitää paikkansa. Räihän vastaanotolla Loki varmaan muisti viimeksi saamansa krapulan ja oli kovin epäileväinen meitä hoitaneisiin lääkäreihin. Hyvin antoi kuitenkin tutkia ja räplätä, mutta mulkoili siihen malliin että mitäs kuvittelet tekeväsi. Lisäksi aina pöydältä maahan päästyään meni jalkojeni taakse raukka turvaan ilkeiltä ronkkijoilta.

Räihä tutki Lokin tarkkaan aina selästä anturoihin saakka. Räpläsi ja kopeloi ja tutki. Paperiin kirjoitettiin sitten:

"Omistaja haluaa, että tutkitaan vaikka parempi. Ei löydöksiä missään."

Tuli hieman vainoharhainen olo, kun tosiaan mistään ei sitten löytynyt yhtään mitään. Mietinkin ajan perumista aiemmin päivällä, mutta sitten ajattelin että satavarmasti se alkaisi ontua heti jos sen peruisin. Yhtä varvasta Loki kerran säpsähti, mutta jatkoräpläyksillä ei mitään reaktiota. Ei mitään tulehtumisen merkkejä, ei mitään huomioita lihaksistossa eikä mitään muutakaan. Sanoi selän kireistä lihaksistakin, että epäilee että koira jännittää niitä vastaanotolla ja osaksi siksi tuntuvat niin kireiltä. Räihä ei nähnyt tarpeelliseksi kuvata varpaita, koska yhtään mikään ei viitannut siihen, että siellä olisi jotain ollut. Sanoi, että jos jalassa joku roska tai muu olisi, niin Loki ontuisi kyllä enemmän.

80e jäi asemalle ja levollinen mieli tuli tilalle.

Jatkohoitona tuli käsky alkaa juosta Lokin kanssa, selkeästi diagnosoi Räihä hetkessä myös rapakuntoisen omistajan :). Tämä käsky otetaankin enemmän tosissani, kun vielä eilen arvelin. Saa kuulemma päästää vapaaksikin, jos haluaa fuskata.. Jos tuo ontuminen tuosta jatkuisi vielä, niin toki sitten pitäisi miettiä jatkotutkimuksia, esimerkiksi selän magneettikuvausta. Mutta piti todennäköisimpänä että oli vain kyse jostain venähdyksestä ja jalan haavan ja osteopaatin kommentit huomioon ottaen pitäisin tätä tai ostopaatin selkätorsiohässäkkäjumituksia aika varmana diagnoosina.

Eli summasummarum, nyt aletaan pidentämään lenkkejä, ollaan tehty jo 45 minuutin mittaisia ja Loki on päässyt menemään välillä vapaanakin. Pikkuhiljaa normielämään ja sen jälkeen kunnon kohotusta ja katsotaan mikä on tilanne ensi kuun alussa. Mietin, että voisi varata jo ajan fyssarillekin, ei siitä haittaa olisi jos hakee vähän neuvoja selän vahvistamiseksi ja toispuoleisuuden poistamiseksi.

Hyvältä kuulostaa siis (kopkop), nyt ei muuta kuin ilmat kiitos hieman viileämmiksi niin pääsee kunnolla lenkkeilemään ja kuntoa kohottamaan.