Jotain kivan tuoksuista Fionassa kyllä on, kun sorakuopallakin saimme seurailla rutkasti seuraavanlaista menoa by havapojat ja Fiona. Lisää sorakuvia siis tässä. Kuvat on ottanut Tanja, kiitos kovasti.
Onko siinä kolme havannalaista ja yksi mikä lie dalmatialaisen ja nakun harjakoiran serkku? Ei nimittäin millään uskoisi, että Fiona on samanrotuinen kuin kaksi muuta karvakasaa. Kolmas vaalea pitkäkarvainen koira on harjakoira Nele. Taustalla näkyy puoliksi koikkeri Ella, joka lähestyi Fionaa alussa niin nopeasti ja ytimekkäästi, että kumpikin rähähtivät. Ellalla oli muuten juuri juoksut meneillään.. Lopun aikaa molemmat pysyttelivätkin toisistaan sopivan välimatkan päässä.
Fionan vaatimatonta "tässä kävelen kuin hiirulainen, ei minuun tarvitse kiinnittää huomiota" kävelyä.
"Haistella voitte mutta ilmoitan kyllä kun saan tarpeekseni." Tätä treeniä Fiona tarvitsisi lisää. Eli pelkkää koirien haistelemista ja seurustelemista. Ettei tarvitsisi seistä kuin suolapatsas pelosta jäykkänä kun joku tulee lähelle.
Nelen kanssa hieman teki jo mieli lähteä hippaloimaan, mutta jännitys vei vielä voiton.
Äitin jaloissa on turvallista makoilla.
Viikonlopun kuulumisista päivittelen myöhemmin. Lääkärin kanssa ei ole vielä ruoka-asioista juteltu, koska perjantaina olin autossa koko päivän enkä ehtinyt kautta muistanut soitttaa. Tänään sitten menee taas vastaajaan. Pitääpi koittaa huomenna taas.
Pentukuulumisia meiltä ei kannata kovin nopeasti odotella. Kaksi pentuetta oli kiikarissa, mutta valitettavasti kummastakaan ei syntynyt ainuttakaan pentua. Taitaa olla maailmankaikkeudella näppinsä pelissä kun pentusuunnitelmani jatkuvasti tulee sotkemaan.
Ehkä muutaman pentukuvan otan kyllä keskiviikkona, kun menen katsomaan kaverin uuden uutukaista pomeranian pentua :). En voi uskoa, että se on jopa pienempi kuin Fiona pienenä, ja Fiona painoi luovutusikäisenä sentään vain 600gr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti