Me muutetaan Kivikkoon. Se olisi hyvä taktiikka Lokin keinun opetuksen kannalta. Mut ei me oikeasti muuteta (halvemmaksi tulisi varmaan ostaa se oma keinu).
Eilen ajeltiin nyt jo tutun pikkupoikakeinun luo tarkoituksena vähän vilauttaa Marille Lokin keinuprobleemaa, johon hän lupasi antaa meille vinkkejä. Paikalla oli paljon treenaajia ja kumpainenkin kenttä käytössä, joten tarkoitus oli tehdä vain ja ainoastaan tuota keinua. Ensin Mari esitteli minulle säädettävän keinun toimintaperiaatetta ja kertoi miten on omalle koiralleen (ihastuttavalle Mizylle) keinun opettanut. Periaate hyvin samanlainen kuin meidän keinutreenissä on ja sainkin hyviä neuvoja siitä miten kannattaisi lähteä tästä jatkamaan opetusta.
Eli askeleet menevät meillä nyt niin, että ensin kolisutellaan keinua (Loki itse, ilman houkuttelua). Kolinaleikissä tietysti nostetaan rimaa koko ajan eli keinu kolahtaa korkeammalta ja korkeammalta. Kun korkeutta on sopivasti, voidaan koiraa alkaa opettaa menemään keinulle vähän kauempaa keinun "nikamaa" ja siitä suorittaa keinun loppuun. En vaadi 2on2offia vaan vapautan Lokin suoraan keinun alastulolta. Kun tähän päästään niin suurin työ on varmaan tehty ja sitten aletaan pistää keinun alle maksipöytää -> minipöytää jne ja koira suorittaa keinun sen päältä ylhäältä-alas tekniikalla. Pala kakkua!
Eilen sitten Loki kolisutti vauvakeinua tuttuun tapaan ensin hyvin matalalta ja hyvin epäluuloisena ja palkkasin sitä siitä. Meidän pitää tehdä tosi paljon tätä treeniä. Sen jälkeen palkkasin Lokia jauhelihalla kun Mari teki Mizyn kanssa samaa kolinaleikkiä ja myös tätä vauvakeinua kokonaan (matalana). Loki säpsähteli alussa jokaiselle kolahdukselle, mutta kun aikamme siinä touhuttiin niin ei enää välittänyt mitään kolinasta. Tätäkin treeniä pitää tehdä paljon. Tämän jälkeen Loki pääsi vielä itse kolisuttamaan keinua ja oli rutkasti reippaampi kuin edellisellä toistolla! Ihan yllätyin mikä oli muutos hetken takaiseen. Antoi uskoa että kun Loki pääsee yli tuosta kolinan äänestä niin uskon siltä saavan irti ihan kelpo keinun. Ihan lopuksi vielä menimme hieman kauemmas kun Mari teki Mizyn kanssa tuota keinua korkeana versiona, ja Loki ei välittänyt tästä kovemmasta kolinasta kauempana tuon taivaallista. Eli siedätystä siedätystä ja vielä kerran siedätystä. Jaa miten niin olisi pitänyt käydä aiemmin jo turistelemassa kisoissa.
Mutta tosi paljon treeniä Marikin sanoi meidän tarvitsevan, on pitkä työ edessä. Onneksi ei ole mikään kiire mihinkään ja aina voi halutessa käydä mölli- tai hyppyradoilla jos kisakärpänen iskee, mutta epäilen. Eikä saa antaa Lokin säikähtää keinua enää kertaakaan, eli pitää olla tosi varovainen sen kanssa. Nyt ei enää varsinaisesti harmita Lokin keinuongelma, kun on suunnitelma valmiina ja olen nähnyt sen voittavan itsensä jo nyt. Kuka sanoi että agilityn pitäisi olla helppoa. Minä otan tämän vain ja ainoastaan haasteena siitä, miten keinukammoisellekin voi saada opetettua nopean ja varman keinun ;)
Kiitos Marille hyvistä neuvoista!
Tänään onkin vuorossa oma aksa ja torstaina menemme varmaan taas Kivikkoon Suvin ja Mikon kanssa leikkimään keinulla. Vähän harmittaa kun keppitreeniä ei olla ehditty tekemään varmaan moneen viikkoon. Jospa tänään ohjatuissa ehdottaisi että tehdään Lokin kanssa meidän vuorolla keinun kolistusta, keppejä ja lopuksi radalta vain joku suorahko vauhtipätkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti