Henkinen hajoaminen

Tänä aamuna meni pitkästä aikaa kunnolla hermot ja kaikki tämä alkoi tuntua melkein liian ylitsepääsemättömältä. Eläinlääkäri ei ole soittanut vieläkään, vaikka olen kahtena päivänä jättänyt hänelle viestin päivystyksen kautta. Viime yö oli päivystyksen mukaan hänen viimeisensä ennen lomaa. Hän ei voi olla niin törkeä ja epäkohtelias, että häipyisi lomalle ottamatta meihin yhteyttä kun Fionan hoito on vielä kesken. Tai edes ilmoittamatta kuka alkaa hoitaa Fionaa. Minä kyllä aion pommittaa ajanvarausta niin kauan, että siirtävät meidät jollekin toiselle lääkärille tai tuo meitä hoitanut ottaa meihin yhteyttä. Tosi kiva, että juuri on saatu eläinlääkäri joka tuntuu ottavan meidät tosissaan ja ollaan selitetty koko Fionan elämänkertomus ja siinä vaiheessa kun pitäisi saada hoito- ja ruokintaohjeet niin yhteydenpito loppuu. Jos joudutaan toiselle eläinlääkärille niin pitää aloittaa kaikki alusta ja vaikka heillä siellä kaikki paperit onkin niin tuskinpa eläinlääkäri on dokumentoinut kaikkea mitä olemme puhelimessa puhuneet tai mitä neuvoja hän on muilta saanut konsultoidessaan apua hoidossa.

Tänä aamuna Fiona pissasi petinsä viereen puoli kahdeksalta eikä edes oksentanut perään. Että se siitä yöllisestä sisäsiisteydestä. Piilouduin hajua peiton alle ja päivä meni pilalle jo siinä vaiheessa. Tunnin päästä se alkoi jälleen steppailla ja siinä vaiheessa luovutin ja nousin ylös. Ja mikä rasittavinta, kun se pääsee rajatulta alueeltaan pois, se tasan pyörii vartin ja syö ja menee takaisin nukkumaan. En muista milloin olisin viimeksi saanut nukuttua yli yhdeksään. Alkaa taas väsymys näyttää päätään.

Haluan tehdä jotain päätöksiä Fionan ruokavalion suhteen. En kuitenkaan halua siirtyä maksasairaan ruokavaliolle itsenäisesti vaan haluan siihen ohjeita. Niitä en näillä näkymin ole kuitenkaan saamassa. Huolimatta kaikesta mitä olen joskus vannonut taidan tänään käydä hakemassa eläinlääkäriltä vastaavaa nappulaa, mitä Fiona nyt syö purkkina. Jos antaisi puolet ruoasta kuivana niin sen on pakko vaikuttaa pissaamiseen. Ja jos se pahentaa mahaoireita niin tiedänpä ainakin, että jotain sopimatonta nappuloissa on pakko olla kun kerran sama ruoka kuivana lisää oireita. Jos se näyttää sopivan siinä missä purkkikin niin sitten voin siirtyä vaikka kokonaan nappulaversioon. Minun on pakko saada jotain helpotusta tähän tilanteeseen, edes väliaikaisesti.

Kokonaan kotitekoiseen maksaruokaanhan minä siirtyisin mielelläni, mutta sitä ei ihan ilman asiantuntijan neuvoja kannata alkaa tekemään. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää muuntaa nykyistä ruokavaliota. Fionan purkkidieetistä olisi maalaisjärjellä ajateltuna suhteellisen helppo muokata maksaystävällinen, keittämällä perunaa ja antamalla sitä muussattuna trovetin ankka-perunan lisäksi. Samalla näen miten muussattu peruna Fionan vatsassa sulaa, purkkiruoan perunakuutiot nimittäin tulevat jatkuvasti sulamattomana pihalle. MVD:n dieetissä suositeltava proteiinipitoisuus olisi 18-22%. Jos peruna ei sovi eivätkä viljatkaan, niin siitä sitten vaan arpomaan mitä loput 82-78% ruoasta on. Purkkiruoan proteiinipitoisuudeksi sanotaan purkissa 11%, mutta se tuskin on ihan vertailtavissa kun kosteutta on 77%. Tuo 18-22% pitäisi olla kuivasta ruoasta. Edes pitkän matikan lukeneena ei minulle ihan heti muistu mieleen miten noista voisi laskea paljonko purkkiruoan kuiva-aineksessa olisi proteiinia. Nappuloista ehkä saan tarkemman prosenttimäärän proteiinille ja rasvallekin, mitä pitäisi välttää. Joku sääntö meni niin, että jos teollista on puolet ruoasta niin lisävitamiineja ei tarvita. Vaikkakin usein sen lisättävän oletetaan olevan lihaa. Voisin kuitenkin koettaa pikkuhiljaa lisätä perunaa ruoan sekaan pienissä määrin niin tuskinpa siitä mitään puutetta niin pian tulisi.

Jos eläinsairaala nyt meidät "hylkää" niin katkeroidun verisesti koko länsimaiselle lääketieteelle ja varaan heti ensi viikolla ajan ammattitaitoiselle luontaislääkintää ja homeopatiaa käyttävälle eläinnaturopaatille.