Sponges and the Huntsman

Loki esittelee mejäsienikokoelmaansa.

Kuten eilisessä kirjoituksessa mainitsin, tänään mejäkoira joutui uudenlaisiin haasteisiin selvästi aiempia vaikeammalla jäljellä minkä nimesin "välikoejäljeksi" :). Kirjoitetaanpa heti muistiin miten meni, ennen kuin unohtuu.

100m alkusuoralla lähti heti vähän vinoon, olinkohan tehnyt liian lähelle tietä kun Loki olisi kovasti ollut lähtemässä sinne suuntaan. Olisi ehkä pitänyt myös enemmän rauhoitella poikaa ennen alkumakaukselle saapumista. Hieman mentiin sivussa mutta siirtyi sitten jäljen päälle.

Kulmalle löysi hyvin, haisteli aika pikaisesti ja jatkoi matkaa oikeaan suuntaan. Vähän taidettiin tässäkin mennä sivussa.

Polun ylityksessä hieman haettiin oikeaa kohtaa, mutta löydettiin pian hyvin.

100m meni ensin pitkään ihan hyvin suoraan jäljen päällä, sitten kierrettiin pari oksaa ympyrässä kun minä seurasin Lokia ja Loki sitten seurasi minua :). Jälki kaartoi vähän vasemmalle missä Loki lähti oikealle ja löysi linnun. Tokihan se piti häätää lentoon ennen kuin pääsi palaamaan jäljelle. Mentiin vähän jäljen sivussa ehkä noin viitisen metriä ajoittain. Tässä kohtaa oli hieman kiipeämistä kallioilla joten paha tietysti sanoa missä jäljen haju todellisuudessa meni.

Toiselle kulmalle saavuttiin vähän vinossa ja Loki ohitti ensin kulman mutta palasi sille takaisin parin metrin päästä. Tätä haisteltiin vähän enemmän ennenkuin jatkettiin matkaa. Kehuin.

100m mentiin jälleen sivussa, vaikutti kuin olisi hakenut siskon hajua kun hän kävi viemässä sorkan. Liekö hukkasi koko jäljen? Oikeaan suuntaan mentiin kuitenkin. Kaadolle Loki olisi saapunut väärästä suunnasta joten ohjasin sen kuitenkin jäljelle niin, että kaato löytyi jäljen päästä. Loki pysähtyi kaadolle, nuuskaisi sitä ja jäi heiluttelemaan häntäänsä ja odottamaan palkkaa. Sorkan se halusi jälleen kantaa pois metsästä.

Vähän Loki taisi ihmetellä kun jälki vain jatkui ja jatkui, mutta kuitenkin koko ajan sillä oli tehtävä selkeänä mielessä mitä tässä tehdään. Liian sivussa meni minun makuuni ja pari kertaa päätin ohjata sen oikeaan suuntaan. Vauhtia oli paljon, mielestäni liikaakin kun tuntui ettei koira ehtinyt keskittyä hajun seuraamiseen vaan vähän taas koohotti liikaa menemään ja sitten huomasi että hupsis eihän se täällä mennytkään. Makuut saisi merkata mielestäni paremmin.

Tekisi melkein mieli siirtyä pysyvästi uusille mejämaastoille, tuo metsä kun on varmaan niin paljon käytetty että tuo siksi omat haasteensa. Seuraavalla jäljellä ajattelin katsoa jäljen maaston mukaan mitä treenataan, jos on hyvää tasaista helppoa maastoa niin voisi tehdä kulman, jos on vähän haastavampaa niin voisi keskittyä vaikka pelkästään pituuteen ja tehdä jonkun 300m suoran jäljen.

Nyt on koirat kyllä niin poikki että loppupäivän saa hyvällä omalla tunnolla käyttää sohvalla!