Voihan Viuna

Kunnon purkautumista tulossa tällä kertaa.

Olen ollut tällä viikolla iloinen, sillä Fiona ei ole minään päivänä pissannut lattialle työpäivän aikana. Olen tullut kotiin viimeistään varttia vaille 2 joka päivä, eli yksinoloa on tullut n. 6h per päivä. Sen tila on ollut rajattuna tosi pieneen, mistä peti vie suuren osan. Vesi- ja ruokakupit on ollut tyhjässä kohdassa, minkä lisäksi pedin takana on ollut pieni tyhjä alue.

Tänään tuli sitten sitä itteään niskaan oikein kunnolla. Olin poissa yhdestä seitsemään eli taas kuusi tuntia. Kun tulin kotiin niin Fiona kiljui kuin syötävä. Odottelin olohuoneessa mitenkään reagoimatta n. 20 minuuttia jos se hiljenisi. Ei hiljentynyt. Laitoin telkkarin päälle minkä jälkeen se hiljeni vihdoin. Otin pyykkejä narulta viitisen minuuttia ennen kuin menin katsomaan Fionaa, ettei yhdistäisi että pääsi pois kiljumisella. Ensin katsoin iloisena että jee, ei pissoja. Vaan mitä vielä. Fiona oli käynyt pissaamassa todennäköisesti ensin tuohon pienen pieneen tilaan sen pedin takana, minkä lisäksi se on pissannut ainakin kahteen kohtaan omassa pedissään. Olen viime päivinä miettinyt miksi Fiona käy nukkumaan välillä pedin taakse eikä pedille. Syy selvisi kun nostin petiä pesukoneeseen. Se haisi niin hirveälle pinttyneelle pissalle, että siihen on varmasti pissattu useammin kuin vain tänään.

Olen tosi neuvoton asian suhteen enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Ensimmäinen askel pitäisi varmaan nyt olla laittaa Fiona semmoiseen tilaan yksinollessaan, missä satavarmasti näen kotiin tullessa onko se pissannut vai ei. Nyt näyttäisi siltä, että Fiona pissaa myös petiinsä mikä ei kyllä mitenkään päin voi olla tervettä. Epäilen, että se tiputtelee huomaamattaan joko pieniä tippoja tai sitten ihan isoja lammikoita.

En aio pistää sille vaippoja tai opettaa sitä hiekkalaatikolle tai viemäriaukolle. Ne ei kuulu koiran elämään jos edessä on mahdollisesti vielä useita vuosia eikä kyseessä ole koiravanhus.

Olin niin vihainen Fionan pissaamiseen että karjuin sille ja paiskoin hihnoja sun muita tavaroita. Fiona-raukka ei tietenkään tiennyt mistä oli kyse. Jälkeenpäin olin taas vihainen itselleni. Fionan hiljenemistä odotellessani pistin tilaukseen sitruunapannan, koska epäilen jotenkin että Fiona ahdistaa itse itseään tuolla kiljumisella. Kun tultiin kaikki sisälle, niin Fiona oksensi mahahappoja 4 kertaa.

Alan olla niin väsynyt tähän aiheeseen, että tein päätöksen. Seuraavan kerran, kun Fionalla tulee jotain terveydellistä ongelmaa minkä takia pitäisi lähteä verikokeita oudompiin tutkimuksiin niin silloin on aika todeta, että ei Fionalle enempää tutkimuksia. Se on kohta jo 4-vuotias, eikä siitä ole yrityksistä huolimatta saanut sisäsiistiä koiraa ja kun tähän vyyhtiin lisää sen ainaisen liikkumishaluttomuuden minkä syytä ei tiedetä ja jatkuvat tutkimukset milloin minkäkin asian suhteen niin ei kiitos enempää. Fiona on elänyt nyt "jatkoajalla" jo monta vuotta, ei riitä yhden käden sormille laskettavaksi ne kerrat, kun olen luullut vieväni sitä viimeistä kertaa eläinlääkärille. Se ei ole koiran elämää eikä tämä ole koiran omistajan elämää.

Koitetaan nyt vielä jos tähän pissaongelmaan saisi jotain helpotusta, en kyllä tiedä yhtään miten. Mutta seuraavan kerran kun jotain uutta ongelmaa ilmenee niin on kyllä aika luovuttaa. Muistuttakaa kiltit minua silloin tästä lupauksesta, kun en itse siihen kuitenkaan pysty. Vai olenko tosi kamala ihminen kun mietin tämmöisiä asioita. Mistä sen oikein tietää milloin pitäisi vielä yrittää ja milloin ei.