Niin helppo että se oli jo vaikea + agilitytavoitteita

Kolmas aksapäivitys parin päivän sisällä, ei taida olla epäselvyyttä siitä mikä on meidän päälaji.

Otsikko kuvaa hyvin eilisen I-HAH:n seuramestaruuskisojen medimöllien rataa. Mietitytti edellisenä päivänä ja kisaaamuna, että kannattaako lähteä kun koira(t) oli aika poikki viime päivien tapahtumista (Fionakin makasi pedillään kun tein lähtöä, mutta sen jälkeen kun hain sen pissalle niin se palloili kuitenkin sen näköisenä että mihis lähdette, voin minäkin tulla mukaan), mutta koska kyseessä oli tämän vuoden todennäköisesti viimeiset hyppymöllit niin pakko oli lähteä kokeilemaan onnea. Mukaan lähti Suvi ja Miko maksimöllien radalle ja Fiona kuluttamaan energiaansa.

Tuli kyllä todella tarpeeseen totuttaa Lokia Kivikon kentän ääniin, ihmisvilinään ja muuhun agilitykisojen tunnelmaan. Olisi vain pitänyt tehdä se paaaaljon aiemmin, kyllä tuo vähän ottaa itteensä erityisesti keinun kolinasta. Kun ei nähnyt missä kolisi niin jänskätti, mutta kun vaihdettiin paikkaa niin että Loki näki kun koira menee keinua niin ei enää hätkähdellyt.

Itse radasta onkin sitten vaikea keksiä mitään positiivista. Rataan tutustuessa se näytti todella helpolta ja sitä se tavallaan olikin, mutta kävi kuten aavistelin, että se oli niin helppo että oli vaikea.

Rimat oli yllättäen 40cm:ssa, mikä oli vähän ikävä uutinen, kun tätä ennen ollaan vain kerran hypitty 40cm hyppyjä, muuten pitäydytty vielä 35cm:ssä ja jotenkin ajattelin että mölleissä olisi ollut tapana pitää tuo 35cm. Vaan eipä sitä voi syyttää, oli meidän meno muutenkin aika kaoottista. Varmaan osan teki väsymys, ei oltu Lokin kanssa kumpikaan parhaassa terässä. Lokikaan ei juuri jaksanut radan jälkeen lelulla riehua - tosin muistin palkata sen vasta vähän radan jälkeen.. Hupsis.. Paras palkka sille ehkä olikin oman radan jälkeen päästä pistämään pienet painit Mikon kanssa, olisipa tuo energia herännyt vähän aikaisemmin..

Suunnitelma oli seuraavanlainen. Lähdössä olisin jo 3 hypyn luona, persjättö 4 putken jälkeen, persjättö 7 putken jälkeen, 12 hypyn ohjaisin esteen oikealta puolelta eli piirrustuksessa vasemmalta ja siitä sitten pirunmoinen loppukiri. Tiesin että jäisin liian taakse heti hypyn jälkeen, mutta en keksinyt mitään muuta mahdollista ohjaustapaa ja toivoin parasta.

Muttei mennyt niinkuin strömssössä. 7 putkella oletin sen menevän mutta kääntyikin takaisin kun tein liian äkkinäisen suunnanmuutoksen ja Loki meni väärään päähän (k ja hyl). 8 hypyltä se suunnisti suoraan 4 putken toiseen päähän (k ja toinen hyl). Kuulemma joku oli Suvin vieressä kommentoinut, etttä ilmeisesti tässä kohdassa rintamasuuntani oli ollut suoraan tuonne väärälle putkelle, kun olisi pitänyt kaartaa oikealle. Voi hyvin olla mahdollista. Putkelta tultuaan Loki haki 10 hypyn ja jatkoi siitä aina pituudelle ok, mutta koska odotin Lokia 12 hypyllä ohjatakseni sen ettei tule ohi, Loki ohitti minut jo pituuden jälkeen ja suuntasi siitä suoraan ohitseni 7 putken väärään päähän (kolmas hyl). Sieltä sitten 14 hyppy ja menipä se vielä vihoviimeisen hypynkin ohi ja se piti ottaa uudestaan (k).

Videon kuvasi Suvi, suuret kiitokset! Vähän mietitytti pistänkö edes esille, mutta laitetaan nyt vaikka "älkää tehkö näin"-esimerkkinä. T'älle voin sitten itse nauraa parin vuoden päästä kun jännitän mm-kisakarsintoja (meitä ei ainakaan tavoitteiden puuttumisesta voi syyttää..).

Tulos k, hyl, k, hyl, hyl, k eli jonkun hyl=10vp laskukaavan mukaan 45vp, aikavirhe -6 sek ja sijoitus 8/8. Oltiin siis Chandlerin sanoin best worst medimölli :)

Pari kohtaa jäi kaivertamaan ja pitää varmaan joku kerta tehdä itse tämä sama rata tai ainakin osia siitä ja katsoa olisiko toiminut erilaiset ohjaukset. Pohdin, josko ohjaisi koko alun vaihtamatta puolta kertaakaan aina 11 putkelle, niin että 9-10 hypyillä ohjaisi koiran kääntämällä vain tuonne putken 11 oikeaan päähän. Hyppy 12 aiheutti paljon miettimistä nopean koiran kanssa, mutta sitten heräsi ajatus, että voisiko sen ohjata esteen vasemmalta puolelta (piirrustuksessa oikealta) siten, että olisi koiran tullessa putkesta jo pituuden luona ja sieltä vetäisi, jos koira putkesta tultuaan osuisi suoraan linjaan 12 hypyn kautta pituudelle. Siitä olisi etumatkaa loppuun enemmän. Erityisesti tuo 12 hypyn kohtalo tekisi mieli testata joku kerta, voisi hyvinkin toimia. Voi kyllä hyvin olla myös että tulisi ohi.

Vauhdissa huomasin kyllä ettei ollut ihan parhaassa terässä, samoin kuin ennen radalle lähtöä kun ei Loki ollenkaan syöksyillyt normaaliin tahtiinsa vaan haisteli maata. Lähtöpaikka oli ihan lähellä ihmisjoukkoa ja koiria, joten Loki pälyili taaksepäin lähdössä ja muutenkaan ei kytännyt intensiitivsesti tuttuun tapaansa. Nyt tuntuu että ei olisi pitänyt korjata niin paljon vaan mennä läpi miten menee, vaikkei joka estettä menisikään. Nyt korjasin ehkä vähän liikaa. Ihan hyvä oli käydä vähän kehittämässä kahden päivän "turnauskestävyyttä", mutta silti kiinnostaisi miten rata olisi mennyt ilman edellisen päivän kovia treenejä. Voi kyllä olla että samat virheet olisi tullut siltikin. Opetus oli kyllä selvästi, että rataantutustumisessa pitäisi kiinnittää huomiota rintamasuuntaan ja että eteen-treeniä pitäisi päästä tekemään.

Tähän viikonloppuun mahtui siis tosi kivoja (O-J:n treenien postaus) ja vähemmän kivoja agilitykuulumisia (tämä postaus). Seuraava agility onkin torstaina, joten tässä välissä on monta lepopäivää mitä koirat kyllä nyt monien pentu+agilitypäivien jälkeen ehdottomasti tarvitsevatkin.

Poistelin eilen vanhoja luonnoksia bloggerista (mitä muuten oli MONTA, joko jotain ratapiirrustuksia, aloitettuja pieniä pohtintoja, listoja tai valitusviestejä jotka on kaikkien mielenterveyden takia jäänyt julkaisematta), ja eräässä toukokuussa kirjoitetussa lyhyessä luonnoksessa oli asetettu tämän vuoden agilitytavoitteiksi seuraavia, joita hieman nyt kesän jälkeen kommentoin:

Kesällä
- Pussi varmaksi
Melko varmasti voin sanoa että CHECK (tuntemattomilla pusseilla pitäisi treenata enemmän)

- Rengas varmaksi
Melko varmasti voin sanoa että CHECK (tuntemattomilla renkailla pitäisi treenata enemmän)

- Kontaktit siihen, että naksuttelen ja palkkaan aina alastulolla, mutta että menee radan osana ja pysähtyy oikeaan paikkaan jämäkästi muuten nopealla puomilla.
NOPE, tosin radan osana on mennyt nyt jo "keskeneräisenäkin", mutta en vielä voi sanoa että oltaisiin siihen valmiita.

- 2x2 kepit valmiiksi
Happy to say, CHECK! Paitsi että nyt on ollut tauolla eikä olla esteiden kanssa otettu vielä, mutta muistaakseni tässä tavoite oli, että päästään 12 keppiin ja sehän toteutui.

- Ohjaus siihen, että mölliradat sujuvat
Tämä postaus kenties osoittaa sen, että vastaus tähän on NOPE :D. Mutta getting there! Paljon olen oppinut ja ohjaus mielestäni kehittynyt.

Talvella
- Keinu
Yhä validi tavoite.

- Ykkösten ratojen vaikeustason hallitseminen
Yhä validi tavoite.

Jotta merkintä ei turhan lyhyeksi jäisi, listaan tähän vielä itselleni muistiin treenattavia spesiaaleja juttuja prioriteetin mukaan:

1. Keinu-intensiivitreenin aloittaminen 
2. Lähdössä pysymistreenin jatkaminen ja tiukentaminen (ei enää YHTÄÄN varastusta lähdössä!)
3. Eteen-treeni (syksyllä ratakuntoon, eli että se 2-4 estettä menee eteen vaikka jäisin taakse)
4. Kepit radan osaksi (syksyllä ratakuntoon)
5. A-kontaktitreenin voi pitää keinun rinnalla, puomi pois keinun ajaksi

Sitten listaa niistä mitä pitää treenata joskus sitten kun on aikaa eli millon lie hamassa tulevaisuudessa:

• Välistävetotreeni
• Saksalainen

Taas tuntuu siltä, että niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa! Tämä ei todellakaan ole perfektionistin laji. Nytkin monta viikonloppua taas kiinni muissa menoissa ja lepopäiviäkin pitäisi pitää. Mutta miten pidetään lepopäivä kun tekisi mieli vaan tehdä ja tehdä ja tehdä ja tehdä? Nyt heti äkkiä kaikkea? Ja sitä graduakin ehkä joskus? Saisko jollekin muulle olla lisää kofeiinitabletteja?