Miten teet itsestäsi pupun

Tänä aamuna Loki pääsi vähän aiheuttamaan sydämentykytyksiä kadoten ehkä sekunnin sadasosaksi jäniksen perään lähimetsässä. Päästin sen vapaaksi tutussa paikassa mistä se aika heti singahti ylöspäin kalliolle. Näin jonkun vaaleanruskean kiipeävän karkuun ehkä parin metrin päässä Lokin edessä, kun sitten maasto pisti pojan matkalle stopin ja se joutui kiertämään pari isoa kiveä. Tässä vaiheessa se reagoi luoksetulokutsuun ja tuli luokse. Nähdessään jäniksen ei kyllä olisi tullut, mutta hukatessaan näköhavainnon piti näköjään kutsujani sen verran tärkeinä että totteli.

Aloin sitten miettimään Lokille opettamiani luoksetuloja ja määritin luoksetulotreenini neljään erilaiseen luoksetuloon:

1) Vapaaehtoinen luoksetulo. Nämä on niitä minkä takia namipussi on aina mukana ja siellä on aina nappuloita. Niitä Loki saa palkaksi lähes joka ainut kerta kun tulee vapaaehtoisesti luokse tai seuraamaan oli se sitten hihnassa tai vapaana. Vapaana ollessaan saa palkan (lähes) joka kerta tullessaan, hihnassa sitten harvemmin ja pitemmästä kontaktista. Tämän tarkoitus on tuhansien toistojen kautta vahvistaa sitä että koira oma-aloitteisesti tulee omistajan luokse. Tämä vahvistaa myös sitä käytöstä, että koira tulee luokse myös kutsuttaessa, koska on oppinut että omistaja on maailman paras juttu ja omistajan vieressä on hyvä paikka mihin voi ja kannattaa hakeutua vaikka maailma olisikin avoinna. Miellän tämän vähän samaksi asiaksi, kuin sen miten pikkulapsi hakee vanhemmastaan "turvaa", eli aina välillä käy varmistamassa että onko kaikki hyvin. Näin ollaan tehty ihan vauvasta asti ja varmasti onkin suurin syy siihen, että Loki niin itsestään tulee luokse melkein joka välissä. Näitä tulee esimerkiksi puolen tunnin vapaanapito aamulenkin aikana palkattua ehkä joku 15-20 kpl.

2) Luoksetulo kutsusta. Kutsuna toimii yleensä ”Loki” tai ”täällä”. Tätä varten taskussa on aina vapaanapitolenkeillä juustoa, maksaa tai muuta herkkua. Tarkoitus oli pitää täällä-käsky mutta usein se tulee pelkästä nimestä (mikä on toisaalta ei-toivottua silloin, kun yritän esim. kiinnittää sen huomiota sen ollessa kauempana jos yritän ottaa kuvan, kun sehän sitten juoksee heti luokse). Olen yrittänyt muistaa sanoa ”täällä” aina silloinkin kun Loki tulee vapaaehtoisesti korostaakseni käskyn merkitystä, mutta se yleensä unohtuu. Välillä vaihtelen nameja sen mukaan sattuuko käteen nappulaa vai juustoa, mutta yleensä tästä luoksetulosta tulee parempi palkka kun vapaaehtoisesti luoksetulosta. Samaisen aamulenkin aikana kutsun Lokin luokseni ehkä 3-5 kertaa. Välillä parempi palkka tulee myös oma-aloitteisesta luoksetulosta, esimerkiksi silloin jos Loki on uppoutunut johonkin hajuun ja lähden ”piiloon”, jolloin Loki havahtuu vasta vähän ajan päästä ja syöksähtää sata lasissa luokse. Tällöin kehun paljon ja palkkaan hyvin, jotta se oppii seuraamaan menoani eikä minun tarvitse huolehtia siitä että mihin se taas jäi.

3) Luoksetulo vihellyksestä. Tämän Loki oppi itsestään, en edes tiedä missä vaiheessa. Joskus vuosi sitten vain huomasin, että se tuli luokseni joka kerta kun joku vihelsi ihan missä vaan, joten ei tarvinnut montaa kertaa palkata toiminnan vahvistamiseksi. Palkka on taas parempi, monta nappulaa tai isompi juustonpala oikein isojen kehujen saattelemana. Tätä käytän harvoin, ehkä maksimissaan kerran per vapaanapitolenkki, koska tämän voima on jotenkin tosi suuri enkä halua sitä heikentää. Tietyt äänet on vain semmoisia mitkä saavat koiran ihan ihmetteleväksi ja vihellys on yksi niistä. Toinen on esimerkiksi käen kukkuminen (Fionan opettama ”kukkuuhepulointi”), laulaminen, kännykkäni soittoääni (Loki laulaa aina nykyään Placebon tahdissa). ovikello (...) tai muut lintujen äänet mutta ne usein vievät omistajasta poispäin eikä päinvastoin :). Tämä luoksetulo on tavallaan "turha", mutta ihan hauska joten sitä välillä vähän treenaan. Toimii paremmin kuin "täällä", mutta tosi harvoin tulee tätä "tositilanteessa" käytettyä.

4) ”Lokitännetäällätuletuletuituihyvähyvä*vihellys*jeejeehienopoika” –luoksetulo, mahdollisimman kimeällä äänellä esitettynä. Eli se, mitä käytetään poikkeustilanteissa, esimerkiksi kun jänis lähtee nenän edestä tai poika näyttää siltä että syöksähtää toisen koiran luo lenkillä. Eli aina kun on pelko, että normaalit kutsut kaikuvat kuuroille korville. Joskus omasta mielentilasta riippuen vahingossa ärähdän Lokin ”herättämiseksi”, mikä toimii myös lähes aina, mutta vältän tätä tietoisesti kun tämä iloinen kimitys tekee saman ja on Loki-ystävällisempi, erityisesti agikentällä missä en halua poikaa mistään torua. Lisäksi ei koskaan saisi yhdistää omistajan luokse tulemiseen mitään negatiivista, mikä ärähdys tietysti on. Tämän palkka on kaikista mahtavin ja upein, paljon namia ja riehumista päälle ja tervehdin sitä luoksetullessa niin kuin olisin juuri tullut viikon kestävältä matkalta, välillä palkkana toimii myös että Loki pääsee sinne mihin oli menossa. Esimerkiksi tänään pupujahdilta tultuaan mentiin yhdessä (hihnassa) tutkimaan pupun jälkiä palkaksi. Koska mikään herkku maailmassa tuskin olisi pupua arvossa voittanut, niin tällä päästiin ainakin aika lähelle.

Yksi toimivaksi mieltämäni konsti Lokin kiinniottamiseen liittyen on se, että kun kutsun Lokin luokse kiinniottamistarkoituksessa tai otan sen hihnaan sen tullessa vapaaehtoisesti, namipalkan ja kehujen lisäksi menen hetken aikaa hihnan jatkeena ihan sinne mihin se sattuu haluamaan ikään kuin sillä ei hihnaa olisikaan. Tällä pyrin välttämään sen ettei Loki yhdistä kiinniottamista negatiiviseksi asiaksi. Eli joku 10-30 sekuntia tilanteesta riippuen mennään Lokin tahdon mukaan, jotta se ei enää muista koko kiinniottamista siinä vaiheessa kun omistaja alkaa taas määrätä suuntaa.

Näillä eväillä olen saanut Lokille selvästi tosi hyvän luoksetulon, kun kerran jäniksen jahtaamiseltakin saan sen kutsuttua pois (saalisvietti vetää uskoakseni edelle silti, eli jos se näkee jahdattavan niin en usko sen välttämättä tulevan, eli töitä vielä on 99% varmaan luoksetuloon!). Mutta jos se lähtee häätämään lintuja pellolla niin tulee kutsusta luokse. Mahdollisuuksien mukaan annan sen usein häätää linnut ilmaan ja sen jälkeen vasta kutsun, jolloin se on niin täpinöissään lintujen häätämisestä että tulee samalla ”innolla” luokse jolloin ehkä sen luoksetuloonkin tulee taas lisää positiivisia mielleyhtymiä.

Tämä nyt vain tämmöisenä ajatustenvirtana meidän luoksetulon treenaamisesta, siltä varalta jos joku uuden pennun omistaja (tai semmoiseksi pian tuleva…) ehkä mahdollisesti ei ole ihan sisäistänyt sitä miten rakennettaisiin hyvä luoksetulo. En sano, että tämä on ainoa oikea tapa tai etten voisi vielä parantaa, mutta ainakin miljoona kertaa parempi luoksetulo on Lokille näin rakentunut kuin esimerkiksi Fionalle (vastaan mahdollisten tulevien pennunomistajien lisäkysymyksiin mielelläni ja esittelen toimintaa käytännössä ;)).

Mielenkiinnosta kuulisin jos jonkun lukijan luoksetulotreenissä on jotain mitä tähän voisi vielä lisätä tai jollain on muita ajatuksia miten rakennetaan hyvä luoksetulo koiralle.

Ja Fionan luoksetulosta ei sitten edes puhuta.