Niin kävi tämän merkinnän aiemmin kirjoitetulle luonnokselle. Joskus olisi kivaa, jos ei olisi niin saamarin vaikea ihminen. Ei tästä tytöstä voi ottaa hullukaan selvää. Jalat maassa voisi olla kivempaa elellä ajoittain. Ärsytän itse itseäni joskus maailman tappiin saakka.
Aavistuksen vaikea oli herätä tänään ajoissa ajamaan Riihimäelle yhdeksäksi, mutta onnistuin. Syksyn viimeinen Lotan treeni oli vuorossa ja olin ostanut molemmille koirille omat parikymmentäminuuttiset.
Rata oli melko ikävä, olin opetellut vaikeamman version kuten ennenkin ja se todellakin oli vaikea. Se oli kuin koottu lista minun ja Lokin ongelmakohtia este esteen perään. Toki asiaan saattoi vaikuttaa mahdollinen lievä väsymys ja sen myötä aavistuksen matalampi ärsytyskynnys, mutta pakko sanoa ettei ole pitkään aikaan alkanut oikeasti niin sanotusti vituttaa agilityssä. Tuli sen verran huono omatunto jälkeenpäin, että päätin sitten että nyt on korkea aika pitää kisataukoa ja keskittyä treenaamiseen. Vaikka salaa haaveilinkin sertikellon käynnistämisestä jo lähiaikoina...
Tässä rata jos joku masokisti haluaa sitä joskus kokeilla. No ei se ehkä tokikaan muille yhtä vaikea ollut kuin meille, mutta kyllä kinkkisin Lotan aiemmista radoista. Videokin hävetti sen verran, että sen löytää linkin takaa täältä, jos joku nyt haluaa katsoa kunnon kämmäilyä reilut 3 minuuttia.
Mutta että kun viime kisoissa oli vähän hakemista motivaation kanssa ja nyt tällaiset treenit, niin ehkä tosiaan hyvä aika pitää vähän taukoa. Keskittyä muihin asioihin taas. Kesä mokoma valui sormien välistä kun sillon piti treenata, mutta ei me tässä talven aikana sitä kaikkea kirittäisi kuitenkaan joten mennään omalla painolla siten että hyvä fiilis säilyy. Tämän syksyn tavoite olikin tsekata kolmoset (jos terve koira) ja katsoa mitkä meidän ongelmakohdat on. No ne on ainakin nyt jo hyvin selvitetty.
Lokille läksyksi ja suurimmaksi ongelmiksi tuli tutut:
- kääntymiset, muista venytellä kyljet namin avulla ja pyöriä lämmittelyksi, eikä saa liikaa tehdä treenejä ettei jumitu
- keppikulmat ja muut keppihärdellit
Tessin treenissä meni paremmin ja sain itseni koottua henkisesti nauttimaan agilitystä (vaikka ei se ihan sormia napsauttamalla käynytkään). Tehtiin semmoisia pieniä pätkiä, takaaleikkauksia ja (epätoivoisia) putkiin lähetyksiä. Lopun valssit ehkä paras anti vaikka olinkin jokaisella toistolla myöhässä.
Tessin kootut neuvot ja oivallukset:
- kuollut palkka parempi kuin apuohjaaja, jottei opi hakemaan edes niitä apuohjaajia
- irtoomistreeniä ja ei koskaan palkata kädestä. duh.
Ei senkään treeni mitään ilotulitusta suoranaisesti ollut, mutta täältä löytyy jos jotakuta kiinnostaa.
Eipä tässä sen kummempaa, ulos ja nukkumaan. One more week to go. Lomaa on kyllä jo odotettukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti