Oon avoin mielen säästäni, avoimesti sekasin päästäni

Blogin suhteen asenne on ollut oikeastaan aika evvk, niin oman kirjoittamisen kuin muidenkin blogien lukemisien. Aksajutut ei kiinnosta, muutkaan harrastukset ei kiinnosta eikä oikeastaan mikään koiriin liittyvä. Ehkä joskus herään taas tästä fiiliksestä. En jaksa varata Lokillekaan sitä fyssaria/osteopaattia mitä tässä välissä pohdin, kattelee nyt mihin se tässä menee ja parin viikon päästä on joka tapauksessa taas Carita.

Tällä kertaa blogi tarjoilee kolme melko erilaista juhannuskertomusta. Ihan vain, koska ei juuri nyt ole muutakaan tekemistä. Taustamusiikiksi voi laittaa soimaan vaikka juhannuksen teemabiisin oikealta.


Juhannusstories part 1: Tainan juhannus

Keskiviikkona työpaikan tiimi-illassa maisteltiin oluita ja siidereitä. Tämän kertaisen tastingin voitti testin ainoa alkoholiton olut. En väitä, että maistajat olisivat kovin monikaan ollut erityisen kovia oluen ystäviä.

Torstaina ventomobiili pakattiin äärimmilleen ja suunnattiin kohti Himosta. Matka eteni kolmen pysähdyksen taktiikalla. Ensin heivattiin hoitopaikkoihinsa ball and chain (aka Fiona ja Loki) ja kolmas stoppi oli Jämsän Nesteellä, missä vaihdettiin liput rannekkeisiin. Yöpymispaikkana toimi mökki vain noin kilometrin päässä Himoksen festarialueesta. Aika luksusta. Opeteltiin uusia pelejä. Väsymys vei tällä kertaa voiton ja festarialuetta ihastelin vain kilometrin päästä. Stamina olisi voinut olla ihan näkemisen arvoinen.

Perjantaina voitin pokeriturnauksessa ison kasan katkeria poikia. Olin aika ylpeä itsestäni. Ilma oli suhteellisen nättiä, kunnes suuntasin festarialueelle, missä alkoi luonnollisesti sataa. Katsoin jopa esiintyjän kokonaan, liippasi läheltä blogin alkuperäistäkin teemaa. Samalla oli hyvä googlailla millon niitä hieman parempia esiintyjiä olisi nähtävillä. Tämän festarin esiintyjäanti ei ollut ihan sellaista mistä itse eniten nautin, vaikkakin toki ihan viihdyttävää.

Lauantaina sama meno jatkui. Juomat sen verran festarityyliin kalliita, ettei kovin montaa tarvinnut ostaa. Koin festarien ehkä parhaan musiikillisen elämyksen ehtiessäni katsomaan noin 3 minuuttia Apulannan encorea.

Sunnuntaina sitten suunta kotiin samaa reittiä kuin tultiinkin. Väsyneenä ja kokemuksia rikkaampana, teki kyllä näääääääääin hyvää olla ilman koiria pitkästä aikaa. Tarkoitus oli olla puhumatta koirista koko reissun aikana ja hyvin siinä onnistuin, ei montaa ajatusta tullut niille heitettyä. Uusia kavereita, muuta ajateltavaa, niin hauskaa että olen itsekseni repeillyt jutuille vielä tänäänkin. Me likes!

Juhannusstories part 2: Fionan juhannus

Finski vietti juhannuksen Sallan ja Tessin hellässä huomassa. Juhlapaikkana toimi mökki, missä oli myös noin 7 muuta koiraa ja lisäksi tietysti ihmisiä. Fiona oli kuulemma käyttäytynyt oikein kivasti, mitä nyt vähän piti eräälle bortsulle näyttää mistä havannankoira pissii. Se oli kuulemma leikkinytkin muiden kanssa, enimmäkseen toki touhuillut omiaan. Sylissä oli vietetty paljon aikaa. Kaikki mennyt siis oikein hyvin ja leppoisasti.

Juhannusstories part 3: Lokin juhannus

Loksutada lähti juhannuksen viettoon porukoiden luo caravan alueelle vaunuilemaan. Lieköhän tämä ensimmäinen kerta, kun se on hoidossa noin pitkän aikaa (lue: säälittävät neljä päivää). Siitä oli kuoriutunut oikea sylivaavi, nukkui sylissä ja nautti rapsutuksista. Aamulla köllittiin pitkään ja joka päivä pääsi metsän ihmeelliseen maailmaan. Irtokarvaan oli mennyt hermo, joten Loki pääsi tekemään tuttavuutta uuden (ei niin hyvän) ystävänsä harjan kanssa. Grilliruoan jämiä luonnollisesti tuli syötyä enemmän, kuin minun luona tänä vuonna yhteensä. Sekin oli ollut oikein nätisti. Aina jäi vaunuun rauhassa eikä ollut kuin kerran pitänyt vähän älämölöä. Varmasti nautti caravankoiran roolista täysin siemauksin.

Kotiin tultua kaikki kolme ollaan oltu melko kanttuvei, eli todella tehokasta väsyttämistä ja juhannuksen viettoa kaikilla. Suuret kiitokset jälleen koirien hoitopaikoille! :) Kyllä nyt jaksaa taas paremmin puurtaa tätä arkea tuollaisen irtaantumisen jälkeen.