Pieniä kirjoituksia pienistä ihmisistä

Pitääpä vähän kirjoitella ihan sen kunniaksi, että sain Tytiltä parit kuvat pitkästä aikaa kuvittamaan kirjoituksia :) (kun itsehän ei voi koskaan kuvata..).

(c) Tytti Käyhkö

Viime lauantaina oli tarkoitus käydä Suvin + Mikon ja Saaran + Huugon kanssa ampumaradalla, mutta hukkareissu tuli taas. Nyt on 2/3 ampumaratareissusta mennyt ilman paukkuja, harmittaa kyllä vähän kun sinne kuitenkin ajaa melkein 40 minuuttia ja muuten ulkoilumaastot ei mitään huippuja ole siellä. Tai onhan siellä sitä metsää, mutta näköjään Lokia ei voi pitää siellä yhtään vapaana. Koska vieressä on tosiaan se ampumarata missä pidetään mm. hirvikokeita, ei ole ihme että Loki suuri metsästäjä lähtisi mielellään mukaan hirvestämään. Lauantaina minulla oli mukana sekä Loki että Fiona ja oltiin paikalla joku vartti ennen muita. Käveltiin tuttuun metsäpaikkaan missä Loki oli hetken irti, mutta ei tosiaan voinut kauaa pitää. Hetki ihmeteltiin siellä sitten hihnassa ("viuviuviuviuviuviu"). Muiden saavuttua paikalle he päättivät lähteä samoilemaan metsään mihin en halunnut lähteä kahden hihnassa olevan koiran kanssa (+ ne hirvikärpäset..) joten suunnattiin koirien kanssa sitten takaisin parkkipaikalle.

Parkkipaikalle päästyämme meitä tuli vastaan nainen, jonka ei tarvinnut kuin vilkaista koiriin kun ne olivat ihan myytyjä. Sekä Fiona että Loki tervehtivät tätä tuntematonta naista kuin ylintä ystävää ja sen jälkeen Loki parkkeerasi ihan naisen jalkaan kiinni ja Fiona leikki naisen kanssa. Hieman siinä ihmettelin tällaista yllättävää ystävällistä käytöstä, kunnes nainen sanoi että hänellä on narttukoira autossa ja he ovat tulossa koirakouluun meidän parkkipaikalle. Käytin tilanteen hyväksi ja pistin Fionan autoon ja siinä sitten Lokin kanssa hieman totuteltiin isompiin koiriin, paikalla oli mm. oikein ystävällinen saksanpaimenkoirauros joka kyttäsi toooooosi epäilyttävästi pientä ketunpoikasta ja enpä ole koskaan nähnyt, että Lokin matalakantoinen häntä olisi niin kippuralla. Yritti selkeästi kertoa olevansa iso ja pelottava, vaikka kuka tahansa olisi nähnyt sen kuoren läpi ;). Kotimatkalla pysähdyttiin vielä hetkeksi katselemaan hevosia. Ne eivät ollut sitten enää kovin kiinnostavia, kun yhtä melkein hevosen kokoista koiraa oli Loki saanut jo ihmetellä.

Tämä on omaa tuotantoa, Loki esittelee korvakarvojaan.

Parina viime päivinä koirat on päässeet myös tekemään tuttavuutta lapsiin. Meillähän ei tuttuja pieniä tai edes semipieniä lapsia ole, joten kumpikaan ei ole niihin juurikaan tottunut. Hieman harmitti esimerkiksi viime viikolla, kun joku n. 3-vuotias poika oli innoissaan tulossa katsomaan koiria, kun kumpainenkin aloitti semmoisen haukunnan että poika pysähtyi kuin seinään ja katsoi minua säälittävästi ja sanoi "minä pelkään että ne puree.". Mielelläni tuottaisin tuntemattomille ihmisille iloa jos omistaisin semmoisia koiria, jotka tervehtivät ihmistä kuin ihmistä kokoon tai väriin katsomatta todella iloisesti, mutta näistä ei kumpikaan ole perusluonteeltaan semmoinen (semmoinen koira mimmoinen omistaja? :P).

Siksi olikin kiva törmätä naapuruston lapsiin, 4kpl noin 5-6 vuotiasta tyttöä, jotka osasivat olla oikein nätisti koirien kanssa. Namia ei valitettavasti ollut sillä pikaulkoilutuksella mukana. Tytöillä oli kahisevat sadevaatteet päällä, mutta he ottivat ohjeita vastaan oikein nätisti ja siinä sitten rivissä olivat kyykyssä ja rapsuttivat Fionaa ja osa rapsutti myös Lokia, joka oma-aloitteisesti lähestyi vasta siinä vaiheessa kun neuvoin pistämään käden alas ja rapsuttamaan leuan alta tai rinnasta. Myös selkäpuolelta Loki kävi lapsia haistelemassa ja lopuksi malttoi olla aika nätistikin rapsutettavana. Kumpaistakin silti säikytti lasten yllättävä liikkuminen. Heti seuraavana päivänä sama katras tuli uudestaan vastaan ja nyt ensin tuli moikkaamaan yksi lapsista jonka luo Fiona heti parkkeerasi rapsutettavaksi. On kyllä hirmu suloista katsoa kun lapset silittävät Fionaa, oikein sillälailla melkein halaavasti ja vievät naamansa melkein poski poskeen Fionan pään viereen ja "voiiii kun se on ihana" äänten saattelemana. Sain vastailla kysymyksiin kuten "onko sillä kylmä kun se tärisee" ja "onko se painava". Hetken päästä tuli loput lapsista, joille tämä ensimmäinen huusi että "älkää juosko!". Tuosta lapsesta tulee ilmiselvä koirakuiskaaja. Toivottavasti törmätään useamman kerran näihin lapsosiin.

(c) Tytti Käyhkö

Tänään onkin sitten tiedossa melkoinen muutos koirien elämään, kun "laajennettu laumamme" kasvaa yhdellä uudella karvapallolla. Jos joku on parempaa kuin oma koiranpentu, niin sellainen pentu jota pääsee usein pallottelemaan ja touhuilemaan mutta joka ei tiedä itselle lisääntynyttä rahanmenoa tai siivoomista ;)