Niin helppo että se oli jo vaikea + agilitytavoitteita

Kolmas aksapäivitys parin päivän sisällä, ei taida olla epäselvyyttä siitä mikä on meidän päälaji.

Otsikko kuvaa hyvin eilisen I-HAH:n seuramestaruuskisojen medimöllien rataa. Mietitytti edellisenä päivänä ja kisaaamuna, että kannattaako lähteä kun koira(t) oli aika poikki viime päivien tapahtumista (Fionakin makasi pedillään kun tein lähtöä, mutta sen jälkeen kun hain sen pissalle niin se palloili kuitenkin sen näköisenä että mihis lähdette, voin minäkin tulla mukaan), mutta koska kyseessä oli tämän vuoden todennäköisesti viimeiset hyppymöllit niin pakko oli lähteä kokeilemaan onnea. Mukaan lähti Suvi ja Miko maksimöllien radalle ja Fiona kuluttamaan energiaansa.

Tuli kyllä todella tarpeeseen totuttaa Lokia Kivikon kentän ääniin, ihmisvilinään ja muuhun agilitykisojen tunnelmaan. Olisi vain pitänyt tehdä se paaaaljon aiemmin, kyllä tuo vähän ottaa itteensä erityisesti keinun kolinasta. Kun ei nähnyt missä kolisi niin jänskätti, mutta kun vaihdettiin paikkaa niin että Loki näki kun koira menee keinua niin ei enää hätkähdellyt.

Itse radasta onkin sitten vaikea keksiä mitään positiivista. Rataan tutustuessa se näytti todella helpolta ja sitä se tavallaan olikin, mutta kävi kuten aavistelin, että se oli niin helppo että oli vaikea.

Rimat oli yllättäen 40cm:ssa, mikä oli vähän ikävä uutinen, kun tätä ennen ollaan vain kerran hypitty 40cm hyppyjä, muuten pitäydytty vielä 35cm:ssä ja jotenkin ajattelin että mölleissä olisi ollut tapana pitää tuo 35cm. Vaan eipä sitä voi syyttää, oli meidän meno muutenkin aika kaoottista. Varmaan osan teki väsymys, ei oltu Lokin kanssa kumpikaan parhaassa terässä. Lokikaan ei juuri jaksanut radan jälkeen lelulla riehua - tosin muistin palkata sen vasta vähän radan jälkeen.. Hupsis.. Paras palkka sille ehkä olikin oman radan jälkeen päästä pistämään pienet painit Mikon kanssa, olisipa tuo energia herännyt vähän aikaisemmin..

Suunnitelma oli seuraavanlainen. Lähdössä olisin jo 3 hypyn luona, persjättö 4 putken jälkeen, persjättö 7 putken jälkeen, 12 hypyn ohjaisin esteen oikealta puolelta eli piirrustuksessa vasemmalta ja siitä sitten pirunmoinen loppukiri. Tiesin että jäisin liian taakse heti hypyn jälkeen, mutta en keksinyt mitään muuta mahdollista ohjaustapaa ja toivoin parasta.

Muttei mennyt niinkuin strömssössä. 7 putkella oletin sen menevän mutta kääntyikin takaisin kun tein liian äkkinäisen suunnanmuutoksen ja Loki meni väärään päähän (k ja hyl). 8 hypyltä se suunnisti suoraan 4 putken toiseen päähän (k ja toinen hyl). Kuulemma joku oli Suvin vieressä kommentoinut, etttä ilmeisesti tässä kohdassa rintamasuuntani oli ollut suoraan tuonne väärälle putkelle, kun olisi pitänyt kaartaa oikealle. Voi hyvin olla mahdollista. Putkelta tultuaan Loki haki 10 hypyn ja jatkoi siitä aina pituudelle ok, mutta koska odotin Lokia 12 hypyllä ohjatakseni sen ettei tule ohi, Loki ohitti minut jo pituuden jälkeen ja suuntasi siitä suoraan ohitseni 7 putken väärään päähän (kolmas hyl). Sieltä sitten 14 hyppy ja menipä se vielä vihoviimeisen hypynkin ohi ja se piti ottaa uudestaan (k).

Videon kuvasi Suvi, suuret kiitokset! Vähän mietitytti pistänkö edes esille, mutta laitetaan nyt vaikka "älkää tehkö näin"-esimerkkinä. T'älle voin sitten itse nauraa parin vuoden päästä kun jännitän mm-kisakarsintoja (meitä ei ainakaan tavoitteiden puuttumisesta voi syyttää..).

Tulos k, hyl, k, hyl, hyl, k eli jonkun hyl=10vp laskukaavan mukaan 45vp, aikavirhe -6 sek ja sijoitus 8/8. Oltiin siis Chandlerin sanoin best worst medimölli :)

Pari kohtaa jäi kaivertamaan ja pitää varmaan joku kerta tehdä itse tämä sama rata tai ainakin osia siitä ja katsoa olisiko toiminut erilaiset ohjaukset. Pohdin, josko ohjaisi koko alun vaihtamatta puolta kertaakaan aina 11 putkelle, niin että 9-10 hypyillä ohjaisi koiran kääntämällä vain tuonne putken 11 oikeaan päähän. Hyppy 12 aiheutti paljon miettimistä nopean koiran kanssa, mutta sitten heräsi ajatus, että voisiko sen ohjata esteen vasemmalta puolelta (piirrustuksessa oikealta) siten, että olisi koiran tullessa putkesta jo pituuden luona ja sieltä vetäisi, jos koira putkesta tultuaan osuisi suoraan linjaan 12 hypyn kautta pituudelle. Siitä olisi etumatkaa loppuun enemmän. Erityisesti tuo 12 hypyn kohtalo tekisi mieli testata joku kerta, voisi hyvinkin toimia. Voi kyllä hyvin olla myös että tulisi ohi.

Vauhdissa huomasin kyllä ettei ollut ihan parhaassa terässä, samoin kuin ennen radalle lähtöä kun ei Loki ollenkaan syöksyillyt normaaliin tahtiinsa vaan haisteli maata. Lähtöpaikka oli ihan lähellä ihmisjoukkoa ja koiria, joten Loki pälyili taaksepäin lähdössä ja muutenkaan ei kytännyt intensiitivsesti tuttuun tapaansa. Nyt tuntuu että ei olisi pitänyt korjata niin paljon vaan mennä läpi miten menee, vaikkei joka estettä menisikään. Nyt korjasin ehkä vähän liikaa. Ihan hyvä oli käydä vähän kehittämässä kahden päivän "turnauskestävyyttä", mutta silti kiinnostaisi miten rata olisi mennyt ilman edellisen päivän kovia treenejä. Voi kyllä olla että samat virheet olisi tullut siltikin. Opetus oli kyllä selvästi, että rataantutustumisessa pitäisi kiinnittää huomiota rintamasuuntaan ja että eteen-treeniä pitäisi päästä tekemään.

Tähän viikonloppuun mahtui siis tosi kivoja (O-J:n treenien postaus) ja vähemmän kivoja agilitykuulumisia (tämä postaus). Seuraava agility onkin torstaina, joten tässä välissä on monta lepopäivää mitä koirat kyllä nyt monien pentu+agilitypäivien jälkeen ehdottomasti tarvitsevatkin.

Poistelin eilen vanhoja luonnoksia bloggerista (mitä muuten oli MONTA, joko jotain ratapiirrustuksia, aloitettuja pieniä pohtintoja, listoja tai valitusviestejä jotka on kaikkien mielenterveyden takia jäänyt julkaisematta), ja eräässä toukokuussa kirjoitetussa lyhyessä luonnoksessa oli asetettu tämän vuoden agilitytavoitteiksi seuraavia, joita hieman nyt kesän jälkeen kommentoin:

Kesällä
- Pussi varmaksi
Melko varmasti voin sanoa että CHECK (tuntemattomilla pusseilla pitäisi treenata enemmän)

- Rengas varmaksi
Melko varmasti voin sanoa että CHECK (tuntemattomilla renkailla pitäisi treenata enemmän)

- Kontaktit siihen, että naksuttelen ja palkkaan aina alastulolla, mutta että menee radan osana ja pysähtyy oikeaan paikkaan jämäkästi muuten nopealla puomilla.
NOPE, tosin radan osana on mennyt nyt jo "keskeneräisenäkin", mutta en vielä voi sanoa että oltaisiin siihen valmiita.

- 2x2 kepit valmiiksi
Happy to say, CHECK! Paitsi että nyt on ollut tauolla eikä olla esteiden kanssa otettu vielä, mutta muistaakseni tässä tavoite oli, että päästään 12 keppiin ja sehän toteutui.

- Ohjaus siihen, että mölliradat sujuvat
Tämä postaus kenties osoittaa sen, että vastaus tähän on NOPE :D. Mutta getting there! Paljon olen oppinut ja ohjaus mielestäni kehittynyt.

Talvella
- Keinu
Yhä validi tavoite.

- Ykkösten ratojen vaikeustason hallitseminen
Yhä validi tavoite.

Jotta merkintä ei turhan lyhyeksi jäisi, listaan tähän vielä itselleni muistiin treenattavia spesiaaleja juttuja prioriteetin mukaan:

1. Keinu-intensiivitreenin aloittaminen 
2. Lähdössä pysymistreenin jatkaminen ja tiukentaminen (ei enää YHTÄÄN varastusta lähdössä!)
3. Eteen-treeni (syksyllä ratakuntoon, eli että se 2-4 estettä menee eteen vaikka jäisin taakse)
4. Kepit radan osaksi (syksyllä ratakuntoon)
5. A-kontaktitreenin voi pitää keinun rinnalla, puomi pois keinun ajaksi

Sitten listaa niistä mitä pitää treenata joskus sitten kun on aikaa eli millon lie hamassa tulevaisuudessa:

• Välistävetotreeni
• Saksalainen

Taas tuntuu siltä, että niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa! Tämä ei todellakaan ole perfektionistin laji. Nytkin monta viikonloppua taas kiinni muissa menoissa ja lepopäiviäkin pitäisi pitää. Mutta miten pidetään lepopäivä kun tekisi mieli vaan tehdä ja tehdä ja tehdä ja tehdä? Nyt heti äkkiä kaikkea? Ja sitä graduakin ehkä joskus? Saisko jollekin muulle olla lisää kofeiinitabletteja?

Kesäkauden viimeiset ohjatut

Jäänyt näköjään julkaisematta viime viikolla kirjoittamani teksti, joten julkaistaan se nyt.

Keskiviikkona oli viimeiset ohjatut ulkotreenit ja sen kunniaksi teimme kokopitkää ykkösten rataa. Lokin kanssa skipattiin kepit ja lopetettiin ennen keinua. Vaikka meitä kyllä kovasti houkuteltiin tekemään jo kepitkin kun "ne on Lokilla jo niin hyvät" mutta ei olla kertaakaan otettu niitä minkään toisen esteen yhteydessä ja koska radassa oli muutenkin haastavia kohtia niin en halunnut lähteä hakemaan epäonnistumisia.

1-4 meni hienosti, palkkasin namialustalla puomille. 3-4 väliin persjättö ja hypyn jälkeen palkka. Hypyltä 6 lähdettäessä Lokilla oli vaikeuksia löytää hyppy kun olisi mennyt vaan kepeille. Voisi ottaa kepit takaisin tauolta vaikka ensi viikolla. 6 hyppy löytyi kuitenki lopulta ja sen jälkeen leijeröin 7 hypylle ja vedin muurilla mihin homma taisi kosahtaa. Muuri meni kyllä, mutta sitten oltiin jo ihan solmussa 9 hypylle mentäessä. Kokeiltiin sylkkäriä tähän ja se toimi hyvin ja kouluttaja Irmeli sanoikin, että Lokilla toimii sylkkäri hyvin. Ihmekös tuo, on sitä sen verran hinkattukin viime talvena :). En vaan jotenkin uskalla sitä kovin paljon käyttää, mistä lie syystä kun se noin hienosti toimii. Eli vedätys+sylkkäri tässä oli meille paljon tehokkaampi kuin joku valssi+kierrä härpäke.

A:lla ilman namialustaa (kun se oli siellä puomin alla edelleen..) pysähtyi hyvin mutta vinoon. Pussi meni hienosti pitkästä aikaa, 12 hyppy löytyi ja 13-14 välissä välistäveto toimi vaikkakin oli pitkä vähän joka välissä ja putki ja viimeinen hyppy 16 meni hyvin. Otettiin uudestaan tuota leijeröintiä + muuria + 9 hyppyä, mutta ei mennyt enää niin hyvin kuin tuolla ensimmäisellä toistolla, selvästi alkoi oma pakka hajoilla tässä vaiheessa. Välistävedot meni niinikään päin sitä jotain ja yksi onnistunut toisto niin lopetin siihen. Tuli lopetettua hyvissä ajoin, ei sieltä enää kovin hyvää suoritusta olisi varmaan saanut ja kun välistävetojakaan ei olla paljon tehty, niin mielummin treenaan niitä ihan parilla hypyllä joku kerta erikseen. Niin paljon olisi kyllä kaikkea mitä pitäisi treenata erikseen että missäköhän välissä niitä ehtii tekemään.

Tässä oli tosiaan meidän kesän treenit ja ensi viikolla on uusi ryhmä uudet kujeet. Toisaalta kiva päästä sisälle treenaamaan, mutta toisaalta se tietää taas joka viikkoista ajelua tällä kertaa Finnavi-hallille, mikä onkin meille ihan uusi tuttavuus, ja uutta treeniryhmää. Harmi, meillä oli tosi kiva ryhmä tänä kesänä. Tähän uuteen ryhmään on muuten vielä 2 paikkaa auki, joten tietääkseni kuka tahansa seuran ulkopuolinenkin kisavalmis (niinkun mekin, köhköh) koirakko voi ilmoittautua ryhmään mukaan treenaamaan torstaisin klo 17-18.

Kouluttaja meillä tulee talven olemaan Anne Savioja, joka myös agilitytuomarina tunnetaan. Savioja oli toissa sunnuntain AST:n kisoissa tuomaroimassa, missä olin myös töissä. Oli kiva nähdä ihminen livenä, vaikkakin satoi koko päivän ja aikataulu myöhästyi, joten tunnelma oli vähän kireä. Hänen pitäisi kuitenkin olla hyvä kouluttaja joten iloisin mielin mennään uusiin haasteisiin. On toisaalta kiva, että on koko talven nyt sama kouluttaja, mutta toivon vaan että hän ymmärtää meidän ongelmakohdat eikä ole niitä kouluttajia, jotka ovat sitä mieltä että heidän tapansa on paras eivätkä anna tilaa muille mielipiteille.

Tessi sanoo moi!

Luupää treenaa aksaa ja ohjaaja juoksutekniikkaa

Eilen oltiin O-J Rissasen koulutuksessa, jonka teema oli ohjaajan liikkuminen ja nopeustreeni. Ensin klo 14-15 kävin ilman Lokia kentällä, missä O-J piti ohjaajille juoksu- ja tekniikkatreenit. Harjoiteltiin juoksemista, koordinaation parantamista erilaisilla harjoitteilla ja lopuksi "ohjaamista" 8 maassa olevalla rimalla. Tämä oli hyvä treeni, kun oli tarkoitus mennä edestakaisin rimalta rimalle valssilla ohjaamalla niin pääsin keskittymään oikein tarkasti juoksemiseen ja valssiaskeliin. Toivottavasti treenistä olisi siis ollut jotain hyötyäkin, tätä pitäisi ehdottomasti päästä tekemään jossain lisää.

Klo 17 pakkasin koirat autoon ja ajeltiin uudemman kerran kentälle. Fiona oli mukana lämmittelyssä, minkä jälkeen vein sen autoon treenin ajaksi. Ratapiirrustuksen olimme saaneet etukäteen, mutta se ei täysin vastannut sitä rataa minkä me päädyimme menemään, joten raapustin jonkun vastaavan illalla itse. Olin etukäteen vähän kauhistellut, että onpa vaikea rata, mutta se päätyikin olemaan meidän tasolle oikeastaan juuri täydellinen, suhteellisen helppo mutta joukossa oli juuri sopivan haastavia kohtia mitä päästiin tekemään useamman kerran. En muistanut miten Flexitracilla vaihdetaan lennossa numeroiden väri, joten meidän menemät kaksi eri ratajärjestystä on merkitty niin, että ensimmäinen alkaa numerosta 31 ja toisen kierroksen rata numerosta 1. Loogisempaa olisi ehkä ollut nimetä toisinpäin, mutta piirsin ensin sen mikä oli muistissa tarkempana joten siksi näin. Putki 42 on jotenkin oudossa paikassa, se oli ehkä vähän enemmän ylempänä kuin tässä piirrustuksessa. Mutta sinnepäin kuitenkin.

Ensimmäisen kierroksen rata siis numerot 31-45. Alku ok, muuri+pituus-A tuotti hieman ongelmia, meni ensin pituudesta ohi ja sitten takaaleikkaus A:lle oli liian töksähtävä ja Loki hyppäsi A:lta pois. Pieni kääntö jo muurin kohdalla auttoi ja se että odotin että Loki kiipeää jo paremmin ja leikkaan jouhevammin.

Hypyn 40 jälkeen tein persjätön mikä ei ensin mennyt mutta toisella kerralla meni. Piti tehdä aiemmin (yllättäen). Loppu hieno, viime mölleistä viisastuneena odotin Lokia puomin alapäässä, ohjaus piirrustuksessa oikealta puolelta. Lopun 45 meni ensin ohi, auttoi kevyt kääntö jo ennen hyppyä 44. Tästä ensimmäisestä pätkästä on pieni video alla.

Toisen kierroksen treenit numerot 1-19. Alkua vähän hinkattiin, odotin hypyn 2 takana ja tarkoitus oli vedättää ja siitä jotenkin sulavasti siirtyä A:lle. En loppujen lopuksikaan ihan hiffannut miten tuo olisi pitänyt tehdä, joka kerta meni pitkäksi 2 hyppy ja A:lle mentiin vähän kuin sivusta. Jotenkin jalkojen olisi pitänyt erilailla liikkua. Hypyn 5 pelkäsin menevän liikaa eteenpäin eikä kääntyisi 6:lle, mistä ehdotinkin että ohjaisinko pituuden alapuolelta. O-J sanoi että eeeeei ja hienostihan Loki sitten kääntyi pienellä sylkkärillä 5 hypyllä. Se hakee kyllä sylikäännökset superhyvin. Tällä kierroksella en mennyt muurin ohi vaan lähetin putkeen kauempaa ja odotin muurin takana ja siitä tökkäsin 9 hypylle ja putkeen. Putken jälkeen en ehtinyt tekemään persjättöä vaan sylkkäröin (onkohan tuo edes oikea termi) 12 putkeen. Ensin ohjasin 13 hypyn ja muut sisäkaarteelta, mutta jostain syystä mitä en muista O-J halusi että ohjasin vasemmalta eli ulkokaarteelta ja sylkkäröin 14 hypyn. Toisella toistolla tein näin ja kyllähän sekin toimi hyvin. Tästä piirroksesta on näköjään unohtunut puomin jälkeen putki 17, mikä mentiin tähän väliin ja sen jälkeen vasta hypyt 44-45. Sylkkärillä putkeen ja hypyt hienosti.

Tässä tuo ensimmäisen pätkän video, kiitos kuvauksesta treenikaverille jonka nimeä en tiedä. Tässä mennään esteet 33-43.

Ongelmia oli selvästi kontakteilta ja lähdöstä varastaminen, sikapossu on alkanut tehdä sitä näköjään ihan urakalla. Ja minä lähden lennosta mukaan, kun en jotenkin "kehtaa" niitä jatkuvasti treenata tämmöisissä erikoisemmissa koulutuksissa. Toisen kierroksen lähtö olikin haaste päästä pelkästään 2 hypyn taakse. Pitää treenata lähtöjä normitreeneissä paljon ja kontakteja ottaa erikseen ennen kuin niitä oikeastaan voisi edes treeneissä tehdä radan osana. Namialustalla pysähtyy kyllä mutta en kovin kauas uskalla lähteä ohi, kun sitä ei ole treenattu oikeastaan yhtään viime aikoina. A:lla namialusta on näköjään must, ainoa keino saada Loki tulemaan suoraan. Hyviä juttuja näissä treeneissä oli vauhti ja into vaikka pitkät treenit olikin, muurin pala tosin ihan viimeisellä kerralla tipahti. Hienoa oli myös että uskalsin lähetellä sitä vähän kauempaa putkiin ja meni hyvin, ei koskaan hakenut ohi tai kääntynyt takaisin. Tiettyjä pieniä onnistumisia tuli haastavemmissa persjätöissä ja parissa muussa kohdassa mitä ei olla ennen paljon tehty.

Loki sai kovasti kehuja O-J:ltä ja sitä kuvattiinkin mm. kiituriksi, tulevaksi mm-kisaajaksi ja luupääksi. Luupäänä en sitä kyllä pitäisi, mutta kiva että se semmoisen kuvan antaa. Ketäköhän tässä huijataan, minua joka pitää sitä pehmona ja herkkiksenä vai kouluttajia, kun tämä oli jo toinen kerta kun sitä kuvataan treeneissä kovemmaksi minä sitä pidän? Aiemminhan siitä sanottiin että vaikka jäisi pussiin jumiin niin ei välittäisi mitään. Ehkä se koirakon herkkis olenkin sitten minä joka toiminnallani saan koiran tulemaan mukaan. Vai tarkottikohan "luupää" termi sitten jotain itsepäistä, en tiedä (urbaani sanakirja selittää luupään näköjään ainakin kuvauksin "Henkilö, joka ei usko mitään ja tekee toistuvia virheitä." ja "Itsepäinen tai kovapäinen ihminen"). Lisäksi O-J sanoi jotain että Loki hakee tosi hienosti esteille ja irtoaa erinomaisesti, mutta myös että lukee todella pienistä eleistä ohjaamistani ja tämä yhdistelmä on jotenkin ohjaajalle aika haastava. On kyllä kiva kuulla näitä eri kouluttajien mielipiteitä meistä koirakkona, aika samankaltaisia kommentteja tuntuvat olevan.

Oli kaiken kaikkiaan erinomainen treenipäivä ja tänään tuntuu kyllä kropassa että eilen on jotain tehnyt. Hintaa koulutuksella ei ollut kuin 20e joten hinta-laatusuhde oli erinomainen. Rissanen oli tosi kivan ja pätevän oloinen kouluttaja ja jotenkin juuri sen tyylinen mistä itse tykkään. Ehdottomasti suosittelen!

Tämän koulutuksen jälkeen olen miettinyt jättäväni kontaktit (ainakin puomin) tauolle ja alkavani vihdoin ja viimein intensiivisen keinutreenin. Nyt kun vielä pääsee omalle kentälle kävellen monta kertaa viikossa. Tavoitteeksi pistetään keinun kuntoon saaminen talven aikana, saa nähdä onnistuuko.

Vauvakoira kotiutuu

Viime päivät on ollut kovin pentumaisia. Tuntuu kun Lokin pentuajasta olisi ikuisuus, kun katsoo tuota pientä rääpälettä mikä ei osaa yhtään mitään eikä tunnu tekevän muuta kuin nukkuu, leikkii, syö, pissaa tai kakkaa. Se on kyllä hirmu suloinen tapaus ja leikkii tosi paljon. Ja pomppii, sillä on varmasti jalat tehty vieteristä. Tosi kiltti ja ihastuttava se on kaikille ja häntä heiluu kelle tahansa. Tuntuisi olevan ehkä luonteeltaan vähän samanlainen kuin Loki, ainakin enemmän kuin Fiona. Tessin äiti on hieman rauhallisemman sorttinen hyvähermoinen ja ystävällinen narttu minkälainen olisi tosi kiva jos Tessistäkin kasvaisi.

Tessi 7vk 5pv, paino 2,02kg

Tiistaina Tessi tuli omistajansa kanssa meille ensimmäistä kertaa kylään. Käytiin ensin pellolla hetki juoksemassa, mutta aika nopsaan pentunen väsyi ja tultiin meille. Muuten kaikki sujui oikein mainiosti, paitsi että ei lienee ollut hyvä idea antaa koirille luita - eräs nimeltämainitsematon punavalkoinen kun oli sitä mieltä että "munluu(t)" minkä jälkeen mielipide levisi "munlelu(t)" ja "munomistaja(t)" -maisesti. Tosin kai koiralla on oikeus puolustaa luutaan, eikä Loki muuta kuin ärähti uhkarohkean pennun kauemmas, mutta itse en tykkää että Loki ärähtelee yhtään millekään. Pariin kertaan Loki tuijotti pentua melko vihamielisesti, mutta siinä riittää kun kutsuu Tessin pois tai keskeyttää tilanteen joko Lokin tai Tessin puolelta. Vielä ei siis punavalkoinen ole aivan valmis jakamaan omaisuuttaan, ainakaan tuollaisen säälittävän ja hieman ällöttävän rääpäleen kanssa. Muuten Loki kyllä on ihan nätisti ja antaa pienempien leikkiä, mutta siitä ei tykkää että Tessi menee sen naamalle härkkimään, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää.

Eilen tultiin koirien kanssa pentuvahdiksi puolesta päivästä eteenpäin kuuteen asti. Koko tuona aikana Tessi ei tehnyt ulos juuri mitään, mutta sisältä sain kyllä siivota pissoja ainakin neljät. Sanoisinko että karisi siinä vähän pahimmat pentukuumeet lattiaa siivotessa ;).

Tänään tultiin sitten uudemman kerran vahtihommiin vastaavasti ja tunnin aikana käytin pennun neljä kertaa ulkona, viimeisellä tuli vihdoin jackpot ja pentu pissasi. Sen jälkeen hurjat kehut ja riehuttiin ensin siinä ja siitä kipitettiin hirvittävää vauhtia Tessin omalle riehumispaikalle ulko-oven viereiselle nurtsille, mihin se kipittää aina ihan hirmuista vauhtia lenkin päätteeksi leikkimään. Minulla on taskussa Tessin ihkaoma lelu millä riehutaan, muuten kohteeksi joutuu joko lahkeet tai hihansuut.

Fionan kanssa yhteinen sävel on jo enimmäkseen löytynyt, pari vetelee pitkin lattioita niin että sanomalehdet vain lentelevät. Loki tietää ettei saa mennä mukaan enkä tiedä haluaisiko edes. Loki liittyy leikkiin sitten kun pikkuinen pysyy edes jotenkuten vauhdissa ulkona juostessa.

Kasvattajan ohjeiden mukaan vaaville ei opeteta istumista lainkaan, ainakaan ennen kuin seisominen sujuu hyvin luonnostaan. Hieman Tessin kanssa on aloitettu naksuttelua, mistä se ei tajua vielä mitään. Lisäksi ollaan yhteistuumin opetettu sitä antamaan tassua, minkä alkeet sen sijaan on tuntunut menneen tuonne pienenpieneen kaaliin. Odottamista voisi myös harjoitella ruokakupin kanssa, vaan helpommin sanottu kuin tehty kun tuo vaan koikkakoikkaloi ja loikkaloikkaloi ylösalasylösalas kun näkee että ruokaa on tulossa (ja aina vähän muulloinkin).

Wiggle, wiggle, wiggle, wiggle, wiggle, yeah!

Eilen juhlittiin Lokin Kennelliitosta saapuneita dysplasialausuntoja. Terve poika on!! Lonkat tuli siis takaisin A/A ja kyynärät 0/0, siellä ne näkyy. Pakko sanoa, että pessimistinä en uskaltanut haaveillakaan näin hyvistä terveystuloksista. On se vaan upea poika! Melko makea sika sieltä säkistä sitten tupsahti. Nyt pitäisi saada poitsusta jotkut edustavat kuvat niin voisin ilmoittaa kasvattajalle hyvät uutiset.

Juhlan kunniaksi Loki sai ruokavalioonsa täydennystä biotiinitabujen muodossa. Ajattelin testata sille 6 viikon kuuria josko saisi turkkiin vähän volyymia. Vaan ei Loki kaikkea huvia voi saada, joten puolet purkin sisällöstä päätyy tällä kertaa omistajan suuhun. Kuuden viikon päästä voidaan sitten katsoa kumman letti kasvaa komeammin.

Löysin kamerasta ensimmäisen koko koiralauman yhteiskuvan, joten pistetääs se tähän kaikessa kauheudessaan.

Tessi 7vk

Loki 1v

Fiona 3v

Otsikon päätin jo töissä ja kotona törmäsin allaolevaan videoon, joten pistetään sekin vielä fiilistelyn vuoksi.

This is how I roll, animal print pants out control ;)

New kid on the block

Tässä on shetlanninlammaskoira Tessi, oikealta nimeltään Amarantes Grand Amour.

Tessi haettiin perjantaina Varkaudesta 7 viikon ja 1 päivän ikäisenä. Tessi terävähammas asuu siskollani täällä Espoossa ja tulee kuulumaan blogissa säännöllisesti vieraileviin tähtiin, sillä tällä tytöllä ei (vielä ;) ole omaa blogia. Tiedä sitten mihin omistaja vielä intoutuu kun syöksyy pää edellä koiramaailmaan.. Tessiä tullaan tapaamaan säännöllisesti ja varmasti saan tytön useasti palloteltavaksi myös tänne meidän lauman joukkoon.

Jo parin päivän aikana Tessuliini on valloittanut paljon sydämiä, niin ihmisten kuin koirienkin. Ihmisiä tämä pusukone tervehtii iloisesti pomppimalla ja pusuttelemalla ja olisi lähdössä jokaisen vastaantulijan mukaan. Koirien laumaan sisäänajo sujui oikein mallikkaasti, vaikkakaan isommat eivät ihan vielä sisäistä ettei pienokaista sovi kovin rajusti jyrätä. Loki on ollut erittäin mallikelpoinen isähahmo, olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Loki-raukka ei vain ymmärrä miksi siltä evätään pääsy pienempien juoksuleikkeihin ja annetaan tehdä pentuun tuttavuutta vain nätisti haistelemalla. Fiona on ollut pitkälti sitä mieltä, että tämä veitikka tuotiin hänelle ("vihdoin!") painikaveriksi, jonka Fiona voi jopa voittaa. Fiona seuraisikin Tessiä kylki kyljessä minne vaan koko ajan hakemassa leikkimään. Painileikit ovat vielä hieman epäreiluja ja siksi rajoitettuja Fionan ollessa kilon verran suurempi, mutta se tilanne muuttunee ihan muutamassa viikossa. Sitten kun Tessi kasvaa ohi Fionasta niin sitä odottelee varmasti innokas Loki juoksukaveriksi.

Kovin on ollut reipas ja kiltti tyttö, vaikka ensimmäisenä yönä koettelikin uuden pennun omistajan hermoja kiljumalla useita tunteja. Toinen yö sujuikin sitten jo mallikelpoisemmin ja jopa täysin sisäsiististi. Kyllä sitä vaan omat koirat silti tuntuvat nyt niin helpoilta, kun ne voi lähes huoletta jättää yksin eivätkä ne yritäkään koskaan tuhota mitään. Eli pahemmanlaatuista pentukuumetta ei ole varsinaisesti allekirjoittaneessa ilmassa, vaikka kyllä tuota palleroista tulee pusuteltua ja ihasteltua ja halailtua senkin edestä :).

On erittäin hauska seurata minkälainen veitikka tästä kaverista kasvaa. Tulevaisuudessa Tessiä tullaan näkemään ainakin muutamissa näyttelyissä (allekirjoittanut on lupautunut tarvittaessa roikkumaan hihnan toisessa päässä) ja tarkoituksena on esitellä sekä koiralle että omistajalle agilityn koukuttavaa maailmaa heti pennusta lähtien. Kovin on ainakin taistelunhalua vauvalla (minä olen se kiva täti, joka tuo sille leikkikavereita ja opettaa repimään hihasta ;)) eikä toistaiseksi vaikuta pelkäävän juuri mitään. Lupaavan treenikaverin siitä varmasti saa jos haluaa, mutta ensisijainen tehtävä tällä pentusella on näillä näkymin toimia lemmikkinä ja kotikoirana.

Pieniä kirjoituksia pienistä ihmisistä

Pitääpä vähän kirjoitella ihan sen kunniaksi, että sain Tytiltä parit kuvat pitkästä aikaa kuvittamaan kirjoituksia :) (kun itsehän ei voi koskaan kuvata..).

(c) Tytti Käyhkö

Viime lauantaina oli tarkoitus käydä Suvin + Mikon ja Saaran + Huugon kanssa ampumaradalla, mutta hukkareissu tuli taas. Nyt on 2/3 ampumaratareissusta mennyt ilman paukkuja, harmittaa kyllä vähän kun sinne kuitenkin ajaa melkein 40 minuuttia ja muuten ulkoilumaastot ei mitään huippuja ole siellä. Tai onhan siellä sitä metsää, mutta näköjään Lokia ei voi pitää siellä yhtään vapaana. Koska vieressä on tosiaan se ampumarata missä pidetään mm. hirvikokeita, ei ole ihme että Loki suuri metsästäjä lähtisi mielellään mukaan hirvestämään. Lauantaina minulla oli mukana sekä Loki että Fiona ja oltiin paikalla joku vartti ennen muita. Käveltiin tuttuun metsäpaikkaan missä Loki oli hetken irti, mutta ei tosiaan voinut kauaa pitää. Hetki ihmeteltiin siellä sitten hihnassa ("viuviuviuviuviuviu"). Muiden saavuttua paikalle he päättivät lähteä samoilemaan metsään mihin en halunnut lähteä kahden hihnassa olevan koiran kanssa (+ ne hirvikärpäset..) joten suunnattiin koirien kanssa sitten takaisin parkkipaikalle.

Parkkipaikalle päästyämme meitä tuli vastaan nainen, jonka ei tarvinnut kuin vilkaista koiriin kun ne olivat ihan myytyjä. Sekä Fiona että Loki tervehtivät tätä tuntematonta naista kuin ylintä ystävää ja sen jälkeen Loki parkkeerasi ihan naisen jalkaan kiinni ja Fiona leikki naisen kanssa. Hieman siinä ihmettelin tällaista yllättävää ystävällistä käytöstä, kunnes nainen sanoi että hänellä on narttukoira autossa ja he ovat tulossa koirakouluun meidän parkkipaikalle. Käytin tilanteen hyväksi ja pistin Fionan autoon ja siinä sitten Lokin kanssa hieman totuteltiin isompiin koiriin, paikalla oli mm. oikein ystävällinen saksanpaimenkoirauros joka kyttäsi toooooosi epäilyttävästi pientä ketunpoikasta ja enpä ole koskaan nähnyt, että Lokin matalakantoinen häntä olisi niin kippuralla. Yritti selkeästi kertoa olevansa iso ja pelottava, vaikka kuka tahansa olisi nähnyt sen kuoren läpi ;). Kotimatkalla pysähdyttiin vielä hetkeksi katselemaan hevosia. Ne eivät ollut sitten enää kovin kiinnostavia, kun yhtä melkein hevosen kokoista koiraa oli Loki saanut jo ihmetellä.

Tämä on omaa tuotantoa, Loki esittelee korvakarvojaan.

Parina viime päivinä koirat on päässeet myös tekemään tuttavuutta lapsiin. Meillähän ei tuttuja pieniä tai edes semipieniä lapsia ole, joten kumpikaan ei ole niihin juurikaan tottunut. Hieman harmitti esimerkiksi viime viikolla, kun joku n. 3-vuotias poika oli innoissaan tulossa katsomaan koiria, kun kumpainenkin aloitti semmoisen haukunnan että poika pysähtyi kuin seinään ja katsoi minua säälittävästi ja sanoi "minä pelkään että ne puree.". Mielelläni tuottaisin tuntemattomille ihmisille iloa jos omistaisin semmoisia koiria, jotka tervehtivät ihmistä kuin ihmistä kokoon tai väriin katsomatta todella iloisesti, mutta näistä ei kumpikaan ole perusluonteeltaan semmoinen (semmoinen koira mimmoinen omistaja? :P).

Siksi olikin kiva törmätä naapuruston lapsiin, 4kpl noin 5-6 vuotiasta tyttöä, jotka osasivat olla oikein nätisti koirien kanssa. Namia ei valitettavasti ollut sillä pikaulkoilutuksella mukana. Tytöillä oli kahisevat sadevaatteet päällä, mutta he ottivat ohjeita vastaan oikein nätisti ja siinä sitten rivissä olivat kyykyssä ja rapsuttivat Fionaa ja osa rapsutti myös Lokia, joka oma-aloitteisesti lähestyi vasta siinä vaiheessa kun neuvoin pistämään käden alas ja rapsuttamaan leuan alta tai rinnasta. Myös selkäpuolelta Loki kävi lapsia haistelemassa ja lopuksi malttoi olla aika nätistikin rapsutettavana. Kumpaistakin silti säikytti lasten yllättävä liikkuminen. Heti seuraavana päivänä sama katras tuli uudestaan vastaan ja nyt ensin tuli moikkaamaan yksi lapsista jonka luo Fiona heti parkkeerasi rapsutettavaksi. On kyllä hirmu suloista katsoa kun lapset silittävät Fionaa, oikein sillälailla melkein halaavasti ja vievät naamansa melkein poski poskeen Fionan pään viereen ja "voiiii kun se on ihana" äänten saattelemana. Sain vastailla kysymyksiin kuten "onko sillä kylmä kun se tärisee" ja "onko se painava". Hetken päästä tuli loput lapsista, joille tämä ensimmäinen huusi että "älkää juosko!". Tuosta lapsesta tulee ilmiselvä koirakuiskaaja. Toivottavasti törmätään useamman kerran näihin lapsosiin.

(c) Tytti Käyhkö

Tänään onkin sitten tiedossa melkoinen muutos koirien elämään, kun "laajennettu laumamme" kasvaa yhdellä uudella karvapallolla. Jos joku on parempaa kuin oma koiranpentu, niin sellainen pentu jota pääsee usein pallottelemaan ja touhuilemaan mutta joka ei tiedä itselle lisääntynyttä rahanmenoa tai siivoomista ;)

Miten pyhitetään lepopäivä

Alkuun kiitos Ässä - pennusta koiraksi blogin kirjoittajalle, joka soi minulle suuren kunnian jo toisesta post-it tunnustuksesta! En tarkalleen muista milloin aloin seuraamaan heidän blogiaan, olisiko ollut viime vuonna, mutta löysin blogin tamperelaisen ystäväni kautta, joka sitä minulle suositteli. Kirjoittajan kanssa olen pitkälti samassa tilanteessa ensimmäisen harrastuskoirani kanssa, joten monet tekstit osuvat todella lähelle myös omia ajatuksia ja juttuja. Tykkään blogissa erityisesti laajasta aihepiiristä, siitä että blogi ei ole pelkkä treeniblogi vaan kertoo muustakin elämästä. Pohdiskelee sopivasti ja miettii asioita, ei vain luettele. Olen tavannut kirjoittajan kerran tänä kesänä näyttelyssä, jossa koiran nimen kuultuani heitin ilmoille "mä seuraan sun blogia!" ilmoituksen, jonka jälkeen selvisi että Anne seuraa myös meidän blogia :). Harmi että he asuvat niin kaukana, sillä uskon että heistä olisimme muuten saaneet oikein mainiot lenkki- ja treenikaverit. Eli suuri kiitos tunnustuksesta ja suosittelen lämpimästi blogia muillekin! :)

Toinen hehkutuksen aihe mikä on vain ihan pakko mainita: Mikäli en olisi palkannut Lokin kontakteja perjantaisissa kisoissa ja siten saanut hylkyä, olisimme me olleet tuloksella 5vp AST:n seuran möllimestareita! Melko hienoa, eikö. En voi sanoa että varsinaisesti harmittaisi, mutta ehkä pikkaisen kuitenkin. Oletin, että meidän rata olisi semmoista sähläystä että hylky tulisi kuitenkin, mutta jos olisin tiennyt että meillä menee noin hyvin niin olisin saattanut taistella radan läpi ilman kontaktipalkkausta, ihan voiton toivossa ;). Noh, ehkäpä meidän aika koittaa jonain toisena vuonna.

Loppukesä ja alkusyksy ovat olleet melkoista haipakkaa meidän taloudessa. Oikeastaan sen jälkeen, kun aloin käydä työpaikalla joka päivä tekemässä myös gradua koirien yksinolon opettamisen rutinoimiseksi, on harvassa ollut ne päivät kun aamusta iltaan olen kotona tekemättä yhtään mitään. Viikonloput on ollut täyteen ahdettu ja ne harvat vapaat olen taidokkaasti täyttänyt mejällä tai agilityllä.

Eilen oli ensimmäinen päivä varmaan kuukausiin (ainakin miljooniin!) kun on ollut tuommoinen päivä. Ja voivoi miten olenkaan ollut ihan hukassa. Heräsin yhdeksältä hirveään paniikkiin "apua-pitäis-tehdä-gradua-onks-koirat-päässy-ees-ulos" ajatuksineen kaikkineen. Sitten päätin pitää lepopäivän ja sen jälkeen olikin tosi vaikea olla tekemättä mitään. Pohdin josko tekisi gradua, kävisi agilitykentällä tai jotain, mutta päädyin sitten tuon levottoman olon takia viemään koirat pelkästään pellolle juoksemaan. Fiona oli ihan väsynyt, ei sitä olisi huvittanut mennä mihinkään. Kannoin sitä varmaan puolet matkasta. Loki sitten juoksenteli kyllä innoissaan. Olihan siellä kyllä aika lämmin, kun säätiedotuskin ihan hehkutti että on kesän viimeinen päivä ja ensi viikolla alkaa syksy. Kotimatkalla pysähdyttiin hetkeksi katsomaan kun naapurin lapset pelasivat palloa nurmikolla. Loki olisi halunnut mennä mukaan. Rapsuttelin siinä Fionaa ja ihmeteltiin maailmaa hetki.

Kotiin tultua tajusin, että kello oli vasta kolme, ja se olikin varmaan syy miksi koirat tuntui olevan koko päivän ihan väsyneitä. Tottakai ne oli, kun viimeiset kuukaudet olen tarkoituksella pitänyt niitä levossa neljään-viiteen, jotta osaisivat sitten olla kokopitkän työpäivän ajan rauhassa kun sen aika tulee. Kotona sitten vähän leikittiin ja huollettiin kynnet kuntoon, olivat taas päässeet kasvamaan liian pitkiksi.

Eilinen sekoitti jotenkin rytmin, sen siitä saa kun yhden päivän yrittää ottaa rennosti ilman ohjelmaa. Tänään on ollut vähintään yhtä outo päivä. Pääsin töistä pari tuntia normaalia myöhemmin (menin myös pari tuntia myöhemmin kuin normaalisti, mutta Fiona oli silti stressannut tästä parin tunnin siirrosta ja pissannut petiinsä). Töissä ehdin syödä päivällä vain pienen välipalan, joten kotiin päästyä oli hirveä nälkä. Sitten vilkaisin säätiedotusta, mikä lupasi illaksi hirveää myräkkää. Noh, äkkiä kamppeet kasaan ja agilitykentälle, että ehtisin ennen sadetta. Kentällä huomasin, että niin joo, maanantaisinhan se on varattu tuohon aikaan. Kyllähän minä sen tiesin, mutta jotenkin pää jumitti. Ei muuta kuin kävellen takaisin kotiin - johon päästyäni huomasin, että treenireppu oli iloisesti eteisen oven vieressä. Ei mennyt treenit ihan putkeen.

Taidan painua pehkuihin täksi viikoksi.

Möllien korkkaus: Check!

Keväällä haaveilin, josko tällä kaudella pääsisi kisaamaan mölleissä. Pidin tavoitetta epätodennäköisenä, kunnes vajaa kuukausi sitten huomasin, että meidän seura järjesti eilen seuraepikset missä oli myös möllirata. Tuttu kenttä pisti intoa kehiin ja pari viikkoa treenattiin kontakteja, mitkä on ollut täydellä tauolla käytännössä koko viime kesän ja talven. Alkeet on opeteltu aiemmin, mutta olihan ne aika hukassa silti.

Tarkoitus oli mennä tsekkaamaan miten koira toimii kisatilanteessa, totuttautua kuulutuksiin ja vihellyksiin ja testata miten omat hermot pysyvät kasassa. Hylyn otin vapaaehtoisesti palkkaamalla kontaktit. Olin kyllä melko hermona ennen kisaa (no okei, jo päiviä ennen kisaa..). Alkoi juuri sataa kun lähdettiin kentälle joten se varmaan verotti osallistujia. Kisapaikalle päästyäni steppasin ilmopisteelle naama kummallisessa virneessä ja ilmoitin kovaan ääneen että ilmottaisin Lokin medimölleihin. Ilmovastaava Heidi nyökkäsi mutta heti suuni suljettua huomasin, että heillä oli vielä edellinen kesken. Ai miten niin olen vähän liian innokas. Kiva yllätys oli, että kun kyseessä oli seuran mestaruudet niin oman seuran väki pääsi kisaamaan ilmaiseksi.

Minimöllejä oli muistaakseni joku 5 ja medimöllejä 9. Me oltiin numerolla 4. Käytin Lokin kävelyllä, tehtiin 1 puomi toisella puolella ja sitten menin purkamaan jännitystäni radan lähellä olevien talkoolaisten seurakaverien luokse. Ilokseni huomasin, että Lotta oli töissä joten nakitin hänet kuvaamaan meidän radan videolle. Rataantutustuivat mini- ja medimöllit yhdessä. Kauhuissani mietin, että härregyyd kun on pitkä rata, 19 estettä. Se on pisin mitä ollaan koskaan menty ja lisäski radalla oli sekä A ja puomi, ensimmäinen kerta myöskin kun mennään molemmat kontaktiesteet samalla radalla.

Rata oli suht simppeli, mutta pari kohtaa aiheuttivat hieman miettimistä.

Suunnitelmani rakentui varmaan samanlaiseksi kuin kaikilla muillakin. Alku menisi helposti, puomin kontaktilla ajattelin pitää niin kauan että ehdin 6 esteelle, takaaleikkauksella molempiin putkiin ja siitä pitäisi sitten juosta lähelle 11 estettä ettei mene ohi, se oli vähän eri linjassa ja vinossa muihin nähden joten näin siinä potentiaalisen ongelman. A:lle hakeutumisen hypyn 12 kautta suhteen en ollut myöskään ihan optimistinen, kun tiesin jääväni tässä vähän jälkeen ja sitten Loki saattaisi kaartaa luokseni. A:lla pitäisin poikaa siihen asti että menen muurin vasemmalle puolelle, sieltä lähetys putkeen ja putken jälkeen persjättö (niin Tytti, oli siellä yksi puolenvaihto! :D) ja lopun arvelin menevän ihan kivasti, kun kaartui sopivasti oikealle eli ns. loppusuora oli helppo.

Pohdin aikani 9-10 putkien oikeiden päiden löytymistä ja mietin ehtisinkö tekemään persjätön 7 hypyn jälkeen, näin olisin voinut ehtiä lähemmäs hyppyä 11 minkä pelkäsin menevän ohi. Pohdin myös ehtisinkö ohjaamaan 10 putken tarpeeksi hyvin, ettei Loki 9 putken jälkeen kaartaisi luokseni. Näitä mainittuja esteitä pidin suurimpina ongelmakohtina. Sitten alkoi aika loppua ja päätin että nääh, mennään vaan alkuperäisellä takaaleikkaussuunnitelmalla, takaaleikkaukset on kivoja :)

Katselin minit ja medien alettua hain Lokin taas autosta ja mentiin odottelemaan omaa vuoroa. Käytiin hengailemassa kuulutusten lähellä ja ilokseni sain huomata, että jätkä ei välittänyt tuon taivaallista niin ihmis- ja koiravilinästä (joka tosin oli vähän rajoittunut sateen takia), kuulutuksista tai pillin vihellyksestä. Vähän se kuumui kun katseltiin meitä edeltävien medien menoa.

Vihdoin tuli meidän vuoro ja marssittiin lähtöpaikalle. Tässä vaiheessa tajusin että hei, koirahan pitäisi jättää vähän vinoon kakkoshyppyä kohti. Näin tein (pieni sijainnin korjaus näkyy videollakin) ja jätin varmasti tarpeeksi kauas 1 hypystä ettei rima lentäisi. Näinhän se sitten meni, suuri kiitos Lotalle kuvaamisesta!

Listataanpa sitten kootut virheet, onnistumiset ja analysoinnit:

• Pysyi lähdössä! Vaikka hieman olikin levoton jäädessään paikalle, vähän taisi jännitykseni tai tilanne heijastua poikaan kuitenkin, tai siltä vähän vaikutti. Pistin varman päälle ja näytin koko ajan käsimerkkiä ja taisin hokea "paikka" myös pariin kertaan.
• Puomista ohi. Jälkeenpäin kuulin että olisi pitänyt putkijarruttaa (ei olla sitä taidettu harjoitella yhtään). Itse lähinnä jälkeenpäin mietin, että miksi menin niin kauas puomille, tarkoitus oli kuitenkin pysäyttää se kontaktille joten etumatkaa en olisi tarvinnut. Muistan jonkun ajatuksen sadasosan pistäneeni siihen, että kaartaakohan se puomin ohi, mutta en pitänyt tätä kovin todennäköisenä ongelmakohtana. En tajunnut, että Loki tulisi niin lujaa putkesta.
• Puomin alastulon kontakti hieno!
• Putkesta 10 tullessa Loki liukastui varmaan sateen kastelemaan putkeen ja vähän säikähdin sattuiko sitä. Ei onneksi ole mitään ole ainakaan vielä ilmennyt. Sain putken jälkeen varmaan siksi vähän lisää etumatkaa.
• A:n alastulo, voivoi. Mitä jäin tuollalailla taaksepäin himmailemaan?? Palkkasin vinosta alastulosta ja sitten se ryökäle vielä varasti. En halunnut enää alkaa korjaamaan kun tarkoitus oli vain pitää hauskaa.
• Vähän tuntui vauhti olevan hiljaisempi kuin treeneissä, ainakin alussa.
• Kaarrokset olivat suuria lähes joka paikassa. Pitäisi luottaa koiran kykyyn hakea esteet ja ohjata kauempaa, niin ja kertoa aiemmin mihin ollaan menossa.
• Mikään rimoista ei lentänyt (korkeus oli 35cm), ja muurin palikatkin pysyivät hienosti medikorkeudessa! 
• Suunnittelemani ohjaukset toimivat tosi hyvin eikä Loki tullut ohi mistään esteetä! Upeetamahtavaasuperia! Tähän olin erityisen extratyytyväinen, kun etukäteen pelkäsin keskikohdan puomien päitä ja A:ta edeltävien hyppyjen hakemista. Ei mitään ongelmia näissä! Loki lukitsi A:n jo edeltävän hypyn edellä ja haki sinne tosi hyvin. Myös viimeinen putki 16 lukittautui jo ennen edeltävää hyppyä, joten olisin hyvin voinut vaihtaa puolta jo ennen hyppyä 15, eli en olisi mennyt edes viimeisten hyppyjen ohi.

Summa summarum, erittäin tyytyväinen olin siihen, että muistin ensinnäkin koko radan, ohjaukset toimi, kaikki esteet (paitsi se puomi) löytyi ensiyrittämällä ja Loki haki niin hyvin! Jee! Ongelmakohdat oli ne mitkä ei yllättänyt eli kontaktiesteet. Radan jälkeen riehuttiin parkkipaikalla lelun kanssa ja poika oli tosi innokas. Upeetahienoamahtavaa. Jäi tositosi hyvä fiilis ensimmäisestä koiran kanssa koskaan käymästäni kisakokemuksesta :). Olisi tehnyt mieli jäädä katsomaan muita tuttuja, mutta satoi ja en halunnut pitää Fionaa kauaa yksin, joten hurautettiin parissa minuutissa kotiin ja siitä koko porukka takit päällä jäähdyttelylenkille.

Pelkäsin ihan katastrofimaista ohitusrallia, mutta tämän jälkeen jäi kyllä jopa semmoinen olo, että putkiluokissa voitaisiin pärjätäkin. Ollaan me jotain selkeästi viime aikoina opittu. Harmittavasti en löytänyt tälle vuodelle enää yhtään putkirataa (saa vinkata!), joten taitaapi jäädä kisaaminen kokonaan sitten ensi vuoteen.

Beware kisakumppanit, we are coming :D

Meidät on tunnustettu!

Blogini on saanut blogitunnustuksen, joka tuli blogista Pääosassa Jedi. Muistan kun aloin seuraamaan Jedin blogia pentuhuuruissani joskus vuoden 2010 lopulla, kun Jedi oli vielä vauva ja itse odotin koikkerivauvaa. Siitä asti Jedin blogissa on tullut vierailtua säännöllisen epäsäännöllisesti. Suuri kiitos tunnustuksesta! :)

Post-it tunnustuksen säännöt ovat seuraavat.

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun saan jakaa eteenpäin tämänkaltaisia tunnustuksia, joten hirmu vaikeaa oli päättää kenelle pistäisin eteenpäin. Tapani mukaan olen liian laiska ilmoittamaan kommentissa, mutta muuten toki osallistun. Tykkään erityisen paljon blogeista, joissa yhdistyy pohdiskelu, analysointi, treenipäivitykset, muu löpinä ja kaikkea tätä värittää sopivassa määrin kuvat. En tykkää pelkistä treeni- tai kuvablogeista. Päädyin seuraaviin viiteen blogiin, jotka valitsin kaikki hieman eri syistä:

Oman elämänsä multivaliot - Kirjoittajan tyyli on juuri sellainen mitä tykkään itse lukea, eli kertoo asiat niinkuin ne on, mielenkiintoisella tavalla ja mielenkiintoisista aiheista eli muitakin kuin treenipäivityksiä. Tunnen tiettyä samankaltaisuutta ja samoja ajatuksia huomaan ajattelevani ajoittain sekä sairaan koiran että ajoittaisen herkkiksen omistajana. Pidän blogeista, mitkä kertovat myös niistä koiranomistajan huonoista puolista, mitä ei tosin tietenkään kenellekään toivoisi. Lisäksi poden kroonista aussiekuumetta, vaikka tuskin sellaista koskaan talouteen on tulossa. Blogissa on juuri sopivassa suhteessa erittäin laadukkaita kuvia - eli ei liikaa mutta sopivasti värittämään tekstiä. Yksi niistä blogeista joiden päivitykset luen samantien niiden ilmestyttyä, enkä jätä odottamaan ns. "tylsempää hetkeä" :)

MiniPommi - Nykyään kutsun takana oleva pikkiriikkisen Minin tarina, joka päättyi aivan liian lyhyeen. Kirjoittajan kanssa monet viestit vaihdettu sekä blogeissa että muualla, pohtien koirien sairastamista ja yhdessä pyrkien diagnosoimaan mikä pikkukavereita vaivaa kun kukaan muu ei tunnu tietävän. Korvaamatonta vertaistukea vaikeina hetkinä, kuten monet muutkin blogit ja kirjoittajat, mutta Mini ansaitsee ehdottomasti oman tunnustuksen.

Kooikerhondje Miko - Yksi suosikki koikkeriblogeista. Ei vaan ole Mikon voittanutta! Loki on ehkä maailman suurin Mikofani, ja Miko on ainoa uros jota Loki vielä vanhoina (ehheh) päivinään palvoo. Tai ehkä pitäisi sanoa toisinpäin, Miko on ainoa uros joka sietää teinipojan palvomisyrityksiä.. Erityisesti pidän siitä, että Mikon kanssa niin paljon päästään yhdessä touhustamaan ja yleensä luen päivitykset samantien suurella mielenkiinnolla, koska ne liippaavat niin läheltä meidän omia harrastamisia ja muita juttuja. Go Miko!

Kooikertrio - Toinen paras koikkeriblogi. Kiilaa kärkikahinoihin runsaalla päivitystahdillaan, sopivalla määrillä kuvia, kivalla hieman pohtivalla kirjoitustyylillä ja samankaltaisella tilanteella, eli yhdessä kirjoittajan kanssa odoteltiin pentusia joten on ollut erittäin kiva saada seurata miten kasvu etenee toisella päin mualimaa (tai ainakin Suomea). Lisäksi kirjoittaja on melko samanlainen (lue=fanaattinen :D) koiraihminen kuin itsekin olen.

Viidettä sijaa arvoin pitkään, niin monta hyvää ja kiinnostavaa ja viihdyttävää blogia olisin halunnut tälle sijalle asettaa. Viimein päädyin siihen, että viimeisen sijan saa...... *drumrollhere*......

Teppo - TEPPO! Teppo, tuo pentuna kovin epäonninen pieni shelttipoika, jonka blogi minulle linkitettiin Tepon jouduttua pentuna onnettomuuteen ja siinä sitten sydän syrjällään odoteltiin miten Tepon käy. Onneksi kaikki päättyi hienosti ja Teppo pääsi jatkamaan menoaan. Koukkuun tuli jäätyä tuolloin ja siitä asti on tullut seurailtua Tepon edesottamuksia. Kiilasi muiden blogien ohi erittäin tiheällä päivitystahdillaan, ja tämä blogi kuuluukin niihin, minkä takia omaan blogiini tullessa painan ctrl+f5 päivittääkseni blogilistan, Tepon päivitykset kun eivät aina ehdi edes näkymään listalla kun tulee jo uusi Teppo-päivitys perään ;). Lisäksi Teppo saa erityispeukut onnistuneesta nimivalinnasta. Shelttiblogeja seuraan ehkä eniten koikkeriblogien jälkeen (ei mitenkään tarkoituksellisesti, näin vaan on käynyt), ja jotenkin veikkaan ettei niiden määrä ainakaan tule vähenemään lähiaikoina.

Miten teet itsestäsi pupun

Tänä aamuna Loki pääsi vähän aiheuttamaan sydämentykytyksiä kadoten ehkä sekunnin sadasosaksi jäniksen perään lähimetsässä. Päästin sen vapaaksi tutussa paikassa mistä se aika heti singahti ylöspäin kalliolle. Näin jonkun vaaleanruskean kiipeävän karkuun ehkä parin metrin päässä Lokin edessä, kun sitten maasto pisti pojan matkalle stopin ja se joutui kiertämään pari isoa kiveä. Tässä vaiheessa se reagoi luoksetulokutsuun ja tuli luokse. Nähdessään jäniksen ei kyllä olisi tullut, mutta hukatessaan näköhavainnon piti näköjään kutsujani sen verran tärkeinä että totteli.

Aloin sitten miettimään Lokille opettamiani luoksetuloja ja määritin luoksetulotreenini neljään erilaiseen luoksetuloon:

1) Vapaaehtoinen luoksetulo. Nämä on niitä minkä takia namipussi on aina mukana ja siellä on aina nappuloita. Niitä Loki saa palkaksi lähes joka ainut kerta kun tulee vapaaehtoisesti luokse tai seuraamaan oli se sitten hihnassa tai vapaana. Vapaana ollessaan saa palkan (lähes) joka kerta tullessaan, hihnassa sitten harvemmin ja pitemmästä kontaktista. Tämän tarkoitus on tuhansien toistojen kautta vahvistaa sitä että koira oma-aloitteisesti tulee omistajan luokse. Tämä vahvistaa myös sitä käytöstä, että koira tulee luokse myös kutsuttaessa, koska on oppinut että omistaja on maailman paras juttu ja omistajan vieressä on hyvä paikka mihin voi ja kannattaa hakeutua vaikka maailma olisikin avoinna. Miellän tämän vähän samaksi asiaksi, kuin sen miten pikkulapsi hakee vanhemmastaan "turvaa", eli aina välillä käy varmistamassa että onko kaikki hyvin. Näin ollaan tehty ihan vauvasta asti ja varmasti onkin suurin syy siihen, että Loki niin itsestään tulee luokse melkein joka välissä. Näitä tulee esimerkiksi puolen tunnin vapaanapito aamulenkin aikana palkattua ehkä joku 15-20 kpl.

2) Luoksetulo kutsusta. Kutsuna toimii yleensä ”Loki” tai ”täällä”. Tätä varten taskussa on aina vapaanapitolenkeillä juustoa, maksaa tai muuta herkkua. Tarkoitus oli pitää täällä-käsky mutta usein se tulee pelkästä nimestä (mikä on toisaalta ei-toivottua silloin, kun yritän esim. kiinnittää sen huomiota sen ollessa kauempana jos yritän ottaa kuvan, kun sehän sitten juoksee heti luokse). Olen yrittänyt muistaa sanoa ”täällä” aina silloinkin kun Loki tulee vapaaehtoisesti korostaakseni käskyn merkitystä, mutta se yleensä unohtuu. Välillä vaihtelen nameja sen mukaan sattuuko käteen nappulaa vai juustoa, mutta yleensä tästä luoksetulosta tulee parempi palkka kun vapaaehtoisesti luoksetulosta. Samaisen aamulenkin aikana kutsun Lokin luokseni ehkä 3-5 kertaa. Välillä parempi palkka tulee myös oma-aloitteisesta luoksetulosta, esimerkiksi silloin jos Loki on uppoutunut johonkin hajuun ja lähden ”piiloon”, jolloin Loki havahtuu vasta vähän ajan päästä ja syöksähtää sata lasissa luokse. Tällöin kehun paljon ja palkkaan hyvin, jotta se oppii seuraamaan menoani eikä minun tarvitse huolehtia siitä että mihin se taas jäi.

3) Luoksetulo vihellyksestä. Tämän Loki oppi itsestään, en edes tiedä missä vaiheessa. Joskus vuosi sitten vain huomasin, että se tuli luokseni joka kerta kun joku vihelsi ihan missä vaan, joten ei tarvinnut montaa kertaa palkata toiminnan vahvistamiseksi. Palkka on taas parempi, monta nappulaa tai isompi juustonpala oikein isojen kehujen saattelemana. Tätä käytän harvoin, ehkä maksimissaan kerran per vapaanapitolenkki, koska tämän voima on jotenkin tosi suuri enkä halua sitä heikentää. Tietyt äänet on vain semmoisia mitkä saavat koiran ihan ihmetteleväksi ja vihellys on yksi niistä. Toinen on esimerkiksi käen kukkuminen (Fionan opettama ”kukkuuhepulointi”), laulaminen, kännykkäni soittoääni (Loki laulaa aina nykyään Placebon tahdissa). ovikello (...) tai muut lintujen äänet mutta ne usein vievät omistajasta poispäin eikä päinvastoin :). Tämä luoksetulo on tavallaan "turha", mutta ihan hauska joten sitä välillä vähän treenaan. Toimii paremmin kuin "täällä", mutta tosi harvoin tulee tätä "tositilanteessa" käytettyä.

4) ”Lokitännetäällätuletuletuituihyvähyvä*vihellys*jeejeehienopoika” –luoksetulo, mahdollisimman kimeällä äänellä esitettynä. Eli se, mitä käytetään poikkeustilanteissa, esimerkiksi kun jänis lähtee nenän edestä tai poika näyttää siltä että syöksähtää toisen koiran luo lenkillä. Eli aina kun on pelko, että normaalit kutsut kaikuvat kuuroille korville. Joskus omasta mielentilasta riippuen vahingossa ärähdän Lokin ”herättämiseksi”, mikä toimii myös lähes aina, mutta vältän tätä tietoisesti kun tämä iloinen kimitys tekee saman ja on Loki-ystävällisempi, erityisesti agikentällä missä en halua poikaa mistään torua. Lisäksi ei koskaan saisi yhdistää omistajan luokse tulemiseen mitään negatiivista, mikä ärähdys tietysti on. Tämän palkka on kaikista mahtavin ja upein, paljon namia ja riehumista päälle ja tervehdin sitä luoksetullessa niin kuin olisin juuri tullut viikon kestävältä matkalta, välillä palkkana toimii myös että Loki pääsee sinne mihin oli menossa. Esimerkiksi tänään pupujahdilta tultuaan mentiin yhdessä (hihnassa) tutkimaan pupun jälkiä palkaksi. Koska mikään herkku maailmassa tuskin olisi pupua arvossa voittanut, niin tällä päästiin ainakin aika lähelle.

Yksi toimivaksi mieltämäni konsti Lokin kiinniottamiseen liittyen on se, että kun kutsun Lokin luokse kiinniottamistarkoituksessa tai otan sen hihnaan sen tullessa vapaaehtoisesti, namipalkan ja kehujen lisäksi menen hetken aikaa hihnan jatkeena ihan sinne mihin se sattuu haluamaan ikään kuin sillä ei hihnaa olisikaan. Tällä pyrin välttämään sen ettei Loki yhdistä kiinniottamista negatiiviseksi asiaksi. Eli joku 10-30 sekuntia tilanteesta riippuen mennään Lokin tahdon mukaan, jotta se ei enää muista koko kiinniottamista siinä vaiheessa kun omistaja alkaa taas määrätä suuntaa.

Näillä eväillä olen saanut Lokille selvästi tosi hyvän luoksetulon, kun kerran jäniksen jahtaamiseltakin saan sen kutsuttua pois (saalisvietti vetää uskoakseni edelle silti, eli jos se näkee jahdattavan niin en usko sen välttämättä tulevan, eli töitä vielä on 99% varmaan luoksetuloon!). Mutta jos se lähtee häätämään lintuja pellolla niin tulee kutsusta luokse. Mahdollisuuksien mukaan annan sen usein häätää linnut ilmaan ja sen jälkeen vasta kutsun, jolloin se on niin täpinöissään lintujen häätämisestä että tulee samalla ”innolla” luokse jolloin ehkä sen luoksetuloonkin tulee taas lisää positiivisia mielleyhtymiä.

Tämä nyt vain tämmöisenä ajatustenvirtana meidän luoksetulon treenaamisesta, siltä varalta jos joku uuden pennun omistaja (tai semmoiseksi pian tuleva…) ehkä mahdollisesti ei ole ihan sisäistänyt sitä miten rakennettaisiin hyvä luoksetulo. En sano, että tämä on ainoa oikea tapa tai etten voisi vielä parantaa, mutta ainakin miljoona kertaa parempi luoksetulo on Lokille näin rakentunut kuin esimerkiksi Fionalle (vastaan mahdollisten tulevien pennunomistajien lisäkysymyksiin mielelläni ja esittelen toimintaa käytännössä ;)).

Mielenkiinnosta kuulisin jos jonkun lukijan luoksetulotreenissä on jotain mitä tähän voisi vielä lisätä tai jollain on muita ajatuksia miten rakennetaan hyvä luoksetulo koiralle.

Ja Fionan luoksetulosta ei sitten edes puhuta.

Kontaktit treeniin

Ensi viikon perjantain mölleihin valmistautumiseen kuuluu nyt parin viikon intensiivinen kontaktitreeni, kepit ja keinu jää suosiolla sivuun täksi aikaa.

Maanantaina kävin tekemässä omatoimisesti ohikulkumatkalla parit kontaktit puomilla, palauteltiin mieleen ensin pelkkä alastulo, sitten koko puomi ja lopuksi tein hyppy+puomi+putki yhdistelmää, missä palkkasin välillä kontaktin. Meni ihan superhyvin! Kovin kauas en vielä pääse kontaktilta, tai jos menen tai teen muuta odottamatonta niin jätkä tulee läpi. Mutta yllättävän hyvin ottaen huomioon ettei olla treenattu kontakteja nyt pitkään aikaan. Fiona pääsi juoksemaan samaa pätkää, minkä nyt kiljumiseltaan ehti.

Eilen ohjatuissa kouluttajana oli Anna. Meitä oli paikalla vain kaksi koirakkoa enkä ymmärrä miten saatiin aikaa kulutettua peräti puolitoista tuntia. Lokin kanssa oltiin jälkimmäisenä vuorossa ja Loki selvästi tylsistyi odotellessa. Käytin tämän ajan hyväkseni ja kävin kolisuttamassa kummankin puolen keinuja. Huomasin, että Loki reagoi toisen puolen erilaiseen keinuun enemmän joten kolisuteltiin sitten sitäkin paljon. Tämä on sitä "minä kolisutan ja Loki kyttää seinästä että mitä teen" -treeniä, eli Loki ei nyt pääse keinulle menemään tänä aikana kun treenataan puomia. Se on jännä miten kun minä menen kolisuttamaan keinua niin Loki kyttää melko uteliaana, mutta jos joku muu menee keinua niin se luimistelee. Lisää lisää paljon lisää kolisuttamista vaan. Samoin pitäisi muistaa kentälle mennessä ja siellä ollessa (tai no oikeastaan koko elämässä ylipäänsä) jatkuvasti kolisutella esteitä ja töniä niitä ja muutenkin tehdä fiiliksestä enemmän semmoinen äänekäs, ettei meno olisi kuin huopatossutehtaassa missä sitten iiiiso keinun kolina on ainoa jännä ääni.

Rata oli kuin tehty meidän möllitreeniin, päästiin vähän esittämään toiveita ja kouluttaja vaihtoi suunnittelemansa kepit puomiin ja muutenkin taisi vähän helpottaa. Teemana oli ohjauksen oikea-aikainen ajoitus. Hyppyjen korkeus oli epiksien korkeus eli medien matalin eli 35cm, pituudessa oli kolme palikkaa. Rata näytti tältä:

Tehtiin Lokin kanssa ensin pelkkä puomi, sitten putki+puomi ja sitten putki+puomi+putki. Sitten päästiin varsinaisen radan kimppuun mistä tehtiin ensin puomille asti eli 1-4. Ekat hypyt meni hyvin, mutta 2-3 välinen valssi venyi melkein aina liian pitkäksi. Sain kuitenkin Lokin hyvin oikeaan päähän, mutta tuo valssi olisi pitänyt aloittaa aina aikaisemmin. Minkäs sille voi että on tämmöistä tyyppiä joka on aina myöhässä! Tehtiin tätä alkupätkää varmaan joku 3 toistoa ja palkkasin aina puomille.

Yritettiin ensimmäinen toisto niin, että kouluttaja naksauttaisi ja palkkaisi, mutta A) Loki olisi heti lähdöstä ollut syöksymässä kouluttajan luo ja B) puomin alastulokontaktilla se oli sitten ihan hoomoilasena että mitä tässä tapahtuu. Joten loput toistot palkkasin itse. Sillä on tapana tulla vähän vinoon, asento on sinänsä oikea että takajalat löytää aina puomin ja etujalat maan, mutta saattaa mennä vinoon sitten senkin edestä. Lisäksi hieman joudun sitä himmaamaan alatulolla kun muuten menisi pitkäksi, enkä tosiaan saa itse juosta juurikaan edelle. Eli paljon on vielä treenattavaa tässä. Kerran Loki tipautti 1 riman, kun se suunnisti hyppyjen kautta suoraan Annan luo puomille ja siksi varmaan hosui. Tätäkin pitää jossain vaiheessa treenaamalla treenata, että kentällä on muitakin mutta Loki malttaa silti seurata minun ohjaamistani.

Sen jälkeen mentiin esteet 5-10. Juoksin heti puomille lähetyksen jälkeen 7 hypyn eteen, jolloin Lokilla oli suora linja hypyn 6 kautta hypylle 7. Siihen mietittiin valssin ja persjätön väliltä, valitsin persjätön :P. Se toimi hyvin, mutta ajoitin sen vain ihan liian myöhään. Loppusuora oli vähän hakemista, vaikka kouluttaja heilutteli lelua viimeisen hypyn jälkeen. Se kuuluisa eteen-treeni.. En voinut mennä pituutta pitemmälle vaikka olisin oikeastaan ehtinyt, sillä Loki olisi satavarmasti kiertänyt pituuden. Toinen toisto, siinä persjättö onnistui aiemmin ja Loki kiersi paljon pienemmältä, lopetin 7 hypyn jälkeen. Sitten vielä koko paketti kasaan 1-10. Vaan ei niinkun strömssössä, alun valssi meni pipariksi ja Loki meni väärään putken päähän. Puomi ok, persjättö taas myöhässä mutta loppusuora meni ihan hyvin, vaikka ennen viimeistä estettä Loki haukahti että "minne??" ja kääntyi jo minuun päin ennen kuin tajusin sanoa sille että vielä yksi hyppy.

Treenimäärä oli aika iso, mutta toisaalta Loki oli lähes joka toiston välissä hihnassa kun juteltiin kouluttajan kanssa mitä voisi tehdä paremmin. Vähän se väsyi, mutta ei mielestäni liikaa. Mutta ei ainakaan enempää olisi kyllä voinut tehdä.

Oli erittäin kivat treenit ja jäi paljon kelattavaa päähän :). Yksi suuri ongelmani vähänkään pitemmillä radoilla on se, että keskityn johonkin tiettyyn vaikeaan kohtaan ja sen jälkeen jään ihmettelemään että menikö vai ei, ja sitten unohdan ohjata eteenpäin. Lopussa Anna kysyi, opinko jotain. Sanoin ensin että opin ajoittamaan ohjaukset aiemmin. Väärin, korjasi Anna sanoen että myöhässä olin kyllä melkein joka kerta :D. Noh, ainakin opin että ne PITÄISI tehdä paljon aiemmin. Oppi: Aloita ohjaukset niin aikaisin, että se tuntuu oikestaan ihan tyhmältä.

Ai niin unohdin mainita, että pääsimme ensi talveksi Anne Saviojan vetämään viikottaiseen ohjattuun koulutukseen. Samassa ryhmässä on nytkin samassa ryhmässä ollut Melli & Irma-staffi, joiden kanssa aletaan kulkemaan samalla kyydillä. Samasta ryhmästä löytyy myös Terra-koikkeri, joten ainakin joku koikkerin sielunelämää tunteva pitäisi olla paikalla ;). Kiva että on tuttuja! Loki ja Terra ovat suunnilleen samanikäisiä uroksia eivätkä mitään toistensa parhaita ystäviä, mutta tosi hienosti ovat toisensa ignooranneet kun ollaan joskus Lotan kanssa istuskeltu saman kehän äärellä. Lokin kanssa treenatessa tosin en luota siihen että se ei syöksy haukkumaan meni rataa samaan aikaan sitten kuka tahansa, joten toivon että Annella on semmoinen tapa että treenaus tapahtuu (enimmäkseen ainakin) yksi kerrallaan.

Sataakohan vai onko lehdet jo puista maahan pudonneet?

Sadun puutarhan aukaiset 
sinne kahden me jäämme 
Ruusut kukkivat tuliset 
hetken ympäri päämme

Onnea Anni ja Risto!

Se on syksy nyt. Syksy on kevään jälkeen lempivuodenaikani, mutta se on silti jotenkin aina ihan kovin haikeaa aikaa. Tänä viikonloppuna on niiskuteltu ihanassa säässä Turussa ja oltu kovin romanttisissa tunnelmissa. Jos minä joskus menen naimisiin niin se on kyllä ehdottomasti syksyllä.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Tähän väliin vähän viikonlopun jäljestyksestä. Jälki tuli uudelle maastolle ja maaston muotojen takia sille tuli pituutta joku 150m jossa lopussa yksi kulma, mikä oli aika reippaasti tiukempikin kuin 90 astetta. Pari edellistä päivää oli koirille rutiinista poikkeavia, ensin joutuivat olemaan porukoillani melkein 8h yksin ja sieltä menimme suoraan siskolle yöksi, missä emme ole ennen olleet kuin kerran. Voisi ehkä sanoa, että viikonloppu mejä-wise muistuttikin tavallaan oikeaa koeviikonloppua oudoissa paikoissa yöpymisine kaikkineen.

Liekö tämä vaikutti väsyttävästi Lokiin tai sitten se ei ehtinyt kerätä normaaleja kierroksiaan odotellessa sorkan viejää metsästä kun olin yksin liikenteessä ja Loki pääsi autosta suoraan tositoimiin, mutta jotenkin suurin virtapiikki mitä olen sen toiminnassa tottunut näkemään jäljestäessä loisti poissaolollaan. Oli se innokas joo, jäljesti enimmäkseen hyvin mutta ei siinä ollut sitä mejä-hulluutta kuin aiemmin. Mietin kauan että olenkohan tyytyväinen tähän keskittymiskykyisempään jäljestämiseen vai en. Toisaalta sen meno oli paljon harkitumpaa ja se jopa pysähtyi kerran nuuskimaan yhtä puskaa kauan ja merkkaamaan (jälki ei muuten mennyt tämän puskan ohi, mutta olin tästä itse jälkeä tehdessäni kulkenut). Pohdin myös sitä olisikohan viime kerran rutkasti haastavampi jälki vaikuttanut motivaatioon.

Enimmäkseen eteneminen oli hyvännäköistä jäljen päällä etenemistä, joitain kertoja vähän haettiin ja kerran hukkasin itsekin jäljen merkkeineen. Käytiin ehkä jotenkin kumpikin vähän hitaalla.

Makuu löytyi kuitenkin ja ei Loki meinannut edes oikaista tuota terävää kulmaa juurikaan. Sorkka löytyi ja palkka kelpasi. Kannettiin puoliksi sorkka metsästä, Loki halusi sen koko ajan mutta sitten tipautti maahan ja olisi alkanut jäystää jolloin otin pois.

Viikonlopun aikana tein itse elämäni ensimmäisen kerran tuttavuutta hirvikärpäsiin. Eilen jäljen teon jälkeen vietiin siskon lattialle yksi ja tänään jäljestyksen jälkeen kotona bongasin yhden perkeleen hiuksistani *hyiyöööööök*.

Loppupäivän koirat ovat vedelleen antaumuksellisesti sikeitä. 2x2 keppini haettiin tänään vuokraan, toivottavasti ne toimivat Sannin keppitreenissä yhtä hyvin kuin meillä :). Vuokrasin kepit hintaan 50e/valmiit kepit, kuitenkin maksimissaan puoli vuotta. Jos jotakuta kiinnostaa vuokrata seuraavaksi eli todennäköisesti joskus alkukeväällä, pistäkääpä mailia taina.lempiainen(at)uta.fi.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Kurre ilahdutti polttariväkeä viikko sitten.

Sitten taas vähän yleistä höpinää. Viime aikoina on ollut kummallinen kesän loppumisfiilis. Se tietää osaltaan muutoksia myös treenirintamalla. Jotenkin tänään tuli semmoinen olo että nyt kun on jäljestetty läpi kesän melkein tasaisesti parin viikon välein niin olisi ihan hyvä pitää vähän taukoa. Pitäisi tehdä joku sotasuunnitelma mejäkokeita ajatellen, nyt ollaan menty vähän jotenkin mututuntumalla enkä oikein tiedä miten pitäisi edetä joten tuumaustauko minulle kiitos. Lisäksi nyt kun hirvikärpäsiä alkaa olla enemmän kuin tarpeeksi ja Lokillakin oli vähän ehkä motivaatio hukassa on oikein oiva paikka tauolle. Jos kuukauden verran taukoilisi tai sen verran, että ennen pakkasia pääsisi tekemään yhden lyhyen motivointijäljen niin sen jälkeen sitten olisi hyvä jäädä talvitauolle.

Tavallaan on ihan kiva, että Suomen ihana(?) luonto mahdollistaa tällaisen "pakottamisen" eri harrastuksille kesällä ja talvella. Agilityn ohjatut treenit loppuvat kentällä syyskuussa ja sen jälkeen siirrymme talvitreeniryhmään, jonka kouluttajasta ei vielä ole varmaa tietoa kun en ole kuullut pääsinkö ensisijaisesti hakemaani ryhmään. Ohjattujen lisäksi aion jatkaa seuran kentällä käymistä niin pitkälle kuin sää sallii ja kiinnostus riittää. Jos viime syksystä/talvesta voi jotain päätellä, niin harrastuspimennys osuu loka-joulukuuhun, jolloin jo kerta agilityä viikkoon tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä. Mejätaukoa on talvella kaikki se aika kun maa on jäässä. Talvella todennäköisesti treenaaminen jonkun verran hiljenee, mutta toiveissa olisi myös aktivoida tokon treenaaminen ja sen lisäksi olen (selkeästi monen muun ihmisen ohella :) suunnitellut käyttäväni pakkaspäiviä hajuerottelutreenin opettelemiseen.

Syksy on aika ihanan synkkää aikaa ja väistämättä se näkyy sitten varmaan blogissakin. Yksi kiva juttu mitä olen itse blogin kautta saanut on joku paikka mihin kirjoitella juuri tämmöisiä milloin mitäkin fiiliksiä. Kesällä tämä on tainnut toimia lähes sataprosenttisesti Lokin treeniblogina, mutta syksyn tullen tulen varmaan kirjoittelemaan vähän muunlaisia jorinoita.