tiistai 30. joulukuuta 2008
maanantai 29. joulukuuta 2008
Sattumuksia
Eilen oli hassu päivä.
Käytiin Fionan kanssa ensimmäistä kertaa kylässä ilman, että sillä oli kevythäkki turvapaikkana. Olin myös ensimmäistä kertaa pennun kanssa kahdestaan liikenteessä. Lyhyt automatka meni omassa häkissä loikoillessa ja kävelymatkalla autosta sisälle Fiona kulki hienosti hihnassa. Oli kiva huomata, että se siis osaa seurata hihnassa, ei vain jaksa näyttää sitä tässä kotipihalla. Se vaikutti myös innokkaalta kulkemaan tuntemattomassa maastossa, nuuski kovasti eikä edes tärissyt yhtään.
Sisällä meni myös hienosti, pikkuisen haistelun jälkeen Fiona jo leikkikin Katin kanssa oikein leppoisasti. Leikin jälkeen se nukahti syliini mistä se pitikin sitten herättää kun lähdettiin kotimatkalle. Kolmet pikkupissat tuli Katin lattialle, mutta ymmärrettävää kun ei se siellä olisi paperilla varmaan osannut käydä ja oli kuitenkin jännittävä tilanne.
Kotimatkasta alkoikin sitten "mielenkiintoinen" tapahtumasarja. Autossa oli kylmä ja olin aivan varma, että kakara jäätyisi takapenkillä olevaan häkkiinsä. Yritin matkan aikana höpötellä sille ja tökkiä häkkiä saadakseni sen hieman ääntelemään, että voisin tietää onko sillä kaikki hyvin. Pienihän oli sitten nätisti hiljaa koko matkan, kerrankin kun olisi voinut hieman pitää ääntä :). Kunnossahan tuo tietysti sitten oli, mutta mamma säikähti kyllä.
Noh, sitten tultiin kotiin ja annoin päiväruoan mikä oli jo jonkun verran myöhässä. Fionalla oli ollut vissiin niin jännä päivä, että se ahnehti kauheata vauhtia ruokaansa. Sen jälkeen se rupesi "puklaamaan", eli röyhtäilemään ja vaikutti siltä että kohta tulee ylös. Minähän sitten tietysti taas huolestuin ja hain paperia valmiiksi ja tutkailin pientä kun se alkoi leikkiä.
Siinä vaiheessa muistin, että en ollut varma olinko laittanut autoa lukkoon. Noh, kun autotalliin pääsee sisäkautta niin nappasin vain takin taskusta auton avaimet ja lähdin ulos kämpästä. Samantien iski kalloon että DAA, voisi ne asunnonkin avaimet olla ihan kätevät. Myöhäistähän se siinä vaiheessa tietysti oli. Noh, onni onnettomuudessa, että kännykkä oli mukana taskussa. Tommi oli onneksi juuri muutenkin kävelemässä kotiinpäin, joten siinä sitten odottelin n. 15-20 minuuttia rappukäytävässä että pääsisi kotiin. Välillä kurkkailin postiluukusta näkyisikö Fionaa sisällä, jotta saisin taas varmistuksen että sillä on kaikki hyvin. Siinä vaiheessa mietin vaan, että muksu on varmasti joko A) tukehtunut ruokaansa, B) saanut sähköiskun jostain lattialle repimästään johdosta tai C) tehnyt jotain ilkivaltaa tai muuten onnistunut loukkaamaan itsensä. Yritin taas vähän huhuilla postiluukusta, jos olisin saanut jotain reaktiota aikaan mutta ei. Ja vihdoin kun päästiin sisään niin Fionahan köllötteli lelun vieressä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Että se siitä yksinoloharjoittelusta, selvästikin tarpeetonta meidän tapaukselle :)
Ja ai niin, illalla kun katselin televisiota niin valo heijasti jotenkin omituisesti ja näytti aivan kuin Fionan vasen silmä olisi ollut aivan punainen. Ehdin jo lukea netistä silmätulehduksen hoitamisesta kunnes tarkastelin vähän paremmin ja huomasin, että valohan se vain oli ollut.
Kaiken kaikkiaan siis stressaava päivä mulle, mutta huolen aihe sen sijaan vaikutti itse hyvinkin tyytyväiseltä.
Käytiin Fionan kanssa ensimmäistä kertaa kylässä ilman, että sillä oli kevythäkki turvapaikkana. Olin myös ensimmäistä kertaa pennun kanssa kahdestaan liikenteessä. Lyhyt automatka meni omassa häkissä loikoillessa ja kävelymatkalla autosta sisälle Fiona kulki hienosti hihnassa. Oli kiva huomata, että se siis osaa seurata hihnassa, ei vain jaksa näyttää sitä tässä kotipihalla. Se vaikutti myös innokkaalta kulkemaan tuntemattomassa maastossa, nuuski kovasti eikä edes tärissyt yhtään.
Sisällä meni myös hienosti, pikkuisen haistelun jälkeen Fiona jo leikkikin Katin kanssa oikein leppoisasti. Leikin jälkeen se nukahti syliini mistä se pitikin sitten herättää kun lähdettiin kotimatkalle. Kolmet pikkupissat tuli Katin lattialle, mutta ymmärrettävää kun ei se siellä olisi paperilla varmaan osannut käydä ja oli kuitenkin jännittävä tilanne.
Kotimatkasta alkoikin sitten "mielenkiintoinen" tapahtumasarja. Autossa oli kylmä ja olin aivan varma, että kakara jäätyisi takapenkillä olevaan häkkiinsä. Yritin matkan aikana höpötellä sille ja tökkiä häkkiä saadakseni sen hieman ääntelemään, että voisin tietää onko sillä kaikki hyvin. Pienihän oli sitten nätisti hiljaa koko matkan, kerrankin kun olisi voinut hieman pitää ääntä :). Kunnossahan tuo tietysti sitten oli, mutta mamma säikähti kyllä.
Noh, sitten tultiin kotiin ja annoin päiväruoan mikä oli jo jonkun verran myöhässä. Fionalla oli ollut vissiin niin jännä päivä, että se ahnehti kauheata vauhtia ruokaansa. Sen jälkeen se rupesi "puklaamaan", eli röyhtäilemään ja vaikutti siltä että kohta tulee ylös. Minähän sitten tietysti taas huolestuin ja hain paperia valmiiksi ja tutkailin pientä kun se alkoi leikkiä.
Siinä vaiheessa muistin, että en ollut varma olinko laittanut autoa lukkoon. Noh, kun autotalliin pääsee sisäkautta niin nappasin vain takin taskusta auton avaimet ja lähdin ulos kämpästä. Samantien iski kalloon että DAA, voisi ne asunnonkin avaimet olla ihan kätevät. Myöhäistähän se siinä vaiheessa tietysti oli. Noh, onni onnettomuudessa, että kännykkä oli mukana taskussa. Tommi oli onneksi juuri muutenkin kävelemässä kotiinpäin, joten siinä sitten odottelin n. 15-20 minuuttia rappukäytävässä että pääsisi kotiin. Välillä kurkkailin postiluukusta näkyisikö Fionaa sisällä, jotta saisin taas varmistuksen että sillä on kaikki hyvin. Siinä vaiheessa mietin vaan, että muksu on varmasti joko A) tukehtunut ruokaansa, B) saanut sähköiskun jostain lattialle repimästään johdosta tai C) tehnyt jotain ilkivaltaa tai muuten onnistunut loukkaamaan itsensä. Yritin taas vähän huhuilla postiluukusta, jos olisin saanut jotain reaktiota aikaan mutta ei. Ja vihdoin kun päästiin sisään niin Fionahan köllötteli lelun vieressä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Että se siitä yksinoloharjoittelusta, selvästikin tarpeetonta meidän tapaukselle :)
Ja ai niin, illalla kun katselin televisiota niin valo heijasti jotenkin omituisesti ja näytti aivan kuin Fionan vasen silmä olisi ollut aivan punainen. Ehdin jo lukea netistä silmätulehduksen hoitamisesta kunnes tarkastelin vähän paremmin ja huomasin, että valohan se vain oli ollut.
Kaiken kaikkiaan siis stressaava päivä mulle, mutta huolen aihe sen sijaan vaikutti itse hyvinkin tyytyväiseltä.
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Luonneanalyysia ala Jemima
Huhhun kun tekee tiukkaa herätä kuudelta taas pitkästä aikaa. Nyt on viime päivät herätty 8-10 maissa sen mukaan miten Fiona herää tai miten alkaa scheisse haisemaan makkarissa :). Tänään oli sitten pakko valua kuudelta sängystä tähän sohvalle töitä tekemään, samoin kuin huomenna. Toisaalta tekisi mieli mennä ihan toimistolle asti niin pääsisi vähän tän talon ulkopuolelle, mutta en yksinkertaisesti jaksa. Lisäksi haluaisin nähdä miten toi vauva reagoi uudelleen nähtäessä jos on niin pitkän aikaa poissa.
Mites nyt kuvailisin kulunutta puoltatoista viikkoa mitä Fiona on meillä asunut. Tuo on niin helppo pentu, että elämä ei ole oikeastaan muuttunut kovinkaan paljon. Edelleen nukutaan suhteellisen pitkään, pihalla ei tarvitse käydä kuin kääntymässä ja yhtä sotkuista on kuin aina ennenkin. Hyvää sen sijaan tullut rutkasti lisää. Pihalla kääntymiset on kivaa happihyppelyä, aamulla on helpompi nousta ylös sängystä ja tietysti tuo touhottava mussukka on kivaa seurattavaa. Suurin ero on siinä, että nykyään kun on kotona niin ei vaan tuijota telkkaria tai keksi jotain epämääräistä tietokoneella vaan on aina parempaakin tekemistä.
Luonnetta ensimmäisen reilun viikon perusteella voisin arvioida vaikka näin: vilkas, hyvin itsenäinen ja toistaiseksi vielä hieman arka tutustumaan uusiin asioihin. Vilkkautta on tietysti hieman vaikea arvioida muihin pentuihin nähden, kun kokemusta ei ole kuin tuosta yhdestä. Kuitenkin pelkästään rodunomainen vilkkaus lisättynä tämän yksilön vilkkauteen verrattuna sisaruksiinsa (vertailu tapahtui niinä kolmena kertana kun nähtiin pentu sisaruksiensa kanssa, ei siis mikään kovin varma tekijä) aiheutti päätelmän, että pentu on vilkas. Kuten varmasti suurimmalla osalla pennuista, tällä ei tunnu olevan kuin on/off vaihteet. Jos nukutaan niin sitten nukutaan ja kun ollaan hereillä niin sitten peuhataan kunnolla kunnes taas nukahdetaan.
Fionalla on kuitenkin arvostettava taito ottaa rauhallisesti kontaktia itse. Seuratessaan sisällä liikkuvaa ihmistä se usein istuu viereen ja ottaa hienon katsekontaktin. Erityisesti tämä tapahtuu keittiössä :). Myös sohvalla istuessamme se tulee sohvapöydän alle istumaan ja vain toljottamaan paikallaan. Olen palkinnut sitä tästä oma-aloitteisesta kontaktista, jotta pitäisi sen kasvaessaan. Myös olen opettanut katsekontaktia namipalan avulla ihan lattialla istuessani, senkin idean Fiona keksi nopeasti. Pihalla hienosta kontaktista ei ole vielä toivoakaan, mutta eipä sitä voi tuolta vajaa 10 viikkoiselta vaatiakaan.
Havanaisiksi pitäisin tuota pentua suhteellisen itsenäisenä. Toistaiseksi pentu ei oma-aloitteisesti juurikaan kiipeä syliin ja jos kiipeää, niin pelkästään purrakseen hiuksia, nenää, leukaa tai muuten leikkimistarkoituksessa. Syliin se ei siis ole vielä kertaakaan kunnolla rauhoittunut esimerkiksi nukkumaan. Jos sitä yrittää siinä pitää rauhoittumassa, alkaa vain kahta kauheampi vinkuminen ja pois pyrkiminen. Äsken Fiona vähän aikaa jäysti luuta sylissä kun istun tässä koneella. Se on jo edistystä. Muutamat yksinoloharjoitukset ovat menneet erittäin hienosti, asunnosta poistumista se ei huomioi mitenkään eikä viimeisimmällä kerralla tullut edes moikkaamaan kun tulimme kaupasta. Makoili vain lelunsa päällä. Sänkyyn tuo ei selkeästi ole kertaakaan pyrkinyt, eikä nykyään aamulla edes juurikaan herätä vinkumisella. Tervehtii kyllä iloisesti sitten kun herätään. Yritetään nyt eri keinoilla hieman totuttaa siihen, että myös sylissä voi nukkua. Olen istunut sohvan sijaan usein lattialla, antanut nameja suusta ja muutenkin vahvistanut sitä, että meidän lähellä voi luottaa, rentoutua ja olla rauhassa. Mielenkiintoista nähdä pysyykö vanhempana yhtä itsenäisenä.
Sosiaalistamisesta tulee joka toinen hetki olo, että edetään liian nopeasti ja toisena hetkenä taas tuntuu että pitäisi tutustuttaa nopeammin. Kaksi kertaa meillä on käynyt vieraita, kummallakin kerralla 4 ihmistä. Ensimmäisen puoli tuntia Fiona kerää voimia sohvan alla ja sitten houkuttelemalla uskaltautuu hieman meidän omistajien kanssa touhuamaan. Selvästi vaisumpi kyllä on kuin ilman vieraita. Mikäli olisi vain yksi tai kaksi vierasta kerralla ja pitempiä aikoja niin kyllä tuo sitten uskaltaisi varmasti leikkiä ja tutustua enemmän. Koiriin ei ole päässyt vielä tutustumaan juuri lainkaan, lukuunottamatta naapurin ranskanbulldoggia jota vähän häntä heiluen tervehdittiin. Harmittavasti ei oikein löydy tuttavapiiristä ollenkaan koiria, joihin voisi tutustuttaa. Ajattelinkin mennä tuon kanssa pentukurssille heti ensi vuoden alusta niin pääsee oman ikäistensä kanssa leikkimään.
Niin ja päätin äsken, että Fionalla on meneillään oidipaalivaihe kun heiluttaa häntäänsä Tommille paljon enemmän kun mulle, niih :)
Mites nyt kuvailisin kulunutta puoltatoista viikkoa mitä Fiona on meillä asunut. Tuo on niin helppo pentu, että elämä ei ole oikeastaan muuttunut kovinkaan paljon. Edelleen nukutaan suhteellisen pitkään, pihalla ei tarvitse käydä kuin kääntymässä ja yhtä sotkuista on kuin aina ennenkin. Hyvää sen sijaan tullut rutkasti lisää. Pihalla kääntymiset on kivaa happihyppelyä, aamulla on helpompi nousta ylös sängystä ja tietysti tuo touhottava mussukka on kivaa seurattavaa. Suurin ero on siinä, että nykyään kun on kotona niin ei vaan tuijota telkkaria tai keksi jotain epämääräistä tietokoneella vaan on aina parempaakin tekemistä.
Luonnetta ensimmäisen reilun viikon perusteella voisin arvioida vaikka näin: vilkas, hyvin itsenäinen ja toistaiseksi vielä hieman arka tutustumaan uusiin asioihin. Vilkkautta on tietysti hieman vaikea arvioida muihin pentuihin nähden, kun kokemusta ei ole kuin tuosta yhdestä. Kuitenkin pelkästään rodunomainen vilkkaus lisättynä tämän yksilön vilkkauteen verrattuna sisaruksiinsa (vertailu tapahtui niinä kolmena kertana kun nähtiin pentu sisaruksiensa kanssa, ei siis mikään kovin varma tekijä) aiheutti päätelmän, että pentu on vilkas. Kuten varmasti suurimmalla osalla pennuista, tällä ei tunnu olevan kuin on/off vaihteet. Jos nukutaan niin sitten nukutaan ja kun ollaan hereillä niin sitten peuhataan kunnolla kunnes taas nukahdetaan.
Fionalla on kuitenkin arvostettava taito ottaa rauhallisesti kontaktia itse. Seuratessaan sisällä liikkuvaa ihmistä se usein istuu viereen ja ottaa hienon katsekontaktin. Erityisesti tämä tapahtuu keittiössä :). Myös sohvalla istuessamme se tulee sohvapöydän alle istumaan ja vain toljottamaan paikallaan. Olen palkinnut sitä tästä oma-aloitteisesta kontaktista, jotta pitäisi sen kasvaessaan. Myös olen opettanut katsekontaktia namipalan avulla ihan lattialla istuessani, senkin idean Fiona keksi nopeasti. Pihalla hienosta kontaktista ei ole vielä toivoakaan, mutta eipä sitä voi tuolta vajaa 10 viikkoiselta vaatiakaan.
Havanaisiksi pitäisin tuota pentua suhteellisen itsenäisenä. Toistaiseksi pentu ei oma-aloitteisesti juurikaan kiipeä syliin ja jos kiipeää, niin pelkästään purrakseen hiuksia, nenää, leukaa tai muuten leikkimistarkoituksessa. Syliin se ei siis ole vielä kertaakaan kunnolla rauhoittunut esimerkiksi nukkumaan. Jos sitä yrittää siinä pitää rauhoittumassa, alkaa vain kahta kauheampi vinkuminen ja pois pyrkiminen. Äsken Fiona vähän aikaa jäysti luuta sylissä kun istun tässä koneella. Se on jo edistystä. Muutamat yksinoloharjoitukset ovat menneet erittäin hienosti, asunnosta poistumista se ei huomioi mitenkään eikä viimeisimmällä kerralla tullut edes moikkaamaan kun tulimme kaupasta. Makoili vain lelunsa päällä. Sänkyyn tuo ei selkeästi ole kertaakaan pyrkinyt, eikä nykyään aamulla edes juurikaan herätä vinkumisella. Tervehtii kyllä iloisesti sitten kun herätään. Yritetään nyt eri keinoilla hieman totuttaa siihen, että myös sylissä voi nukkua. Olen istunut sohvan sijaan usein lattialla, antanut nameja suusta ja muutenkin vahvistanut sitä, että meidän lähellä voi luottaa, rentoutua ja olla rauhassa. Mielenkiintoista nähdä pysyykö vanhempana yhtä itsenäisenä.
Sosiaalistamisesta tulee joka toinen hetki olo, että edetään liian nopeasti ja toisena hetkenä taas tuntuu että pitäisi tutustuttaa nopeammin. Kaksi kertaa meillä on käynyt vieraita, kummallakin kerralla 4 ihmistä. Ensimmäisen puoli tuntia Fiona kerää voimia sohvan alla ja sitten houkuttelemalla uskaltautuu hieman meidän omistajien kanssa touhuamaan. Selvästi vaisumpi kyllä on kuin ilman vieraita. Mikäli olisi vain yksi tai kaksi vierasta kerralla ja pitempiä aikoja niin kyllä tuo sitten uskaltaisi varmasti leikkiä ja tutustua enemmän. Koiriin ei ole päässyt vielä tutustumaan juuri lainkaan, lukuunottamatta naapurin ranskanbulldoggia jota vähän häntä heiluen tervehdittiin. Harmittavasti ei oikein löydy tuttavapiiristä ollenkaan koiria, joihin voisi tutustuttaa. Ajattelinkin mennä tuon kanssa pentukurssille heti ensi vuoden alusta niin pääsee oman ikäistensä kanssa leikkimään.
Niin ja päätin äsken, että Fionalla on meneillään oidipaalivaihe kun heiluttaa häntäänsä Tommille paljon enemmän kun mulle, niih :)
perjantai 26. joulukuuta 2008
Eka pesu, hui kamalaa!
Fionan ensimmäinen pesusessio meni oikein hyvin, vaikka kovasti jännitti ja tutisutti.
Kunnolla kastuttuaan alkoi pieni muistuttaa jotain karvatonta koiraa..
...mutta hetken pyyhkeen päällä lepäiltyään rupesikin löytymään russelimaisia piirteitä..
...ja loppujen lopuksi syntyi näin söpö ja puhdas pehmokoira!
maanantai 22. joulukuuta 2008
Pesua, kynsienleikkuuta ja sosialistamisen alkeita
Hyvää jouluaatonaattoa kaikille!
Ei vielä tunnu siltä, että jouluaatto on huomenna. Varmaan kyllä muuttuu ääni kellossa, kun kinkku pistetään uuniin. Fionallakin mahtaa kuola valua siinä vaiheessa. Valitettavasti sen on tyytyminen omiin nappuloihin, täällä kun ei kaivata löysää vatsaa niin paljon, että herkistyttäisiin sen anoville katseille.
Viikonloppuna pestiin ensimmäistä kertaa peppu. Kastuihan siinä menossa hieman koko koira. Fionaa jännitti kovasti pesu ja kuivaaminen, mutta lopussa seisoi jo hienosti paikallaan. Varmaan siksi, että oli niin paniikissa. Mutta seisoipa kuitenkin. Välillä tupsahteli nakin paloja suuhun mitkä kyllä maistuivat, ei siis liian suuresta paniikista ollut kyse.
Eilen leikattiin ensimmäistä kertaa kynnet, mikä olikin yllättävän helppoa. Tommi piti pientä paikoillaan ja minä napsin yksi kerrallaan pienet palat kynsistä pois. Ja Fionan tehtävä oli olla paikoillaan, mikä onnistuikin alun mitä-hittoa-nyt-tapahtuu-panikoinnin jälkeen hienosti. Ja nakkia satoi taas.
Ajalteltiin että tänään voisi pestä koiran kokonaan, mutta sitten aloin miettiä että kasvattaja pesi Fionan vasta tasan viikko sitten joten ei vielä ehkä kannata. Vaikka pentua onkin hyvä opettaa pesuun hieman useammin kuin aikuista, niin ei ehkä silti ihan näin usein. Ja saihan tuo jo esimakua pepun pesun yhteydessä.
Aamulla riittää aina toisella virtaa ja sitten pitäisi riehua (kuten viereisestä kuvasta voi nähdä). Fionaa kyllä mahtaa kummastuttaa, miksi kaikilla ei ole energiapiikkiä aamulla kello 8 kun itseä niin kovasti leikityttäisi. Toinen kaksilahkeisista ei vielä ole edes noussut siihen mennessä :).
Eilen kävivät myös ensimmäiset vieraat, jotka viipyivät pitemmän aikaa. Allekirjoittaneen perhe kävi kylässä ja heihin Fionan on parempi tottua, yksi vakkarihoitoperhe kun ovat. Alussa pikkuinen majoittui sohvan taakse hieman pötköttelemään ja keräämään voimia, mutta jälleen nakin himo osoittautui pelkoa suuremmaksi. Lopuksi temmellettiin jo melko huolettomasti ja Sallan sylissäkin istuttiin tosi nätisti. Vierailu mahtoi olla pienelle väsyttävä ja lopussa se vetelikin sikeitä olohuoneen pedissä. Tästä se sitten lähtee, se sosialistaminen :)
Huomenna jouluaattona on Fionalla tulikoe edessä, kun pitäisi pärjätä tuntemattomassa paikassa 17 ihmisen keskellä muutamia tunteja. Saapa nähdä miten käy. Oma kevythäkki pehmusteineen lähtee kyllä mukaan turvaa tuomaan sekä ruokakupit. Niin ja lisäksi pitäisi matkustaa autossa tunti sinne ja takaisin. Saa nähdä jos tänään ehtisi vähän käydä harjoittelemassa tuota autossa istumista..
Ei vielä tunnu siltä, että jouluaatto on huomenna. Varmaan kyllä muuttuu ääni kellossa, kun kinkku pistetään uuniin. Fionallakin mahtaa kuola valua siinä vaiheessa. Valitettavasti sen on tyytyminen omiin nappuloihin, täällä kun ei kaivata löysää vatsaa niin paljon, että herkistyttäisiin sen anoville katseille.
Viikonloppuna pestiin ensimmäistä kertaa peppu. Kastuihan siinä menossa hieman koko koira. Fionaa jännitti kovasti pesu ja kuivaaminen, mutta lopussa seisoi jo hienosti paikallaan. Varmaan siksi, että oli niin paniikissa. Mutta seisoipa kuitenkin. Välillä tupsahteli nakin paloja suuhun mitkä kyllä maistuivat, ei siis liian suuresta paniikista ollut kyse.Eilen leikattiin ensimmäistä kertaa kynnet, mikä olikin yllättävän helppoa. Tommi piti pientä paikoillaan ja minä napsin yksi kerrallaan pienet palat kynsistä pois. Ja Fionan tehtävä oli olla paikoillaan, mikä onnistuikin alun mitä-hittoa-nyt-tapahtuu-panikoinnin jälkeen hienosti. Ja nakkia satoi taas.
Ajalteltiin että tänään voisi pestä koiran kokonaan, mutta sitten aloin miettiä että kasvattaja pesi Fionan vasta tasan viikko sitten joten ei vielä ehkä kannata. Vaikka pentua onkin hyvä opettaa pesuun hieman useammin kuin aikuista, niin ei ehkä silti ihan näin usein. Ja saihan tuo jo esimakua pepun pesun yhteydessä.
Aamulla riittää aina toisella virtaa ja sitten pitäisi riehua (kuten viereisestä kuvasta voi nähdä). Fionaa kyllä mahtaa kummastuttaa, miksi kaikilla ei ole energiapiikkiä aamulla kello 8 kun itseä niin kovasti leikityttäisi. Toinen kaksilahkeisista ei vielä ole edes noussut siihen mennessä :).Eilen kävivät myös ensimmäiset vieraat, jotka viipyivät pitemmän aikaa. Allekirjoittaneen perhe kävi kylässä ja heihin Fionan on parempi tottua, yksi vakkarihoitoperhe kun ovat. Alussa pikkuinen majoittui sohvan taakse hieman pötköttelemään ja keräämään voimia, mutta jälleen nakin himo osoittautui pelkoa suuremmaksi. Lopuksi temmellettiin jo melko huolettomasti ja Sallan sylissäkin istuttiin tosi nätisti. Vierailu mahtoi olla pienelle väsyttävä ja lopussa se vetelikin sikeitä olohuoneen pedissä. Tästä se sitten lähtee, se sosialistaminen :)
Huomenna jouluaattona on Fionalla tulikoe edessä, kun pitäisi pärjätä tuntemattomassa paikassa 17 ihmisen keskellä muutamia tunteja. Saapa nähdä miten käy. Oma kevythäkki pehmusteineen lähtee kyllä mukaan turvaa tuomaan sekä ruokakupit. Niin ja lisäksi pitäisi matkustaa autossa tunti sinne ja takaisin. Saa nähdä jos tänään ehtisi vähän käydä harjoittelemassa tuota autossa istumista..
lauantai 20. joulukuuta 2008
Alun tunnelmia
No nyt on aikaa kirjoitella, kun Fiona vetelee sikeitä ja Tommi pelaa.
Hakumatka sujui erittäin hyvin, Fiona nukkui koko matkan (joka ei tosin kestänytkään kuin n. 15 minuuttia) ja välillä kurkki, että mitä ihmettä oikein tapahtuu. Heti kotiin päästyämme laskin sen kevythäkkiin mihin laitoin kasvattajalta saadun hajuviltin sekä luun. Ensimmäisen puolituntisen Fiona kurkki häkistä ja jäysti luuta selvästi hieman hämillään. Hetken rohkaistuaan se uskaltautui kuitenkin pois häkistä ja leikki hieman. Pissat tulivat osaksi paperille ja osaksi lattialle. Ruokaakin maistui ensimmäisenä iltana jonkin verran.
Yöt ovat menneet erittäin hyvin. Nukkumispaikakseen se valitsi heti kevythäkin missä oli jo ollutkin. Ensimmäisenä yönä Fiona vinkui joskus yhdentoista aikoihin, milloin pistin käden häkkiin ja annoin pureskella sitä. Puolen yön aikoihin se nukahti ja nukkuikin erittäin sikeästi aina viittä vaille kuuteen. Se osasi heti itse käydä aamulla paperilla ja sen jälkeen alkoikin jo vinkuminen. Siinä vaiheessa noustiin sitten ylös kaikki.
Nyt Fiona on siis asunut meitä ilahduttamassa neljä päivää. Isot pissat tulevat paperille tai ulos, pienet pissat välillä lattialle tai matolle. Nyt kahden päivän aikana on kakat tulleet kokonaan ulos, hyvä tyttö! Ylös noustaan joka aamu viimeistään kahdeksalta, eikä tee edes tuskaa. Myös ulkoilu on alkanut maistua myös kaksilahkeisille, ainakin allekirjoittaneelle, vaikkakin toivoisin pitempiä oleskeluja ulkoilmassa kerralla.
Ruoka ei oikein tahdo maistua vielä kunnolla. Jokaisella aterialla (joita annoimme kahtena ensimmäisenä päivänä 4, ja nyt kahtena päivänä 3) syödään noin puolet ateriasta ja loput jätetään kuppiin. Liotettuiden nappulojen sekaan ollaan annettu pikkuisen jauhelihaa ja ruokaöljyä. Huomenna voisi koettaa liottaa nappuloita hieman vähemmän aikaa ja antaa ilman jauhelihaa jos vaikka söisi hieman enemmän. Tuo sintti kun saisi nyt kasvaa hyvin kun on niin pieni. Hienosti tyttö kyllä juoksee ruokaa odottelemaan(or not?) monta kertaa päivässä (kuten kuvasta näkyy) ja heti jos joku muu keittiöön menee.
Makupaloja ollaan annettu pikkuisen, nekin voisi jättää huomenna pois. Makupaloina käytetään muuten nakkia, mikä näyttää maistuvan paremmin kuin hyvin. Tuolla kun ei hampaita vielä ole kokonaan niin mikään kovempi makupala ei mene suussa jäystämistä pidemmälle.
Fiona on mielestäni sopeutunut hyvin uuteen kotiinsa, mutta ehkäpä osan ruoan syömättä jättäminen johtuu siitä, ettei aivan ole vielä tottunut täällä asumaan. Pentu leikkii mielellään meidän kanssa ja sylissäkin viihtyy. Innokkaasti myös juoksee kohti ja seuraa sisällä. Pihalla ei vielä olla kuin korkeintaan muutama minuutti, Fiona kun alkaa heti tutisemaan kylmästä, jännityksestä tai innostuksesta, mistä lie. Panta ei olemista juurikaan haittaa, mutta hihnaa on ilmeisen kiva pureskella sen ollessa kiinni. Pitää käydä hakemassa kaupasta tabascoa ja sivellä hihnaan jos vaikka oppisi olemaan pureskelematta.
Intoa olisi (minulla siis :) alkaa jo opettaa pikkuiselle hieman kontaktia, hihnassa kävelemistä ja vaikka mitä. On tuo kuitenkin vielä niin vauva että tuskin siitä mitään tulisi :)
Hakumatka sujui erittäin hyvin, Fiona nukkui koko matkan (joka ei tosin kestänytkään kuin n. 15 minuuttia) ja välillä kurkki, että mitä ihmettä oikein tapahtuu. Heti kotiin päästyämme laskin sen kevythäkkiin mihin laitoin kasvattajalta saadun hajuviltin sekä luun. Ensimmäisen puolituntisen Fiona kurkki häkistä ja jäysti luuta selvästi hieman hämillään. Hetken rohkaistuaan se uskaltautui kuitenkin pois häkistä ja leikki hieman. Pissat tulivat osaksi paperille ja osaksi lattialle. Ruokaakin maistui ensimmäisenä iltana jonkin verran.
Yöt ovat menneet erittäin hyvin. Nukkumispaikakseen se valitsi heti kevythäkin missä oli jo ollutkin. Ensimmäisenä yönä Fiona vinkui joskus yhdentoista aikoihin, milloin pistin käden häkkiin ja annoin pureskella sitä. Puolen yön aikoihin se nukahti ja nukkuikin erittäin sikeästi aina viittä vaille kuuteen. Se osasi heti itse käydä aamulla paperilla ja sen jälkeen alkoikin jo vinkuminen. Siinä vaiheessa noustiin sitten ylös kaikki.
Nyt Fiona on siis asunut meitä ilahduttamassa neljä päivää. Isot pissat tulevat paperille tai ulos, pienet pissat välillä lattialle tai matolle. Nyt kahden päivän aikana on kakat tulleet kokonaan ulos, hyvä tyttö! Ylös noustaan joka aamu viimeistään kahdeksalta, eikä tee edes tuskaa. Myös ulkoilu on alkanut maistua myös kaksilahkeisille, ainakin allekirjoittaneelle, vaikkakin toivoisin pitempiä oleskeluja ulkoilmassa kerralla.
Ruoka ei oikein tahdo maistua vielä kunnolla. Jokaisella aterialla (joita annoimme kahtena ensimmäisenä päivänä 4, ja nyt kahtena päivänä 3) syödään noin puolet ateriasta ja loput jätetään kuppiin. Liotettuiden nappulojen sekaan ollaan annettu pikkuisen jauhelihaa ja ruokaöljyä. Huomenna voisi koettaa liottaa nappuloita hieman vähemmän aikaa ja antaa ilman jauhelihaa jos vaikka söisi hieman enemmän. Tuo sintti kun saisi nyt kasvaa hyvin kun on niin pieni. Hienosti tyttö kyllä juoksee ruokaa odottelemaan(or not?) monta kertaa päivässä (kuten kuvasta näkyy) ja heti jos joku muu keittiöön menee.Makupaloja ollaan annettu pikkuisen, nekin voisi jättää huomenna pois. Makupaloina käytetään muuten nakkia, mikä näyttää maistuvan paremmin kuin hyvin. Tuolla kun ei hampaita vielä ole kokonaan niin mikään kovempi makupala ei mene suussa jäystämistä pidemmälle.
Fiona on mielestäni sopeutunut hyvin uuteen kotiinsa, mutta ehkäpä osan ruoan syömättä jättäminen johtuu siitä, ettei aivan ole vielä tottunut täällä asumaan. Pentu leikkii mielellään meidän kanssa ja sylissäkin viihtyy. Innokkaasti myös juoksee kohti ja seuraa sisällä. Pihalla ei vielä olla kuin korkeintaan muutama minuutti, Fiona kun alkaa heti tutisemaan kylmästä, jännityksestä tai innostuksesta, mistä lie. Panta ei olemista juurikaan haittaa, mutta hihnaa on ilmeisen kiva pureskella sen ollessa kiinni. Pitää käydä hakemassa kaupasta tabascoa ja sivellä hihnaan jos vaikka oppisi olemaan pureskelematta.
Intoa olisi (minulla siis :) alkaa jo opettaa pikkuiselle hieman kontaktia, hihnassa kävelemistä ja vaikka mitä. On tuo kuitenkin vielä niin vauva että tuskin siitä mitään tulisi :)
perjantai 19. joulukuuta 2008
Näin meillä nukutaan
Nyt on edessä kolmas yö Fionan kanssa. Paljon on kerrottavaa, mutta nyt ei ole energiaa siihen.
Vähän kuvasaastetta kyllä löytyy tähän hätään:
Heti kotiin päästyämme Fiona laitettiin kevythäkkiin, minkä se otti heti nukkuma- ja turvapaikakseen.
Vähän pelotti ja kummastutti aluksi.
Seuraavana päivänä nukuttiinkin jo näin leppoisasti.
Vähän kuvasaastetta kyllä löytyy tähän hätään:
Heti kotiin päästyämme Fiona laitettiin kevythäkkiin, minkä se otti heti nukkuma- ja turvapaikakseen.
Vähän pelotti ja kummastutti aluksi.
Seuraavana päivänä nukuttiinkin jo näin leppoisasti.
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
0 päivää / Fionan kotiutumispäivä
Tänään se sitten tulee. Omituista. On lisäksi ihan jouluinen olo, kun istun yksin tässsä sohvalla kynttelikköjen valossa. Kyllä sitä voi sitten muistella, että Fiona tuli jouluna 2008. Nyt ei olekaan muuta tekemistä varsinaisesti kuin istua tässä ja odotella että Tommi herää. Sitten voisi ruveta siivoilemaan.
tiistai 16. joulukuuta 2008
1 päivää / Viimeistä viedään!
Huh mikä päivä. Kaupungilla tuli rampattua enemmän kun tarpeeksi ja kämppä koki muodonmuutoksen. Nippusiteillä, jousilukoilla ja talousnarulla kiinnittyi suojamuurit meidän johtokekojen ympärille. Koko systeemeissä ei ole kuin yksi heikko kohta, mihin Fiona takuulla pistää kyntensä jossain vaiheessa. Oven alta meneviä johtoja ei saanut mitenkään muuten piiloon kuin teipillä, mikä varmasti houkuttelee kokeilemaan saako niitä irti. Niin kivasti rapisee.
Kauniiksihan tätä taloa ei voi sanoa, mutta pentuvarmaksi kyllä. Ensinäkemältä luulisi, että muutettaisiin taas kun mattoja ei ole kunnolla ja tavarat piilossa. Apteekista hain tänään Fionan lääkelaukkuun hirveän kasan terveydenhoitovälineitä. Apteekkarikin nauro :D. Ainakin niin paljon kuin kehtasi päin naamaa. Fionalla on isompi lääkelaukku kun meillä Tommin kanssa vaikka ei ole vielä kotiutunutkaan :).
Huomenna vielä imuroidaan, laitetaan viimeiset matot ja siivotaan yleisesti kaikki epämääräinen tavara pois. Sitten levitetään sanomalehdet ja pentuaitaus ja pistetään sinne Fionan kevythäkki, pehmusteita ja muuta roinaa. Puoli neljän aikaan lähdetään hakemaan toivottavasti saapunut postilähetys peten koiratarvikkeesta. Samalla reissulla haetaan sitten Fiona.
Kasvattajan luona meneekin varmaan melko pitkään kun on paljon tekemistä ja touhuamista. Paperitöissä menee jonkin aikaa, sitten pestään yksi pennuista ja kasvattaja näyttää vähän pennun hoitamista kädestä pitäen. Sitten todennäköisesti ihmetellään ja katsellaan ennenkuin lähdetään kotimatkalle.
Fiona oli tänään käynyt pesulla. Urhea tyttö oli muuten käyttäytynyt kunnolla paitsi lopuksi oli alkanut vapisemaan kuin haavanlehti kun ei ymmärtänyt miksi yhtäkkiä kiedottiinkin pelottavaan pyyhkeeseen. Julmaa tolleen pelotella pikkuisia.
Nyt alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan pennun tulo. Ja se, että niille tusinoille ostetuille tavaroille tulee oikeasti käyttöä.
Kauniiksihan tätä taloa ei voi sanoa, mutta pentuvarmaksi kyllä. Ensinäkemältä luulisi, että muutettaisiin taas kun mattoja ei ole kunnolla ja tavarat piilossa. Apteekista hain tänään Fionan lääkelaukkuun hirveän kasan terveydenhoitovälineitä. Apteekkarikin nauro :D. Ainakin niin paljon kuin kehtasi päin naamaa. Fionalla on isompi lääkelaukku kun meillä Tommin kanssa vaikka ei ole vielä kotiutunutkaan :).
Huomenna vielä imuroidaan, laitetaan viimeiset matot ja siivotaan yleisesti kaikki epämääräinen tavara pois. Sitten levitetään sanomalehdet ja pentuaitaus ja pistetään sinne Fionan kevythäkki, pehmusteita ja muuta roinaa. Puoli neljän aikaan lähdetään hakemaan toivottavasti saapunut postilähetys peten koiratarvikkeesta. Samalla reissulla haetaan sitten Fiona.
Kasvattajan luona meneekin varmaan melko pitkään kun on paljon tekemistä ja touhuamista. Paperitöissä menee jonkin aikaa, sitten pestään yksi pennuista ja kasvattaja näyttää vähän pennun hoitamista kädestä pitäen. Sitten todennäköisesti ihmetellään ja katsellaan ennenkuin lähdetään kotimatkalle.
Fiona oli tänään käynyt pesulla. Urhea tyttö oli muuten käyttäytynyt kunnolla paitsi lopuksi oli alkanut vapisemaan kuin haavanlehti kun ei ymmärtänyt miksi yhtäkkiä kiedottiinkin pelottavaan pyyhkeeseen. Julmaa tolleen pelotella pikkuisia.
Nyt alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan pennun tulo. Ja se, että niille tusinoille ostetuille tavaroille tulee oikeasti käyttöä.
maanantai 15. joulukuuta 2008
2 päivää / Koti uuteen uskoon
Eilinen oli tapahtumien suhteen niin yksinkertaisen tapahtumaton, että en jaksanut kirjoittaa. Koko päivä meni potiessa hieman huonoa oloa, mistä lienee johtui.
Tänään alkoi tapahtumarikas ja kiireinen viikko. Ylihuomenna haetaan pentu kotiin! Tänään haen mustista ja mirristä Fionalle turkinhoitoaineita ja sitten apteekista erilaisia tarvikkeita koiran ensiapulaukkuun. Sen jälkeen Tomppa tulee autolla hakemaan kaupungilta mut ja tavarat ja sitten mennään ostamaan pentuaitausta ja johtojen suojia biltemasta. Sitten kun jossain vaiheessa vihdoin päästään kotiin niin pestään pyykkiä, siivotaan ja jätetään mahdollisimman vähän tehtävää huomiseksi.
Tiistain aikataulu riippuu sitten siitä, mitä tänään saadaan tehtyä. Ainakin heitetään matot häkkikomeroon ja pistetään kakkoslaadun matot tilalle. Sitten viritellään johtojen suojat mahdollisimman hyvin ja heivataan kaikki ylimääräiset tavarat piiloon. Niin ja kaiuttimien johdot vedetään pois. Ja kun kaikki muu on valmista niin sitten imuroidaan.
Kyllä pentu kaiken kaikkiaan vaatii yllättävän paljon säätämistä tämmöisessä kodissa missä teknisiä vempeleitä on enemmän kun laki sallii. Varsinkin kun kaikki niiden johdot menevät keskellä lattiaa :)
Tänään alkoi tapahtumarikas ja kiireinen viikko. Ylihuomenna haetaan pentu kotiin! Tänään haen mustista ja mirristä Fionalle turkinhoitoaineita ja sitten apteekista erilaisia tarvikkeita koiran ensiapulaukkuun. Sen jälkeen Tomppa tulee autolla hakemaan kaupungilta mut ja tavarat ja sitten mennään ostamaan pentuaitausta ja johtojen suojia biltemasta. Sitten kun jossain vaiheessa vihdoin päästään kotiin niin pestään pyykkiä, siivotaan ja jätetään mahdollisimman vähän tehtävää huomiseksi.
Tiistain aikataulu riippuu sitten siitä, mitä tänään saadaan tehtyä. Ainakin heitetään matot häkkikomeroon ja pistetään kakkoslaadun matot tilalle. Sitten viritellään johtojen suojat mahdollisimman hyvin ja heivataan kaikki ylimääräiset tavarat piiloon. Niin ja kaiuttimien johdot vedetään pois. Ja kun kaikki muu on valmista niin sitten imuroidaan.
Kyllä pentu kaiken kaikkiaan vaatii yllättävän paljon säätämistä tämmöisessä kodissa missä teknisiä vempeleitä on enemmän kun laki sallii. Varsinkin kun kaikki niiden johdot menevät keskellä lattiaa :)
lauantai 13. joulukuuta 2008
4 päivää / Viimeinen vapaa lauantai
Viimeinen rauhallinen lauantai. Leivoin sen kunniaksi vadelma-juustokakun joka jopa lähes onnistui. Kohta lähden viettämään viimeistä rauhallista lauantaita kaverille, mahdollisesti ei niin rauhallisesti :). Punaviinipullo olis ainakin tavoitteena tuhota. Ilmeisesti lattialla istuen, en enää toiste ota riskiä vaalean sohvan ja punaviinin kanssa :)
Loppupäivien suunnitelma onkin sitten selkeä, huomenna todennäköisesti ainakin jonkinasteinen krapula ja maanantaina ja tiistaina töihin. Keskiviikkona touhuamista ja panikointia ja lopulta joskus viiden jälkeen Fionan hakeminen kotiin. Jossain välissä pitäisi vielä koti laittaa kuntoon, ehkäpä sitten alkuviikosta.
Loppupäivien suunnitelma onkin sitten selkeä, huomenna todennäköisesti ainakin jonkinasteinen krapula ja maanantaina ja tiistaina töihin. Keskiviikkona touhuamista ja panikointia ja lopulta joskus viiden jälkeen Fionan hakeminen kotiin. Jossain välissä pitäisi vielä koti laittaa kuntoon, ehkäpä sitten alkuviikosta.
perjantai 12. joulukuuta 2008
5 päivää / Tavaroiden tankkausta jälleen
Tänään kartutettiin taas Fionan tarvikevarastoa hieman. Postista saatiin terrieri.netin tilaus, eli leluja, heijastinjatkopala hihnaan ja batman ruoka-alusta. Tuo alusta vaikuttaa kyllä aika epätoimivalta. Kummaltakin puolelta niin liukas, että lattia, ruokakipot sekä varmasti tassut tulevat liukumaan melkolailla. Noh, kuvion takia se ostettiin että eiköhän sille jotain käyttöä löydy jos tuohon varsinaiseen tehtäväänsä on kykenemätön. Näiden lisäksi haettiin Stockmannilta ruokaa ja tassusakset. Ruoaksi ostettiin Royal Canin Mini Junioria, samaa mitä pennut kasvattajalla saavat. Nyt aletaan olemaan jo siinä vaiheessa, ettei tee edes mieli laskea paljonko tuohon tulevaan turriin on mennyt rahaa. Ja tuntuu ettei ostettavat tavarat milloinkaan lopu. Vieläkin puuttuu turkinhoitoaineet ja apteekkitarvikkeet. Ensi viikolla sitten ne.
Harmittaa, että löysin nettikaupaan www.koiratuote.fi liian myöhään, siellä olisi ollut parempia tavaroita mitä jo ehdittiin tilata. Lisäksi valikoima on niin valtava, että olisi varmaan riittänyt että pelkästään tuolta olisi tilannut. Ehdin ihastua jo täällä sivulla ensimmäisenä oleviin ruokakuppeihin, niihin läpinäkyviin missä on luita, mutta on kyllä niin kalliita, että en edes minä rupea koiralle noin kallista ruokakuppia tilaamaan. Joululahjaksi olisin voinut toivoa, mutta liian myöhään olin senkin kanssa liikkeellä. Lisäksi joululahjatoivelista tuntuu nyt jo olevan liian pitkä. Vielä olisi ollut listaan lisätä vaikka mitä, mutta pitää säästää muiden perheenjäsenten rahoja ja hermoja :). Tuon kupin voin ostaa vaikka sitten Fionalle syntymäpäivälahjaksi (tai puolisyntymäpäivälahjaksi jos tuntuu siltä). Nykyinen ruokakuppi on sen verran pieni, että joutuu varmaan joskus niillä paikkeilla ostamaan joka tapauksessa uuden kupin.
Pentueen isän LTUJV-08 Sanillan Lively'n Sweet eli Sulon kotikennelin Kennel Havannette´sin kotisivujen uutissivulla oli kuvia pennuista hienoissa seisotusasennoissa. Merkinnän päiväys on 5.12.2008. Fionakin niin ylväänä poseeraa, ihan kuin iso tyttö!
Nyt ollaan jo lähtölaskennankin puolessa välissä. Ja niin paljon vielä tehtävää.
Harmittaa, että löysin nettikaupaan www.koiratuote.fi liian myöhään, siellä olisi ollut parempia tavaroita mitä jo ehdittiin tilata. Lisäksi valikoima on niin valtava, että olisi varmaan riittänyt että pelkästään tuolta olisi tilannut. Ehdin ihastua jo täällä sivulla ensimmäisenä oleviin ruokakuppeihin, niihin läpinäkyviin missä on luita, mutta on kyllä niin kalliita, että en edes minä rupea koiralle noin kallista ruokakuppia tilaamaan. Joululahjaksi olisin voinut toivoa, mutta liian myöhään olin senkin kanssa liikkeellä. Lisäksi joululahjatoivelista tuntuu nyt jo olevan liian pitkä. Vielä olisi ollut listaan lisätä vaikka mitä, mutta pitää säästää muiden perheenjäsenten rahoja ja hermoja :). Tuon kupin voin ostaa vaikka sitten Fionalle syntymäpäivälahjaksi (tai puolisyntymäpäivälahjaksi jos tuntuu siltä). Nykyinen ruokakuppi on sen verran pieni, että joutuu varmaan joskus niillä paikkeilla ostamaan joka tapauksessa uuden kupin.
Pentueen isän LTUJV-08 Sanillan Lively'n Sweet eli Sulon kotikennelin Kennel Havannette´sin kotisivujen uutissivulla oli kuvia pennuista hienoissa seisotusasennoissa. Merkinnän päiväys on 5.12.2008. Fionakin niin ylväänä poseeraa, ihan kuin iso tyttö!
Nyt ollaan jo lähtölaskennankin puolessa välissä. Ja niin paljon vielä tehtävää.
torstai 11. joulukuuta 2008
6 päivää / Kuljetusvälineet kunnossa
Tänään haettiin auto. Oli kyllä omituista ajaa pitkästä aikaa. Enkä kiilannut kuin kerran törkeästi toisen auton eteen! Edistystä sekin. Hyvä kyllä, että nyt tulee ajettua silläkin niin ei ihan ajotaito unohdu. Ainakaan enempää :). Kanaverkot tuli myös mukaan, viikonloppuna voisi sitten asetella paikalleen.
Terrieri.netin tilaus tuli postiin tänään, huomenna haetaan. Nimilaatta tulee jälkilähetyksenä, mutta kiva että postittivat muut tavarat aikaisemmin. Peten koiratarvikkeen muovipetiä vielä kovasti odotellaan. Lähetin tänään kyselyn että osaavatko yhtään sanoa koska tulevat. Toivottavasti ennen keskiviikkoa, muuten joudun perumaan muovipedin siitä lähetyksestä ja ostamaan muualta enkä millään haluaisi kun on muuten ollut niin hyvän oloinen verkkokauppa.
Huomenna sitten vihoviimeisen tentin jälkeen ruokaa ja turkin hoitoaineita ostamaan.
Terrieri.netin tilaus tuli postiin tänään, huomenna haetaan. Nimilaatta tulee jälkilähetyksenä, mutta kiva että postittivat muut tavarat aikaisemmin. Peten koiratarvikkeen muovipetiä vielä kovasti odotellaan. Lähetin tänään kyselyn että osaavatko yhtään sanoa koska tulevat. Toivottavasti ennen keskiviikkoa, muuten joudun perumaan muovipedin siitä lähetyksestä ja ostamaan muualta enkä millään haluaisi kun on muuten ollut niin hyvän oloinen verkkokauppa.
Huomenna sitten vihoviimeisen tentin jälkeen ruokaa ja turkin hoitoaineita ostamaan.
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
7 päivää / Tasan viikko jäljellä!
Ruotsin suullinen tentti takana, kirjallinen vielä edessä. Sen jälkeen on yliopistohommat tältä syksyltä paketissa! Ensi viikonloppuna on siis juhlittavana peräti kaksi asiaa. Yliopistohommien loppuminen sekä se, että on viimeinen viikonloppu ennen täystuhon kotiutumista. Saa nähdä keksisikö sitä ihan jotain erityistä kivaa tekemistä.
Huomenna käydään hakemassa auto Turusta. Sieltä saadaan myös kanaverkko, millä piilotetaan tietokonenurkkauksen johdot ja tv-taso Fionan hampaiden ja tassujen ulottumattomiin. Loput johdot pitää suojella joko maalarinteipillä ja etikalla tai sitten jollain putkella, jos rautakaupasta sattuisi löytymään.
Pennut olivat päässeet alkuviikosta ensimmäisen kerran ihastelemaan ulkomaailmaa. Lumi kiinnosti varmasti pikkuisia koko sen viisi minuuttia mitä olivat pihalla viihtyneet. Fiona näytti kuvissa hieman saaneen kokoeroa sisaruksiinsa kiinni, hyvä tyttö! :)
Nyt on siis odotusta takana jo seitsemän viikkoa ja yksi jäljellä. Paljon onnea seitsemänviikkoisille muksuille! Ei kyllä uskoisi, että aika on mennyt näin nopeasti. Tässä alkaa jo pikkuhiljaa jännitys nousemaan, pärjääkö sitä sittenkään sellaisen pienenpienen ja avuttoman maailmasta mitään tietämättömän otuksen kanssa. Ja sen koko elämä ja kasvatus on kokonaan meidän harteilla. Vastuun taakka iskee varmaan ensimmäisinä päivinä aika lujaa päin kasvoja. Onneksi saan eräästä Fionan sisaruksen tulevasta omistajasta vertaistukea, voi olla hyvinkin tärkeää ensimmäisinä viikkoina. Ja siitä olen tosi iloinen, että kasvattajalta voi kysyä milloin tahansa mitä tahansa. Helpottaa kun tietää, että apua on kokoajan saatavilla :)
Huomenna käydään hakemassa auto Turusta. Sieltä saadaan myös kanaverkko, millä piilotetaan tietokonenurkkauksen johdot ja tv-taso Fionan hampaiden ja tassujen ulottumattomiin. Loput johdot pitää suojella joko maalarinteipillä ja etikalla tai sitten jollain putkella, jos rautakaupasta sattuisi löytymään.
Pennut olivat päässeet alkuviikosta ensimmäisen kerran ihastelemaan ulkomaailmaa. Lumi kiinnosti varmasti pikkuisia koko sen viisi minuuttia mitä olivat pihalla viihtyneet. Fiona näytti kuvissa hieman saaneen kokoeroa sisaruksiinsa kiinni, hyvä tyttö! :)
Nyt on siis odotusta takana jo seitsemän viikkoa ja yksi jäljellä. Paljon onnea seitsemänviikkoisille muksuille! Ei kyllä uskoisi, että aika on mennyt näin nopeasti. Tässä alkaa jo pikkuhiljaa jännitys nousemaan, pärjääkö sitä sittenkään sellaisen pienenpienen ja avuttoman maailmasta mitään tietämättömän otuksen kanssa. Ja sen koko elämä ja kasvatus on kokonaan meidän harteilla. Vastuun taakka iskee varmaan ensimmäisinä päivinä aika lujaa päin kasvoja. Onneksi saan eräästä Fionan sisaruksen tulevasta omistajasta vertaistukea, voi olla hyvinkin tärkeää ensimmäisinä viikkoina. Ja siitä olen tosi iloinen, että kasvattajalta voi kysyä milloin tahansa mitä tahansa. Helpottaa kun tietää, että apua on kokoajan saatavilla :)
tiistai 9. joulukuuta 2008
8 päivää / Länsirintamalta ei mitään uutta
Tänään ei olekaan tapahtunut mitään kertomisen arvoista.
Joululahjat ostin loppuun ja paketoin ne mitkä pystyin sekä ostin Fionalle vielä yhden pienen vinkuvan lelun. Vähän mietityttää ehtiikö kaikki tilaamani tuotteet tulla ennen ensi viikon keskiviikkoa. Esimerkiksi peti olisi ihan kiva saada ennen pennun tuloa, muilla tarvikkeilla nyt ei niin kovin kiire ole. Pitääpi huomenna soitella kauppaan jos ei ala kuulua.
Tänään oli mukana töissä työkaverin flatti. Tosi rauhallinen yksilö, ei parane tottua liikaa :)
Joululahjat ostin loppuun ja paketoin ne mitkä pystyin sekä ostin Fionalle vielä yhden pienen vinkuvan lelun. Vähän mietityttää ehtiikö kaikki tilaamani tuotteet tulla ennen ensi viikon keskiviikkoa. Esimerkiksi peti olisi ihan kiva saada ennen pennun tuloa, muilla tarvikkeilla nyt ei niin kovin kiire ole. Pitääpi huomenna soitella kauppaan jos ei ala kuulua.
Tänään oli mukana töissä työkaverin flatti. Tosi rauhallinen yksilö, ei parane tottua liikaa :)
maanantai 8. joulukuuta 2008
9 päivää / Joululahjoja ja vakuutuspäätöksiä
Tänään pyhitin töiden jälkeen kaupunkikierroksen joululahjoille. Ja ei pennun, vaan ihan ihmisten sellaisille. Löysinkin melkein kaikki mitä etsin, enää puuttuu pari asiaa. Eilen kun etsimme vilttiä Fionalle sanoin Tommille että "mennään tonne Hemtexille, siellä on pakko olla", mutta eipä menty. Tänään kävelin kaupan läpi ja siellähän oli iso loota erilaisia vilttejä, juuri sellaisia kuin olin etsinyt :). Olen kyllä tyytyväinen tuohonkin mikä eilen ostettiin, mutta vitosen halvemmalla olisin päässyt jos oltaisiin vaan menty sinne Hemtexille. Pitäisi aina mennä oman pään mukaan eikä uskoa noita miespuolisia :)
Vakuutuksista päädyttiin ottamaan Tapiolasta pelkästään lemmikkieläinvakuutus. Tapiola oli ainoa varteenotettava vaihtoehto niistä, mitkä eivät vaatineet kotivakuutusta samaan yhtiöön. Päästään melko halvalla, eikä tarvitse nähdä vaivaa kaikkien vakuutusten vaihtamiseen paikasta toiseen. Kun Pohjolasta menee nuorisoalennukset pois, siinä vaiheessa kilpailutetaan sitten uudestaan yhtiöitä. Tämmöisiä tarjouksia saimme eri yhtiöiltä:
Mukana on laskettu kaiken maailman keskittämis- sun muita alennuksia. Ehdot tosiaankin voi vaihdella paljonkin, joten noihin hintoihin ei ehkä kannata pelkästään tuijottaa. Itse en jaksanut enää vakuutuksia selvitellä, vaan päätettiin suoraan ottaa tuo Tapiolan. Nähdään sitten kunnolla vaivaa vasta kun nuorisoalennukset loppuvat. Ei kyllä voida vielä vakuutusta ottaa, kun pitää odottaa Kennelliiton jäsennumero että saadaan alennusta. Toivottavasti ei kestä kauaa.
Nyt taitaa olla pakko ottaa pienet päiväunet. Väsyttää niin pirusti kun on ensin touhunnut töissä koko päivän ja sen jälkeen juossut kuin aropupu kaupungilla.
Vakuutuksista päädyttiin ottamaan Tapiolasta pelkästään lemmikkieläinvakuutus. Tapiola oli ainoa varteenotettava vaihtoehto niistä, mitkä eivät vaatineet kotivakuutusta samaan yhtiöön. Päästään melko halvalla, eikä tarvitse nähdä vaivaa kaikkien vakuutusten vaihtamiseen paikasta toiseen. Kun Pohjolasta menee nuorisoalennukset pois, siinä vaiheessa kilpailutetaan sitten uudestaan yhtiöitä. Tämmöisiä tarjouksia saimme eri yhtiöiltä:
Mukana on laskettu kaiken maailman keskittämis- sun muita alennuksia. Ehdot tosiaankin voi vaihdella paljonkin, joten noihin hintoihin ei ehkä kannata pelkästään tuijottaa. Itse en jaksanut enää vakuutuksia selvitellä, vaan päätettiin suoraan ottaa tuo Tapiolan. Nähdään sitten kunnolla vaivaa vasta kun nuorisoalennukset loppuvat. Ei kyllä voida vielä vakuutusta ottaa, kun pitää odottaa Kennelliiton jäsennumero että saadaan alennusta. Toivottavasti ei kestä kauaa.
Nyt taitaa olla pakko ottaa pienet päiväunet. Väsyttää niin pirusti kun on ensin touhunnut töissä koko päivän ja sen jälkeen juossut kuin aropupu kaupungilla.
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
10 päivän lähtölaskenta!
Odotusta jäljellä: 10 päivää
Huhhuh, kohta rupeaa jo verenpaine nousemaan tässä odotusrumbassa :). Viimeiset kymmenen päivää lähtivät siis tänään käyntiin, vähiin menee ennen kuin loppuu. Neljä työpäivää, yksi tentti ja yksi suullinen keskustelupalaveri vielä jäljellä ennen pennun tuloa. Sen jälkeen alkaakin sitten rentouttava(?) joululoma uuden perheenjäsenen kanssa.
Tänään tuli taas vaihteeksi kulutettua rahaa, tällä kertaa kokonaiset 91 euroa. Tähän kyllä kuului kolmenkympin talousvaaka, pitäähän sitä jollain pennun painoa pystyä mittaamaan :). Ja kyllähän jokaisessa taloudessa tarvitaan talousvaakaa muutenkin. Sen lisäksi ostettiin viltti pennun petiin, ruoka- ja juomakupit ja leluja. Ruokakupeiksi löydettiin ihanat pastellinväriset nätit keraamiset kupit. Ruokakupilla on korkeutta ehkä n. 1,5 senttiä, mutta toisaalta kyllä siihen se noin 15g kevyesti mahtuu mitä Fiona kerralla syö :). Myös etikkaa lähti mukaan pelastamaan huonekalut.
Toissapäivänä tehtiin kunnon suursiivous ja uudelleenjärjestely kotona. Heitettiin kaikki ylimääräinen (mukaanlukien nahkainen nojatuoli) häkkivarastoon, jotta pennun aitaukselle olisi tilaa. Myös kaikki houkutteleva purtava pyrittiin laittamaan pois. Nyt jälleen kaaos on kuitenkin taas vallannut juuri siivotun olohuoneen, joten joutuu tässä varmaan vielä monta kertaa siivoamaan "viimeisen kerran" ennen pennun tuloa.
Tänään oli tarkoitus siivota, mutta päiväunet veivät voiton. Toivottavasti illalla pystyn kuitenkin nukahtamaan ennen herätystä kuudelta..
Huhhuh, kohta rupeaa jo verenpaine nousemaan tässä odotusrumbassa :). Viimeiset kymmenen päivää lähtivät siis tänään käyntiin, vähiin menee ennen kuin loppuu. Neljä työpäivää, yksi tentti ja yksi suullinen keskustelupalaveri vielä jäljellä ennen pennun tuloa. Sen jälkeen alkaakin sitten rentouttava(?) joululoma uuden perheenjäsenen kanssa.
Tänään tuli taas vaihteeksi kulutettua rahaa, tällä kertaa kokonaiset 91 euroa. Tähän kyllä kuului kolmenkympin talousvaaka, pitäähän sitä jollain pennun painoa pystyä mittaamaan :). Ja kyllähän jokaisessa taloudessa tarvitaan talousvaakaa muutenkin. Sen lisäksi ostettiin viltti pennun petiin, ruoka- ja juomakupit ja leluja. Ruokakupeiksi löydettiin ihanat pastellinväriset nätit keraamiset kupit. Ruokakupilla on korkeutta ehkä n. 1,5 senttiä, mutta toisaalta kyllä siihen se noin 15g kevyesti mahtuu mitä Fiona kerralla syö :). Myös etikkaa lähti mukaan pelastamaan huonekalut.
Toissapäivänä tehtiin kunnon suursiivous ja uudelleenjärjestely kotona. Heitettiin kaikki ylimääräinen (mukaanlukien nahkainen nojatuoli) häkkivarastoon, jotta pennun aitaukselle olisi tilaa. Myös kaikki houkutteleva purtava pyrittiin laittamaan pois. Nyt jälleen kaaos on kuitenkin taas vallannut juuri siivotun olohuoneen, joten joutuu tässä varmaan vielä monta kertaa siivoamaan "viimeisen kerran" ennen pennun tuloa.
Tänään oli tarkoitus siivota, mutta päiväunet veivät voiton. Toivottavasti illalla pystyn kuitenkin nukahtamaan ennen herätystä kuudelta..
perjantai 5. joulukuuta 2008
Vakuutuksia, vakuutuksia
Päätettiin joku aika sitten ottaa Fionalle vakuutus, mikä onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty.
Kaikki vakuutusyhtiöt kun tosiaan nykyään vaativat, että kotivakuutus on samassa yhtiössä mihin ottaa lemmikkieläinvakuutuksen. Meillä tällä hetkellä on kaikki vakuutukset Pohjolassa, missä on markkinoiden ylivoimaisesti kallein lemmikkieläinvakuutus (Ifiä ja Tapiolaa lukuunottamatta, nämä kaksi yhtiötä eivät lähetä tarjouksia ilman että menet toimistolle käymään joten jätimme ne sitten pois vertailusta kokonaan). Esimerkiksi Fenniaan verrattuna Pohjolassa saa maksaa yli 100 euroa enemmän vuodessa, minkä lisäksi omavastuu on myös isompi. Vaikka kuinka avokki yritti Pohjolassa puhua parempaa tarjousta ei sieltä semmoista tullut. Tästä seuraa siis se, että toisen kerran vuoden sisään joudutaan vaihtamaan vakuutusyhtiötä.
Fennialla on vertailun mukaan paras lemmikkieläinvakuutus ja Fennia onkin yksi potentiaalisista vaihtoehdoista. Toisena hyvän tarjouksen antoi Turva. Lemmikkieläinvakuutuksen vuosihinta oli Fennialla 143e, Turvalla 179e ja Lähivakuutksella 153e. Fennialla vakuutusmäärä 1200e, Turvalla 673e ja Lähivakuutuksella 800e. Nyt pitäisi vielä lukea tarjousten ehtoja tarkemmin ja sitten valita mistä ottaa tällä kertaa. Se on kuitenkin selvää että Pohjolalle ei jäädä. On se kyllä kumma, miten koiran vakuutus on kalliimpi kuin asunnon ja kahden aikuisen yhteensä.
Fionalle otetaan siis hoitokulukorvausvakuutus sekä vakuutus kuoleman varalta mikä vaaditaan jotta saa edellä mainitun. Vastuuvakuutusta ei oteta vaan luotetaan siihen, että tämä pikku enkeli pitää näppinsä erossa muiden omaisuudesta. Ärsyttävää touhuta näiden vakuutuksien kanssa kun ei näistä ota selvää erkkikään. Turvan voisi ottaa ihan sen takia kun niiden pääkortteli on naapurissa :)
Ostettiin tänään taas koiralle vaikka mitä mustista ja mirristä. Erilaisia puruluita, koulutusnameja, purutikkuja, leluja, hihna ja makuualusta. 21 euroa meni tällä kertaa. Haluan kyllä lopuksi kerätä yhteen kaiken mitä olen koiraan maksanut. Ruoka- ja juomakuppi on ainoat mitä toistaiseksi puuttuu näistä oleellisista asioista. Ja tietysti ne mitä ollaan netistä tilattu mutta mitkä ei ole vielä tullut. Pitää vaan toivoa, että ne myös toimitetaan tässä parin viikon aikana. Ruokaa, aitaus ja kanaverkkoa saadaan sitten haettua kun on auto. Tässä menee ihan sekaisin kaikkien tavaroiden kanssa kun tuntuu että kauheasti on jo jostanut mutta silti niitä ei ole kuin pieni laatikko tuolla kaapissa. Pistää miettimään onko tässä unohdettu jotain hyvinkin oleellista.
Nyt bondia!
Kaikki vakuutusyhtiöt kun tosiaan nykyään vaativat, että kotivakuutus on samassa yhtiössä mihin ottaa lemmikkieläinvakuutuksen. Meillä tällä hetkellä on kaikki vakuutukset Pohjolassa, missä on markkinoiden ylivoimaisesti kallein lemmikkieläinvakuutus (Ifiä ja Tapiolaa lukuunottamatta, nämä kaksi yhtiötä eivät lähetä tarjouksia ilman että menet toimistolle käymään joten jätimme ne sitten pois vertailusta kokonaan). Esimerkiksi Fenniaan verrattuna Pohjolassa saa maksaa yli 100 euroa enemmän vuodessa, minkä lisäksi omavastuu on myös isompi. Vaikka kuinka avokki yritti Pohjolassa puhua parempaa tarjousta ei sieltä semmoista tullut. Tästä seuraa siis se, että toisen kerran vuoden sisään joudutaan vaihtamaan vakuutusyhtiötä.
Fennialla on vertailun mukaan paras lemmikkieläinvakuutus ja Fennia onkin yksi potentiaalisista vaihtoehdoista. Toisena hyvän tarjouksen antoi Turva. Lemmikkieläinvakuutuksen vuosihinta oli Fennialla 143e, Turvalla 179e ja Lähivakuutksella 153e. Fennialla vakuutusmäärä 1200e, Turvalla 673e ja Lähivakuutuksella 800e. Nyt pitäisi vielä lukea tarjousten ehtoja tarkemmin ja sitten valita mistä ottaa tällä kertaa. Se on kuitenkin selvää että Pohjolalle ei jäädä. On se kyllä kumma, miten koiran vakuutus on kalliimpi kuin asunnon ja kahden aikuisen yhteensä.
Fionalle otetaan siis hoitokulukorvausvakuutus sekä vakuutus kuoleman varalta mikä vaaditaan jotta saa edellä mainitun. Vastuuvakuutusta ei oteta vaan luotetaan siihen, että tämä pikku enkeli pitää näppinsä erossa muiden omaisuudesta. Ärsyttävää touhuta näiden vakuutuksien kanssa kun ei näistä ota selvää erkkikään. Turvan voisi ottaa ihan sen takia kun niiden pääkortteli on naapurissa :)Ostettiin tänään taas koiralle vaikka mitä mustista ja mirristä. Erilaisia puruluita, koulutusnameja, purutikkuja, leluja, hihna ja makuualusta. 21 euroa meni tällä kertaa. Haluan kyllä lopuksi kerätä yhteen kaiken mitä olen koiraan maksanut. Ruoka- ja juomakuppi on ainoat mitä toistaiseksi puuttuu näistä oleellisista asioista. Ja tietysti ne mitä ollaan netistä tilattu mutta mitkä ei ole vielä tullut. Pitää vaan toivoa, että ne myös toimitetaan tässä parin viikon aikana. Ruokaa, aitaus ja kanaverkkoa saadaan sitten haettua kun on auto. Tässä menee ihan sekaisin kaikkien tavaroiden kanssa kun tuntuu että kauheasti on jo jostanut mutta silti niitä ei ole kuin pieni laatikko tuolla kaapissa. Pistää miettimään onko tässä unohdettu jotain hyvinkin oleellista.
Nyt bondia!
torstai 4. joulukuuta 2008
Fiona siitä tuli.
Pennusta tuli siis Fiona. Oikeastaan se oli päätetty jo ennen kuin mentiin käymään, mutta nyt se on sitten virallista. Nimilaattakin on tilattu joten paluuta ei enää ole :)
On ollut kovin kiireistä tiistain jälkeen, kun ei ole ehtinyt tännekään kirjoittamaan kun vasta nyt. Väsymys ja työt kun pukkaa päälle, niin ei paljon aikaa muuhun jää. Onneksi tämä viikko on viimeinen taas pitkään aikaan kun on neljänä päivänä töitä. Kauhean pitkältä tuntuu, kun on tottunut tekemään vain kahta päivää.
Mutta asiaan. Tiistaina käytiin katsomassa pentuja ja meno oli aika lailla tällaista:
http://www.youtube.com/v/bMXJ2v6ksQY&hl=en&fs=1
Vauhtia ja hurja tilanteita siis riitti. Pennut painoivat kuulemma 800g - 1100g, meidän tietenkin pienimpänä. Ei kyllä videoista näy se miten pieniä pennut oikeasti olivat, itsekin oli kuvitellut ne paljon suuremmiksi. Kovasti yrittivät jo kaikki syödä mattoa, housunlahkeita, sormia, pöydän jalkoja, toisiansa, jääkaapin reunoja. Osui muutamalle fiksulle ihan pieni luukin tai jopa lelu suuhun aina välillä. Hampaita oli osalla ja lopuilla kovaa vauhtia tulossa. Juokseminen oli vielä hieman hataraa ja erittäin huvittavan näköistä. Videoita on lisää youtubessa, mikäli omituiset juoksuasennot sekä muu epämääräinen vipeltäminen kiinnostaa.
Vauhtia ja tilanteita riitti kunnes sitten hetken päästä meno alkoi muistuttaa tätä (-> vierailevana tähtenä äiti Fiina, Kennel Nicolen) ja mentiinkin jo nukkumaan. Hetken köllittyään olisi meno lähtenyt taas käyntiin, mutta siinä vaiheessa päätettiin lähteä kotia kohti. Olisihan sitä voinut katsoa vaikka päiväkaupalla, mutta vielä on vajaa kaksi viikkoa odotettavaa.Tänään kun heräsin kuudelta ja kömmin tähän olohuoneeseen töitä tekemään niin tuli kyllä useamman kerran mieleen miten ihanaa olisi jos joku tuossa vieressä tai jopa sylissä tuhisisi samalla kun läppärillä kirjoittelen. Välillä voisi käydä pihalla ihmettelemässä sumua ja kylmää maata ja sitten taas tulla tänne lämpimään.
Tässä vielä joitain kuvia vierailulta:
lauantai 29. marraskuuta 2008
Rahan menoa ei voi estää
Ei ole halpaa hankkia koira. Juuri äsken tilasin taas lisää Peten koiratarvikkeesta 70 eurolla. Nyt on siis tilattu kynsisaksien ja pannan lisäksi kevythäkki autoon, muovinen peti, kong classic aktivointilelu, koiran ensiapupaketti ja Bichon Havanais rotukirja. Kaikki Peten koiratarvikkeesta. Yllätyin kyllä positiivisesti kyseisestä nettikaupasta, pienen sähläyksen jälkeen antoivat toiset postikulut ilmaiseksi.
Nyt puuttuu vielä ruoka- ja juomakupit, hihna, pentuaitaus yksinolon harjoittelua varten, lääkkeitä ensiapulaukkuun, paljon leluja, ruokaa ja järsittävää (mistä tulikin mieleen, että matot täytyy vielä jossain välissä roudata kellariin). Makuuhuoneen tietokonenurkkaus suojataan kanaverkolla mikä saadaan todennäköisesti Annilta. Samalla suojataan TV-nurkkauksen etuosa ettei pentu pääse digiboksin päältä livahtamaan tason taakse. Sitten täytyy ostaa vielä nimikyltti ja ruokapaikan alusta terrieri.netistä tiistain jälkeen. Tiistaina mennään katsomaan viimeisen kerran pentuja ennen luovutusta ja silloin päätetään nimi.
Tällä hetkellä pennuilta sujuu jo hyvin kävely. Kukaan muu ei ääntelehdi tällä videolla kuin meidän pentu :). Videon on kuvannut Kennel Nicolen:
http://www.youtube.com/v/nrGEfZQxJ9E&hl=en&fs=1
Tuntuu jotenkin hassulta, että yliopistohommat on jo lähes kokonaan purkissa. Kaikki kurssit ovat vielä menneet läpi. Ruotsi on ainoa, mistä on vielä tentti jäljellä. Nyt pitääkin ensi viikko keskittyä töihin, että voi sitten pennun tulon jälkeen pitää vapaata. Ei kyllä vieläkään tunnu siltä, että runsaan kahden viikon päästä täällä vipeltää pikkuinen pentu.
Nyt puuttuu vielä ruoka- ja juomakupit, hihna, pentuaitaus yksinolon harjoittelua varten, lääkkeitä ensiapulaukkuun, paljon leluja, ruokaa ja järsittävää (mistä tulikin mieleen, että matot täytyy vielä jossain välissä roudata kellariin). Makuuhuoneen tietokonenurkkaus suojataan kanaverkolla mikä saadaan todennäköisesti Annilta. Samalla suojataan TV-nurkkauksen etuosa ettei pentu pääse digiboksin päältä livahtamaan tason taakse. Sitten täytyy ostaa vielä nimikyltti ja ruokapaikan alusta terrieri.netistä tiistain jälkeen. Tiistaina mennään katsomaan viimeisen kerran pentuja ennen luovutusta ja silloin päätetään nimi.
Tällä hetkellä pennuilta sujuu jo hyvin kävely. Kukaan muu ei ääntelehdi tällä videolla kuin meidän pentu :). Videon on kuvannut Kennel Nicolen:
http://www.youtube.com/v/nrGEfZQxJ9E&hl=en&fs=1
Tuntuu jotenkin hassulta, että yliopistohommat on jo lähes kokonaan purkissa. Kaikki kurssit ovat vielä menneet läpi. Ruotsi on ainoa, mistä on vielä tentti jäljellä. Nyt pitääkin ensi viikko keskittyä töihin, että voi sitten pennun tulon jälkeen pitää vapaata. Ei kyllä vieläkään tunnu siltä, että runsaan kahden viikon päästä täällä vipeltää pikkuinen pentu.
torstai 20. marraskuuta 2008
Puoliväli ylitetty ja tavaroiden hamstraus voi alkaa..
Jee, nyt on enää 3 viikkoa 6 päivää odotettavaa! Ollaan siis yli puolen välin. Aika on kyllä mennyt nopeampaa kuin oletin. Hyvä niin. Vaikka onhan tässä vielä vaikka millä mitalla tehtävää ja hankittavaa ennen kuin koti on pentuvarma ja muuten valmis.
Ostettiin toissapäivänä ensimmäiset tavarat vaaville :). Ostettiin kynsisakset ja pikkuruinen pentupanta. Aiottiin ensin ostaa ihan kunnon kynsileikkurit (vaikkakin nekin on pienet), mutta sitten myyjä neuvoi, että ehkä jos ei koskaan ole koiran kynsiä leikannut niin voi kannattaa ostaa tommoiset pienet kynsisakset. Samaa kokoa kun ihmisten vastaavat. Ja kuulemma pentu ei niin herkästi opi pelkäämään kynsien leikkuuta. Lisäksi maksoivat 6 euroa, että eipä se iso menetys ole jos/kun jossain vaiheessa ostetaan kuitenkin isommat.
Pannaksi ostettiin musta pikalukolla oleva pentupanta. Kuvassa mukana myös kynä tuomassa vähän osviittaa siitä että tuo on oikeasti PIENI. Koko (eli pannan pituus) taisi olla 17-25 cm. Halkaisijalta tuo ehkä menee pisimmillään ananaspurkin ympäri. Pikalukon kanssa pitää vaan varoa, ettei kaulan karvat jää lukon väliin. Siitä voisi myös tulla pienet traumat pennulle. Panta maksoi 9,90. Haluan kyllä vielä jonkun tosi nätin ja söpön pannan mitä voisi pitää sitten vaikka vieraillessa :)
Keksin myös vihdoin käyttöä Espoosta tuomilleni punaselle ja vihreelle laatikolle. Päätin alkaa keräämään niihin pennun tavaroita. Ainakin niin kauan kun ne sinne mahtuvat :). Koin myös pienen pettymyksen kun huomasin, että peti minkä olisin halunnut nettikaupasta tilata ei olekaan enää myynnissä. Yritin googlailla kaikki mahdolliset nettikaupat läpi, mutta ei missään ole juuri sitä väriä :(. Pohdin myös voisinko laittaa äitin ompelemaan mulle semmoisen joululahjaksi mutta en tiedä kuinka paljon se siitä innostuisi :P.
Nimiasiakin helpottui eilen, kun päätettiin Tommin kanssa että valitaan kahdesta vaihtoehdosta mitä meillä nyt on. Molemmat sopii hyvin virallisen nimen kanssa ja on muutenkin kivoja. Seuraavalla kerralla kun käydään katsomassa niin sitten päätetään kummalta pentu enemmän näyttää.
Yliopistohommat rupee pikkuhiljaa olemaan purkissa, vielä on yksi suullinen esitys ja kaksi tenttiä jäljellä. Mutta suurimmat ja ärsyttävimmät tehtävät on nyt ohi.
Nyt on kyllä pakko mennä tekemään pyttipannua.
Ostettiin toissapäivänä ensimmäiset tavarat vaaville :). Ostettiin kynsisakset ja pikkuruinen pentupanta. Aiottiin ensin ostaa ihan kunnon kynsileikkurit (vaikkakin nekin on pienet), mutta sitten myyjä neuvoi, että ehkä jos ei koskaan ole koiran kynsiä leikannut niin voi kannattaa ostaa tommoiset pienet kynsisakset. Samaa kokoa kun ihmisten vastaavat. Ja kuulemma pentu ei niin herkästi opi pelkäämään kynsien leikkuuta. Lisäksi maksoivat 6 euroa, että eipä se iso menetys ole jos/kun jossain vaiheessa ostetaan kuitenkin isommat.
Pannaksi ostettiin musta pikalukolla oleva pentupanta. Kuvassa mukana myös kynä tuomassa vähän osviittaa siitä että tuo on oikeasti PIENI. Koko (eli pannan pituus) taisi olla 17-25 cm. Halkaisijalta tuo ehkä menee pisimmillään ananaspurkin ympäri. Pikalukon kanssa pitää vaan varoa, ettei kaulan karvat jää lukon väliin. Siitä voisi myös tulla pienet traumat pennulle. Panta maksoi 9,90. Haluan kyllä vielä jonkun tosi nätin ja söpön pannan mitä voisi pitää sitten vaikka vieraillessa :)Keksin myös vihdoin käyttöä Espoosta tuomilleni punaselle ja vihreelle laatikolle. Päätin alkaa keräämään niihin pennun tavaroita. Ainakin niin kauan kun ne sinne mahtuvat :). Koin myös pienen pettymyksen kun huomasin, että peti minkä olisin halunnut nettikaupasta tilata ei olekaan enää myynnissä. Yritin googlailla kaikki mahdolliset nettikaupat läpi, mutta ei missään ole juuri sitä väriä :(. Pohdin myös voisinko laittaa äitin ompelemaan mulle semmoisen joululahjaksi mutta en tiedä kuinka paljon se siitä innostuisi :P.
Nimiasiakin helpottui eilen, kun päätettiin Tommin kanssa että valitaan kahdesta vaihtoehdosta mitä meillä nyt on. Molemmat sopii hyvin virallisen nimen kanssa ja on muutenkin kivoja. Seuraavalla kerralla kun käydään katsomassa niin sitten päätetään kummalta pentu enemmän näyttää.
Yliopistohommat rupee pikkuhiljaa olemaan purkissa, vielä on yksi suullinen esitys ja kaksi tenttiä jäljellä. Mutta suurimmat ja ärsyttävimmät tehtävät on nyt ohi.
Nyt on kyllä pakko mennä tekemään pyttipannua.
tiistai 18. marraskuuta 2008
Ensitapaamisen tunnelmia
Sunnuntaina selvisi, että meille tulee Nicolen Fillette Fidele, pienin valko-musta pentu!
Tätä pentua veikkasin alusta asti, toinen perhe tahtoi mustemman ja epäilin, ettei tätä pientä otettaisi sijoituspennuksi. Ollaan avokin kanssa kutsuttu sitä jo kauan "työnimellä", mutta nyt saa vihdoin ruveta miettimään vakavasti oikeita nimiä (tai vihdoin ja vihdoin, tehtävä on osoittautunut vaikeammaksi kuin luulin). Varaus on nyt virallinen, eli meille on ihan oikeasti tulossa pentu. Vaikea uskoa todeksi. Ja kasvattajan omat koirat olivat niin ihania, että vahvistui vielä enemmän tunne siitä, että kyllä tämä on meidän rotu!
Oli hyvin jännittävä hetki, kun näki oman pennun ensimmäistä kertaa. Puhumattakaan siitä, kun sai vauvan syliin. Hyvä kun sitä uskalsi nostaa kun oli niin pieni! Siinä pentulaatikon elämää seuratessa satoivat Tampereen ensimmäiset lumihiutaleetkin vieressä ikkunan takana. Tunnelmaa ei siis ainakaan puuttunut. Maahan ei jäänyt vielä, mutta mieleen kyllä. Pentuja olisi voinut seurata vaikka tuntikaupalla. Pikkuinen ei vielä ihan isompien sisarustensa leikissä pysynyt mukana, mutta kovasti oli yritystä. Ja meidän vauva vinkui kuin viimeistä päivää, meteliin saa siis ilmeisesti varautua :). Todistusaineistoa löytyy tästä:
http://www.youtube.com/v/qf5viX-NwrQ&hl=en&fs=1
Pentu syntyi pienempänä kuin muut, mutta on kuulemma hyvin kasvanut omalla käyrällään. Itselläni ja pennulla on siis muutakin yhteistä kuin syntymäpäivä :). Kasvattaja sanoi sunnuntaina painoksi muistaakseni 600 grammaa. Jauhelihapaketin kokoinen siis :). Toivottavasti ruoka maistuu niin pääsee pikkuinen kasvamaan vahvaksi ja vilkkaaksi. Tavaroitakin voisi ruveta ostelemaan kun yliopistolta ehtisi. Pedin ja nimilaatan tilaan nettikaupasta sitten, kun nimi on tiedossa. Toisaalta pedin voisi tilata heti ettei tietty peti lopu. Sitten pitää ostaa autokoppa, kaulapanta (minikokoinen), hihna, heijastinpala hihnaan, ruoka- ja vesikupit, pennun apteekkitarvikkeet, koulutusnameja, pureskeltavaa ja tietysti leluja ja koirankakkapusseja. Kasvattajalta saadaan onneksi harja, kampa, turkinhoitoaineita sekä ruokaa. Ei tarvitse siis heti ruveta arpomaan minkälaisia ostaisi :).
Muuta ei mielessä olekaan pyörinyt sunnuntain jälkeen, paitsi ehkä hylätty matikan tentti. Ylihuomenna sitten uusimaan..
Tätä pentua veikkasin alusta asti, toinen perhe tahtoi mustemman ja epäilin, ettei tätä pientä otettaisi sijoituspennuksi. Ollaan avokin kanssa kutsuttu sitä jo kauan "työnimellä", mutta nyt saa vihdoin ruveta miettimään vakavasti oikeita nimiä (tai vihdoin ja vihdoin, tehtävä on osoittautunut vaikeammaksi kuin luulin). Varaus on nyt virallinen, eli meille on ihan oikeasti tulossa pentu. Vaikea uskoa todeksi. Ja kasvattajan omat koirat olivat niin ihania, että vahvistui vielä enemmän tunne siitä, että kyllä tämä on meidän rotu!Oli hyvin jännittävä hetki, kun näki oman pennun ensimmäistä kertaa. Puhumattakaan siitä, kun sai vauvan syliin. Hyvä kun sitä uskalsi nostaa kun oli niin pieni! Siinä pentulaatikon elämää seuratessa satoivat Tampereen ensimmäiset lumihiutaleetkin vieressä ikkunan takana. Tunnelmaa ei siis ainakaan puuttunut. Maahan ei jäänyt vielä, mutta mieleen kyllä. Pentuja olisi voinut seurata vaikka tuntikaupalla. Pikkuinen ei vielä ihan isompien sisarustensa leikissä pysynyt mukana, mutta kovasti oli yritystä. Ja meidän vauva vinkui kuin viimeistä päivää, meteliin saa siis ilmeisesti varautua :). Todistusaineistoa löytyy tästä:
http://www.youtube.com/v/qf5viX-NwrQ&hl=en&fs=1
Pentu syntyi pienempänä kuin muut, mutta on kuulemma hyvin kasvanut omalla käyrällään. Itselläni ja pennulla on siis muutakin yhteistä kuin syntymäpäivä :). Kasvattaja sanoi sunnuntaina painoksi muistaakseni 600 grammaa. Jauhelihapaketin kokoinen siis :). Toivottavasti ruoka maistuu niin pääsee pikkuinen kasvamaan vahvaksi ja vilkkaaksi. Tavaroitakin voisi ruveta ostelemaan kun yliopistolta ehtisi. Pedin ja nimilaatan tilaan nettikaupasta sitten, kun nimi on tiedossa. Toisaalta pedin voisi tilata heti ettei tietty peti lopu. Sitten pitää ostaa autokoppa, kaulapanta (minikokoinen), hihna, heijastinpala hihnaan, ruoka- ja vesikupit, pennun apteekkitarvikkeet, koulutusnameja, pureskeltavaa ja tietysti leluja ja koirankakkapusseja. Kasvattajalta saadaan onneksi harja, kampa, turkinhoitoaineita sekä ruokaa. Ei tarvitse siis heti ruveta arpomaan minkälaisia ostaisi :).
Muuta ei mielessä olekaan pyörinyt sunnuntain jälkeen, paitsi ehkä hylätty matikan tentti. Ylihuomenna sitten uusimaan..
Nicolen Fillette Fidele
Nicolen Fillette Fidele
Rotu: Bichon Havanais
Väri: Valko-musta
Syntynyt: 22.10.2008
Ikä: 3 viikkoa 4 päivää
Paino: 600 grammaa (16.11.2008)
Kotiutuu: 17.12.2008
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Pentuja katsomaan, iik
Lähdetään aivan kohta katsomaan pikkuisia!
Vähän kyllä jännittää. Mutta hyvällä tavalla. Tiedetään jo meille tuleva pentu, ihanaa päästä katsomaan ihan paikan päällä. Pistän sitten kuvia kun tullaan takaisin :)
Vähän kyllä jännittää. Mutta hyvällä tavalla. Tiedetään jo meille tuleva pentu, ihanaa päästä katsomaan ihan paikan päällä. Pistän sitten kuvia kun tullaan takaisin :)
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Kumpi vai kampi? / Pennut 1vk 4 päivää
Voi sitä ihanaa tunnetta kun menee katsomaan postin ja huomaa, että kasvattaja on lähettänyt viestin. Näin tapahtui taas eilen. Kasvattaja kertoi, että sijoitukseen on näillä näkymin valittu yksi narttu, jäljellä ovat vielä musta-valkoinen ja pikkuinen valko-musta. Näistä toinen perhe saa valita ensin, minkä jälkeen meille jää sitten toinen. Mustempi on ilmeisesti melkoinen ikiliikkuja, koko ajan ryömimässä ympäri pentulaatikkoa. Pikkuinen valkoinen on hieman rauhallisempi, mutta silti aktiivisempi kuin prinssi. Toinen perhe oli alustavasti toivonut musta-valkoista, mutta nyt näköjään miettivät uudelleen, liekö sitten juuri esiintulleiden luonteiden vuoksi. Ei millään jaksaisi odottaa tietoa siitä kumpi tulee! Veikkaan, että tämä perhe odottaa sen aikaa että pääsevät katsomaan 3-4 viikon iässä ja valitsevat sitten vasta. Siihen on kuitenkin vielä kaaaauan aikaa joten pitää itsekin suhtautua niin, että ei odota tietoa vielä, kun todennäköisesti siihen menee jopa parikin viikkoa. Mutta jännittäviä hetkiä kyllä elellään..
Nimiä on alustavasti mietitty (tai allekirjoittanut on miettinyt=listannut vajaa 50 nimeä mistä sitten valitaan :)) mutta vielä ei ole avokin kanssa käyty mahdollisia nimiä läpi. Itse tahdon odottaa sen aikaa että tiedän kumpi kotiin tulee ennen kun mietin vakavasti nimiä. Myöskään mitään tarvikkeita ei ole vielä ostettu. Ikuisena pessimistinä haluan odottaa niin kauan, että pentuja pääsee katsomaan minkä jälkeen sopimus tuntuu "sitovammalta" ja enemmän todelta kun on nähnytkin pennun. Tällä hetkellä en vielä oikein tosissani voi uskoa, että oikeasti saadaan jouluun mennessä pentu!
Muilla rintamilla ei olekaan kummempia tapahtunut. Syksyn pahin tentti on ohitse ja nyt jännitellään sitten vain menikö läpi. Paljon on valitettavasti vielä tehtävää muidenkin kurssien eteen, mutta onhan tässä viikkojakin. Ärsyttävästi vaan kaikki tuppautuu samoille viikoille ja jopa samoille päiville mikä tekee valmistautumisesta vaikeaa kun pitää useampaan asiaan keskittyä samalla kertaa. Mutta ei auta mikään, pakko vaan opiskella että pääsee sitten jouluna nauttimaan muista asioista eikä tarvitse pohtia rästiin jääneitä kursseja :)
- Taina
Nimiä on alustavasti mietitty (tai allekirjoittanut on miettinyt=listannut vajaa 50 nimeä mistä sitten valitaan :)) mutta vielä ei ole avokin kanssa käyty mahdollisia nimiä läpi. Itse tahdon odottaa sen aikaa että tiedän kumpi kotiin tulee ennen kun mietin vakavasti nimiä. Myöskään mitään tarvikkeita ei ole vielä ostettu. Ikuisena pessimistinä haluan odottaa niin kauan, että pentuja pääsee katsomaan minkä jälkeen sopimus tuntuu "sitovammalta" ja enemmän todelta kun on nähnytkin pennun. Tällä hetkellä en vielä oikein tosissani voi uskoa, että oikeasti saadaan jouluun mennessä pentu!
Muilla rintamilla ei olekaan kummempia tapahtunut. Syksyn pahin tentti on ohitse ja nyt jännitellään sitten vain menikö läpi. Paljon on valitettavasti vielä tehtävää muidenkin kurssien eteen, mutta onhan tässä viikkojakin. Ärsyttävästi vaan kaikki tuppautuu samoille viikoille ja jopa samoille päiville mikä tekee valmistautumisesta vaikeaa kun pitää useampaan asiaan keskittyä samalla kertaa. Mutta ei auta mikään, pakko vaan opiskella että pääsee sitten jouluna nauttimaan muista asioista eikä tarvitse pohtia rästiin jääneitä kursseja :)
- Taina
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Aloituspohdintoja / Pennut 4pv
Nyt sain vihdoin aikaiseksi luoda uuden blogin. Edellinen käytössä ollut oli Livejournal, mihin en jaksa enää kirjoitella. On tullut ennenkin huomattua, että jostain syystä innostun aina uusista sivuista mutta jonkun ajan jälkeen haluan jotain uutta. Vaihtelu virkistää. Pyrin muutenkin tämän blogin kanssa vähän "aihepitoisempaan" tekstiin, saa nähdä kyllä mitä siitä tulee. En jaksaisi enää kirjoittaa vain silloin kun joku on huonosti tai ärsyttää. Semmoisia ei ole kiva jälkeenpäin lukea. Myös isot alkukirjaimet, pilkut sun muut lukemista helpottavat tekijät ovat aikaisemmissa blogeissa aika pahasti loistanut poissaolollaan. Tuo avokki saattaa silloin tällöin päivitellä tätä jos jostain innostuu kirjoittamaan, mutta epäilen ettei sitä kovin usein tapahdu.
Myöskin motivoijana tälle blogille oli pieni pentu, mikä toivottavasti jouluksi tulee kotiin. Tarvitsen jonkun paikan mihin voi kirjoitella omia ajatuksia kun Tommi vähän osoittaa jo kyllästymisen piirteitä mun aina samaa puheenaihetta koskaan :). Toisaalta yleensä mä lähinnä jankkaan jotain samaa asiaa, että tuskinpa sitä kukaan jaksaisi kauaa kuunnella. Ehkä jos saan kaikki aina kirjoitettua ylös niin sitten ei tarvitsisi enää pähkäillä ääneen miljoonia kertoja. Ajattelin linkittää tän blogin tulevan pennun omille sivuille niin että tämä kertoilisi samalla myös koiran kuulumisia.
Viime viikot on kyllä mennyt kun sumussa. Menneellä viikolla olisi ollut syysloma, mutta ei kyllä paljon rauhoittumaan ehtinyt. Sukulaisilla vierailua, kaljan juontia, pennun hankkimisesta aiheutuvaa sähköpostin ja foorumien päivittelyä kymmeniä kertoja päivässä niin koneella kuin kännykälläkin. Pitkään sai kyllä nukkua lähes joka päivä että sen puoleen ihan kivaa vaihtelua. Nyt pitäisi sitten taas jaksaa käydä töissä, yliopistolla ja lukea tilastotieteen tenttiin. Tällä kertaa aion kyllä päästä tentin kerralla läpi. Näyttää olevan tämänhetkinen tapa jättää ensimmäiseen tenttiin lukeminen väliin ja siirtää katse suosiolla uusintaan. Mitä järkeä siinäkin on, että pitää aina mennä vaikeimman kautta. Kun kuitenkin joutuu lukemaan niin miksi ei lukisi sitten kerralla kunnolla vaan siirtää ja siirtää sitä eteenpäin. Nyt kyllä siihenkin tulee muutos.
Enempää en taida tänään jaksaa kirjoitella, vaikka mielessä olisi vaikka mitä. Joku kohtuus näidenkin pituuksissa :)
- Taina
Myöskin motivoijana tälle blogille oli pieni pentu, mikä toivottavasti jouluksi tulee kotiin. Tarvitsen jonkun paikan mihin voi kirjoitella omia ajatuksia kun Tommi vähän osoittaa jo kyllästymisen piirteitä mun aina samaa puheenaihetta koskaan :). Toisaalta yleensä mä lähinnä jankkaan jotain samaa asiaa, että tuskinpa sitä kukaan jaksaisi kauaa kuunnella. Ehkä jos saan kaikki aina kirjoitettua ylös niin sitten ei tarvitsisi enää pähkäillä ääneen miljoonia kertoja. Ajattelin linkittää tän blogin tulevan pennun omille sivuille niin että tämä kertoilisi samalla myös koiran kuulumisia.
Viime viikot on kyllä mennyt kun sumussa. Menneellä viikolla olisi ollut syysloma, mutta ei kyllä paljon rauhoittumaan ehtinyt. Sukulaisilla vierailua, kaljan juontia, pennun hankkimisesta aiheutuvaa sähköpostin ja foorumien päivittelyä kymmeniä kertoja päivässä niin koneella kuin kännykälläkin. Pitkään sai kyllä nukkua lähes joka päivä että sen puoleen ihan kivaa vaihtelua. Nyt pitäisi sitten taas jaksaa käydä töissä, yliopistolla ja lukea tilastotieteen tenttiin. Tällä kertaa aion kyllä päästä tentin kerralla läpi. Näyttää olevan tämänhetkinen tapa jättää ensimmäiseen tenttiin lukeminen väliin ja siirtää katse suosiolla uusintaan. Mitä järkeä siinäkin on, että pitää aina mennä vaikeimman kautta. Kun kuitenkin joutuu lukemaan niin miksi ei lukisi sitten kerralla kunnolla vaan siirtää ja siirtää sitä eteenpäin. Nyt kyllä siihenkin tulee muutos.
Enempää en taida tänään jaksaa kirjoitella, vaikka mielessä olisi vaikka mitä. Joku kohtuus näidenkin pituuksissa :)
- Taina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)