Hiki virtaa!

Minun ja ehdottomasti Fionan mielestä kesä voisi jo vähitellen näyttää viileämpiä puoliaan. On se kumma, että talvella on aivan jäätävän kylmä ja kesällä näin polttavan kuuma. Mihin ne leudot talvet ja viileät kesät oikein katosivat? Asunnossa on viime ajat ollut jatkuvasti yli 29 astetta lämmintä. Nytkin yhdeksältä meni jo 30 astetta rikki sisällä! Eilen illalla nukkumaan mennessä Fiona läähätti niin paljon ja vaihtoi koko ajan asentoa, että pistin sille samantien viilennysmanttelinsa yöksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut kylmä suihku, mutta sen jälkeen Fiona saa aina niin järkyttävät hepulikohtaukset, että juoksee itsensä uudestaan läkähdyksiin. On kyllä äärimmäisen rasittavaa ettei edes makuuhuoneetta saa viileämmäksi. Jos kesät tätä menoa lämpenevät lämpenemistään niin kyllä on ilmastointilaitteen osto edessä. Samoin uuden auton, mikä ihanuus olisikaan ilmastointi sielläkin!

Viikonloppuna olimme molemmat Turussa. Minä kävin lauantaina ja sunnuntaina ruisrockissa hikoilemassa ja Fiona oli päivät siskolla hoidossa. Lattialle pissailua lukuun ottamatta päivät olivat sujuneet ihan hyvin. Jopa siskon miehen kanssa kahdestaan ollessa ei ollut huutanut kovin paljoa ja hiljeni aina kun huomasi, ettei julmasti outoon paikkaan hylättyyn rääpäleeseen kiinnitetty mitään huomiota.

Emännän viikonloppuun kuului mm. Ruisrock.

Perjantaina Fionalle koitti oikein onnenpäivät, sillä kävimme kylässä suuressa omakotitalossa, missä oli suuuuri piha. Aitaa ei löytynyt, joten hieman olin vainoharhainen että missä vaiheessa Fiona lähtee tepastelemaan tielle. Hyvin se kuitenkin pysyi takapihalla missä itsekin oltiin ja nautti pallon perässä juoksemisesta. Valitettavasti pihan tutkittuaan Fiona hoksasi maassa lojuvat raa'at omenat, jotka olisi uponneet pienen koiran kitaan enemmän kuin hyvin. Loppuajan se joutuikin sitten viettämään hihnassa, koska ei millään suostunut jättämään omenoita rauhaan. Lopulta maasta alkoi löytyä kaikkea muutakin hänen ylhäisyytensä mielestä suuhun pantavaa, joten hihnakin lyheni 5m fleksistä metriin aika nopeasti.

Kaksi parasta asiaa kesässäni ;D

Fiona nautti sydämensä kyllyydestä juoksentelusta isolla pihalla, vaikka liian lämmin olikin.

On se hyvä, että on kunnon puolijärkkäri niin voi silti kaikki kuvat ottaa aina kännykällä.. Viime postauksissa itse ottamani kuvat ovat melkein kaikki olleet otettuja kännykällä. Se vaan on niin kiva, kun on yleensä aina mukana. Ja kännykän kameran laatu vaikuttaa välillä melkein samalta kymmenen kertaa isompaan kameraan verrattuna, joten miksipä sitä mukana roudaisi.

Tänään pääsemme nauttimaan viilennyksestä Fionan kanssa, kun suuntaamme jälleen Tampereen Pikkukoirien järjestämään tapaamiseen, tällä kertaa Ella-koikkerin omistajan mökille. Siellä Fionakin pääsee "nauttimaan" uimisesta, halusi se tai ei. Ehkäpä se lempileikkikaverinsa Janan perässä suostuisi itsekin veteen tulemaan.