Huhhun kun tekee tiukkaa herätä kuudelta taas pitkästä aikaa. Nyt on viime päivät herätty 8-10 maissa sen mukaan miten Fiona herää tai miten alkaa scheisse haisemaan makkarissa :). Tänään oli sitten pakko valua kuudelta sängystä tähän sohvalle töitä tekemään, samoin kuin huomenna. Toisaalta tekisi mieli mennä ihan toimistolle asti niin pääsisi vähän tän talon ulkopuolelle, mutta en yksinkertaisesti jaksa. Lisäksi haluaisin nähdä miten toi vauva reagoi uudelleen nähtäessä jos on niin pitkän aikaa poissa.
Mites nyt kuvailisin kulunutta puoltatoista viikkoa mitä Fiona on meillä asunut. Tuo on niin helppo pentu, että elämä ei ole oikeastaan muuttunut kovinkaan paljon. Edelleen nukutaan suhteellisen pitkään, pihalla ei tarvitse käydä kuin kääntymässä ja yhtä sotkuista on kuin aina ennenkin. Hyvää sen sijaan tullut rutkasti lisää. Pihalla kääntymiset on kivaa happihyppelyä, aamulla on helpompi nousta ylös sängystä ja tietysti tuo touhottava mussukka on kivaa seurattavaa. Suurin ero on siinä, että nykyään kun on kotona niin ei vaan tuijota telkkaria tai keksi jotain epämääräistä tietokoneella vaan on aina parempaakin tekemistä.
Luonnetta ensimmäisen reilun viikon perusteella voisin arvioida vaikka näin: vilkas, hyvin itsenäinen ja toistaiseksi vielä hieman arka tutustumaan uusiin asioihin. Vilkkautta on tietysti hieman vaikea arvioida muihin pentuihin nähden, kun kokemusta ei ole kuin tuosta yhdestä. Kuitenkin pelkästään rodunomainen vilkkaus lisättynä tämän yksilön vilkkauteen verrattuna sisaruksiinsa (vertailu tapahtui niinä kolmena kertana kun nähtiin pentu sisaruksiensa kanssa, ei siis mikään kovin varma tekijä) aiheutti päätelmän, että pentu on vilkas. Kuten varmasti suurimmalla osalla pennuista, tällä ei tunnu olevan kuin on/off vaihteet. Jos nukutaan niin sitten nukutaan ja kun ollaan hereillä niin sitten peuhataan kunnolla kunnes taas nukahdetaan.
Fionalla on kuitenkin arvostettava taito ottaa rauhallisesti kontaktia itse. Seuratessaan sisällä liikkuvaa ihmistä se usein istuu viereen ja ottaa hienon katsekontaktin. Erityisesti tämä tapahtuu keittiössä :). Myös sohvalla istuessamme se tulee sohvapöydän alle istumaan ja vain toljottamaan paikallaan. Olen palkinnut sitä tästä oma-aloitteisesta kontaktista, jotta pitäisi sen kasvaessaan. Myös olen opettanut katsekontaktia namipalan avulla ihan lattialla istuessani, senkin idean Fiona keksi nopeasti. Pihalla hienosta kontaktista ei ole vielä toivoakaan, mutta eipä sitä voi tuolta vajaa 10 viikkoiselta vaatiakaan.
Havanaisiksi pitäisin tuota pentua suhteellisen itsenäisenä. Toistaiseksi pentu ei oma-aloitteisesti juurikaan kiipeä syliin ja jos kiipeää, niin pelkästään purrakseen hiuksia, nenää, leukaa tai muuten leikkimistarkoituksessa. Syliin se ei siis ole vielä kertaakaan kunnolla rauhoittunut esimerkiksi nukkumaan. Jos sitä yrittää siinä pitää rauhoittumassa, alkaa vain kahta kauheampi vinkuminen ja pois pyrkiminen. Äsken Fiona vähän aikaa jäysti luuta sylissä kun istun tässä koneella. Se on jo edistystä. Muutamat yksinoloharjoitukset ovat menneet erittäin hienosti, asunnosta poistumista se ei huomioi mitenkään eikä viimeisimmällä kerralla tullut edes moikkaamaan kun tulimme kaupasta. Makoili vain lelunsa päällä. Sänkyyn tuo ei selkeästi ole kertaakaan pyrkinyt, eikä nykyään aamulla edes juurikaan herätä vinkumisella. Tervehtii kyllä iloisesti sitten kun herätään. Yritetään nyt eri keinoilla hieman totuttaa siihen, että myös sylissä voi nukkua. Olen istunut sohvan sijaan usein lattialla, antanut nameja suusta ja muutenkin vahvistanut sitä, että meidän lähellä voi luottaa, rentoutua ja olla rauhassa. Mielenkiintoista nähdä pysyykö vanhempana yhtä itsenäisenä.
Sosiaalistamisesta tulee joka toinen hetki olo, että edetään liian nopeasti ja toisena hetkenä taas tuntuu että pitäisi tutustuttaa nopeammin. Kaksi kertaa meillä on käynyt vieraita, kummallakin kerralla 4 ihmistä. Ensimmäisen puoli tuntia Fiona kerää voimia sohvan alla ja sitten houkuttelemalla uskaltautuu hieman meidän omistajien kanssa touhuamaan. Selvästi vaisumpi kyllä on kuin ilman vieraita. Mikäli olisi vain yksi tai kaksi vierasta kerralla ja pitempiä aikoja niin kyllä tuo sitten uskaltaisi varmasti leikkiä ja tutustua enemmän. Koiriin ei ole päässyt vielä tutustumaan juuri lainkaan, lukuunottamatta naapurin ranskanbulldoggia jota vähän häntä heiluen tervehdittiin. Harmittavasti ei oikein löydy tuttavapiiristä ollenkaan koiria, joihin voisi tutustuttaa. Ajattelinkin mennä tuon kanssa pentukurssille heti ensi vuoden alusta niin pääsee oman ikäistensä kanssa leikkimään.
Niin ja päätin äsken, että Fionalla on meneillään oidipaalivaihe kun heiluttaa häntäänsä Tommille paljon enemmän kun mulle, niih :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti