Pennusta tuli siis Fiona. Oikeastaan se oli päätetty jo ennen kuin mentiin käymään, mutta nyt se on sitten virallista. Nimilaattakin on tilattu joten paluuta ei enää ole :)
On ollut kovin kiireistä tiistain jälkeen, kun ei ole ehtinyt tännekään kirjoittamaan kun vasta nyt. Väsymys ja työt kun pukkaa päälle, niin ei paljon aikaa muuhun jää. Onneksi tämä viikko on viimeinen taas pitkään aikaan kun on neljänä päivänä töitä. Kauhean pitkältä tuntuu, kun on tottunut tekemään vain kahta päivää.
Mutta asiaan. Tiistaina käytiin katsomassa pentuja ja meno oli aika lailla tällaista:
http://www.youtube.com/v/bMXJ2v6ksQY&hl=en&fs=1
Vauhtia ja hurja tilanteita siis riitti. Pennut painoivat kuulemma 800g - 1100g, meidän tietenkin pienimpänä. Ei kyllä videoista näy se miten pieniä pennut oikeasti olivat, itsekin oli kuvitellut ne paljon suuremmiksi. Kovasti yrittivät jo kaikki syödä mattoa, housunlahkeita, sormia, pöydän jalkoja, toisiansa, jääkaapin reunoja. Osui muutamalle fiksulle ihan pieni luukin tai jopa lelu suuhun aina välillä. Hampaita oli osalla ja lopuilla kovaa vauhtia tulossa. Juokseminen oli vielä hieman hataraa ja erittäin huvittavan näköistä. Videoita on lisää youtubessa, mikäli omituiset juoksuasennot sekä muu epämääräinen vipeltäminen kiinnostaa.
Vauhtia ja tilanteita riitti kunnes sitten hetken päästä meno alkoi muistuttaa tätä (-> vierailevana tähtenä äiti Fiina, Kennel Nicolen) ja mentiinkin jo nukkumaan. Hetken köllittyään olisi meno lähtenyt taas käyntiin, mutta siinä vaiheessa päätettiin lähteä kotia kohti. Olisihan sitä voinut katsoa vaikka päiväkaupalla, mutta vielä on vajaa kaksi viikkoa odotettavaa.Tänään kun heräsin kuudelta ja kömmin tähän olohuoneeseen töitä tekemään niin tuli kyllä useamman kerran mieleen miten ihanaa olisi jos joku tuossa vieressä tai jopa sylissä tuhisisi samalla kun läppärillä kirjoittelen. Välillä voisi käydä pihalla ihmettelemässä sumua ja kylmää maata ja sitten taas tulla tänne lämpimään.
Tässä vielä joitain kuvia vierailulta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti