Loman ihanimpia puolia, voi blogittaa vaikka keskellä yötä ja kaikkihan tietää, että all good happens after 2 AM.
Tänään kotiuduttiin mökiltä. Tuntuu, kuin siitä kun kotoa lähdettiin olisi pieni ikuisuus. Vähän on hukassa oleva olo täällä taas.
Ikävästi flunssa tarttui matkaan ja sitä on paranneltu eilinen ja tänään, todennäköisesti vielä huominen mutta toivottavasti ei enää sen pitempään. Huomisen agenda on purkaa joululoman kamat, pistää kämppä kuntoon ja todennäköisesti katsoa kausi Halt and Catch Firea, mitä kaveri on kovasti suositellut. Kauppa olisi pro, saa nähdä pääsenkö sinne asti kämpältä poistumaan. Sen lisäksi sitten parantelen flunssaa ja toivon, ettei tämä tämän pahemmaksi iskisi. Jos illalla on vahva olo, niin voisi jopa käydä jossain.
Tämän illan huveja löytyi persoonallisuustestistä, minkä tuloksia sitten jauhettiin kaverin kanssa ympäri ämpäri. Tykkään kaikenmaailman testeistä jotka kertoo millainen olen, itse kun en useinkaan sitä pysty ratkaisemaan. Tämän testin mukaan itsessäni on vahvana piirteenä neurotismi, mikä ei kylläkään tullut suurena yllätyksenä. Tämä kun osuu kuin nenä päähän:"Neuroticism refers to people who are easily stressed and find it hard to remain calm in tense situations, neurotic people get ruffled and anxious easily, worrying a lot and often ruminating about what lies ahead or what has just happened."
Tämän tajuttuani seurasi pohtimista siitä mistä tämä ominaisuus on tullut ja pitäisikö sitä kenties yrittää jotenkin tässä kummallisessa ihmisessä hillitä. Syitä en lähde tässä sen kummemmin avaamaan, sanotaan vaikka että niitä on ja on olematta, osan tiedän ja osaa en, osaan olen itse pystynyt vaikuttamaan ja osaan en.
Se pitäisikö sitä hillitä tai pyrkiä eroon, riippunee siitä kokeeko ihminen itse ominaisuuden toimintaa ja elämää haittaavana vai ei. Itse olen jo vuosia tiedostanut tämän ominaisuuden olemassaolon, mutta enimmäkseen hyväksynyt sen ja asian tiedostaminen on auttanut siinä mielessä, että kun sen tietää, niin tietää mistä on kyse eikä siten ehkä huolestu jatkuvasta huolestuneisuuden tunteesta. Olipa kerrassaan sekava lause, mutta sekavia ne on ajatuksetkin tähän aikaan päivästä.
Joku aika sitten koin tähän liittyvät tuntemukset sen verran ahdistaviksi ja häiritseviksi, että yritin tietoisesti päästä näistä tunteista eroon. Näillä yrityksillä ei vaikuttanut olevan tarpeeksi nopeaa apua.Päädyinkin sitten erään itsetutkiskelun jälkeen hoitamaan syytä enkä seurausta, ja tämän jälkeen olen mielestäni kärsinyt huomattavasti vähemmän tämän tyyppisistä oireista. Tässä tapauksessa ne tosiaan olivat oireita jostain, mikä elämässä oli "pielessä" ja sen asian muuttaminen oli apu siitä seuranneeseen huonoon olon, stressaantuneisuuteen ja huoleen.
Ihminen on kumma kokonaisuus, kun joku osio voi huonosti niin asia heijastuu kaikkeen muuhunkin toimintaan ja kanssakäymiseen.
Se onko tuolloin oikeastaan sitten ollut edes kyse tästä neurotismista, on ehkä toinen kysymys. Vai oliko tuolloin kyse vain jostain muusta persiillään olevasta asiasta elämässä. Vai onko neuroottisia ajatuksia aiheuttavat asiat aina seurausta jostain mikä on huonosti? Hoitokeino ei kuitenkaan aina varmastikaan voi olla elämässä olevien asoiden muuttaminen, välillä toki kyllä. Joka tapauksessa mitä enemmän tällaisia kokemuksia ihminen elämässään kokee, sitä enemmän kehittyy tietyt ajatusmallit ja käyttäytyminen. Niinkuin voi verrata vastaavaa vaikka koirilla, mitä enemmän koira tietyssä tilanteessa ahdistuu, sitä enemmän ahdistuminen leviää myös muihin vastaaviin tilanteisiin. Aina kun mahdollista, toki kannattaa pyrkiä poistamaan ahdistuksen aiheuttajat.
Itselläni ehkä en miellä että tällainen käyttäytyminen olisi yleistynyt "liiaksi", vaan (lähes) aina on ollut kyse jostain minkä on voinut korjata ja mikä on parantanut sen jälkeen elämää. Joko asiat on korjaantuneet itsestään tai sitten ne on pitänyt itse tajuta korjata.
Joka tapauksessa nykyään, kun alan tuntea tällaista ahdistusta tai huolta mikä ei ihan heti tunne kytkeytyvän mihinkään selkeään ja jatkuu pitempään, alan miettiä mikä elämässä voisi tarvita muutosta. Toistaiseksi tämä on toiminut ja ratkaisu löytynyt ennemmin tai myöhemmin. Tämä on kuitenkin vaatinut sen, että tiedostan miten reagoin tällaisiin asioihin ja osaan miettiä mistä ne johtuvat.
Mikäli tällaiset fiilikset alkaisivat olla jatkuvampia, tulisi toki huolestua. Itsestäni en ole tässä suhteessa huolissani, mutta asia on mielenkiintoinen ja tykkään sitä pohtia. Vaikkakaan en toki siltikään pistäisi pahakseni aavistuksen rennompaa asennetta elämään.
Mökillä oli tuttuun tapaan rentoa yhdessä olemista ja ulkona reippailua. Loki sieti Tessiä oikein hienosti, pariin otteeseen havaitsin hännän nostelua ja pientä epävarmuutta, kummatkin siten että olin ensin tiedostanut asian että nyt varmaan nostelee. Yhä varmempi olen, että Lokin "epäsosiaalisuus" johtuu omasta olostani. Jos joku koira koettelee omia hermojani tai ahdistun jostain tilanteesta, Loki havaitsee sen heti. Se on oma peilini haluan sitä tai en. Tessillä tuppaa olemaan hieman tällaista omaa kärsivällisyyttäni koettelevaa adhd:maisuutta, jatkuvaa paikasta toiseen kävelemistä ja steppailemista ja touhuamista. Itse kun tosiaan arvostan ja olen Lokin selvästi opettanut siihen, että kun ollaan kotona niin ei tehdä mitään. Tykkään rauhallisuudesta. En tiedä olisiko paimenkoirat(kaan) sittenkään oikea rotu minulle ainakaan tässä vaiheessa. Vaikka eiväthän nekään kaikki tietysti noin aktiivisia ole.
Pariin otteeseen kävin ulkona kuvailemassa tietysti koiria, kerran taisi jopa aurinkokin paistella. Joulun toivotukset tuli otettua, tässä teille jouluja hieman myöhästyneesti toivottelee Tessi.
Nyt taidan painua nukkumaan, kyllähän se kellokin jo lähestyy kolmea. Tällaista se loma sitten on, tänä iltana syytän kyllä Finrexiniä ja sen kofeiinia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti