Loki on ensimmäisellä ulkoilulla vapaana metsässä ehtinyt aiheuttaa sen verran sydämentykytyksiä ja harmaita hiuksia, että loput ulkoilut pimeällä tehdään kyllä hihnassa. Onneksi oli vilkkuvalo. Takaisin juoksi pitkältä tuntuneen ajan jälkeen hyvin kiihdyksissä oleva ja kuuma koira. Valoisallakaan ei tekisi pahaa varustautua vaikka juustolla, kinkulla tai jollain vastaavalla. Vaikka tavallaan tykkäisinkin hirmuisesti kävellä pimässä metsässä, en halua alkaa etsimään koiraa sieltä.
Elämä on tänään ollut kovin selvää, päivän tarkoitus päästä mökille ja that's it. Ei ole ehtinyt paljon olla itsekseen ja siksi ehkä onkin nyt jotenkin kovin tyhjät ajatukset.
Kun päättää oman suhtautumisensa asioihin perustuen tiettyihin faktoihin, ei asioita edes tarvitse pyöritellä sen enempää.
Ehkä aina ei tarvitsekaan olla pää täynnä kaikkea.
Vaikkakin tavallaan tykkäisin jos olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti