Väriä elämään

Marraskuu oli keskivertoa pimeämpi, minkä huomasi kyllä ainakin feissarin seinältä. Kaamosmasennus on iskenyt moniin, toisiin enemmän toisiin vähemmän. Tiedän niin hyvin miltä se tuntuu, joten parempia fiiliksiä ja jaksamista kaikille siitä kärsiville. Muistakaa myös ottaa sitä omaa aikaa, te joilla tekemistä olisi enemmän kuin aikaa riittää!

Itseltä on kaamosmasennus toistaiseksi pysynyt poissa. Siitä voi kiittää sitten vaikka remppaa ja bänditreenejä, kun ei ole ehtinyt paljon tylsistymään. Hyvä resepti ensi syksyksikin. Paras ystäväni Rondo the kirkasvalolamppu on myös päässyt käyttöön noin kuukausi takaperin ja vaikka käytänkin sitä vain puolisen tuntia aamuisin, saattaa sen (ainakin placebo-)vaikutus olla silti ihan kiva.

Se on muuten jännä huomio aiheeseen liittyen, että kun on koko syksyn juossut kuin päätön kana milloin missäkin, niin sitä energiaa on jotenkin myös semmoisina päivinä kun ei olisi pakko juosta. Tulee sellainen olo, että no mitäs sitä tänään tehtäisiin? Näin ne taitaa väittää myös jossain "ole parempi ihminen tee asioita niin jaksat paremmin plaaplaa" -jutuissa, mutta toki välillä on kiva myös vain päättää sulloutua sohvalle katsomaan Fringeä.

Nyt voi alkaa jo ehkä pikkuhiljaa huokaisemaan, että pahin alkaa olla ohi. Joulukuu menee aina nopeasti, erityisesti tänä vuonna, kun jätin vahingossa viikon kesälomasta käyttämättä (joo, niinkin voi näköjään tapahtua) sillä seurauksella, että minulla on nyt sitten mahdollisesti kolmen viikon joululoma. Ei paha, vaikka kyllä sitä ehkä mielummin olisi lomaillut lämpimällä ja valoisalla.

Viikonloppu oli kivan rentouttava aivan äärimmäisen rankan viikon jälkeen. Vaikka tykkäänkin työstäni todella paljon ja on ihanaa miten on päässyt niin sutjakasti täsmälleen omaa koulutusta vastaavaan työhön, on tässäkin työssä elementtejä missä joudun pois omalta mukavuusalueelta ja se on aina aavistuksen raskasta.

Viime viikko oli tällainen, mutta samalla äärimmäisen opettavainen. On ihanaa huomata, miten viime keväänä samassa tilanteessa olin sormi suussa ja arka ottamaan vastuuta, mutta tällä kertaa menin itsevarmana hoitamaan homman kotiin hyvin tuloksin. Onni on myös erittäin kokeneet ja opettavat työkaverit, joilta saa aina vinkkejä uusiin tilanteisiin!

Sunnuntaina käytiin Virpin ja Ada-parsonin kanssa lenkillä ja kun kerran oli valoisaa, nappasin kameran mukaan. Kiva aina kun saa kuvattua muun rotuisia koiria kuin Lokia, ei jotenkin jaksa enää paljon ottaa niitä iänikuisia loki istuu, loki seisoo, loki kannolla, loki edestä, loki sivusta... -kuvagallerioita. Parsonista tuli tehtyä heti se huomio, että kameran tarkennus ei jostain syystä tykkää karkeakarvaisen hieman sojottavista viiksikarvoista.

Kotimatkalla nähtiin vielä kurre. Se tuijotteli meitä Lokin nenän korkeudella olevalta kannolta kun sen huomasin. Hiiiitaaasti liikkuen kamera esiin ja sanoi Lokille hiljaa kuiskaten että "paikka". Lokista kuiskaaminen oli vissiin hirveen kivaa, koska se kyllä kävi istumaan mutta säesti itseään sanomalla *hau*. Se siitä kivan lähellä olevasta oravasta sitten.