Möllien korkkaus: Check!

Keväällä haaveilin, josko tällä kaudella pääsisi kisaamaan mölleissä. Pidin tavoitetta epätodennäköisenä, kunnes vajaa kuukausi sitten huomasin, että meidän seura järjesti eilen seuraepikset missä oli myös möllirata. Tuttu kenttä pisti intoa kehiin ja pari viikkoa treenattiin kontakteja, mitkä on ollut täydellä tauolla käytännössä koko viime kesän ja talven. Alkeet on opeteltu aiemmin, mutta olihan ne aika hukassa silti.

Tarkoitus oli mennä tsekkaamaan miten koira toimii kisatilanteessa, totuttautua kuulutuksiin ja vihellyksiin ja testata miten omat hermot pysyvät kasassa. Hylyn otin vapaaehtoisesti palkkaamalla kontaktit. Olin kyllä melko hermona ennen kisaa (no okei, jo päiviä ennen kisaa..). Alkoi juuri sataa kun lähdettiin kentälle joten se varmaan verotti osallistujia. Kisapaikalle päästyäni steppasin ilmopisteelle naama kummallisessa virneessä ja ilmoitin kovaan ääneen että ilmottaisin Lokin medimölleihin. Ilmovastaava Heidi nyökkäsi mutta heti suuni suljettua huomasin, että heillä oli vielä edellinen kesken. Ai miten niin olen vähän liian innokas. Kiva yllätys oli, että kun kyseessä oli seuran mestaruudet niin oman seuran väki pääsi kisaamaan ilmaiseksi.

Minimöllejä oli muistaakseni joku 5 ja medimöllejä 9. Me oltiin numerolla 4. Käytin Lokin kävelyllä, tehtiin 1 puomi toisella puolella ja sitten menin purkamaan jännitystäni radan lähellä olevien talkoolaisten seurakaverien luokse. Ilokseni huomasin, että Lotta oli töissä joten nakitin hänet kuvaamaan meidän radan videolle. Rataantutustuivat mini- ja medimöllit yhdessä. Kauhuissani mietin, että härregyyd kun on pitkä rata, 19 estettä. Se on pisin mitä ollaan koskaan menty ja lisäski radalla oli sekä A ja puomi, ensimmäinen kerta myöskin kun mennään molemmat kontaktiesteet samalla radalla.

Rata oli suht simppeli, mutta pari kohtaa aiheuttivat hieman miettimistä.

Suunnitelmani rakentui varmaan samanlaiseksi kuin kaikilla muillakin. Alku menisi helposti, puomin kontaktilla ajattelin pitää niin kauan että ehdin 6 esteelle, takaaleikkauksella molempiin putkiin ja siitä pitäisi sitten juosta lähelle 11 estettä ettei mene ohi, se oli vähän eri linjassa ja vinossa muihin nähden joten näin siinä potentiaalisen ongelman. A:lle hakeutumisen hypyn 12 kautta suhteen en ollut myöskään ihan optimistinen, kun tiesin jääväni tässä vähän jälkeen ja sitten Loki saattaisi kaartaa luokseni. A:lla pitäisin poikaa siihen asti että menen muurin vasemmalle puolelle, sieltä lähetys putkeen ja putken jälkeen persjättö (niin Tytti, oli siellä yksi puolenvaihto! :D) ja lopun arvelin menevän ihan kivasti, kun kaartui sopivasti oikealle eli ns. loppusuora oli helppo.

Pohdin aikani 9-10 putkien oikeiden päiden löytymistä ja mietin ehtisinkö tekemään persjätön 7 hypyn jälkeen, näin olisin voinut ehtiä lähemmäs hyppyä 11 minkä pelkäsin menevän ohi. Pohdin myös ehtisinkö ohjaamaan 10 putken tarpeeksi hyvin, ettei Loki 9 putken jälkeen kaartaisi luokseni. Näitä mainittuja esteitä pidin suurimpina ongelmakohtina. Sitten alkoi aika loppua ja päätin että nääh, mennään vaan alkuperäisellä takaaleikkaussuunnitelmalla, takaaleikkaukset on kivoja :)

Katselin minit ja medien alettua hain Lokin taas autosta ja mentiin odottelemaan omaa vuoroa. Käytiin hengailemassa kuulutusten lähellä ja ilokseni sain huomata, että jätkä ei välittänyt tuon taivaallista niin ihmis- ja koiravilinästä (joka tosin oli vähän rajoittunut sateen takia), kuulutuksista tai pillin vihellyksestä. Vähän se kuumui kun katseltiin meitä edeltävien medien menoa.

Vihdoin tuli meidän vuoro ja marssittiin lähtöpaikalle. Tässä vaiheessa tajusin että hei, koirahan pitäisi jättää vähän vinoon kakkoshyppyä kohti. Näin tein (pieni sijainnin korjaus näkyy videollakin) ja jätin varmasti tarpeeksi kauas 1 hypystä ettei rima lentäisi. Näinhän se sitten meni, suuri kiitos Lotalle kuvaamisesta!

Listataanpa sitten kootut virheet, onnistumiset ja analysoinnit:

• Pysyi lähdössä! Vaikka hieman olikin levoton jäädessään paikalle, vähän taisi jännitykseni tai tilanne heijastua poikaan kuitenkin, tai siltä vähän vaikutti. Pistin varman päälle ja näytin koko ajan käsimerkkiä ja taisin hokea "paikka" myös pariin kertaan.
• Puomista ohi. Jälkeenpäin kuulin että olisi pitänyt putkijarruttaa (ei olla sitä taidettu harjoitella yhtään). Itse lähinnä jälkeenpäin mietin, että miksi menin niin kauas puomille, tarkoitus oli kuitenkin pysäyttää se kontaktille joten etumatkaa en olisi tarvinnut. Muistan jonkun ajatuksen sadasosan pistäneeni siihen, että kaartaakohan se puomin ohi, mutta en pitänyt tätä kovin todennäköisenä ongelmakohtana. En tajunnut, että Loki tulisi niin lujaa putkesta.
• Puomin alastulon kontakti hieno!
• Putkesta 10 tullessa Loki liukastui varmaan sateen kastelemaan putkeen ja vähän säikähdin sattuiko sitä. Ei onneksi ole mitään ole ainakaan vielä ilmennyt. Sain putken jälkeen varmaan siksi vähän lisää etumatkaa.
• A:n alastulo, voivoi. Mitä jäin tuollalailla taaksepäin himmailemaan?? Palkkasin vinosta alastulosta ja sitten se ryökäle vielä varasti. En halunnut enää alkaa korjaamaan kun tarkoitus oli vain pitää hauskaa.
• Vähän tuntui vauhti olevan hiljaisempi kuin treeneissä, ainakin alussa.
• Kaarrokset olivat suuria lähes joka paikassa. Pitäisi luottaa koiran kykyyn hakea esteet ja ohjata kauempaa, niin ja kertoa aiemmin mihin ollaan menossa.
• Mikään rimoista ei lentänyt (korkeus oli 35cm), ja muurin palikatkin pysyivät hienosti medikorkeudessa! 
• Suunnittelemani ohjaukset toimivat tosi hyvin eikä Loki tullut ohi mistään esteetä! Upeetamahtavaasuperia! Tähän olin erityisen extratyytyväinen, kun etukäteen pelkäsin keskikohdan puomien päitä ja A:ta edeltävien hyppyjen hakemista. Ei mitään ongelmia näissä! Loki lukitsi A:n jo edeltävän hypyn edellä ja haki sinne tosi hyvin. Myös viimeinen putki 16 lukittautui jo ennen edeltävää hyppyä, joten olisin hyvin voinut vaihtaa puolta jo ennen hyppyä 15, eli en olisi mennyt edes viimeisten hyppyjen ohi.

Summa summarum, erittäin tyytyväinen olin siihen, että muistin ensinnäkin koko radan, ohjaukset toimi, kaikki esteet (paitsi se puomi) löytyi ensiyrittämällä ja Loki haki niin hyvin! Jee! Ongelmakohdat oli ne mitkä ei yllättänyt eli kontaktiesteet. Radan jälkeen riehuttiin parkkipaikalla lelun kanssa ja poika oli tosi innokas. Upeetahienoamahtavaa. Jäi tositosi hyvä fiilis ensimmäisestä koiran kanssa koskaan käymästäni kisakokemuksesta :). Olisi tehnyt mieli jäädä katsomaan muita tuttuja, mutta satoi ja en halunnut pitää Fionaa kauaa yksin, joten hurautettiin parissa minuutissa kotiin ja siitä koko porukka takit päällä jäähdyttelylenkille.

Pelkäsin ihan katastrofimaista ohitusrallia, mutta tämän jälkeen jäi kyllä jopa semmoinen olo, että putkiluokissa voitaisiin pärjätäkin. Ollaan me jotain selkeästi viime aikoina opittu. Harmittavasti en löytänyt tälle vuodelle enää yhtään putkirataa (saa vinkata!), joten taitaapi jäädä kisaaminen kokonaan sitten ensi vuoteen.

Beware kisakumppanit, we are coming :D