Melkoinen ero näköjään sillä asuuko kilometrin vai kahden kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Edellisen asunnon ympärillä pyöri sentään vain rusakoita, mitkä muuten säikäytti minut iltalenkillä useammin kuin kerran. Mutta se ei silti ollut mitään verrattuna tähän asuntoon, hrrr.
Ensin tuli jänikset. Melkein joka iltalenkillä meni jänis johonkin suuntaan. Näihin oli törmätty jo ennenkin iltalenkeillä, joten ne eivät sinällään säikäyttäneet sen kummemmin.
Sitten tuli kissat. Naapurissamme on selvästi ärsyttäviä "minä pidän kissojani vapaana taajamissakin" -ihmisiä, sillä aina lähistöllä pyörivät kissat ovat samoja ja joskus niillä on jopa valjaat päällään. Päivisin ne vielä menettelevät, mutta ei ole kovin kiva illalla pimeällä käydä iltalenkillä ja huomata, että kissa alkaa seuraamaan meitä ihan vaanivan näköisenä. Eikä aina lähde karkuun vaikka koetan kuinka pelästyttää. Enpä minä omasta puolestani pelkää, mutta tuon koiran. Ollapa joku kissantappaja-koira, Fiona kun todennäköisesti kissan silmin on enemmänkin saalis kuin saalistaja. Lisäksi Fiona on niin tyhmä ettei tajua pelätä kissoja, vaan todennäköisesti lähtisi jahtaamaan ja kissan pysähdyttyä lähtisi itse karkuun. Ei olisi mikään ihme, jos saisi kunnolla turpiinsa. Lisäksi kissat pyörivät oman pienen pihamme ympärillä, muutaman kerran olen sisälle kuullut kun Fiona huutaa ulkona ja kun menen katsomaan, on aidan toisella puolella ihan vieressä kissa niskakarvat pystyssä.. Ei paljoa vaadita kissalta että tulisi tuon meidän aitamme yli rökittämään pienen koiran. Kiitos vain kovasti kaikille teille, jotka pidätte kissojanne vapaana terrorisoimassa ja pelottelemassa viattomia naapureitanne.
Kissat ovat kuitenkin lemmikkejä, joten niiden kanssa on jonkun verran tullut oltua tekemisissä ja tiedän etteivät ne ainakaan yleensä ihmisten kimppuun käy. Mutta sitten muutti seuraava yhdyskunta naapurustoon; nimittäin siilit! Nyt olen jo kahdesti nähnyt iltapimeällä noita piikikkäitä pihalla kipittäjiä ja molemmilla kerroilla olen säikähtänyt pahanpäiväisesti. Ensimmäisellä kerralla päästin Fionan lähemmäs haistelemaan, mutta aika pikaisesti lähdettiin karkuun. Mistä minä tiedän ettei se pure. Tai iske piikkejään jotenkin kovaa ja siinä saisi Fiona taas köniinsä.. Tämän iltaisessa siilitapaamisessa Fiona olisi kovasti lähtenyt siilin perään eikä kuunnellut yhtään käskyjä. Onneksi oli fleksissä. Siilit onneksi lähtevät karkuun kun näkevät, että tullaan Fionan kanssa. Ja taitavat yleensä mennä palloksi ennemmin kuin purevat kiinnostunutta haistelijaa.
Sitten kun luulin ettei voisi mennä enää pahemmaksi, niin tänä iltana törmäsin kahteen niin ällöttävään ötökkään että ihan meni kylmät väreet selkäpiissä. Huomasin puskien alla parin kymmenen metrin päästä toisistaan, ihan siinä missä Fiona aina haistelee, kaksi nyrkin kokoista sammakkoa!! Hyihyihyi. Sammakot pysyivät paikoillaan, mutta heti tuli mieleen kaikki luontodokumentit missä sammakon iho erittää kaikenmaailman myrkkyjä pahaa aavistamattomille haistelijoille. Ei tarvinnut kahdesti miettiä päästäisinkö Fionan niitä haistelemaan. Fiona ei tainnut edes mokomia huomata.
Ehkä olen sitten luonnosta vieraantunut, mutta en minä yhtään kyllä tykkää erityisesti sammakoista ja kissoista meidän pimeällä iltalenkillä. Jänikset ja siilit vielä menevät, ne ovat suhteellisen söpöjä eläimiä. Mutta kissat, sammakoista puhumattakaan, saisivat pysyä poissa meidän nurkilta. Ei minua tosiaan omasta puolestani pelota, mutta pelkään että Fiona käy tekemään liiallista tuttavuutta näiden luontokappaleiden kanssa.
Olen pitänyt iltalenkeillä välillä Fionaa vapaana tuossa talon takana isohkolla nurmialueella, mutta en kyllä tiedä uskallanko enää pitää. En minä halua, että Fiona menee myrkyttämään itsensä sammakkoon tai jahtaa kissaa pusikkoon ja jää sille tielleen. Siinä olisikin kiva pilkkopimeällä sukeltaa perässä yli metrin mittaiseen heinikkoon. Hieman vainoharhainen alan olemaan iltalenkillä enkä enää anna Fionan haistella niin syvälle pusikkoon mitä ennen. Vaikka toisaalta epäilen, etten pysty sitä kaikista kummallisuuksista kaukana pitämään, esimerkiksi metsissä ja muualla. Kyllähän sen on pakko niissäkin kaikkia ällöttäviä elukoita tavata.
Mitäköhän seuraavaksi? Käärmeitä en olekaan vielä yhtään nähnyt, ehkäpä ne muuttavat tänne kohta syömään noita sammakoita..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti