sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Kun varautuu kaikkeen, kaikki on helpompaa.

Törmäsin otsikon lauseeseen Seppo Savikon seminaaritiivistelmässä ja se tuntui heti tulevalta motoltani. Aika pessimistin motto tosiaan.

Tänään käytiin Suvin ja Mikon kanssa vapaatreenaamassa ATD:n hallilla. Kyseessä oli ensimmäinen visiittini tuossa hallissa ja se oli oikeastaan tosi kivan oloinen halli. Kesällä varmaan vähän lämmin, mutta nyt juuri passeli. Ei kaikunut ja tilaa oli juuri sopivasti. Ainoa miinus oli alusta, sillä sitä hiekkaa olikin sitten kaikki lelut, vaatteet ja koira täynnä kotimatkalla. Tykkään käydä paljon eri halleilla, siinähän sitä totutusta uusiin paikkoihin ja esteisiin tulee sopivasti tulevaisuuden kisoja varten.

Loki pisti kehiin taas vakiot mikomikomiko-rallit kun käveltiin Suvia ja Mikoa vastaan ja siitä yhdessä hallille. Tehtiin ensin hyppysuoraa, sitten keinua, sitten keppejä ja lopuksi hyppy-muuri-putki suoraa että jäi kiva vauhdikas fiilis. Kolme ensimmäistä tuli videolle.

Videolle pistin ensin keinut. Tehtiin ensin yksi toisto normisti, hirmuinen himmailu puolen välin jälkeen. Sitten palkkasin itse pari toistoa, katsoin tulisiko enemmän vauhtia emännän perässä juostessa. No ei tullut juurikaan, joten sitten vielä yksi Suvin palkatessa, ennenkuin tajusin/muistin että ai niin piti tehdä sitä helpotettua versiota. Ei kun siiveke alle ja siitä sitten saatiin treenin ainoa oikeasti vauhdikas suoritus, jossa Loki juoksi pysähtymättä päähän asti. Siihen lopetettiin.

Kyllähän tuollainen puolen välin jälkeen hidastuva keinu riittäisi aika pitkälle, mutta epäilen että myöhemmin alkaisi harmittaa kun hävittäisiin tuossa sekunteja. Mehän ei sellaiseen hommaan aleta suinkaan, vaan tehdään nyt perinpohjin työtä tässä vaiheessa niin ei tarvitse (toivottavasti) juurikaan korjailla myöhemmin. Pitää varautua siihen, että myöhemmin harmittaisi (see, liitin otsikon tekstiin, wou). Alun perin muuten kun keinutreeni aloitettiin ja huomasin että sen kanssa tarvitsee tehdä paljon töitä, olisin hyvin tyytynyt tähän keinuun minkä Loki nyt suorittaa. Vaan kummasti se nälkä kasvaa syödessä, kun ehdin jo nähdä miten hyvin se meni viikko sitten ennen tuota maratontreeniä minkä aikana hidastui.

Tämä on kyllä jännä huomata, miten keinun kanssa on ihan samat periaatteet kuin minkä tahansa treenin kanssa. Kun tulee takapakkia, niin sitten palataan askeleen helpotettuun versioon, kunnes se sujuu taas hyvin, päätetyt kriteerit saavutetaan ja sitten vaikeutetaan uudestaan, päätetään uudet kriteerit. After all, temppuhan se oikeastaan on siinä missä muutkin. Nyt mennään siis ensi treeneissä ensin helpotettua versiota ja jos se sujuu, voidaan koittaa taas normikokoista keinua. Lopuksi ehkä pari helpotettua versiota, ainakin jos normikokoinen aiheuttaa yhtään himmailua. Ja otetaan hihnassa varmuuden vuoksi ettei pääse varastamaan, tänäänkin oli koko ajan vetämässä keinulle päin.

Hyppysuoralla 2 askelta ennen ensimmäistä hyppyä, 5 hyppyä 4 askeleen välein kolme toistoa. Ihan hyvin kai meni, Suvi vähän kommentoi että voisi olla pitemmätkin välit. Ehkä voisi kokeilla seuraavassa hyppistreenissä 5 askeleen välejä.

Keppejä tehtiin pitkästä aikaa, kolmisen toistoa ja aika peruskauraa, liikaa taakse jäädessä jätti kesken eli vähän liian vaikea tuli tehtyä. Tarkoitus oli tutkia miten ne kepit muistui mieleen ja ihan hyvin. Keppitreenissä pitäisi pitää huolta, että lähdön lähellä ei olisi muita esteitä häiriönä. Ei vielä bongaa keppejä hyvin, joten hetki menee ennenkuin Loki tajuaa että jaa tuossa on kepitkin tuon keinun, hypyn ja putken välissä. Tarvitsee ottaa kepit treeniin sitten kunnolla kun päästään taas kentälle. Etupalkka niin että persjätöt ennen/jälkeen keppien sekä takaaleikkaukset toimivat, etäisyyttä voi olla ohjaajaan ja että sekä kulmista että suorilta hakee itsenäisesti hyvin ilman ohjausta. Sitten esteitä vaan eteen ja jälkeen niin homma alkaa näyttää keppien suhteen hyvältä.

Lopuksi parit siivekkeen ympäri zip-kiepautukset, sitten zip+muuri+putki ja palkka. Hyvin meni. Repimislelukin kelpasi tänään, kiva yllätys.

Kaiken kaikkiaan oikein kivat pikku sunnuntaitreenit.



Ja ei, taustalla ei tapeta ketään, Miko se vain osoittaa mieltään odottamisesta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti