Viikko sen kun paranee. Loki kävi eilen kauan jännittämässäni terveystarkastustilaisuudessa Mevetissä. Koko koiran tutki Per Axelsson, joka on tunnettu hyvänä kuvaajana.
Olin itse järjestänyt tämän tilaisuuden ja Lokin tulosten lisäksi vähän jännitti miten tällainen joukkotarkastusilaisuus sujuu. Eipä olisi jännittänyt jos olisin tiennyt miten helppoa se oli. Luulin olevani ensimmäisenä paikalla n. 1h ennen sovittua aikaa, mutta paikallapa oli jo ainakin kolme koirakkoa ja loput tulivat melkein samantien. Jokainen kävi ilmoittautumassa, sai siinä samalla tippapullon mistä pistettiin silmiin ja sitten odoteltiin. Lokin tippojen kanssa auttoi Paula, kiitos kiitos! Ensimmäinen silmä oli helppo, mutta toisen kanssa piti vähän pyristellä. Tämän jälkeen käytiin jo valmiiksi epäluuloisen pojan kanssa vaa'alla, minkä kolisevalle alustalle ei meinannut Lokia millään saada. Painoa oli 10,5kg, pari sataa grammaa ainakin vielä haluan pois.
Sitten odoteltiin joku puolisen tuntia.
"Mitään en näe, mutta nenä kertoo että haluan sut!"
Tipoista normaalia mustemmat silmät.
Tipoista ja salamasta keltaiset silmät :)
Ensin kävivät näyttämässä silmänsä Jeroom ja Mizy, jotka pääsivät sitten jatkamaan matkaansa. Sen jälkeen vuoroon pääsi Loki, joka kovasti pyristeli tutkimuspöydällä aluksi, mutta kun hyvä kiinnipitoasento löytyi niin silmät saatiin tutkittua (terveet!). Tassun luovutus rauhoitusta varten aiheutti myös kovasti venkoilua ja Loki päätti ilahduttaa meitä tyhjentämällä anaalinsa tutkimuspöydälle. Osansa sai pöytä ja minä, minkä jälkeen huoneessa suihkuteltiinkin sitten ilmanraikastinta muiden 7 koiran (tai lähinnä omistajan) miellyttävyyden parantamiseksi.
Lattialle päästyään Lokin jalat pettivät melkein saman tien ja ohjasin heiluvan poitsun odotustilaan makoilemaan. Siihen lysähdyttyään uni tuli samantien.
Loput koirat tutkittiin ja rauhoitettiin vuorotellen minkä jälkeen oli Lokin vuoro päästä röntgeniin. Minä siirryin huoneen toiselle puolelle ja sieltä ikkunan läpi katselin kun poitsua käänneltiin ja väänneltiin. Axelsson hihkaisi oven läpi "A:n lonkat!", mikä tuli niin puun takaa että piti ihan avata ovi ja kysyä että mitääään! Hihkuin riemusta ja oli olo ihan sama kuin olisi odottanut ylioppilaskokeen tuloksia. Loppuja tuloksia saatiin odotella aikamme odotustilassa kun muut koirat kävivät yksi kerrallaan kuvattavana.
Kuvista Per Axelsson sitten lateli lonkkien ja kyynärien olevan hyvät, minkä jälkeen sanoin että "varmaan polvista löytyi sitten se negatiivinen yllätys" mihin Axelsson kommentoi heti että "niin juu polvet oli myös nollat". Woohoo! Rangasta kommentoi että "hyvä selkäranka, mutta suolisto täynnä skeidaa". Liekö olisi ollut syy miksi Loki koki pakottavan tarpeen tursotella peränesteitään tutkimuspöydälle. Lokin ollessa vielä rauhoitettuna ystävällinen hoitaja laski pyynnöstäni Lokin hampaat ja muuten kaikki oli paikoillaan, mutta ylhäältä oikealta puuttuu P2. Tuota epäilinkin ja halusin varmistuksen omalle matikkapäälle :).
Eli Lokin rivi (ennen Kennelliiton virallisia lausuntoja) näyttää tältä:
Lonkat: A/A, "erittäin hyvät" oli vielä kommentti Kyynärät: 0/0 Polvet: 0/0 Silmät: ok Hampaat: Saksipurenta, puuttuu P2 Selkäranka: ok
Hintaa tuli jotain 245e ja erittäin tyytyväinen olin tietysti päivän lopputulokseen. Kellään tutkimukseen osallistuneilla ei kovin huonoja tuloksia tullut joten päivä oli senkin takia erityisen onnistunut.
Voihan nuo tulokset vielä periaatteessa Kennelliitossa muuttua, kuulemma heillä on käytössä nyt uusi digitaalinen systeemi minkä takia voi mennä vähän kauemmin ennen virallisten tuloksien tulemista, veikkaili jotain ~3 viikkoa. Mutta mitään hälyttävää sieltä tuskin tulee, eli voinemme hyvillä mielin jatkaa agilityharrastusta! Ei tuosta paskempi poika kasvanut sitten kuitenkaan ^_^. Vaikka olikin täynnä sitä itteään.
Käytiin eilen kentällä naapurin Mellin ja staffien kanssa, minullakin oli mukana sekä Loki että Fiona. Lokin kanssa oli tavoitteena kokeilla keppejä 10 kepillä. Kahdeksanhan se meni viimeksi. Otin ensin sen kanssa 8 keppiä kerran, minkä jälkeen lisäsin kaksi. Eikä niin minkäännäköistä ongelmaa! Pari kertaa nappiin, pari kertaa taisi lopettaa kesken, mutta pääsääntöisesti meni juuri niinkuin pitää. Nälkä kasvoi syödessä ja Mellin kannustamana kokeilin huvikseni 12 kepillä. Tulos on tässä:
Jepujee, Loki osaa kokonaiset agilitykepit!! Siis osaa ja osaa, toki on vielä paaaaaljon treeniä tehtävänä, häiriöt, ohjauskuviot, esteet eteen ja taakse ja kaikkea siltä väliltä. Mutta nyt voidaan sanoa että Loki menee kepit, loppuhan on ihan lasten leikkiä ;). Hakeekin tosi hyvin 2x2 treenin ansiosta vaikeammistakin kulmista. Tähän 2x2 sarjaan ajattelin kuvata vielä yhden videon, missä palkkailen lelulla lisävauhdin saamiseksi ja treenailen vähän kulmia ja muuta, nyt palkkana oli paremman keskittymisen saamiseksi viimeistä toistoa lukuunottamatta nami ja sen kyllä huomasi, kun vauhti ei ollut kovin päätähuimaava.
On vähän huvittavaa, että 6 kepin jälkeen me säädettiin viikkokaupalla sen 6+6 treenin kanssa, mutta kun aloin lisäämään aina 2 + 2 + 2 niin päästiin 6 kepistä tasan viikossa 12 keppiin. Pistää vähän ihmettelemään tuon 2x2 treenin alkuperäisen metodin järkevyyttä? Tai sitten en vain jotenkin sitä sisäistänyt, mutta pääasia että nyt mennään 12 keppiä ja ne saa riittää :P
Fionan kanssa mentiin paria hyppy ja putki ja puomi suoraa. Lokin kanssa eteen-treeniä parilla vinossa olevalla hypyllä, ja pientä pätkää missä oli hypyt, pussi (kangas vähän rypyssä niin oli hieman hidas), putki ja muuri ja putki. Ja keinua kolistelin Fionan kanssa taas vähän lähempänä Lokia. Kontakteja ei tällä kertaa tehty, ensi kerralla sitten.
...jäi Fionalle alas eteen hammaslääkärireissun jälkeen. 5 poistettiin kun heiluivat ja olivat pahasti tulehtuneet. Potilas on syönyt pari kertaa ja käynyt pissimässä ja nyt sitten syötetään pehmeää ruokaa ja huuhdellaan suuta Hexarinsellä pari kertaa päivässä viikon ajan.
Näin lääkäri kirjoitti:
"Fiona tuotiin hammaskiven poistoon. Fionalla oli kohtalaisesti hammaskiveä. Posken limakalvo ja ikenet olivat tulehtuneet varsinkin takaposkihampaiden kohdalta. Tulehdus johtuu limakalvojen herkästä reagoinnista hammaskivelle. Tilanteen pitämiseksi kurissa, tulisi koiran hampaat pestä päivittäin. Fionalta poistettiin 5 alaetuhammasta pitkälle edenneen parodontiitin vuoksi. Oikeassa ylä M1 hampaassa ientasku oli syventynyt sisäpinnalta ja tämä hammas suositellaan poistettavan. Hampaan poistoa suositellaan tehtävän parin kuukauden sisällä. Ohessa tarkemmat hoito-ohjeet."
Mietityttää jos noita hampaita olisi pessyt niin olisiko Fiona saanut pitää etuhampaansa. Vaan eikai etuhampaisiin pitäisi erityisen paljon kertyä hammaskiveä. Ja tuo on kuitenkin vasta 3,5-vuotias. Voiko olla normaalia vai onko syynä tuo maksasairaus ja sen aiheuttama kitukasvuisuus minkä takia hampaatkin kasvoi miten sattui ja nyt sitten samasta syystä tulehtuu ja putoaa. Tämä reissu maksoi 500e ja poskihampaan tuleva poistaminen toisen 500e. Samat kysymykset siitä mikä on järkevää palloilee mielessä.
En ole tainnut kirjoittaa suunnittelemaani tekstiä Fionan "diagnoosista". Se on nimeltään Ockhamin syndrooma. Tietoa ei ole paljon enkä tiedä suoraan sanottuna onko yksikään havannankoirakasvattaja Suomessa kuullutkaan tästä ilmeisen harvinaisesta tai harvoin diagnosoidusta sairaudesta. Rapakon takana on kuitenkin selvitetty seuraavaa:
"OCKHAM SYNDROME. While somewhat scary to read about, its discovery is perhaps the biggest step towards banishing many genetic issues in Havanese. OS is not a single disease but rather is a syndrome which encompasses a myriad of symptoms affecting Havanese including cataracts, liver and heart problems, some birth defects, missing dentition, skin conditions, Legg Calve Perthes Disease, patellar luxation, chondrodysplasia, and potentially other issues as well. The exciting part of the discovery of this syndrom is that all of these issues (and more) may be related to this one single entity which appears to stem from a defect in cholesterol metabolism. Studies which simply started in an endeavour to find a genetic marker for cataracts have evolved to encompass the bigger picture. The discovery of a marker and development of a test to screen for it, would go a long way towards eliminating these potentially disabling conditions in Havanese." - Lähde: Versailles Kennel
Tarkoitus olisi raapustaa tästä pitempi kuvaus joten en lähde nyt suomentamaan.
Tuo vehje toimii kauko-säätimellä, eli voit osoittaa sitä ja boksi aukeaa antaen namin. Kokeilin tätä optimistisesti kepeillä palkaksi, vaan ei tullut hommasta yhtään mitään. Loki oli aivan pähkinöinä uudesta namiboksistaan ja yritti murtautua siihen eikä tajunnut kepeistä mitään. Siirryinkin parin hypyn takaa lähettämään Lokia boksille ja toimi kuin unelma!
Aion tilata tuollaisen hintaan $49,95 ja ETSIN HALUKKAITA MUKAAN TILAAMAAN :)
Yhden kaverin sain jo mukaan, mutta jos tilataan kolme niin säästetään $5 kappale. Halukkaat pistäkää sähköpostia! Todistettavasti sen verran kestävä vehje, että ei hajoa koikkerin tökkimisestä ja riehumisesta :). Ajatuksen valjettuahan koira hiffaa vehkeen idean jolloin sitä voi käyttää kaikennäköisessä omatoimitreenaamisessa kuten keppien, irtoomisen, eteen-käskyn, lähes minkä vain treenaamiseen.
------------------------------
Sitten mainostaminen sikseen ja pikkuraapustus eilisistä agitreeneistä. Ihan aluksi tehtiin tosiaan keppejä 8 kepillä ja kokeilin palkata Evan esittelyyn tuomalla kauko-ohjattavalla namiboksilla, mutta ei toiminut vielä keppien kanssa se kun boksin idea ei ollut Lokille selvä. Parit onnistuneet kepit sain kuitenkin tehtyä normipalkalla mikä oli ihan kiva. Muita esteitä oli aika lähellä häiriönä joten pitäisi kyllä enemmän treenata ihan pelkkiä keppejä jylhässä yksinäisyydessään, että Loki malttaisi keskittyä niihin eikä hakeutuisi muualle.
Lisäksi paukuttelin keinua ja vinguttelin samaan aikaan palloa Lokin ollessa kiinni seinässä eikä sitä ahdistanut. Myös treenikaverit menivät pitkästä aikaa keinua niin että oltiin Lokin kanssa ihan kentän laidalla ja ensin Loki vähän luimisteli, mutta sen jälkeen kun itse kävin paukuttelemassa ja sen jälkeen treenikaveri meni niin sitten ei enää luimistellut. Eli voisi joka treenien alussa käydä vähän rämistelemässä keinua, että Loki toteaa että niin joo tuo oli tuo ääni mikä ei ole pelottava, ja sen jälkeen mahdolliset keinua menevät treenikaverit eivät myöskään aiheuttaisi luimistelua.
Tämän kerran vetäjänä oli Eva ja teemana puomi/A-putki erottelu. Oli meille vähän haastava ja nyt tekisin pari asiaa toisin, mutta olihan tuo ihan hauskaa rallattelua osittain. Haastavuus tuli lähinnä siitä, ettei olla A:ta ja puomia tehty ollenkaan viime aikoina, joten ilman kontakteja olisi pitänyt sittenkin tehdä kun olisi tajunnut, jälkeenpäin on hyvä sanoa.
Alun putkeen ohjaus meni nappiin eli jotain olen selvästi oppinut näistä putkien päiden ohjauksista sitten kuitenkin. Ensin Loki ohitti hypyn 3 kun menin liian kauas seuraavalle, korjaantui kun odotin sitä enemmän ja ohjasin paremmin 3-hypylle. 4-5 välissä piti valssata ja sehän ei meiltä (=minulta) suju yhtään eli pitkäksi meni joka kerta. A löytyi hyvin, mutta alastulossa tuli läpi ainakin 3 kertaa, koutsi sanoi että se kun seisoin putken pään takana niin häiritsi kun Loki ei nähnyt minua kontaktilta kunnolla. Vihdoin tajusin mennä vähän pitemmälle ja Loki pysähtyi hyvin. A:n alastulolta oli kulunut pois suuri osa hiekoituksesta, joten alusta saattoi olla myös liukaskin.
7-8-9 ok kun ohjasin tarpeeksi pitkälle, mutta 10-puomi ei löytynyt vaan Loki syöksähteli putkeen. Tehtiin tässä puolivalssi ja se piti aloittaa tarpeeksi ajoissa ettei mene putkeen ja lopettaa tarpeeksi myöhään ettei mene myöskään putkeen :). Kummatkin virheet tuli tehtyä, kerran tuli myös ohi koko puomista kun vedin liian pitkään poispäin. Eva sanoi että Loki lukee kroppaani tosi paljon ja reagoi pienimpiinkin muutoksiin ohjauksessa. Perhanan koira kun ei siis päästä minua helpolla. Löytyi puomikin lopulta, mutta Lokipa päätti ensimmäistä kertaa hypätä alas puomilta joskus puolivälin jälkeen. Vähän lamaannuin mutta onneksi kouluttaja vaan sanoi että ota pelkkä puomi uudestaan, mikä meni ok ja pysähtyi ok. Väistäessäni tuota putken päätä Loki tuli ilmeisesti perässä alas, jaa miten niin lukee sitä ohjausta herkästi.
Olisi pitänyt tehdä tämä "putkiversiona" eli väistää kontaktiesteet, mutta en tajunnut että meidän kontaktit on tosiaan näin hakusessa ja tämä oli vielä aika haastava tilanne. Noh Lokilla oli kivaa ja vaikka se väsyi aika paljon niin jaksoi silti seinään joutuessaan vinkua. Jotenkin tuntuu että koko tuo keinun kolinaan opettaminen tai se ettei se enää ahdistu sen kolinasta paransi kokonaisuudessaan Lokin viihtyvyyttä kentällä, mikä käy tietysti ihan järkeen.
Lopuksi sain vielä pyynnön treenikaverilta mennä rata kerran läpi hänen Paavo partacolliensa kanssa - ohjasin siis elämäni ensimmäistä kertaa maksikoiraa. Voi arvata miten hyvin meni rata Paavon kanssa, kun se Lokinkaan kanssa ei sujunut. Liekö mentiin yhtään estettä oikein mutta hauskaa oli ja Paavo pääsi juoksemaan, kun emäntänsä oli juoksemiskiellossa. Ja varoitin kyllä hyvin etukäteen että tämä ei tule onnistumaan :P. Tiesin Lokin vetävän herneen nenään kun näkee minun menevän toisen koiran kanssa ja niinhän siinä kävikin, onneksi ;)
Eva kysyi, että kai ollaan menossa AST:n seuramestaruusepiksiin 14.9 mölleilemään. Ja minä hullu menin sanomaan että kai sitä voisi möllit korkata kun on näin hyvä tilaisuus oman seuran kisoissa. Eli aloitetaan sittenkin mölliurakka (mikä hyvin suurella todennäköisyydellä jää tähän yhteen) vielä tänä vuonna! Mennään tottakai treenimielessä ja pidetään vain hauskaa ja totutellaan kilpailutilanteeseen, eli voittoa ei lähdetä hakemaan ja aion palkata kontakteilla. Ajattelin nyt pariksi viikoksi jättää keinun sillälailla tauolle, että Loki ei sitä itse pääse rämistelemään vaan totutellaan tämä aika kolinaan. Sillä mölliradallahan on puomi ja A ja kuten todettu ne on meiltä ihan hakusessa joten sen verran ajattelin näihin epiksiin panostaa, että keinun sijaan treenataan nyt kontakteja.
Sitten aiheesta kolmanteen, Fionalla on tänään aika hammaskiven poistoon. Sen vähät takahampaat haisee järkyttävälle joten ties mikä tulehdus siellä majailee. Lisäksi suu kuvataan Anna Chronsin suosituksen mukaan piilevien tulehdusten ja muiden varalta. Etuhampaiden ollessa hyvin ahtaasti niissä on yksi väli, mihin kertyy jatkuvasti töhnää ja veikkaan että katsovat parhaaksi poistaa siitä yhden hampaan että töhnä ei niin jäisi jumiin. Ikenet näiden hampaiden kohdalta näyttää vähän ikävältä, joten epäilen että jotain niille ainakin tehdään.
On tällä hetkellä määrä minkä Loki menee keppejä. Ollaan viime keppitreenit säädetty sen 6+6 treenin kanssa eikä olla edistytty yhtään mihinkään. Maanantaina sitten päätin kokeilla sitä minkä epäilin jo ajat sitten toimivan paremmin, eli alan vain lisäämään noiden kuuden minkä Loki jo osaa jälkeen pari kerrallaan keppejä. Ja heti tuli edistystä! Ensin oli hieman ongelmaa kun joku mäntti oli tunkenut keltaiseen keppialustaan vääriä keppejä ja se oli jäänyt ihan jumiin enkä saanut sitä revittyä pois. Siksi videollakin näkyy että jouduin yhdistämään kaksia erilaisia keppejä, että sain 8 keppiä. Kamerasta loppui akku aika pian, mutta jotain onnistuneita suorituksia sain nauhalle.
Tuon nauhalla olevan lisäksi välissä oli aika monta epäonnistunutta yritystä kahdeksalla, kunnes vihdoin Loki tajusi mitä siltä halusin. Niin monta kertaa epäonnistui että alkoi jo vähän maku mennä. Olisi pitänyt olla apuohjaaja palkkaamassa ettei Loki olisi kytännyt kättäni. Lopusta puuttuu ehkä joku kaksi tai kolme onnistunutta vauhdikasta menoa lelupalkalla. Sitten kun onnistui niin Loki oli vissiin vähän innoissaan, kun lähti rallattelemaan repimislelun kanssa ympäri kenttää. Pallon kanssa se saa tuota tehdä, mutta haluaisin että se repimislelut toisi minulle. Ei siinä muuta, mutta väsyttää itsensä aina tuolla rallattelulla eikä sitten säästä kaikkea energiaa treeniin. Toihan se lopulta ja sitten revin sen kanssa niin että poika murisi ja mörisi ja raateli innoissaan. Muilla toistoilla toi paljon nopeammin lelun sitten kun totesi että oli tää repiminenkin ihan kivaa :)
Joku saattaapi videolla ihmetellä tuota kun Loki epäonnistuttuaan kääntyy melkein samantien ja lähtee tekemään keppejä oma-aloitteisesti toiseen suuntaan. Tuosta minulle on useampaan kertaan sanottu ettei saisi antaa sen tehdä, siis että itse päättää milloin tehdään, mutta päädyin että tässä vaiheessa se on se ja sama ja sitä parempi vain mitä enemmän se kepeille hakeutuu. Muutenkin kun on tuommoinen herkkis niin mennään periaatteella Loki ei koskaan tee mitään väärin vaan mitä enemmän hakee itse yhtään mitään niin sitä parempi, että saisi mahdollisimman paljon itseluottamusta ja röyhkeyttä tuohon hommaan.
Fiona pääsi tekemään pientä rataa mikä meni hyppy+puomi+putki+hyppy+putki. Ja voi sitä intoa mitä pienestä havannalaisesta lähtee kun se viilettää täysillä rataa. Kokeilin palkata lelulla, vaan Fiona katsoi vaan että mikäs tuonne lensi anna ruokaa. Fionan kanssa rämisteltiin myös keinua täysillä maahan ja vinkupallo plus riemukkaat kehut ja iloitseminen sai Lokin suorastaan karjumaan kentän laidalla. Oli muuten ensimmäinen kerta kun jätkä karjui samaa päätöntä rääkymistä mitä tekee Maailman Parhaalle Pallolle mökillä kun saa sitä jahdata. Loki ei päässyt itse keinua rämistelemään eikä tekemään mitään muuta kuin keppejä ja oli kyllä hyvät treenit.
Tosi tyytyväinen olin että Loki nyt jo meni tuon 8 keppiä, en usko montaa viikkoa vaativan että menee kaikki 12. Sitten uskallan vihdoin luovuttaa 2x2 keppini halukkaalle vuokralaiselle joka niitä jo kovasti odottelee. Ajattelin kuitenkin huomisen ohjatuissa mennä vielä tuolla 8 kepillä, sitä seuraavalla ehkä sitten optimistisesti lisätä taas kaksi. Tämä metodihan ei ole "oikeaoppinen" tapa miten 2x2 tekniikalla pitäisi edetä, mutta alusta asti ihmettelin tätä 6+6 vaihetta ja mietin miksi ei vain lisäisi 2 kerrallaan kunnes päästään 12 keppiin. Miksiköhän sitä pitää olla hölmö eikä luota itseensä että tuntee oman koiran ja sille sopivimmat tavat parhaiten.
Minut haastettiin Jetan blogissa kysymyshaasteeseen, johon tottakai vastaan kunnon romaanivastauksilla niinkuin aina! Kiitos haasteesta :)
Haasteen ideana on, että haasteen saaja vastaa viiteen kysymykseen, jotka haastaja on keksinyt. Haaste pitää lähettää viidelle eteenpäin ja keksiä viisi uutta kysymystä.
Kysymykset ovat:
1. Mistä koiraharrastuksesi lähti ja miten se on muuttunut ajan kuluessa?
Kutsutaanko koiraharrastukseksi sitä hetkeä, kun sai ensimmäisen koiran vai sitä kun niin sanotusti hurahti harrastamaan koiran kanssa? :) Joka tapauksessa Fiona tuli minulle (ja silloiselle avokille) pelkästään kotikoiraksi. Sitä edelsi puoli vuotta surffailua ja koirakuumeen herättelyä ja rohkeuden keräämistä. Se pentueen pienin rääpäle, jonka arvasin heti ensimmäisten kuvien perustella päätyvän meille sillä oltiin viimeisenä narttua saamassa, haettiin kotiin joulukuussa 2008. Fionan kanssa käytiin pentukurssi (missä oltiin pihalla kuin lumiukko), sekä agilityn pentukurssi ja pentujatkokurssi, mikä jouduttiin valitettavasti jättämään kesken sairastelujen vuoksi. Sen kanssa käytiin ehkä noin kolmessa mätsärissä, paras sijoitus oli sinisten 3. Fiona-vauvan kanssa säikähdettiin pahanpäiväisesti kun silloisen kooceen Tampereen koiraihmiset -ketjun porukkaa treffattiin ihkaensimmäistä kertaa ja nykyisen kaverini koira vähän näytti mamman Fiona mussukkaiselle kaapin paikkaa. Muistan kun porukka puhui jostain tokosta ja kummallisista ruokajutuista, mistä olin itse ihan pihalla. Muistan tunteneeni itseni hyyyyvin ulkopuoliseksi (sinällään ei ollut yllätys, olinhan kirjaimellisesti täysin pihalla kaikesta koiraan liittyvästä) ja tuo tapaaminen jäikin viimeiseksi pitkäksi aikaa. Vajaan kahden vuoden päästä löysin itseni perustamasta Tampereen Pikkukoiria samojen ihmisten kanssa ja nyt vain naurattaa nuo alun traumaattiset kokemukset :D
Fionan sairastelut aiheuttivat sen että meinasin jo luovuttaa sekä seuraavan koiran että Fionan suhteen, mutta toisin kävi. Tästä ajanjaksosta en jaksa kirjoittaa enempää, halukkaat lienee lukeneet ne Fionan aiemmasta blogista.
Lopullinen hurahtaminen tapahtui sitten ehkäpä juuri näiden ihmisten ansiosta ja jos jollekin pitää antaa erityisesti krediittejä tästä niin se on varmaankin Tytti. Hänen kanssaan tutustuttiin muistaakseni kesällä -10, kun kumpikin odoteltiin kooikerhondjen pentua. Tytin odotus päättyi paljon aiemmin, itse kärvistelin pentukuumeessa vielä kauan. Fionan sairastelun myötä pelotti ottaa toista koiraa, mutta myös hinku näyttelyihin, mätsäreihin, agilityyn ja ties mihin oli niin kova että se pentu oli saatava. Suomessa meni pari pentusuunnitelmaa mönkään jo alkumetreillä, mutta viimeinen niitti oli kun kasvattaja söi täysin sanansa ja koki etten ollut sopiva kooikerhondjen omistajaksi kun pennut olivat jotain 3 viikkoisia (ei, en ole katkera, mutta elefantti ei unohda! ;)). Samoihin aikoihin Loksukkaisen pentue kasvoi Hollannin maaseudulla ja kun sieltä päästä tuli vihreää valoa ja sain kannustusta ja neuvoja muutamalta kotimaan kasvattajalta/harrastajalta niin päätin hakea mussukan kotiin. Enkä hetkeäkään ole katunut!
Lokin aikana koiraharrastuskärpänen iski toden teolla ja kehittyi kasvatuskärpäseksi ja nyt on kasvattajan peruskurssikin käytynä. Lokin kanssa harrastettiin jo vauvana paljon kaikenlaista. Käytiin pentunäyttelyissä, mätsäreissä, agilityssä, haussa, tokossa. Mejä tuli hieman myöhemmin kuvioon. Mietin että jossain vaiheessa pitää varmaan valita pari päälajia ja kuin itsestään muut ovat jääneet pois paitsi agility ja mejä. Näyttelyissä tavoite täyttyi saada 2 sertiä ja nyt odotellaan kaksivuotissyntymäpäivää, minkä jälkeen haetaan sitä kolmatta. Tuomareiden ja fiilisten mukaan ehkä metsästetään cacibeja, jos koirasta siihen valmiiksi kehityttyään voi olla, mutta "the tavoite" minkä olen asettanut on FIN MVA ja siihen uskon Lokin kyllä pääsevän, jos ei muuten niin tuomaripelillä :D
Paljon on mahtunut hyviä ja huonoja hetkiä näihin vajaaseen neljään vuoteen kun olen koiran omistanut ja nyt aletaan olla siinä pisteessä, että voisin ehkä sanoa omistavani kaksi normaalia koiraa. Fionan sisäsiisteysongelman kun vielä saisi kuriin niin voisin sanoa eläväni tavallista koiran omistajan elämää.
2. Minkälaista koiraa arvostat?
Arvostan tervettä koiraa minkä kanssa on helppo ja stressitön elää. Loki on (enimmäkseen :)) tällainen. Fionan kanssa ollaan päästy aika lähelle mahdollista, mutta ei olla vielä siellä. Tervettähän tuosta ei saa, mutta helppoon ja stressittömään jaksan uskoa. Toivottavasti jonakin päivänä.
3. Mielipiteesi koirapuistoista.
Tyhjänä ok, muiden koirien kanssa ei mennä. Vikana on kuten niin usein koiraharrastuksessa omistajat, jotka tuovat niitä tyhjäpää koiriansa puistoon. Tyhjänäkin vältellään usein koirapuistoja bakteerien takia.
Koirankouluttajana sen verran innokas, että haluan opettaa koirilleni hyvät käytöstavat (onnistumisprosentista ei puhuta). Jos harrastaminen ja eri lajit kuuluvat tähän kategoriaan niin siinäkin mielessä vastaus on kyllä. Viime aikoina en ole yleishyödyllisiä temppuja juurikaan opettanut, kun on ollut niin paljon muutakin mielestäni mielekkäämpää tekemistä ja harrastamista. Todennäköisesti talvella kun ei pääse agikentälle eikä metsään niin opetan Lokille hajutunnistusta (aloitin jo mutta alku ei ainakaan ollut kovin lupaava, Lokista oli paljon kivempaa heitellä purkkeja ilmaan ja kaataa ne kuin tyytyä haistelemaan.. eli ei vielä ihan auennut!) ja lisäksi varmaan tokoillaan talvella enemmän. Tylsistyn opettamiini asioihin itse aika nopeasti, mistä syystä esimerkiksi toko ei kuulu lempilajeihin. Haluan nopeaa edistymistä ja oppimista. Koiratanssi on myös ehkä-listalla siinä vaiheessa kun muut lajit ovat talven aikana poissa kuvioista.
5. Käytätkö paljon rahaa koiriin?
KYLLÄ. Eläinlääkärilaskut, ruoat ja agility on meidän rahasyöpöt. Nyt onneksi ehkä ensimmäinen ja toinen ovat vähenemään päin (toivottavasti) kun Lokin terveystutkimukset saadaan pois alta ja Fionalta poistetaan kohta taas hammaskiveä. Sen jälkeen TOIVOTTAVASTI mennään taas pitempään ilman käyntejä. Ruokakulut pienennevät kun Lokin nappulan osuus pienenee ja raakaruoan osuus kasvaa. Agilitykustannukset talvelle hipovat kipurajaa, mutta halusin kuitenkin maksaa ohjatusta koulutuksesta kun muuten harrastaminen jäisi todella vähälle talvella. Neljäs iso kustannuserä on auto, mikä sekin välillisesti korreloi suoraan koirien ja niiden harrastamisen kanssa.
1. Mistä koiraharrastuksesi lähti ja miten se on muuttunut ajan kanssa? 2. Suuren linjan tavoitteesi koirasi kanssa? 3. Vaikeimmat asiat/ongelmat/vastoinkäymiset mitä olet koirasi kanssa kohdannut ja miten niistä selvittiin? 4. Sovitteko mielestäsi koirasi kanssa hyvin yhteen? 5. Tulevaisuuden pentusuunnitelmat, onko niitä? ;)
Kuten eilisessä kirjoituksessa mainitsin, tänään mejäkoira joutui uudenlaisiin haasteisiin selvästi aiempia vaikeammalla jäljellä minkä nimesin "välikoejäljeksi" :). Kirjoitetaanpa heti muistiin miten meni, ennen kuin unohtuu.
100m alkusuoralla lähti heti vähän vinoon, olinkohan tehnyt liian lähelle tietä kun Loki olisi kovasti ollut lähtemässä sinne suuntaan. Olisi ehkä pitänyt myös enemmän rauhoitella poikaa ennen alkumakaukselle saapumista. Hieman mentiin sivussa mutta siirtyi sitten jäljen päälle.
Kulmalle löysi hyvin, haisteli aika pikaisesti ja jatkoi matkaa oikeaan suuntaan. Vähän taidettiin tässäkin mennä sivussa.
Polun ylityksessä hieman haettiin oikeaa kohtaa, mutta löydettiin pian hyvin.
100m meni ensin pitkään ihan hyvin suoraan jäljen päällä, sitten kierrettiin pari oksaa ympyrässä kun minä seurasin Lokia ja Loki sitten seurasi minua :). Jälki kaartoi vähän vasemmalle missä Loki lähti oikealle ja löysi linnun. Tokihan se piti häätää lentoon ennen kuin pääsi palaamaan jäljelle. Mentiin vähän jäljen sivussa ehkä noin viitisen metriä ajoittain. Tässä kohtaa oli hieman kiipeämistä kallioilla joten paha tietysti sanoa missä jäljen haju todellisuudessa meni.
Toiselle kulmalle saavuttiin vähän vinossa ja Loki ohitti ensin kulman mutta palasi sille takaisin parin metrin päästä. Tätä haisteltiin vähän enemmän ennenkuin jatkettiin matkaa. Kehuin.
100m mentiin jälleen sivussa, vaikutti kuin olisi hakenut siskon hajua kun hän kävi viemässä sorkan. Liekö hukkasi koko jäljen? Oikeaan suuntaan mentiin kuitenkin. Kaadolle Loki olisi saapunut väärästä suunnasta joten ohjasin sen kuitenkin jäljelle niin, että kaato löytyi jäljen päästä. Loki pysähtyi kaadolle, nuuskaisi sitä ja jäi heiluttelemaan häntäänsä ja odottamaan palkkaa. Sorkan se halusi jälleen kantaa pois metsästä.
Vähän Loki taisi ihmetellä kun jälki vain jatkui ja jatkui, mutta kuitenkin koko ajan sillä oli tehtävä selkeänä mielessä mitä tässä tehdään. Liian sivussa meni minun makuuni ja pari kertaa päätin ohjata sen oikeaan suuntaan. Vauhtia oli paljon, mielestäni liikaakin kun tuntui ettei koira ehtinyt keskittyä hajun seuraamiseen vaan vähän taas koohotti liikaa menemään ja sitten huomasi että hupsis eihän se täällä mennytkään. Makuut saisi merkata mielestäni paremmin.
Tekisi melkein mieli siirtyä pysyvästi uusille mejämaastoille, tuo metsä kun on varmaan niin paljon käytetty että tuo siksi omat haasteensa. Seuraavalla jäljellä ajattelin katsoa jäljen maaston mukaan mitä treenataan, jos on hyvää tasaista helppoa maastoa niin voisi tehdä kulman, jos on vähän haastavampaa niin voisi keskittyä vaikka pelkästään pituuteen ja tehdä jonkun 300m suoran jäljen.
Nyt on koirat kyllä niin poikki että loppupäivän saa hyvällä omalla tunnolla käyttää sohvalla!
Kotiuduttiin tänään. Melko ihana palata tänne toiseen kerrokseen missä ei ole ollut lukkeja tai hämiksiä tänä kesänä yhtään *kopkop* ja ulkonakaan ei ole tarttunut koiriin punkkeja moniin viikkoihin. Eri meininki oli mökillä, ensimmäisenä päivänä otin Lokin turkista kaksi vipeltäjää ja muina päivinä vähintään saman verran. Kaksi kiinnittynyttä löytyi tällä kertaa Fionasta. Myrkkyjä en tajunnut pistää, kun ei kotona ole tosiaan löytynyt punkkeja pitkään aikaan. Minulla oli varsinainen punkkien hautausmaa terassin kulmalla, säilytin siinä kiveä millä litistin löydetyt punkit kuoliaaksi. Pakko myöntää, että loppu vaiheessa sain jo tietynlaista outoa tyydytystä siitä lits-äänestä ja tuntumasta, kun punkki hajoaa kiven alla. Kuolisivat pois mokomat. Mutta oli se kyllä taas ihana päästää koirat vaan ovesta pihalle riehumaan ja Lokikin pääsi kertaalleen uiskentelemaan. Lähes koko aika kului ulkona koirien päivystäessä pihaa linnuilta ja muilta paholaisilta.
Ensimmäisenä päivänä Fionalla meni hieman vatsa sekaisin kun veteli maasta ties mitä (nojoo saihan se minulta myös pari hernettä..) ja toisena yönä se kävi taas tökkimässä ampiaista. Tällä kertaa en antanut sille kyytablettia eikä se mitenkään ampiaiseen ainakaan huomattavasti reagoinut.
Ensimmäisenä yönä mökillä näin kahdenkinlaista epämiellyttävää unta. Toinen oli, että löysin itsestäni punkin. Toinen oli, että Lokin terveystutkimuksissa ilmeni, että sen silmästä puuttui jokin oleellinen osa. En muista mikä mutta joku tosi outo juttu se oli. Lokihan tutkitaan 29.8, eli vajaan kahden viikon kuluttua. Tuolloin siltä tutkitaan silmät, polvet, lonkat, kyynärät ja epävirallisesti kuvataan myös selkä. Eli koko koira pitkälti. En löytänyt mitään sopivaan ajankohtaan sopivaa joukkotarkkia, joten järjestin semmoisen itse Mevetissä ja kuvaajana on erittäin kokenut ja kehuttu Per Axelsson. Ryhmätarkkiin tulee peräti 6 kooikerhondjea, kaksi rottweileria, yksi siperianhusky ja yksi labradorinnoutaja. Pistin kaavakkeet postiin tänään, eli kaiken pitäisi nyt olla hoidettu tuomionpäivää odotellessa. Jännittää hurjasti, mutta olen kyllä tyytyväinen että se on sitten ohi eikä tarvitse enää miettiä että mitä tuolla karvan alla piileekään. Lonkkia minä eniten mietin tietysti, niitä kun koikkereilla on vähän sieltä sun täältä.
Käviskö niin että olisi täysin terve poika?
Kotimatkalla tehtiin stoppi jälkimetsässä missä tein Lokille huomiseksi jäljen. Tällä kertaa jäljeksi tuli 100m + kulma + 100m + kulma + 100m. Ainakin näin oli tarkoitus, lasku saattoi heittää (sataan laskeminen on usein aika vaikeaa) enkä mene suunnistakaan ihan takuuseen, pyrin tekemään enintään 90 asteen kulmat reilun kokoisilla makauksilla. Lisäksi jäljelle tuli pieni polku minkä kohdalla nostin sienen sekä aika pitkä loivahko ylämäki ja kiviä. Sisko oli mukana ja odotteli koirien kanssa ja hänestä saan myös huomenna apua jäljen ajamiseen. Ajattelin kehua Lokia kulmien makauksilla, sillä luin että usein koirat eivät merkkaa niitä tarpeeksi hyvin. Loki on tähän asti haistellut niitä paljon ja tästä ajattelin huomenna kehua. Tämä on haastavin Lokin tähän mennessä tekemä jälki, ensimmäinen missä on 2 kulmaa ja selvästi pisin. Teki mieli vähän tsekata miten Loki haastavammasta suhtautuu joten erittäin mielenkiinnolla odotan huomista.
Maanantaina käytiin omatoimitreenaamassa Anskun ja Pennyn kanssa ja lisäksi treeneihin liittyi paikalla ollut seurakaveri Piia ja Paavo. Radalle olin suunnitellut renkaan, mutta hieman säädin paikan päällä kun rengasta ei ollut kyseisellä kentällä. Rata näyttikin sitten tämänlaiselta. Tarkoitus oli yhdistää viime treenikertojen vaikeita kohtia, eli vaikeampia putkien päitä ja vinoa "suoraa".
Okseri oli ensimmäistä kertaa radalla ja rimat oli jossain 30-40cm korkeudessa, muuri ensimmäistä kertaa medikorkeudessa. Ensin mentiin 1-4, meni ok. Sitten 4-7, meni ok. Sitten 8-11, meni ok. Antoi valheellisen turvallisuuden tunteen että oltaisiin jotain osattukin.
Tauon jälkeen tein keinun kolistelua ja keppejä. Niistä lisää kohta.
Viimeisellä toistolla oli tarkoitus mennä koko rata, mutta toisin kävi. Ne pirun putken päät taas. Loki meni siis koko ajan putken 4 väärään päähän, ohjasin esteiden oikealta puolelta. Olen vähän pihalla miten tämä pitäisi ohjata, videolta näyttää että teen jonkun ihan ihmeellisen sylkkäriviritelmän. Hmmh. Epäonnistuneita suorituksia katsoessa huomaa selvästi että rintamasuuntani on täsmälleen sinne päähän mihin Loki meni (eli väärään). Jotenkin haen Lokia kontaktiin niin kovasti että unohdan ohjata ja Loki ei tule kontaktiin vaan menee tuon huonon ohjauksen perusteella. Sitten alkoi rimat tippumaan ja lopun suorakaan ei enää mennyt, paitsi ihan lopussa kun apuohjaaja heilutteli lelua viimeisen hypyn takana.
Ärsyttää osaamattomuuteni niin että taidan huomenna käydä ihan vain tekemässä parit hyppy+putki treenit ja opetella ohjaamaan oikeaan päähän. Huonoja toistoja en kehdannut pistää edes videolle, tässä nyt noita alun onnistuneempia suorituksia. Lopussa Fiona höntsäilee, ihan tosi kovalla vauhdilla ja mooonta estettä peräkkäin! Lokia ärsytti taas kun Fiona pääsi tekemään, mutta vielä enemmän se sai virtaa kun Paavo the partacollie veteli ihan vierestä putkesta, siitä kun tuli niin kova ääni ja vauhti verrattuna pieneen Fionaan.
Keinu meni ihan ok, en juurikaan vaikeuttanut viime kertaisesta.
Kepit menikin sitten ihan penkin alle. Ansku palkkasi namialustan vieressä kyykyssä, ja ilmeisesti Lokilla oli sinne liian suuri veto kun ei millään meinannut pujotella kunnolla kuutta viimeistä keppiä välin jälkeen. Tehtiin valehtelematta varmaan ainakin 5 yritystä ja joka kerta lopetti kesken tai veteli suoraan ohi. Sitten kun Ansku nousi pois namialustan viereltä ja palkkasin itse alustalle niin meni nämäkin kepit hyvin ja jätettiin siihen. Ei siis ketään kyykkyyn namialustalle vielä. Vaikka palkka on nappulaa niin Loki ei malta pujotella vaan vetelee suoraan palkalle.
----------------------------------
Eilen käytiin Suvin ja Mikon ja Saaran ja Huugon kanssa siedättämässä koiria paukkuihin, eli ampumisääniin. Ajomatka ei mennyt ihan putkeen, vaan jouduin samaan umpikujaan mihin olen mennyt ennenkin, kun navigaattori neuvoo kehälle semmoisesta paikasta minkä ei tiedä päättyvän tiesulkuun. Yritä siitä sitten etsiä vaihtoehtoista reittiä, kun ei ole aavistustakaan mihin tomtom olisi ollut minua neuvomassa eli mihin pitäisi yrittää päästä. Aikani seikkailin ja lopulta löysin oikeaan paikkaan, noin vartin verran myöhässä. Loki sai oikein iloisen tutustumisen paukkuihin, kun ensimmäisenä autosta ulos tullessa oli vastassa Miko ja Suvi. Loki olikin kovin innoissaan eikä tuntunu välittävän paukuista mitään, ainakaan tältä etäisyydeltä. Tarkoitus olisi, että jossain vaiheessa päästäisiin ihan ampumaradan viereen tai mahdollisesti ampujan viereen. Ja tavoite tietysti että mejäkokeen ampumisessa ei Loki menisi solmuun ja lisäksi tämän on oivaa totutusta uuden vuoden ilotulitteiden varalle.
Käveltiin joku vajaa tunti ympäriinsä, Loki söi vadelmia pensaasta ja harrasti ampumarata parkouria pienille ja vähän isommille kiville, suurimmalle osalle pääsi kiipeämään mutta yksi oli niin korkea ettei päässyt ylös vaan tuli vähän ikävän näköisesti alas. Ihan lopuksi tein niin, että pidin nameja nyrkissä ja kun paukahti niin heitin ne maahan mistä Loki into piukassa ne sitten etsi. Hyvä taktiikka ja tätä pitää jatkaa ensi kerralla. Muuten pyrin oikeastaan olemaan täysin reagoimatta paukkuihin tai kiinnittämättä Lokin huomiota niihin palkkaamalla sitä nameilla. Olin positiivisesti yllättynyt Lokin reagoimattomuudesta paukkuihin, vaikeinta oli itse olla rauhallinen ettei joka paukun kohdalla kääntyisi katsomaan että miten se koira nyt tähän reagoi.
----------------------------------
Hieroja kävi tänään uusintakäynnillä, edellisellä kerrallahan kaksi viikkoa sitten oli löytynyt vähän isompia jumituksia ja Loki ei oikein antanut itseään räplätä. Ollaan tässä nyt parin viikon aikana totuteltu venyttelyyn ja opeteltu "hieronta-alustan" merkitystä sen avulla. Kyljen vaihdon kohdalla saa namin ja lopuksi myös. Liekö oli totuttelulla ollut merkitystä tai sitten jätkä vaan muisti hierojan ja oli siksi rennompi, mutta tällä kertaa ei ollut niin minkäännäköistä ongelmaa. Loki kölli nätisti kummatkin puolet lähes liikkumatta, silloin tällöin piti tietenkin venytellä kun niin ramaisi.
Etupäässä ei ollut tällä kertaa jumeja, selässäkään ei ollut mitään, mutta reidestä löytyi pieni jumitus. "Terveen" paperit sai, eli ei mitään erityisen kipeitä kohtia tai muita mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Peräpää sillä tuppaa näköjään menemään helpommin jumiin kuin etupää, mikä on vissiin agilitykoiralla aika yleistä. Hieroja sanoi, että poika vaikuttaa hänen mielestään jo lähes valmiilta, eli ei tule raskasta tästä jätkästä (ei tullut yllätyksenä). Lihaskuntoa kehui takajaloissa, pohjelihas eli "pomppulihas" oli erityisesti oikein hyvin kehittynyt. Sanoi että tämä poika varmaan pomppii paljon :). Sain ohjeita Loksukan ylläpitohierontaan (tällä kertaa minä päätän alkaa käyttää aikaa myös tähän!) ja muuhun lihashuoltoon, mutta muuten sovittiin että puolen vuoden päästä voisi tsekata mikä on silloin tilanne. Turistiin lähes koko hieronnan ajan ruokinnasta ja sainkin paljon hyviä neuvoja meidän ruokinnan monipuolistamiseen. Pitäisi tehdä ekskursio raakaruokakauppaan tässä lähiaikoina.
Ai niin. Loki joutui laihikselle. Poika painoi viikonloppuna peräti 10,7 kg ja siinä on ainakin 0,5 kg liikaa. Liha ruokavaliossa on alkanut selkeästi tarttua Lokiin, tai sitten sen aineenvaihdunta on hidastunut nyt iän myötä. Annos 1dl nappuloita + 70gr lihaa kaksi kertaa päivässä pienenee nyt nappulan osalta puoleen. Lihan määrää en pienennä vaan tarkoitus olisi ehkä jossain vaiheessa jättää nappulat vaikka kokonaan. Loki on nyt saanut ihmisille tarkoitettua sian, sikanaudan, naudan ja broilerin jauhelihaa vaihtelevasti sen mukaa mitä on milloinkin alennuksessa tai pakkasessa. Tänään aloitin antaa sille joskus aikoinani pakkaseen ostamaani koirille tarkoitettua broilerin jauhelihaa, on muuten aika ällöttävän hajuista ja näköistä verrattuna ihmisten vastaavaan. Kiva olisi vaihtaa kokonaan näihin koirille tarkoitettuihin, on tuo naudan paistijauheliha vähän turhan kallista jos halvemmallakin pärjää. Lisäksi Loki on saanut päivittäin Nutrolinia, minkä ehkä optimistisesti kuvittelen vaikuttaneen jo hieman sen turkin kasvuun...? Vai näenköhän vain omiani.
Huomenna lähdemme viimeistä kertaa tänä kesänä mökille. Takaisin saavumme lauantaina. Huomenna menomatkalla teen stopin aksakentälle vähän paukuttelemaan keinua ja Fionan kanssa tekemään jotain pientä kivaa. Mieli tekisi Lokinkin kanssa, mutta hierontaa seuraavana päivänähän ei saisi mitään raskaampaa tehdä. Mutta onkohan se raskasta jos ihan vain yksi hyppy ja putki... :P
Olen ollut tällä viikolla iloinen, sillä Fiona ei ole minään päivänä pissannut lattialle työpäivän aikana. Olen tullut kotiin viimeistään varttia vaille 2 joka päivä, eli yksinoloa on tullut n. 6h per päivä. Sen tila on ollut rajattuna tosi pieneen, mistä peti vie suuren osan. Vesi- ja ruokakupit on ollut tyhjässä kohdassa, minkä lisäksi pedin takana on ollut pieni tyhjä alue.
Tänään tuli sitten sitä itteään niskaan oikein kunnolla. Olin poissa yhdestä seitsemään eli taas kuusi tuntia. Kun tulin kotiin niin Fiona kiljui kuin syötävä. Odottelin olohuoneessa mitenkään reagoimatta n. 20 minuuttia jos se hiljenisi. Ei hiljentynyt. Laitoin telkkarin päälle minkä jälkeen se hiljeni vihdoin. Otin pyykkejä narulta viitisen minuuttia ennen kuin menin katsomaan Fionaa, ettei yhdistäisi että pääsi pois kiljumisella. Ensin katsoin iloisena että jee, ei pissoja. Vaan mitä vielä. Fiona oli käynyt pissaamassa todennäköisesti ensin tuohon pienen pieneen tilaan sen pedin takana, minkä lisäksi se on pissannut ainakin kahteen kohtaan omassa pedissään. Olen viime päivinä miettinyt miksi Fiona käy nukkumaan välillä pedin taakse eikä pedille. Syy selvisi kun nostin petiä pesukoneeseen. Se haisi niin hirveälle pinttyneelle pissalle, että siihen on varmasti pissattu useammin kuin vain tänään.
Olen tosi neuvoton asian suhteen enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Ensimmäinen askel pitäisi varmaan nyt olla laittaa Fiona semmoiseen tilaan yksinollessaan, missä satavarmasti näen kotiin tullessa onko se pissannut vai ei. Nyt näyttäisi siltä, että Fiona pissaa myös petiinsä mikä ei kyllä mitenkään päin voi olla tervettä. Epäilen, että se tiputtelee huomaamattaan joko pieniä tippoja tai sitten ihan isoja lammikoita.
En aio pistää sille vaippoja tai opettaa sitä hiekkalaatikolle tai viemäriaukolle. Ne ei kuulu koiran elämään jos edessä on mahdollisesti vielä useita vuosia eikä kyseessä ole koiravanhus.
Olin niin vihainen Fionan pissaamiseen että karjuin sille ja paiskoin hihnoja sun muita tavaroita. Fiona-raukka ei tietenkään tiennyt mistä oli kyse. Jälkeenpäin olin taas vihainen itselleni. Fionan hiljenemistä odotellessani pistin tilaukseen sitruunapannan, koska epäilen jotenkin että Fiona ahdistaa itse itseään tuolla kiljumisella. Kun tultiin kaikki sisälle, niin Fiona oksensi mahahappoja 4 kertaa.
Alan olla niin väsynyt tähän aiheeseen, että tein päätöksen. Seuraavan kerran, kun Fionalla tulee jotain terveydellistä ongelmaa minkä takia pitäisi lähteä verikokeita oudompiin tutkimuksiin niin silloin on aika todeta, että ei Fionalle enempää tutkimuksia. Se on kohta jo 4-vuotias, eikä siitä ole yrityksistä huolimatta saanut sisäsiistiä koiraa ja kun tähän vyyhtiin lisää sen ainaisen liikkumishaluttomuuden minkä syytä ei tiedetä ja jatkuvat tutkimukset milloin minkäkin asian suhteen niin ei kiitos enempää. Fiona on elänyt nyt "jatkoajalla" jo monta vuotta, ei riitä yhden käden sormille laskettavaksi ne kerrat, kun olen luullut vieväni sitä viimeistä kertaa eläinlääkärille. Se ei ole koiran elämää eikä tämä ole koiran omistajan elämää.
Koitetaan nyt vielä jos tähän pissaongelmaan saisi jotain helpotusta, en kyllä tiedä yhtään miten. Mutta seuraavan kerran kun jotain uutta ongelmaa ilmenee niin on kyllä aika luovuttaa. Muistuttakaa kiltit minua silloin tästä lupauksesta, kun en itse siihen kuitenkaan pysty. Vai olenko tosi kamala ihminen kun mietin tämmöisiä asioita. Mistä sen oikein tietää milloin pitäisi vielä yrittää ja milloin ei.
Sorry tylsät keinupäivitykset mutta nämä tulee lähinnä muistiin itselle. Kolmas päivä peräkkäin keinun parissa ja kyllä taas oli edistystä. Suvin ja Mikon kanssa käytiin Kivikossa kääntymässä pikaisesti, Lokin kanssa tein vain keinua. Fiona oli mukana ja pistettiin kaikki kolme koiraa kiinni kauimmaiseen nurkaan missä oli keinu ja hyppysuora, mitä Miko teki. Heti alkajaisiksi sain verenpaineen nostettua melko korkeelle, kun toiselta radalta syöksyi sheltti räksyttämään suoraan eteeni. Oli kai matkalla koiriemme luo, mutta karjaisin sille ja tein häätäviä liikkeitä niin se jäi minulle räksyttämään. Olisi ollut ehkä parempi vain murista erittäin vihaisesti, ei olisi ehkä innostanut koiraa niin kuin nyt taisin tehdä. Sheltti yritti pari kertaa kiertääkin minut (vai pitiköhän minua vain oikein vihaisena lampaana mitä pitää paimentaa? :P) mutta kiersin aina sen eteen ettei päässyt koiriemme luo. Vihdoin uskoi omistajaansa ja palasi mukana takaisin kentälle.
Ensin Lokin kanssa vauvakeinua sen matalimmalla ollessa niin, että tynnyri oli korkeimmillaan keinun toisen pään alla ja niin lähellä keinun saranaa kuin sai, eli keinu oli niin matalalla kuin sen sai. Loki kolisutteli sitä kinkkupalkalla oikein hyvin. Ei oikeastaan minkäänlaista jänskätystä vaan sen sai tällä kertaa houkutella pois keinun päältä kun olisi jäänyt siihen istumaan kun siinä se oli niin kiva paikka kun kinkkua satoi suuhun. Sitten taisin ottaa Fionan tekemään samaa hommaa, Fiona pikkutassuillaan tosin ei ylettynyt oikein pamauttelemaan joten paukutin itse keinua ja naksuttelin Fionalle samalla ihan keinun vieressä. Fionan tarkoitus kun näissä treeneissä on lähinnä näyttää että keinu on ihan huippu juttu ;)
Tämän jälkeen pääsiköhän Loki vielä tekemään samaa? En ole ihan varma. Vai olikohan niin, että Suvi kolautteli keinua ja palkkasin Lokia vieressä. En muista :D. Muistan vain että hyvin meni! Sitten pidettiin pitempi tauko, autoin Mikon hyppytekniikassa ja jossain välissä keinullakin. Miko teki keinua toisiksi korkeimmalla ja pamauttelin sitä aikani kuluksi kovaakin maahan eikä Loki vähän matkan päässä välittänyt mitään.
Lopuksi Loki pääsi kolmannen kerran keinulle ja nyt hetsasin sitä jo kunnolla ja sittenpä se rämäyttikin melko antaumuksella jauhelihapalkalla. Tehtiin myös niin että vein sen parin metrin päähän keinusta, sitten äkkikäännös ja hirveä spurtti takaisin ja rämäytys. Tämä hetsaus mielestäni auttaa Lokilla tosi paljon, se saa siitä kovasti uskallusta ja energiaa. Tynnyri oli nyt keinun ihan päässä, eli keinu oli korkeammalla kuin alussa. Ensi kerralla pitää pistää tynnyri jo lappeelleen keinun alle eli niin että keinu olisi taas korkeammalla. Ihan lopuksi vielä Fionan kanssa kolisuteltiin, innostin sitä oikein paljon (Loki kyllä innostui paljon enemmän kuin Fiona, kateudella on ihmeellinen voima). Palkkasin Fionaa pallolla (mistä se ei välitä tippaakaan, mutta eräs toinen joka oli sidottuna seinään on eri mieltä). Veikkaisin että Lokille jä kova hinku keinulle, mikä on tietysti juuri se mitä haluan.
Pitäisi kuvata meidän rämäyttelyä niin saisi itselle jotain muistikuvaa myöhempää varten siitä minkälaisten askelten kautta meidän keinu saadaan toivottavasti kuntoon.
Seuraavaa kertaa en tiedäkään milloin on, mutta silloin voisi sitten rämäytellä (ilman Lokia, vain äänisiedätystä) ihan normikokoiseen keinuun - ensin tietysti vähemmällä voimakkuudella. Tärkeämpänä kuin se että Loki oppii itse keinun pidän sitä, että Loki sietää keinun kolinaa eikä ahdistu siitä jos joku muu tekee keinua radalla.
Eilen oli ohjattujen treenien vuoro joissa tällä kertaa kouluttajana oli Eva. Kaikki meitä tähän mennessä kouluttaneet ovat olleet erittäin päteviä ja mukavia, mutta Eva on kyllä yksi suosikeistani.
Ehdotin josko Lokin kanssa voitaisiin kolautella keinua, tehdä keppejä ja sitten pätkää rakentamastamme radasta. Tämä kävi hyvin. Heti rataa rakentaessa jotenkin tuntui että Loki ei ollut niin jännittynyt kuin aiemmin ja hyvillä mielin aloitinkin meidän vuoron.
Keinu meni taas paremmin, vaikkakin Loki itse kolisuttaessa ei kovin innokkaasti kolautellut. Palkkasin maksamakkaran jämällä mitä olikin sitten kaikki sormet ja kädet täynnä, hampaan jälkien lisäksi. Ei tehty kovin pitkää kolauttelusessiota, mutta tämän jälkeen vein Lokin parin metrin päähän ja Eva kolautteli keinua. Loki keskittyi niin antaumuksellisesti jauhelihan syömiseen, että keinu kolahteli melkein puolesta välistä jo eikä Loki reagoinut mitenkään. Olin tosi positiivisesti yllättynyt! Eva sanoi jossain vaiheessa että voitaisiin mennä lähemmäskin, mutta en halunnut kokeilla sitä vaan jätettiin tuohon hyvään fiilikseen.
Kepit tehtiin nyt niin että ensin Loki meni meidän 2x2 kepit, sitten pitkä väli ja sitten 6kpl seuran keppejä jonka jälkeen Eva palkkasi namialustalle. Ensimmäisellä toistolla palkkasin keppien välissä ja Loki meni kaikki oikein hyvin. Toisella jätin palkan välistä ja Loki pujotteli meidän kepit ok mutta jätti kesken seuran kepit. Palkkaa ei tullut ja palautin Lokin seuran kepeille jotka se pujotteli ok ja sai palkan. Tämä tehtiin vielä 2 kertaa ja joka kerta Loki lopetti kesken jolloin palautin sen seuran kepeille ja vasta toisen toiston (eli ensimmäisen onnistuneen) jälkeen sai palkan. Näillä kaikilla toistoilla sohin siinä keppien välissä jotain ja sitten päätin että katsotaan miten Loki menee ihan itsenäisesti. Jätin sen paikoilleen kaikkien keppien alkuun, kävelin puoliväliin ja lähetin omille kepeille, välissä sanoin kerran kepit ja Loki haki oikein nätisti seuran kepit ja pujotteli ne loppuun saaden palkan. Edistystä! Eva kehui Lokin keppejä :)
Poitsu olikin ihan liekeissä ja itsellä tosi hyvä fiilis.
Radanpätkä mitä tehtiin on alla. Lähtöpaikka oli ihan lähellä kentän reunaa jonka toisella puolella koirat menivät toisella kentällä ja se taisi vähän ahdistaa Loksukkaa kun se useamman kerran varasti lähdöstä. Eva tosin kommentoi, että onko se noin kuumentunut kun ei pysy, mutta minusta se oli enemmänkin semmoista lievää ahdistusta ettei halunnut jäädä niin lähelle kentän reunaa. Pitäisi tehdä tuota lähtötreeniä ja myös pyrkiä mahdollisimman paljon lähettämään poikaa heti lennosta ilman paikallaoloa, kun se on siitä selvästi vähän tylsä juttu.
Pätkä 1-3 tehtiin kolmeen kertaan, muuten meni ihan hyvin mutta tarkoitus oli saada koira kääntymään tiukasti 3 hypyn jälkeen ikään kuin olisimme menneet puomille, me jätimme puomin välistä.
Putki ja hypyt eli esteet 5-9 olikin sitten haastavammat. Persjättö putken jälkeen sujui hyvin, mutta Loki jatkuvasti meni ohi hypyistä 7 ja 8. Ohjasin sen tietysti vinoon, Eva sanoi että pitäisi pitää oma linja heti suoraan tuonne kasihypylle. Jotenkin tämä ei luonnistunut ja kun kolmisen kertaa oli menty ohi niin lähetin Lokin vain suoraan lennosta 6 hypylle ja siitä mentiin sitten onnistuneesti loputkin.
Tosi hyvä mieli jäi treeneistä ja Lokikin vaikutti olevan innoissaan kun kerätessäni esteitä se vielä vinkui kentän laidalla ja yritti päästä mukaan. Erityisen onnellinen olin tietysti keinun ja keppien edistymisestä taas. Treenien jälkeen poika pääsi pulahtamaan veteen ja jatkettiinkin Mellin ja Urbon kanssa pitkä, melkein 1,5h loppujäähdyttely.
Fiona oli oman lenkkinsä saanut ennen agilityä, joten sisällä odotteli kiltisti omassa pedissään nukkuva Viuna jolla tosin olisi ollut energiaa leikkiä vielä iltamyöhään asti.
Me muutetaan Kivikkoon. Se olisi hyvä taktiikka Lokin keinun opetuksen kannalta. Mut ei me oikeasti muuteta (halvemmaksi tulisi varmaan ostaa se oma keinu).
Eilen ajeltiin nyt jo tutun pikkupoikakeinun luo tarkoituksena vähän vilauttaa Marille Lokin keinuprobleemaa, johon hän lupasi antaa meille vinkkejä. Paikalla oli paljon treenaajia ja kumpainenkin kenttä käytössä, joten tarkoitus oli tehdä vain ja ainoastaan tuota keinua. Ensin Mari esitteli minulle säädettävän keinun toimintaperiaatetta ja kertoi miten on omalle koiralleen (ihastuttavalle Mizylle) keinun opettanut. Periaate hyvin samanlainen kuin meidän keinutreenissä on ja sainkin hyviä neuvoja siitä miten kannattaisi lähteä tästä jatkamaan opetusta.
Eli askeleet menevät meillä nyt niin, että ensin kolisutellaan keinua (Loki itse, ilman houkuttelua). Kolinaleikissä tietysti nostetaan rimaa koko ajan eli keinu kolahtaa korkeammalta ja korkeammalta. Kun korkeutta on sopivasti, voidaan koiraa alkaa opettaa menemään keinulle vähän kauempaa keinun "nikamaa" ja siitä suorittaa keinun loppuun. En vaadi 2on2offia vaan vapautan Lokin suoraan keinun alastulolta. Kun tähän päästään niin suurin työ on varmaan tehty ja sitten aletaan pistää keinun alle maksipöytää -> minipöytää jne ja koira suorittaa keinun sen päältä ylhäältä-alas tekniikalla. Pala kakkua!
Eilen sitten Loki kolisutti vauvakeinua tuttuun tapaan ensin hyvin matalalta ja hyvin epäluuloisena ja palkkasin sitä siitä. Meidän pitää tehdä tosi paljon tätä treeniä. Sen jälkeen palkkasin Lokia jauhelihalla kun Mari teki Mizyn kanssa samaa kolinaleikkiä ja myös tätä vauvakeinua kokonaan (matalana). Loki säpsähteli alussa jokaiselle kolahdukselle, mutta kun aikamme siinä touhuttiin niin ei enää välittänyt mitään kolinasta. Tätäkin treeniä pitää tehdä paljon. Tämän jälkeen Loki pääsi vielä itse kolisuttamaan keinua ja oli rutkasti reippaampi kuin edellisellä toistolla! Ihan yllätyin mikä oli muutos hetken takaiseen. Antoi uskoa että kun Loki pääsee yli tuosta kolinan äänestä niin uskon siltä saavan irti ihan kelpo keinun. Ihan lopuksi vielä menimme hieman kauemmas kun Mari teki Mizyn kanssa tuota keinua korkeana versiona, ja Loki ei välittänyt tästä kovemmasta kolinasta kauempana tuon taivaallista. Eli siedätystä siedätystä ja vielä kerran siedätystä. Jaa miten niin olisi pitänyt käydä aiemmin jo turistelemassa kisoissa.
Mutta tosi paljon treeniä Marikin sanoi meidän tarvitsevan, on pitkä työ edessä. Onneksi ei ole mikään kiire mihinkään ja aina voi halutessa käydä mölli- tai hyppyradoilla jos kisakärpänen iskee, mutta epäilen. Eikä saa antaa Lokin säikähtää keinua enää kertaakaan, eli pitää olla tosi varovainen sen kanssa. Nyt ei enää varsinaisesti harmita Lokin keinuongelma, kun on suunnitelma valmiina ja olen nähnyt sen voittavan itsensä jo nyt. Kuka sanoi että agilityn pitäisi olla helppoa. Minä otan tämän vain ja ainoastaan haasteena siitä, miten keinukammoisellekin voi saada opetettua nopean ja varman keinun ;)
Kiitos Marille hyvistä neuvoista!
Tänään onkin vuorossa oma aksa ja torstaina menemme varmaan taas Kivikkoon Suvin ja Mikon kanssa leikkimään keinulla. Vähän harmittaa kun keppitreeniä ei olla ehditty tekemään varmaan moneen viikkoon. Jospa tänään ohjatuissa ehdottaisi että tehdään Lokin kanssa meidän vuorolla keinun kolistusta, keppejä ja lopuksi radalta vain joku suorahko vauhtipätkä.
Ihan kuin olisi ennenkin täyttynyt viikonloppu agilitystä ja mejästä, meidän lempparilajeista. Niin siis tälläkin kertaa, kun ensin lauantaina mentiin Suvin ja Saaran kanssa Kivikkoon sateisena elokuun aamuna.
Olin piirrellyt meille etukäteen radan, missä oli pari haastavaa ohjauskohtaa ja vaikeahko rengaskulma. Näiden treenien suhteen tuli tehtyä aika ärsyttävä virhe, kun en vaihtanut ohjaustapaa vaikka suunnittelemani (ja etäkouluttajien etukäteen lyttäämä :D) ohjaaminen ei sitten yllättäen(...) tominutkaan. Oma järkeni olisi suositellut valssia esteiden 3-4 välille ja näin tein, mutta pieleenhän se meni melkein joka kerta. Tätä en suostunut etukäteen hyväksymään huonoksi ratkaisuksi, joten tässä selvästi näkee miten oma ohjaustaitoni tarvitsee vielä paljon kokemusta. En vieläkään oikein tiedä miksi se ei toiminut! Pakko varmaan päästä kokeilemaan tätä jollain muulla tapaa vielä jatkossa. Loki sujahti siis lähes aina putken väärään päähän, vaikka yritin sen valssilla ohjata toiseen. Putken jälkeen meni kaikki suhteellisen ok. 8-putken päällä meni radalla puomi, joten ei sitä alettu siirtämään vaan jätettiin se häiriöksi. Yllättäen sekä Loki että Huugo vetivät puomille, vaikka puomin ylösmeno ei ollut edes oikeastaan lähellä putken päätä. Mysteeri number 2. Putken jälkeen pituudelle haku ok, 10-hypylle ohjasin sylkkärillä (kai........emminänäistätiiä.....) ja siitä Loki haki oikein nätisti 11-putkeen. Alunperin suunnittelin persjättöä pituudelle, mutta kun putkelle pitikin sitten saattaa melko pitkälle niin ei siinä olisi millään ehtinyt. Onneksi sylikäännösmikälie toimi vissiin ihan ok (vaikka olisi senkin voinut selvemmin ohjata). Loppu meni upeasti, pussi joka kerta ilman mitään apuja ja viimeiset hypyt nappiin.
Rata oli tosi kiva, mutta jäi harmittamaan tuo valssiviritelmä kun olisi pitänyt vedättää (kai....miksi mä en tiedä näitä termejä????) ja/tai hartialinjalla (ilmeisesti puolivalssilla) ohjata tuonne 4-putkeen. Lisäksi 10-hypyn sylikäännös oli ruma ja haluaisin sitäkin tehdä uudestaan.
Vähän hävettää pistää tämä video esille, mutta menköön nyt vaikka varoittavana "älkää tehkö näin"-esimerkkinä. Enpähän olisi myöskään ilman videota kuullut etäkouluttajiltani palautetta :). Jännä tämä laji kyllä, vaikka luulet tekeväsi ihan oikein niin välillä teetkin ihan päin peetä etkä edes ymmärrä sitä kun se sinulle yritetään rautalangasta vääntää :P. Kuten sanottu tässä en vaan nyt millään sisäistä sitä miksi tuo valssi pituuden jälkeen ei toiminut. Olihan se myöhässä joo, mutta vaikka olisi ollut ajoissakin niin ilmeisesti siltikään ei toimi. Noh, ehkä parin vuoden päästä se minulle aukeaa.
Käytiin myös tutustumassa kivikon harjoituskeinuun, minkä totesin sopivan Lokin treeniin kuin nenä päähän. Tuo on siis todella matala keinu minkä korkeutta voi nostaa. Nyt se oli matalimmillaan ja pistin sen ylös maasta n. 10cm ja siinä sitten Loki kolisutteli ja minä naksuttelin. Tavoite oli että palkkaan Lokin keinun päällä, koska aiemmin se on vain tökkäissyt keinua ja paennut heti kun palkka tuli kauempaa, joten nyt totutin sitä siihen että keinulla voi olla senkin jälkeen kun se on osunut maahan. Minusta meni tosi kivasti! Olisi kiva päästä Kivikkoon nyt useammin treenaamaan tuolla harjoituskeinulla este "valmiiksi" ja sitten vasta siirtyä isojen poikien keinuun. Lopussa treenikaveri meni tuota matalaa keinua ja minä heittelin Lokille palloa vähän matkan päässä eikä Loki ollut milläänsäkään kolinasta. Eli tuolla olisi hyvä siedättää Lokia myös keinun kolinaan.
Tuosta treenikerrasta jäi kyllä paljon mietittävää ja pohdittavaa - ja tuo rata niin hampaankoloon että se tehdään kyllä vielä joskus uudestaan. Fionan kanssa tehtiin lopuksi putkea ja hyppyä sekä pari kertaa puomia. Kävin myös sen kanssa harjoituskeinulla vähän pelleilemässä, meni ihan kivasti vaikka vähän se pomppikin alas.
Treenin jälkeen ajeltiin Saaran kanssa tekemään jäljet. Lokin suunnitellussa paikassa meni jonkun muun ihan selviä mejämerkkejä, joten siinä sitten kiiresssä ja ärsytyksessä päätin tehdä Lokille ihan vain lyhyen suoran motivaatiojäljen. Pituutta oli ehkä joku 70m.
Sunnuntaina ajeltiin heti aamusta ajamaan jäljet. Loki meinasi taas seota sukkiinsa kun näki Saaran kantavan sorkkaa metsään. Vinkuvonku raikasi ja veto jäljelle oli kova (pohdin tuolloin myös onkohan fiksua pitää jäljellä samoja valjaita kuin vetohommissa.....). Alkumakausta haisteli hetken ja suuntasi fiksuna poikana oikein itsevarmasti jäljelle. Pari kertaa naru jäi jumiin ja Loki joutui pysähtymään, mutta muuten meni ihan niinkuin oppikirjoissa. Vältin ohjaamasta sitä ja pidin katseen maassa tullen neutraalisti hihnan jatkona ja myhäilin vain tyytyväisenä aina kun näin oranssin leiskuvan mejämerkin jäävän taakse.
Kaato tuli vastaan nopeasti ja Loki pysähtyi kaadolle, haisteli sitä ja odotti minua. Upeaa! Ennen se on tainnut yleensä jatkaa matkaa eli ei ole tajunnut pysähtyä kunnolla. Nyt tajusi selvästi että tätä haettiin ja jäi odottamaan minua kaadolle sen näköisenä että kato mamma mitä löysin. Hurrrrjat kehut, cesar naamariin ja sorkka saalistajan suussa autolle missä vaihdoin sen kouralliseen nappuloita. Hieman piti taas keskustella että kenen sorkka se taas onkaan.
Saara sanoi jäljen päätyttyä jotain, että ei epäilisi yhtään vaikka Loki jäljestäisi jo ihan koepituisenkin jäljen. Wou!! Olin ihan että mitä ihmettä, minun pieni vauvaniko. Pisin Lokin jäljestämä on ollut 200m ja kulmia sillä on ollut 2 mitkä meni ongelmitta. Eilen sen meno oli kyllä tosi varmannäköistä joten kyllä minäkin sen taitoihin nyt luotan. Ei me silti kyllä varmaan kokeisiin mennä ennen ensi kevättä. Tämä syksy menköön vielä treenatessa kulmia ja pituutta. Kun nyt oli näin helppo jälki niin seuraavalla kerralla voisi repäistä ja tehdä vaikka 300m pitkän parilla kulmalla. Siinä luulisi olevan poitsulle vähän haastetta.
--------------------------------
Sitten kolmanteen aiheeseen nimeltä Lokin venyttely. Jännä "daa"-huomio tuli taas tehtyä. Parina iltana olen sitä venytellyt pistämällä kyljelleen, venytellen ja antamalla namipalan minkä jälkeen toinen puoli ja sama homma. Loki menee kyllä maahan, mutta kyljelle menossa pistää hanttiin. Ensimmäisenä iltana pistin sen väkisin maahan hirmuisista estelyistä huolimatta ja pidin siinä kunnes rauhoittui. Toisena iltana sama homma. Kolmantena iltana ajattelin eri taktiikkaa. Pyysin sen maahan, mistä pikkuhiljaa ohjasin sitä toisella kädellä kyljelleen, sen ensin pistäessä hanttiin. Pikkuisen kerrallaan se kuitenkin antoi periksi ja valui kyljelle ja minä kehuin hurjasti. Pysyi hienosti paikoillaan venyttelyn ja palkka. Toinen puoli meni puolet nopeammin, käytännössä hieman vain puskin sitä kyljelleen niin se jo lösähti valmiiksi. Siinä sitten itsekseni mietin että miksiköhän ihmeessä kaksi iltaa pistin sen hirmuisen taistelun kautta kyljelleen kun nyt kehumalla ja rauhallisesti ohjaamalla sain sen hetkessä samaan lopputulokseen. Oli vähän tyhmä olo.
Täynnä kuin Turusen pyssy on Lokin takapää, ainakin mitä tulee kuona-aineisiin ja lihaksiston jumeihin. Tässä muistiin heti tärkeimmät jutut koirien hieronnasta ennen kuin unohdan. Hieroja oli Jonna Käsityöpaja Maahiselta. Jonna oli oikein mukava ja vaikutti erittäin asiantuntevalta.
Lokilta oli jumissa lanne, sekä selästä nikamien 10-13 kohdalta joku päällimmäinen selkälihas. Lisäksi joku deltoideus niminen lihas, ei aavistustakaan enää missä se oli. Jossain reidessä taisi olla. Sitten eturinnasta oli lapojen kohdalla jotain jumeja. "Pahin" oli tuo lanne, minkä vuoksi hieroja suositteli varaamaan uuden hoitokerran parin viikon päähän ja näin sitten tehtiin.
Loki meni ensin oikein hienosti pötkölleen hierojan eteen, mutta heti kun Jonna alkoi kopeloida syvemmältä lihaksistosta ei makaaminen ollutkaan enää kivaa. Loki nousi ensin istumaan ja hieroja käski minun olla pistämättä sitä maahan vaan nyt mentäisiin Lokin ehdoilla. Loki istuikin aika pitkään ja hieroja hieroi sitä niskasta ja selästä. Yrittipä poika kiivetä syliinikin ja kun en sitä hyväksynyt niin se piilotti pään käteni alle. Aina kun Jonna osui kipeämpään kohtaan niin Loki osoitti hierojaa kohtaan oikein syvän mulkaisun. En olisi ihmetellyt vaikka olisi murissutkin. Annettiin sitten Lokin istuskella ja rauhassa hieroja sitä silitteli ja hieroi. Lopussa Loki kävi ihan pitkäkseen varmaan kun totesi, ettei pääse poistumaan paikalta. Se rauhoittui paremmin kun oltiin hieronnan ajan hiljaa ja sitten vasta lopuksi Jonna kertoi löydökset. Hieronnan jälkeen kun alettiin puhumaan ja silittelin Lokia siihen malliin että nyt loppui niin poika otti samantien jalat alleen ja meni nukkumaan sängylle.
Käytiin läpi fyssarin huomiot aiemmalta käynniltä ja Jonna totesi että samat nuo lonkan koukistajat on vieläkin Lokin heikko kohta. Sanoi että voi johtua luisusta lantiosta tai sitten olla johtumatta. Liikunta on myös yksi todennäköinen syypää, sillä en ole (ainakaan tietoisesti) pitänyt Lokilla niin tehokkaasti palautumispäiviä rankan liikunnan jälkeen kuin olisi pitänyt. Eli tästä eteenpäin aina aksan tai vetohommien jälkeen seuraava päivä on rennon liikunnan päivä. Positiivista oli, että Loki oli kummaltakin puolelta yhtä paljon jumissa, eli ainakaan tänään kroppa ei ollut toispuoleinen.
Sain läksyksi venytellä Lokin takajalkoja taaksepäin, ihan niinkuin fyssarikin sanoi. Eli Lokin takajalka ei mene tarpeeksi kauas vaan jumiutunut lihas ottaa vastaan. Jatkohoito-ohjeet Lokille siis:
Jalkojen venyttelyyn totuttaminen (voi myös vastavenytellä, eli jalkaa vedettäessä taaksepäin toisella kädellä silittää reideltä selän suuntaisesti).
Ravin määrän lisääminen
Vetohommiin maltti, eli rauhallinen lämmittely ja huomattavasti pitempi jäähdyttely. Koko matkalla pitäisi pyrkiä vaihtelemaan intervallia.
Palautumispäivät rankan liikunnan jälkeen
Parin viikon jälkeen katsotaan sitten uudelleen, toivottavasti Jonna pääsee vähän paremmin käsittelemään Lokia tuolloin.
Kun käytiin läpi Fionan tietoja niin Loki oli ilmeisesti leppynyt, sillä tuli makkarista ja kävi pötköttämään juuri keskelle hierontapaikkaa sen näköisenä että jatketaanko. Tuskin olisi silti uusintakierrokselle vielä halunnut lähteä :). Fionan käsittely oli positiivinen yllätys, sillä se rentoutui yllättävän hyvin käsittelyyn. Eikä tuntunut olevan niin kovin jumissakaan kuin ennen. Nikaman 7 kohdalla on joku kipupiikki mitä käsiteltiin nyt hieronnalla, mutta voi olla että kyse on jostain muustakin. Tosi hyvin aiempaan nähden se antoi hieroa itseään myös alaselästä ja olin ihan yllättynyt. Etujalat sillä sen sijaan oli jumissa, niinkuin aiemminkin. Varmaan vinot etujalat + takakorkeus rasittaa etujalkoja. Lisäksi sisäreidellä oli joku lihas jumissa, aiheuttaja lienee Fionan outo tapa kävellä heittäen takajalkojaan ulospäin.
Hieroja sanoi Fionasta jotain että melkoinen vahtikoira kun näin tutisee hierottaessa, kun Fiona oli ensin pistänyt hirveän älämölön pystyyn hierojan saapuessa taloon mutta hieronnan alussa tutisi kuin haavanlehti. Lokista Jonna kommentoi, että pojasta näkee sen olevan herkkä poika, mietiskelijäksi taisi kuvailla. Kuulemma hieronnassa koiran luonteenpiirteet korostuvat kun on kyse kuitenkin niin intiimistä käsittelystä.
Kyselin siinä Fionan hieronnan aikana että voiko Lokin kanssa nyt sitten harrastaa agilityä jos se on noin kipeä. Heti tuli vähän tyhmä olo, kun hieroja katsoi minua syvään ja totesi vaan että "eihän se mitenkään sairas ole, sillä on vain lihakset jumissa".
Eli ei muuta kuin lauantaina agilitykentälle, mutta pitkä jäähdyttelylenkki tehdään ja sunnuntaina sitten palaudutaan (ja ehkä vähän jäljestetään..).
Seuran kesätauko loppui eilen mikä tiesi ohjattujen treenien jatkumista. Käveltiin kentälle Mellin ja Urbon kanssa, heillä on kotona juoksuinen Irma (jota ihan satavarmasti epäilen Lokin salaa kaipailevan kun sisällä on niin levoton). Loki veti hurjaa vauhtia kohti Urboa ja kävi nuuskimassa - pettymys oli kova kun se olikin uros. Loki jähmettyi paikoilleen ja antoi Urbon haistella itseään, Lokista kuitenkin näki että se pohti ärähtäisikö vai ei. Tyytyi kuitenkin vain mulkaisemaan ja matka jatkui.
Tämän kerran kouluttaja oli Laura ja teemana takaakierrot ja A/putki-erottelu. Alla rata mitä me mentiin, pari koirakkoa meni pitempänä versiona tehden tähän perään vielä ainakin kepit ja useita hyppyjä. Me tyydyttiin kuitenkin näihin. Tarkoitus oli tehdä keinun kolinatreeniäkin, mutta väkeä oli sen verran paikalla ja Loki epäilevästi kuunteli joitain kertoja kun keinua mentiin toisella kentällä joten päätin jättää kolinatreenin häiriöttömämpään ympäristöön.
Kouluttajan oli tarkoitus palkata Loki pallolla, mutta ensimmäisen toiston jälkeen oli selvää ettei tule toimimaan. Loki kyttäsi palloa niin että se oli vaikea saada tulemaan mukaani alkuun, roiskaisi ykkösriman maahan, sähläsi nelostakaakierrolla (tosin ohjaus oli tässä myös kökköä). Toista toistoa yrittäessä oli selvää että pallo pois, kun ei Lokia oikeastikaan saanut enää kouluttajan luota mukaani. Palkka vaihtui repimisleluun, mutta Loki luuli yhä että kouluttajalla on pallo ja taas roiskui ykkösrima (Loki siis syöksyy vain luokseni mahdollisimman nopeasti saadakseen pallon, eikä yhtään katso mihin menee). Palkaksi tarkoitettu repimislelu sai osakseen pettynyttä haistelua ja Loki jatkoi etsimistä että mihin se pallo meni.
Nyt kävin näyttämässä sille että pallo meni reppuun, minkä jälkeen kolmannella toistolla rata meni oikein ja repimislelukin kelpasi jopa palkaksi. Tällä toistolla jätin Lokin myös huomattavasti kauemmas ykköshypystä (ei roiskunut enää rima) ja menin käytännössä kolmoshypylle ennen kuin päästin sen matkaan. Näin ehdin hyvin kääntämään sen neloshypyn takaakierrolle ja rata meni nappiin. Vitoshypylle Loki haki oikein ihan joka toistolla, ainakin takaakierto on sillä hyvin tajunnassa.
Lopuksi tehtiin vielä pari toistoa A:ta. Namipalkan kävin vaihtamassa jauhelihaan, pallohuumassa ja häiriössä Loki ei suostunut edes syömään nappuloita. Ensin Loki syöksyi odotetusti putkeen, hieman siirrettiin putken päätä poispäin ja ohjasin Lokin selkeästi A:lle niin meni oikein. Hyvät kontaktit, mutta kääntyi taas kohti minua. Uusi toisto ja muuten hyvä, paitsi että toinen jalka luisui alas, toinen pysyi kuitenkin kontaktilla. Toisenkin Loki nosti takaisin. Ihan vinossahan se oli taas kyllä. Kontaktitreeniä ei olla tehty nyt pitkään aikaan, mutta A:n voisi kyllä ottaa taas ohjelmistoon (puomi on tauolla keinun ajan). Ja nimenomaan niin että palkka tulee muualta kuin kädestäni... A/puomi ja putki-erotteluahan ei olla tehty vielä yhtään joten sekin kuuluu sarjaan "opeta ennen kuin vaadit", joten tätä treeniä ei varsinaisesti voinut erottelutreeniksi laskea. Yllättävän hyvin Loki kuitenkin taas muisti 2on2offin.
Lopetettiin juuri sopivasti ja muiden vuorojen ajan tuli juoruttua muiden seuralaisten kanssa. Kävin moikkaamaassa talven treenikaveriamme ja juteltiin tovin verran. Toiselta seuralaiselta sain hyviä neuvoja Lokin keinuongelman kanssa, ja roppakaupalla rohkaisuja siitä että kyllä tuo ongelma on helposti ratkaistavissa säännöllisellä ja pitkäkestoisella jatkuvalla hitaasti etenevällä treenillä. Treenikaveri myös sanoi, että harrastuksen edetessä koiran into lajia kohtaan perinteisesti vain kasvaa, mikä helpottaa koko ajan suhtautumista keinuun kun itsevarmuutta tulee lisää. Tässä jutellessa keinu pamahteli joitain kertoja. Loki pakitti kyllä hihnan mitan päähän ja käänsi selkänsä kenttään, mutta ei sentään näyttänyt mitenkään paniikissa olevan. Keinun kanssa neuvoja antanut seurakaveri tuli vielä uudelleen ennen kuin lähdimme kysymään, että onhan meillä nyt selvä miten edetään keinun kolinaleikin kanssa. Tulipa kiva olo kun meitä noin avokätisesti neuvottiin :)
Jäähdyttely mentiin Mellin ja Urbon kanssa pitemmän kaavan Puolarmetsän kautta. Loki kävi tietysti matkalla polskimassa. Ei kauaa menty kun Lokille maistui taas nappulat. Kyllä tätä häiriötreeniä pitäisi saada rutkasti lisää nimenomaan turisteilemalla kisoissa. Urbo ja Loki tuli hienosti toimeen loppumatkan, ignooraasivat toisensa ja välillä nuuskuttelivatkin toisiaan ja niinkuin pojilla on tapana samat puskat tietysti. Kiva huomata, että Loki pystyy hyvin olemaan ignoorausasteella uroksien kanssa, kun ne eivät tunge nenälle.
