Olin piirrellyt meille etukäteen radan, missä oli pari haastavaa ohjauskohtaa ja vaikeahko rengaskulma. Näiden treenien suhteen tuli tehtyä aika ärsyttävä virhe, kun en vaihtanut ohjaustapaa vaikka suunnittelemani (ja etäkouluttajien etukäteen lyttäämä :D) ohjaaminen ei sitten yllättäen(...) tominutkaan. Oma järkeni olisi suositellut valssia esteiden 3-4 välille ja näin tein, mutta pieleenhän se meni melkein joka kerta. Tätä en suostunut etukäteen hyväksymään huonoksi ratkaisuksi, joten tässä selvästi näkee miten oma ohjaustaitoni tarvitsee vielä paljon kokemusta. En vieläkään oikein tiedä miksi se ei toiminut! Pakko varmaan päästä kokeilemaan tätä jollain muulla tapaa vielä jatkossa. Loki sujahti siis lähes aina putken väärään päähän, vaikka yritin sen valssilla ohjata toiseen. Putken jälkeen meni kaikki suhteellisen ok. 8-putken päällä meni radalla puomi, joten ei sitä alettu siirtämään vaan jätettiin se häiriöksi. Yllättäen sekä Loki että Huugo vetivät puomille, vaikka puomin ylösmeno ei ollut edes oikeastaan lähellä putken päätä. Mysteeri number 2. Putken jälkeen pituudelle haku ok, 10-hypylle ohjasin sylkkärillä (kai........emminänäistätiiä.....) ja siitä Loki haki oikein nätisti 11-putkeen. Alunperin suunnittelin persjättöä pituudelle, mutta kun putkelle pitikin sitten saattaa melko pitkälle niin ei siinä olisi millään ehtinyt. Onneksi sylikäännösmikälie toimi vissiin ihan ok (vaikka olisi senkin voinut selvemmin ohjata). Loppu meni upeasti, pussi joka kerta ilman mitään apuja ja viimeiset hypyt nappiin.
Rata oli tosi kiva, mutta jäi harmittamaan tuo valssiviritelmä kun olisi pitänyt vedättää (kai....miksi mä en tiedä näitä termejä????) ja/tai hartialinjalla (ilmeisesti puolivalssilla) ohjata tuonne 4-putkeen. Lisäksi 10-hypyn sylikäännös oli ruma ja haluaisin sitäkin tehdä uudestaan.
Vähän hävettää pistää tämä video esille, mutta menköön nyt vaikka varoittavana "älkää tehkö näin"-esimerkkinä. Enpähän olisi myöskään ilman videota kuullut etäkouluttajiltani palautetta :). Jännä tämä laji kyllä, vaikka luulet tekeväsi ihan oikein niin välillä teetkin ihan päin peetä etkä edes ymmärrä sitä kun se sinulle yritetään rautalangasta vääntää :P. Kuten sanottu tässä en vaan nyt millään sisäistä sitä miksi tuo valssi pituuden jälkeen ei toiminut. Olihan se myöhässä joo, mutta vaikka olisi ollut ajoissakin niin ilmeisesti siltikään ei toimi. Noh, ehkä parin vuoden päästä se minulle aukeaa.
Käytiin myös tutustumassa kivikon harjoituskeinuun, minkä totesin sopivan Lokin treeniin kuin nenä päähän. Tuo on siis todella matala keinu minkä korkeutta voi nostaa. Nyt se oli matalimmillaan ja pistin sen ylös maasta n. 10cm ja siinä sitten Loki kolisutteli ja minä naksuttelin. Tavoite oli että palkkaan Lokin keinun päällä, koska aiemmin se on vain tökkäissyt keinua ja paennut heti kun palkka tuli kauempaa, joten nyt totutin sitä siihen että keinulla voi olla senkin jälkeen kun se on osunut maahan. Minusta meni tosi kivasti! Olisi kiva päästä Kivikkoon nyt useammin treenaamaan tuolla harjoituskeinulla este "valmiiksi" ja sitten vasta siirtyä isojen poikien keinuun. Lopussa treenikaveri meni tuota matalaa keinua ja minä heittelin Lokille palloa vähän matkan päässä eikä Loki ollut milläänsäkään kolinasta. Eli tuolla olisi hyvä siedättää Lokia myös keinun kolinaan.
Tuosta treenikerrasta jäi kyllä paljon mietittävää ja pohdittavaa - ja tuo rata niin hampaankoloon että se tehdään kyllä vielä joskus uudestaan. Fionan kanssa tehtiin lopuksi putkea ja hyppyä sekä pari kertaa puomia. Kävin myös sen kanssa harjoituskeinulla vähän pelleilemässä, meni ihan kivasti vaikka vähän se pomppikin alas.
Treenin jälkeen ajeltiin Saaran kanssa tekemään jäljet. Lokin suunnitellussa paikassa meni jonkun muun ihan selviä mejämerkkejä, joten siinä sitten kiiresssä ja ärsytyksessä päätin tehdä Lokille ihan vain lyhyen suoran motivaatiojäljen. Pituutta oli ehkä joku 70m.
Sunnuntaina ajeltiin heti aamusta ajamaan jäljet. Loki meinasi taas seota sukkiinsa kun näki Saaran kantavan sorkkaa metsään. Vinkuvonku raikasi ja veto jäljelle oli kova (pohdin tuolloin myös onkohan fiksua pitää jäljellä samoja valjaita kuin vetohommissa.....). Alkumakausta haisteli hetken ja suuntasi fiksuna poikana oikein itsevarmasti jäljelle. Pari kertaa naru jäi jumiin ja Loki joutui pysähtymään, mutta muuten meni ihan niinkuin oppikirjoissa. Vältin ohjaamasta sitä ja pidin katseen maassa tullen neutraalisti hihnan jatkona ja myhäilin vain tyytyväisenä aina kun näin oranssin leiskuvan mejämerkin jäävän taakse.
Kaato tuli vastaan nopeasti ja Loki pysähtyi kaadolle, haisteli sitä ja odotti minua. Upeaa! Ennen se on tainnut yleensä jatkaa matkaa eli ei ole tajunnut pysähtyä kunnolla. Nyt tajusi selvästi että tätä haettiin ja jäi odottamaan minua kaadolle sen näköisenä että kato mamma mitä löysin. Hurrrrjat kehut, cesar naamariin ja sorkka saalistajan suussa autolle missä vaihdoin sen kouralliseen nappuloita. Hieman piti taas keskustella että kenen sorkka se taas onkaan.
Saara sanoi jäljen päätyttyä jotain, että ei epäilisi yhtään vaikka Loki jäljestäisi jo ihan koepituisenkin jäljen. Wou!! Olin ihan että mitä ihmettä, minun pieni vauvaniko. Pisin Lokin jäljestämä on ollut 200m ja kulmia sillä on ollut 2 mitkä meni ongelmitta. Eilen sen meno oli kyllä tosi varmannäköistä joten kyllä minäkin sen taitoihin nyt luotan. Ei me silti kyllä varmaan kokeisiin mennä ennen ensi kevättä. Tämä syksy menköön vielä treenatessa kulmia ja pituutta. Kun nyt oli näin helppo jälki niin seuraavalla kerralla voisi repäistä ja tehdä vaikka 300m pitkän parilla kulmalla. Siinä luulisi olevan poitsulle vähän haastetta.
--------------------------------
Sitten kolmanteen aiheeseen nimeltä Lokin venyttely. Jännä "daa"-huomio tuli taas tehtyä. Parina iltana olen sitä venytellyt pistämällä kyljelleen, venytellen ja antamalla namipalan minkä jälkeen toinen puoli ja sama homma. Loki menee kyllä maahan, mutta kyljelle menossa pistää hanttiin. Ensimmäisenä iltana pistin sen väkisin maahan hirmuisista estelyistä huolimatta ja pidin siinä kunnes rauhoittui. Toisena iltana sama homma. Kolmantena iltana ajattelin eri taktiikkaa. Pyysin sen maahan, mistä pikkuhiljaa ohjasin sitä toisella kädellä kyljelleen, sen ensin pistäessä hanttiin. Pikkuisen kerrallaan se kuitenkin antoi periksi ja valui kyljelle ja minä kehuin hurjasti. Pysyi hienosti paikoillaan venyttelyn ja palkka. Toinen puoli meni puolet nopeammin, käytännössä hieman vain puskin sitä kyljelleen niin se jo lösähti valmiiksi. Siinä sitten itsekseni mietin että miksiköhän ihmeessä kaksi iltaa pistin sen hirmuisen taistelun kautta kyljelleen kun nyt kehumalla ja rauhallisesti ohjaamalla sain sen hetkessä samaan lopputulokseen. Oli vähän tyhmä olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti