Back in business

Suuret kiitokset Lunan omistajalle, jolta sain vinkkiä purkkiruoan kuivattamisesta nameiksi! Nyt on meilläkin pellillinen purkkiruokanameja. Aloin tänään opettaa Fionalle taas sivulletuloa, tällä kertaa naksuttimen avulla. Viimeksi muistan, ettei se tajunnut mistä oli kyse, kun kokeilin ilman naksutinta. Nyt hoksasi nopeaan mitä tehdä. Huomenna treenataan sitä lisää! Pitää muistaa pienentää nuo namimäärät normaaliruoka-annoksista, että säilyisi tämä ihana ruoan rakastaminen ja innolla odottaminen mikä nyt on. Avokille Fiona suorastaan haukkuu ruokaa odottaessa, itselleni vain vinkuu.

Istumista ja maahanmenoa olen opettanut leikin varjolla ja ruokaa odottaessa ja kummatkin sujuvat melko hyvin jo harjoituksen määrään nähden. Saan kävellä toiseen huoneeseen ja/tai odotella pari kymmentä sekuntia ja hyvin pysyy paikallaan.

Kohta päästään testaamaan uudestaan mihin suuntaan vointi menee ilman antibiootteja. Pepcid samoin loppuu kohta. Jätän ensin pepcidin pois ja katson miten pärjätään pelkällä tylosinilla. Jos se menee ok, puolitan annoksen. Jos sekin menee ok, jätän kokonaan pois. Toinen vaihtoehto olisi jättää kertalaakista molemmat pois ja kestää jonkin aikaa maiskutusta ja katsoa meneekö se ohi. Saa nähdä mihin päädytään.

Pitäisi varata aika myös silmä-/polvitarkastukseen, mutta olen jo jonkin aikaa odotellut jos tulisi jotain joukkotarkastusta täällä Tampereen seudulla niin pääsisi halvemmalla. Jos joku tietää, että joku on sopimassa joukkotarkastusta Tampereella niin saa ilmoitella!

Jotta ei olisi niin tekstivoittoista niin tässä vielä nassukuvaa ennen trimmausta.

Aikuistumista

Viime päivinä tipahti meidän hauvan viimeinen maitohammas. Nyt vaan odotellaan, miten alaetuhampaat asettuu. Vaikka eipä tuo mihinkään kummemmin vaikuta, mutta mielenkiinnosta seurailen :)

Juoksut on ilmeisestikin keski- tai loppuvaiheessa, tai jotain. Vuotoa ei ole ollut enää moneen päivään, mutta eipä siitä silti tiedä. Pari viikkoa vielä mennään varmaan ainakin puistoilematta. En tiedä onko juuri juoksujen aikaan vai aikaisemminkin, mutta Fiona on selvästi kasvanut henkisesti pennusta aikuisemmaksi. Se on rauhoittunut paaaaaljon verrattuna siihen minkälainen se oli meille tullessaan. Pystyy sylissäkin nukkumaan ja rauhoittumaan eikä heti venkuile pois. Otettiin sängystä taas jalat pois ja kyllä on lempparinukkumispaikka vaihtunut heti kun toinen tajusi, että pääsee itsekin sänkyyn ja pois. Avokin tyynyllä on selvästikin paras paikka :). Ensimmäinen pesu ilman namejakin meni yllättävän hyvin. Nyt kun ei eliminaatiodieetin takia voi nameja antaa.

Itselläni alkaa olemaan jo kova ikävä treenaamista. Mietin jo, että pystyisiköhän tuosta purkkiruoasta kuivattamaan jotain nameja uunissa. Mutta enpä taida uskaltaa. Kohta kolmasosa dieettiä takana ja ensimmäinen 12 purkin loota ruokaa loppuu kohta. Toisen laarin kävin ostamassa tällä viikolla. Sen jälkeen ollaan jossain rielusti yli puolivälissä ja pitäisi jo olla jonkin sortin edistystä näkyvissä, jos sitä on tullakseen. Sen jälkeen saatan vielä yhden laarin hakea ja jos senkään jälkeen ei mahavaivat helpota niin alan tekemään kotiruoalla saman eliminaatiodieetin. Sitä ennen pitää käydä lääkärillä varaamassa aika sterilisointiin ja tähystykseen, samalla voi sitten kysellä mitä vitamiineja tuommoisella dieetillä pitäisi antaa lisänä.

Fiona ei tykkää yhtään kovista pakkasista tai isoista lumihangista. Tarpeiden teon jälkeen tulee heti kiire sisälle, eikä sitä viitsi kovin pitkälle viedäkään kun alkaa selvästi palelemaan vaikka olisikin takki päällä. Ulkona tykkää hetken kirmata, jos ei hangessa joudu tarpomaan, mutta sitten kun tulee kylmä niin tulee ikävä sisälle. Koirakaverin kanssa juostessa varmaan olisi eri asia, kun ei tulisi kylmä niin helpolla.

Jouluntoivotus

Pissan tiputtelua osa 2

Toivotaan, että olisi joko juoksuista tai uuteen ruokaan totuttelusta. Tapahtuu erityisesti alkuillasta. Fiona menee eteiseen haistelemaan ja haistellessa tiputtelee pissaa, eli ei kyykisty lainkaan. Tätä teki myös kun maksaruokaan vaihdettiin, toivoa sopii, että johtuu siitä.

Juoksuvuoto on loppunut, ehkä jotain vaaleaa töhnää tulee vielä. Eipä tuota missään vaiheessa suuria määriä ole tullut (lattioilta tai muualta en ole löytänyt mitään). Karvat vaan on tummanpunaiset sillä alueella. Peräpää on ehkä jonkin verran turvoksissa, mutta en nyt sanoisi että mitään huimaa muutosta on tapahtunut normaaliin. Lukemani perusteella voisin sanoa, että esikiima on nyt loppunut tai loppumassa ja varsinainen kiima alkaa. Suuria muutoksia käytöksessä ei ole ollut, muuta kun että lenkillä pitää haistella jokainen oksa ja pylväs. Saa nähdä käykö meilläkin niin mitä kuulee tapahtuvan, että ensimmäisen juoksun jälkeen koira lakkaa pissaamasta sisälle lopullisesti. Fionassa on virtaa kuin pienessä kylässä, joten olen hyvillä mielin siitä että kyseessä tosiaan on juoksut eikä mikään tulehdus.

Ollappa uroskoira jolla testata tuota juoksun tilannetta :)

Tein Fionalle terveyspäiväkirjan oman muistin tueksi tänne.

Farewell nappulat!

Ensimmäisenä tahdon sanoa pikkuiselle 9.12 leikkauksessa olleelle shunttipotilaalle voimia paranemiseen! Ja omistajille jaksamisia ja tsempityksiä. Meillä elellään hengessä mukana ja toivotaan, että kaikki on mennyt hyvin!

---

Nyt se on päätetty, meillä ei enää nappuloihin palata.

Maksapurkkiruoalla tosiaan olo parani huomattavasti. Sitten hain Veteriltä Royal Caninin hypoallergenic nappulapussin ja kolmena(!) seuraavana aamuna sai antaa antepsinia kun koira maiskutteli niin paljon. Yhtään pelkkää nappula-ateriaa ei tuossa ajassa suostunut myöskään syömään. Sitten tutkiskelin vähän lisää ja päätin tilata Hakemetsän eläinlääkärille 12 purkkia Hill'sin z/d ultra allergen free purkkia (hintaan 39 euroa, on siinä koiran ruoalla hintaa! Varsinkin kun ottaa huomioon että suurin osa tuosta on vettä). Sitten yhdistelmällä hepatic purkki + z/d purkki totuttelemaan taas uuteen ruokaan ja kappas, ei ole sen jälkeen tarvinnut antepsinia antaa. Maiskuttelee jonkin verran vieläkin päivisin ja öisin, mutta selvästi vähemmän. Ja ruokaa odotetaan taas innolla. Parin päivän jälkeen pystyi jo siirtymään kokonaan z/d sapuskaan. Eipä siinä paljon epäselvää ole nappuloiden epäsopivuudesta jos noin selvästi jopa hypoallergiset nappulat pistää närästämään.

Tänä aamuna vähensin tylosinin annostusta 1/8 tbl aamuin illoin. Kun vatsa sillä toimii hyvin niin jätän kokonaan pois. Pepcidin käytön lopettamista mietin myös, mutta toistaiseksi jatkan. Viikko vielä pitäisi antaa. En ole huomannut siitä olevan mitään vaikutusta, mutta jos se on semmoinen lääke mitä pitäisi antaa säännöllisesti ja mikä toimii vähän pitemmän ajan kuluttua niin annetaan nyt sitten kuuri loppuun asti.

Pari päivää sitten meidän pikku-Fionasta tuli myös aikuinen :). Alkoivat nimittäin kauan odotetut juoksut! Tai luulisin että alkoivat, kun muutaman päivän tuli vähän enemmän tummanpunaista möhnää, mutta nyt on vähentynyt. Jatkamme seurailua.

Lenkit meillä on pitkään ollut lyhyitä ruoanvaihdosten, shunttiepäilyjen sun muiden kanssa, mutta nyt ollaan taas alettu hieman pidentää. Samoin viime päivinä on energiaa tuntunut olevan taas vaikka muille jakaa. Sääli ettei päästä koirakavereita nyt moikkaamaan jos juoksuillaan. Muutenkin ollaan eletty hyvin stressivapaasti shunttidiagnoosista asti.

Raakaruokinta houkuttelee tällä hetkellä kovasti. Nyt katsellaan tämä kaksi kuukautta z/d:llä ja sen jälkeen mietitään uudestaan olisiko aika siirtyä raakaruokintaan.

Ei sittenkään shunttia

Koska olen ihan väsyksissä katsottuani vihdoin Englantilaisen potilaan eikä aivot toimi niin hyvin että pystyisin omin sanoin kertomaan lääkärikäynnistä, päätin vain kopioida osia lääkärin raportista mistä selviää missä mennään.

"Verinäytteessä toinen maksa-arvo, ALAT, oli hieman koholla. Toinen maksa-arvo, AFOS, ja kaikki maksan toimintaa kuvaavat arvot olivat kuitenkin normaalit. Myös sappihappotesti ja veren ammoniakki olivat normaalit.

Koska veriarvotulokset eivät viitanneet maksashunttiin, Fionalle tehtiin vatsan ultraäänitutkimus. Siinä ei todettu maksashunttiin viittaavia löydöksiä. Fionan ohutsuolen alkuosan seinämä oli selvästi paksuuntunut. Vatsaontelon etuosassa oli myös suurentuneita imusolmukkeita. Molemmat munuaiset olivat mineralisoituneet. Maksassa tai muissa elimissä ei todettu epänormaaleja löydöksiä.

Munuaisten mineralisoitumisen vuoksi Fionalta otettiin virtsanäyte, jossa todettiin kohonnut pH. Kohonnut pH voi viitata virtsatulehdukseen (joka selittäisi runsaan virtsaamisen), joten virtsa jätettiin vielä bakteeriviljelyyn. Virtsasta määritetään myös tarkempi proteiinipitoisuus, joka kertoo munuaisten toiminnasta. Soittakaa näiden kokeiden tuloksista keskiviikkona.

Veriarvo- ja ultraäänitutkimuslöydökset eivät viittaa maksashunttiin. Vaikuttaa todennäköisemmältä, että Fionan oksentelu johtuu mahalaukun ja suoliston sairaudesta. Ruoka-aineyliherkkyys kannattaa ehdottomasti poissulkea oireiden taustalta ennen tarkempia tutkimuksia.

Fionalle syötetään kahden kuukauden ajan hypoallergista koiranruokaa (Waltham z/d tai Royal Canin Hypoallergenic) ainoana ruokana. Eliminaatiodieettikokeilun lisäksi Fiona saa nyt mahahapposalpaajaa rauhoittamaan mahalaukun limakalvoa. Lisäksi Fionalle määrätään pahoinvoinninestolääkitystä. Tylosin-antibioottikuuria voitte jatkaa vielä kahden viikon ajan.

Mikäli Fionan oireet jatkuvat kahden kuukauden eliminaatiodieettikokeilusta huolimatta, suosittelemme tarkempia jatkotutkimuksia sisätautien sairaalaosastolla (ulostenäytteiden tutkiminen, mahdollisesti tähystyksessä otetut koepalat ohutsuolesta ja mahalaukusta). Verinäytteissä ei löytynyt syytä munuaisten mineralisoitumiseen. Munuaisarvojen tutkiminen ja munuaisten ultraäänitutkimus kannattaa uusia puolen vuoden kuluttua, jotta nähdään, eteneekö mineralisoituminen munuaisissa."

Ja lopussa sanottiin vielä: "Hyvää jatkoa kiltille Fionalle!"

-------------------

Eli suomeksi sanottuna ollaan back to square 1.

Itseäni mietityttää miten voi olla mahdollista, että Veterillä sappiarvot olivat 142 ja Helsingissä 1,6. Miten Veterin ultrassa todettiin pieni maksa ja pyörteinen laskeva suoni, jotka viittasivat shunttiin, mutta Helsingissä ei kumpiakaan. Miten Veterin perjantaina otettu virtsanäyte oli kaikin puolin normaali, mutta Helsingissä maanantaina otetussa oli ainakin kohonnut pH. Miten maksaruoalla Fionan olo on ollut niin paljon parempi, jos vika ei ole maksassa. Ja mitä tarkoittaa, että munuaiset ovat mineralisoituneet.

Onpa ainakin kysymyksiä kysyttäväksi samalla kun huomenna soittelen virtsanäytteiden tuloksista.

Yhteydenotto yliopistolliseen eläinsairaalaan

Koska tänäänkään ei vielä kuulunut Veterin lääkäriltä mitään, päätin soittaa heille ja kysyä. Ja kuinkas kävikään, he olivat saaneet vastauksen yliopistollisesta eläinsairaalasta, eivät vaan jostain syystä olleet ilmoittaneet minulle. Viestissä oli sähköpostiosoite, johon minun tulisi kirjoittaa ja sopia jatkotutkimusajasta.

Laitoin tuohon osoitteeseen viestiä, johon vastaus tulikin vajaan tunnin sisällä. Vastauksessa luki, että olin varmaan pistänyt viestin väärälle Outille. Tämä alkuperäinen Outi välitti lähettämäni viestin sille Outille, jolle oletti viestin olevan tarkoitettu. Ihmettelen kyllä, miten muka väärä osoite oli annettu Veterille jotka antoivat sen minulle. No, toivottavasti oli nyt sentään oikea viesti minkä Veter välitti minulle.

Kyllä me hoidetaan pikku koiramme kuntoon maksoi mitä maksoi. Niin kauan kuin lääkärit ovat sitä mieltä niin leikataan.

Ei tuota koiraa kuitenkaan voi rahan arvossa mitata.

Kirjanpitoa

Tein kunnon kirjanpidon Fionan eläinlääkärin kuluista koko siltä ajalta, kun se on meillä asunut. Enkä muuten ihmettele enää mihin kaikki rahat on kadonneet.

Purennan ja hampaiden takia lääkäriin ollaan kulutettu 451 euroa. Näistä vakuutus ei korvannut mitään. Mahaongelmien (=shuntin) takia ollaan käytetty lääkäriin 513 euroa. Tuossa on siis se mitä itse jäi maksettavaksi, vakuutus korvasi suurimmasta osasta maksuja 75 %.

Koska purentaprobleemat todennäköisesti epäsuorasti johtuvat shuntin aiheuttamasta kitukasvuisuudesta ja pienestä leuasta, ollaan shuntin takia maksettu yhteensä 964 euroa.

Erään lähteen mukaan maksashuntin alustavat tutkimukset maksavat yliopistollisessa eläinsairaalassa hieman päälle 500 euroa. Mikäli leikkaus on mahdollinen, on yksi saatu hinta-arvio siitä 1500 euroa.

JOS leikkaus onnistuisi täydellisesti ja koira olisi sen jälkeen terve, oltaisiin maksashuntin takia kulutettu rahaa yhteensä 2964 euroa.

Kyllä siitä pieni lovi tulee opiskelijan lompakkoon. Enpä osannut tällaista rahan menoa aavistaa vuosi takaperin. Mutta mitä sitä ei oman rakkaan perheenjäsenensä eteen tekisi.

Jos vielä laskettaisiin hintaa sille huolelle ja kärsimykselle, joiden takia omistajat ovat menettäneet yöunensa lukemattomina öinä, olisi summa tietysti moninkertainen. Eikä pidä unohtaa pienen koiran itsensä kipeitä päiviä.

Samalla kun tätä kirjanpitoa tein niin mainitaan nyt vielä, että rokotuksiin (pentuajan + 1v rokotus) on mennyt ekan vuoden aikana 221 euroa.

Fiona on parina viime päivinä pissannut sisälle monia kertoja. Pissa on tosi laimeeta, varmaankin kun olen pitänyt huolen, että se saa paljon nestettä. Eipä ole ollut sisäsiisteyden opettaminen ihan päällimmäisenä mielessä, kun nekin ongelmat todennäköisesti johtuvat shuntista. Miksi siis nähdä vaivaa kun ei koira sille mitään voi.

Maksaruoan aloittaminen ei ole sujunut kovin hyvin, kun ensimmäisenä päivänä tulivat ylös. Tänään olen antanut sitä tosi pienen määrän ja on onneksi pysynyt sisällä.

Yhä odotellaan puhelua lääkäriltä.

Lisää karvakasoja

Koko eilispäivän iltaan asti Fionan vointi oli tosi huono. Juotin sille vettä pipetillä, kun ei yhtään suostunut syömään tai juomaan. Pieni nukkui vain minkä pystyi, jatkuvasti paikkaa vaihtaen ja kävellen. Ilmeisesti kävely helpotti kipua ja paikallaan makaaminen sattui.

Yhdentoista aikaan kun käytin potilaan ulkona, saimme taas ihastella karvakasoja. Tällä kertaa sellainen tupsahti takapuolesta. Fiona väänsi ja väänsi kunnes ulos tuli noin 15 cm pitkä, tosi paksu ja IHAN kivikova pötkylä. Keräsin sen kakkapussiin ja toin sisälle, tarkoituksena tutkia lähemmin sen sisältöä. Tökkiessäni sitä hammastikuilla huomasin, että koko pötkö oli kokonaan pelkkää karvaa. Samanlaista hiusta ja muuta karvaa mitä tuo edellinen oksennettu kasa oli. Tämän jälkeen Fionan olo koheni silmissä ja häntä alkoi taas olla pystyssä. Ei mikään ihme, että oli kipeä maha kun tuommoinen köntti vaelteli suolistossa.

Tänään hain Veteriltä Royal Caninin Hepatic ruokaa, jota päätin kuitenkin alkaa syöttämään. Purkkiversiona vielä, mikä tuntuu mukavemmalta kun menee todennäköisesti paljon paremmin alas kuin kuivat nappulat. Sen lisäksi Fiona on tänään saanut riisiä ja kanaa.

Fiona on saanut kauheasti tsempityksiä ja toivotuksia kaikilta, ja kiittää kovasti! Tänään on ollut selvästi parempi päivä, paitsi että pissoja on tullut sisälle. Ilmeisesti on saanut onneksi kuitenkin vettä tarpeeksi, kun niin paljon pissattaa.

Yhä odottelemme vastausta yliopistolliselta eläinsairaalalta.

Muokkasin myös tuota ylätunnistetta, nyt kun blogin uusi teema on näköjään selvinnyt.

Voi itku

Tänään Fionalta diagnosoitiin ultrassa synnynnäinen maksan ulkopuolinen shuntti, eli maksan verenkierron häiriö. Maksan ohivirtaus on syypää kaikkiin moniin moniin ongelmiin, mitä meidän pikkuinen on joutunut kärsimään. Osa verestä kiertää kokonaan maksan sillä seurauksella, että veri ei puhdistu myrkyistä vaan koirassa kiertää koko ajan pahasti myrkyttynyttä verta.

Epäily oli jo viime viikolla, joten alkujärkytys on ehtinyt jo laantumaan. Melkoinen shokki kyllä oli, varsinkin sen jälkeen kun googletteli shuntista. Ei meinaan mitään kovin positiivisia lukuja ole siellä.

Ainoa hoitokeino tähän on leikkaus, joka on ilmeisesti hyvin riskialtis. Leikkauksessa maksan ohi menevään suoneen pistetään systeemi, minkä jälkeen siitä ei enää veri mene läpi. Näin kaikki veri kulkisi maksan läpi, niinkuin normaalilla koiralla kuuluu. Leikkaus itsessään ei ole juurikaan muita leikkauksia riskialttiimpi, mutta paraneminen on vaikeaa. Noin 29 % leikatuista menehtyy ensimmäisen kuukauden sisällä leikkauksesta.

Alunperin meidän piti mennä lääkäriin vasta huomenna, mutta tänä aamuna seitsemän aikaan Fiona aloitti niin pahan oksentamisen (mitä on nyt jatkunut yli 6 tuntia), että soitin Veterille josko sieltä saisi täksi päiväksi jo aikaa. Onneksi sai. Leikkauksia suorittaa vain muutama lääkäri, kaikki Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa. Veterin lääkäri viestii heidän kanssa ja ilmoittaa sitte minulle koska päästäisiin leikkaukseen ja minkä hintaista se on. Alustavat arviot sanovat 1000-2000 euroa. Leikkaukseen asti syödään nyt sitten antibiootteja, jotka osaksi estävät myrkkyjen imeytymisen. Ongelma vaan on, että Fiona on nyt niin huonossa kunnossa että ei syö mitään, kiertää ympäri asuntoa levottomana häntä jalkojen välissä ja puklailee vaan. Äsken pistin pipetillä antibioottia nassuun, nyt vaan toivotaan että pysyy sisällä ja olo paranee.

Yliopistollisessa eläinsairaalassa ensin tutkitaan montako verisuonta maksan kiertää ja missä ne sijaitsevat. Sen perusteella he sitten päättelevät kuinka vaativa leikkaus on.

Käy niin sääliksi tuota pikkuista. Ei tuota toivoisi kenellekään.

Edistystä tutkimuksissa

Nyt päästiin vihdoin etenemään näissä Fionan terveyden tutkimuksissa. Tänään käytiin Veterissä ja otettiin kunnolla kokeita. Kaiken maailman verikokeita mistä tulokset tulee huomenna ja sitten allergiatestit, mitkä kestää kolmisen viikkoa kun lähetettiin britteihin tutkittavaksi.

Lääkäri oli sitä mieltä, että jos ei näissä ekoissa testeissä mitään näy niin sitten tähystetään. Ja kun mainitsin, että aiotaan tuo myös steriloida niin hän oli sitä mieltä, että kannattaa tehdä samalla anestesialla. Huomenna soittelen seitsemän jälkeen tuloksista.

Sitten jos mitään kummallista ei näy, niin varataan aika tähystykseen, sterilointiin ja viimeisen sitkeän vauvahampaan poistoon.

Ylä- ja alamäkeä

Voi tuota Fionan vointia.

Tämä tuli viikonloppuna koiran mahasta. Tajuton karvatuppo tuon kokoiselle koiralle. Tätä edelsi useat köhimiset ja puklaamiset ja lopulta ulos tuli tuo köntti. Sen jälkeen mentiin usea päivä ilman yhtään puklaamista ja aloin jo toivoa, että kyseinen karvakasa olisi ollut kaiken takana. Valitettavasti toissapäivänä Fiona alkoi taas oksentaa, ja kuten yleensä niin mitään ei tule suusta ulos asti. Mikä ihme siellä mahassa oikein tulee ylös kun mitään ei tule ulos?! Noh, eilen jatkui sitten sama, eli päivällä oksensi kolmisen kertaa. Tai voiko sitä oksentamiseksi sanoa, kun ulos ei tule mitään.

Ripuli paheni myös toissapäivänä, joten annoin parafiiniöljyä siltä varalta että suolistossa olisi jokin tuppo tukkeena eikä päästä muuta kuin löysää ohi. Öljy tulee kyllä läpi, mutta mukana ei tule muuta kuin ripulia. Fionalla on ollut sellaista semi-löysää ulostetta jo vaikka kuinka pitkän aikaa, täydellisen kiinteitä palleroita ei ole nähty miesmuistiin.

Äsken soittelin sitten Veterille ja varasin ajan ensi viikon keskiviikoksi. Sillon otetaan kunnon verikokeet mistä tutkitaan kaikki mahdolliset vajaatoiminnat, cushingin taudit ja addisoni. Lisäksi otetaan ihosta raapenäyte tuon kylkien hinkkaamisen takia ja sitten vielä allergiatestit. Jos niistä ei mitään kummia ilmene, niin sitten mennään varmaan sinne tähystykseen. Eihän sitä tiedä vaikka juoksut ehtisi tässä alkaa niin voisi sen jälkeen sitten samalla steriloida ja tähystää. Ja poistaa vihoviimeisen maitohampaan mikä ei meinaa tippua sitten millään.

Tylosinia neuvottiin antamaan viikonlopun yli niin saataisiin suolisto hieman rauhoittumaan. Alkoi olla jo niin vesiripulilla taas. Samoin ruokakerrat jaan taas kolmeen, jos sillä saisi nuo iltapäivän/illan puklaamiset vähenemään kun ei ole maha tyhjä. Nyt on kuitenkin helpottunut olo, kun on lääkäriaika varattu.

Sisäsiisteys on jo tosi hyvällä mallilla, nyt käytellään ulkona viiden tunnin välein. Ainoa minkä Fiona voisi pikkuhiljaa oppia on ulos pyytäminen. Tuntuu, että mennään jonkinlaista väsytystaistelua sen kanssa. Minä tarkkailen sitä kuin haukka ja yritän kysellä siltä, että joko pitäisi mennä. Fiona ei vaan osaa muuta kun tuijottaa ja mennä joskus jopa ovelle. Ja siinä vaiheessa minä odotan ja odotan jos tulisi jokin pienenpieni inahdus tai uusi merkki. Jos hätä kasvaisi niin suureksi, että se tajuaisi koettaa kiinnittää meidän huomion muulla tavalla. Jos se vihdoin oppisi, että voi myös ääntä päästämällä pyytää jos ei satuta olemaan vaikka samassa tilassa.

Tänään käytin sen aamulla ulkona vasta kymmeneltä ja edellinen kerta oli kahdentoista maissa illalla. Tässähän saa kohta nukkua ihan kunnolla pitkään aamuisin :)

22.10 Fiona 1v!

Nyt on vihdoin aika päivittää synttärikuulumisia. Vatsavaivojensa takia Fiona ei hienoa kakkua saanut, mutta lelun ja lenkitystä senkin edestä. Kerrankin tyhmä omistaja ei (paljon) käskyttänyt lenkillä liikkumaan reunassa tai vaihtamaan suuntaa vaan mentiin sinne minne Fionan kuono näytti. Lehtiä jahdattiin ja variksia ihmeteltiin. Pienen vastaantulevan lapsenkin päivää piristettiin. Sisällä leikittiin, syötiin hyvin ja nukuttiin. Saipa Fiona kasvattajaltakin ihanan kortin ja puruluita, mitkä piti kaikki kaivaa pakkauksesta ulos ihan varmuuden vuoksi. Sen jälkeen emäntä tosin jätti vain muutaman esille ja pisti loput kaappiin :)

Kaikkea Fionan lempipuuhaa siis.

Onnittelut vielä myös muille Nicolen kennelin Fantastic Four-pennuille eli Vapulle, Kukalle ja Ninolle!

Hyvää matkaa

Ellu-mummi
26.1.1936 - 26.10.2009
Tuulien soitot on vaienneet, ympäri soi ikityynet veet.

Hyvää matkaa ja kerro Pate-vaarille terveisiä!

Synttäreitä, 1v + 23v

Fiona ja emäntä viettävät molemmat tänään syntymäpäiviä. Fiona täyttää kokonaisen vuoden!!! Pitää juhlakuvaa laittaa myöhemmin. Kovin suurta kakkua Fiona ei saa kun ei uskalla antaa mitään kummallista tuonne masuun. Se sai kuitenkin jo uuden lelun 'isovanhemmiltaan' ja sitten saa pikkupikkupaketin illalla. Sillon pitää ottaa siitä hieno synttärikuvakin. Poseerauskuvaa en varmaan ota kun ei tuota turkkia ole millä posetella :P

Käytiin pari päivää oleskelemassa avokin vanhemmilla Raahessa. Kyllä sen huomaa miten onnellinen voi pikkukoira olla päästessään matkalta omaan kotiin omien lelujen luo. Raahessa se jäi muutamaksi tunniksi appivanhempieni huostaan kun käytiin avokin kanssa moikkailemassa tuttuja. Oli huutanut ja huutanut ja itkenyt ja ulvonut siitä asti kun lähdettiin, ääni koko ajan koventuen. Parkkipaikalle oli vetänyt ja varmaan hätääntynyt vielä lisää kun huomasi että meidän autokin oli poissa. Lopussa se oli vain ulvonut ulko-oven edessä ja silloin huoltoväki oli päättänyt soittaa meille. Hain sitten Fionan mukaan vierailulle ja kyllä oli koira iloinen kun ei enää joutunut olemaan erossa laumastaan. Omilla vanhemmillani Leppävaarassa Fiona pärjää hyvin jos on äitini tai siskoni kotona, mutta siellä ollaan käyty paljon useammin kuin pohjoisessa joten ei mikään ihme tietysti.

Fiona pääsi katsomaan Miina-rottweileria jota kerran aikaisemminkin käytiin moikkaamassa. Aika lailla pelokkaissa tunnelmissa meni tämäkin vierailu. Paitsi että Miinaa oli kerran samanlainen pikkukoira puraissut takapuoleen, joten Fionan 'pelottava' murina toimi kerrankin siinä mihin se oli tarkoitettu eli ajamaan vieras tiehensä. Oli hyvännäköistä, kun Miina kiertää karkuun olohuoneen ja keittiön väliä ja Fiona perässä uteliaana mutta pelokkaana murisee ja hakee leikkimään yhtäaikaa. Yhdessä vaiheessa alkoi käydä Miinaa sääliksi, kun Fiona tajusi että toi iso hirviöhän perääntyy kun sille isottelee. Sitten Taina, Miinan omistaja, pisti rotikkansa haukkumaan käskystä ja siihen loppui ainakin hetkeksi Fionan ylivalta :D. Sen verran pelottava ääni isosta koirasta lähti. Lopussa haisteltiin sitten jo molempien puolelta suhteellisen rauhallisesti että ihan onnistunut vierailu kyllä koirienkin osalta.

Ja mitä sitten omiin synttäreihin tulee, niin eipä oikeastaan mitään. Onhan niitä ehditty tässä jo vuosien varrella viettää!

Koirakavereita

Fiona on viime aikoina saanut ilahduttavasti uusia koirakavereita. Aikaisemmin se ei ole oikein päässyt monen kanssa leikkimään, kun sillä on niin valikoiva leikkikaverimaku.

Ensin Fiona pääsi Hakametsään puistoilemaan Helmeri tiibetinspanielin kanssa. Helmeri oli tosi pieni ja pehmoinen, vasta nelikuukautinen. Fionan kanssa tulivat hienosti juttuun. Helmeriä pitäisi nähdä lisää.

Seuraavaksi Fiona tapasi Uunon, cotonpojan ihan melkein naapurista. Uuno on myös vielä tosi pieni, nelikuukautinen. Ihan vitivalkoinen ja kauhean ihmisrakas, ihan kuin Helmerikin. Fiona lähinnä katseli omistajansa jalkojen välistä kun Uuno meni ihmisten rapsuteltavaksi. Fiona on selkeästi yhden ihmisen koira, muita voidaan käydä morjestamassa mutta ei niiltä paljon rapsutuksia tarvita. Uunon luona käytiin myös sisällä, Fiona ei pissannut sinne kertaakaan mitä ensin vähän pelkäsin. Hieno tyttö. Fionaa tosin sisällä kiinnosti enemmän Uunon lelut ja luut, joita se kävi hanakasti puolustamaan Uunolta. Aika sikamaista. Kävi kyllä ilmi, että mielestäni Fiona olisi jo suhteellisen valmis isosiskon rooliin, hienosti Uuno kunnioitti Fionaa vaikka olikin nyt jo hieman isompi. Fiona ei myöskään ollut liian ankara pienelle, vaan lähinnä murisi silloin kun oli ominut Uunon luun ja toinen tuli sitä varovasti katsomaan. Koirapuistossa Fiona ja Uuno menivät kunnon rallia, tasapuolista vielä eikä kumpikaan jäänyt enemmän alle.

Nyt kun ollaan Fionan kanssa taas täällä Espoossa kyläilemässä, käytiin puistossa tutustumassa pari kuukautta Fionaa nuorempaan kääpiöpinseriin Väinöön. Väinö on oikein komea, solakka ja seksuaalisuutensa selvästi löytänyt nuori mies :). Puistossa oli monta isompaa koiraa samalla aikaa, joten suuren osan ajasta Fiona vietti sylissä. Jossain välissä Fiona ja Väinö pääsivät kyllä keskenäänkin peuhaamaan ja hienosti leikkivätkin. Väinöä pitää nähdä lisää sitten kun taas porukoille tullaan käymään.

Eilen erehdyin antamaan Fionalle palan metvurstia ja luultavasti sen seurauksena ollaan saatu taas eilisillasta lähtien nauttia ihanista mahavaivoista. Semi-ripuli alkoi viimeisellä pissakerralla illalla ja jatkuu yhä tänäänkin. Tänään myös Fiona puklautti parit tyhjät oksennukset ja sen jälkeen normaalia pienemmän ruoka-annoksensa pihalle, joten sai taas canicuria ja inupekt fortea ja nyt on nukkumassa. Kovin väsyneeltä vaikuttaa, mikä ei tietysti ole ihme eilisen riehumisen ja tämän hetkisen mahdollisen mahakivun huomioon ottaen.

Väinön tapaamisesta kävi ilmi, että Fionalla ei ole juoksut todennäköisesti alkamassa ihan lähiaikoina. Mitään merkkejä siihen suuntaan ei pojalta tullut. Kovasti Fiona silti lutkuttelee alapäätänsä, joten ehkä kysäisen torstain rokotuksilla varmuuden vuoksi lääkäriltä voisiko sillä olla jokin tulehdus. Parempi katsoa kuin katua. Muita epänormaaliuden merkkejä ei näy paitsi tuo nuoleminen minkä kuvittelin enteilevän tulevia juoksuja.

Ilahduttavaa on ollut huomata, että viime öisiä ripulikakkoja lukuunottamatta sisälle ei ole tullut vierailun aikana kertaakaan mitään. Jospa sitä voisi torstaina sanoa, että Fiona oppi sisäsiistiksi 1-vuoden ikään mennessä.

Hormonihirviö

Eikä näy vieläkään. Meinaa niitä juoksuja. Lenkeillä on merkkailtu jo kuukauden päivät ja juoksuja odoteltu vähintään saman verran. Mutta kun ei niin ei. Äitsykällä tuli ensimmäiset juoksut 1v2kk iässä, joten voi olla että tässä saadaan vielä odotella reilumminkin.

Sisäsiisteydessä edetään koko ajan. Sisälle ei enää pissailla muuta kun poikkeustapauksissa, eli jos jää yksi pitkäksi aikaa tai ei aamulla pääse heti ulos. Ulkona käydään tällä hetkellä 3-3,5 tunnin välein suurin piirtein. Nyt ollaan venyttämässä sitä tuonne 3,5 tuntiin. Fiona on myös vihdoin tajunnut ulos pyytämisen idean, vaikkakin harvoin pissan takia pyytää. Kakkaa ei mielellään sisälle ole tehnyt pitkään aikaan, vaan menee hengailemaan eteiseen ja tuijottaa merkitsevästi. Vielä kun pyytäisi päästä myös pissalle ja keksisi antaa äänimerkkejä niin tietäisi aamulla nousta silloin kun täytyy päästä ulos.

Lähinnä sen takia noita juoksuja odottelen, että haluan nähdä helpottuuko meilläkin sisäsiisteys entisestään juoksujen jälkeen. Monillahan sisälle pissailu loppuu lopullisesti kuin seinään ensimmäisten juoksujen jälkeen. Lisäksi voisi tietää että tuo merkkailu johtuu todellakin juoksuista, eikä vaikka pissatulehduksesta. Kolmantena vaan ei vähäisempänä voisi alkaa varautumaan edessä olevaan sterilisaatioon, mikä Fionaa odottaa ensimmäisten juoksujen jälkeen. Päätin steriloisa Fionan ihan terveydellisistä syistä, mutta eihän sitä tiedä jos vaikka joku uroskin joskus tänne talouteen tupsahtaa ;)

Tänään käytiin pitkästä aikaa keskustassa pitemmällä lenkillä ja voi että miten jännittävää siellä taas oli. Hihnakäyttäytyminen oli melko hukassa siellä autojen ja ihmisten keskellä. Yhtä rullalautailijaa Fiona säikähti pahanpäiväisesti, mutta toivottavasti ei mitään sen suurempia traumoja jäänyt.

Oli kyllä emännälläkin mukava olo tuon tunnin lenkin jälkeen, ulkonakin niin ihan syksyinen ilma. Pipo olisi vaan saanut olla vielä päässä.

Ihmeparantuminen

Ilmeisesti ilmapiirin vaihdos tekee hyvää ihmisten lisäksi myös koirille. Fiona oli Rooman matkamme (mikä meni muuten loistavasti!) aikana hoidossa vanhemmillani ja siskollani Espoossa. Tuona aikana ei oksentanut tai ripuloinut kertaakaan, eikä ole myöskään kotiinpalaamisen jälkeen.

Noh, tapahtui tuossa kohdin muitakin elämäntapamuutoksia. Suurin herätys oli se, että lähtöä edeltävänä yönä kun heräsin nuolemiseen ja nieleskelemiseen, annoin närästyslääke Antepsinia. Ja mitä sitten tapahtuikaan? Lutkutus loppui samantien ja alle viiden minuutin alkoi kuulua tuhinaa ja kuorsausta! Taisi sittenkin olla närästystä meidän oksentelu. Annelle suuret kiitokset tästä vinkistä! Järkeiltiin avokin kanssa, että kun Fiona saa iltaruoan niin myöhään niin se ei ehdi kunnolla sulaa vaan alkaa närästämään mistä taas seuraa oksennus. Ja mehän ollaan koko ajan myöhäistetty sitä, kun ollaan luultu että oksentaminen johtuu tyhjästä mahasta. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna oireet on sopivasti jatkuneet siitä asti kun alettiin myöhäistää tuota ruokaa. Ehkä tunnen itseni hieman tyhmäksi tällä hetkellä?

Ei sitten muuta kuin korjailemaan (kolmen sivun pituisia :)) Fionan hoito-ohjeita, ja ensimmäisenä iltana hoidossa se sai iltaruoan jo ennen yhdeksää ja ruokailukerrat muutettiin kolmeen ettei kerralla saa niin isoa annosta. Antepsinia ei tarvittu kertaakaan koko hoidon aikana. Antibioottikuuri loppui, ja oireet pysyivät poissa.

Toinen muutos joka tuolloin tapahtui, oli se että sain vihdoin aikaiseksi ostaa oscarin naudanmahapullia pakastimeen. Joka annokseen kun lisää vajaa 1/4 pullaa niin jo nuollaan kuppi kiiltävän puhtaaksi. Eikä yhtään annosta ole tuon jälkeen jäänyt syömättä.

Tällä hetkellä mennään siis kolmella ruokailukerralla, kaikissa vajaa 1/2 dl acanan nappuloita ja 1/4 naudanmahapullaa. Lisäksi maitohappobakteereita saa vielä päivittäin. Koitin muutaman päivän kahdella ruokailukerralla ja aamulla ruoan jälkeen jouduin antamaan Antepsinia kun tuntui närästävän. Siirrymme nyt siis toistaiseksi kokonaan kolmeen ruokailukertaan.

Fiona täytti eilen 11kk, eli maagiseen yhden vuoden ikään on enää kuukausi. Jee!

Näillä main kasvu todennäköisesti loppuu (jos on edes enää kasvamassa). Ehkä sitä kohta uskaltaisi koettaa kokonaan siirtyä kotiruokinnalle, kun vaan ottaa ensin asioista kunnolla selvää. Nyt kun tiedän taudin nimen niin olen löytänyt netistä monta närästystapausta jotka ovat ratkenneet koti- tai raakaruokinnalla. Koska kotiruokinta on vaivattomampi ja helpompi näistä kahdesta, koetamme ensin sitä. Siis JOS näyttää siltä että tämäkin ruoka närästää Fionaa. Mutta ensin kuitenkin tällä ruoalla pari kuukautta ja sitten katsotaan uudestaan.

Alan epäillä ettei tällä mitään allergiaa ole koskaan ollutkaan. Kyljet tosin vielä kutiavat jonkin verran, mutta nekin vaan aina välillä. En vielä ole lisännyt muita aineita ruokavalioon, mutta kai sitä kohta voisi alkaa taas treenailla jotain kuivatuilla jauhelihanameilla. Tai sitten pitäisi etsiä jostain lampaan jauhelihaa, olisi ainakin samaa lihaa kuin kuivaruoassa. Ja sitä paitsi nythän tuo saa nautaa noiden mahapallojen muodossa, joten ehkä sen naudan lihan välttämisen voisi senkin takia unohtaa.

Sitten hieman omistajan kuulumisia. Yliopistossa alkoi tässä samalla neljäs vuosi ja tänä vuonna pitäisi päästä sitten vihdoin suorittamaan luonnontieteiden kandidaatin tutkinto. Syksy melkein muuttui kertaheitolla paljon mielenkiintoisemmaksi, kun minulla oli hetken aikaa mahdollisuus päästä projektityö kurssilla tekemään koira-aiheista ohjelmistoa. Yksi ryhmä tekee uroskansion, ilmeisesti tarkoituksena se, että narttujen omistajat voivat sieltä sitten etsiä koirillensa sulhasia. Aikaisemman vuoden ryhmä toteutti Collikka sivuston, mihin collieväki keräilee koiriensa terveystietoja. Ja melkein muuttui siksi, koska kävin ryhmäjaon jälkeen pyytämässä olisiko mahdollista päästä tuohon ryhmään. Noh, eipä ollut, joten nyt joudun sitten opiskelemaan kokonaan uuden ohjelmointikielen, rubyn, jotta saan tehdä toisen version Majava-tietotekniikkakilpailusta. "Toivottavasti tuohon ryhmään osui sitten paljon koiraihmisiä..." Eipä osunut ainakaan tätä koiraihmistä. Ja kyllähän se vähän ärsyttää, että joudun maaliskuuhun asti pakertamaan ei-kiinnostavan aiheen parissa 8h/vk kun olisin voinut tehdä oikeasti kiinnostavaakin projektia. Enpä olettanutkaan että opiskelu voisi olla kivaa.

Petsie

No nyt on Fionallakin oma sivu Petsiessä. Koska se on syntynyt samana päivänä kuin minä itse, pistin automaattisesti myös oman syntymävuoteni Fionalle joten se oli sitten hetken aikaa koiran vuosina 104,67v :D

Pakkaustunnelmia

Rooman reissua edelsi pakkauspäivä, jonka aikana sai katsella muun muassa tällaisia syyllistäviä katseita.

Välillä piristyttiin.

Mutta kyllä koko ajan oltiin kovin varuillaan, ettei vaan mihinkään kadota ilman perheen pienimpää.


Sitten vielä todiste siitä, miten hienosti meillä sujuu jo luoksetulo jopa ääriolosuhteissa (Fionan mittakaavallla)!

http://www.youtube.com/v/eySmhe1153o&hl=en

"Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta"

Näihin törmään aina, mutta unohdan ne silloin kun tekisi mieli lukea uudestaan. Tämä oli ihanan liikuttava:

"Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlannin susikoiraa.

Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä. Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, omien ihmisten ympäröimänä.

Seuraavana päivänä, menin nukuttamaan koiraa. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan, kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi". Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.

Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta;
- kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
- älä koskaan kieltäydy huviajelusta
- kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota
- ota nokosia
- venyttele ennen ylösnousua
- juokse, telmi ja leiki päivittäin
- hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
- vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
- lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
- kuumina päivinä juo runsaasti ja lepäile varjoisan puun katveessa
- kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
- riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
- ole uskollinen
- älä koskaan teeskentele olevasi jotakin muuta, kuin mitä olet
- jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen
- jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti
- NAUTI jokaisen päivän jokaisesta hetkestä”

Paranemaan päin

Päivitelläänpä pikkuisen tämän hetkistä vointia.

Heti ensimmäisen antibiootin jälkeen loppui ripulit kuin seinään, kakka on ollut sen jälkeen kuin oppikirjasta. Oksentelu on vähentynyt, mutta sitä tulee silti yleensä kerran päivässä, lähinnä öisin. Ensin Fiona alkaa nuolemaan ihan hulluna petinsä pehmustetta, tyynyä, aika lailla mitä tahansa ja herään jo tähän lutkutukseen. Tätä kestää ehkä joku puoli tuntia minkä jälkeen se nousee pedistä, käy pissalla lattialla ja sitten oksentaa. Tai "yökkii", koska suusta ulos ei nykyään tule mitään. Ihan niinkuin joku koirat.comissa sanoi, ihan kun se yrittäisi kakoa mahasta jotain ulos mutta ei onnistu siinä.

Viime yönä heräsin taas tuohon lutkutukseen ja annoin Fionalle muutaman pienen juustosiivun (mikään muu ei öisin kelpaa, paitsi ehkä kinkku ja vastaavat). Hetken jatkui lutkutus, kunnes se loppui (!) ja Fiona kävi nukkumaan. Harmi vaan, että puolen tunnin päästä oli muutenkin herätys ja eihän se ruoka sitten maistunut yhtään kun oli maha saanut pahimman nälän tunteen pois juustolla. Selvästi olen huomannut, että Fionan pitää saada jotain suuhunsa vähintään 6 tunnin välein ettei maha tyhjene liikaa ja ala oksetuttamaan. Haastavaa tuosta tekee sen, että ruoka-aikaan nappulat ei maistu (yleensä, ruokaa tarjoillaan nykyään 3 kertaa päivässä) mutta silti pitäisi jotain antaa ettei oksetuta. Ja sitten ei pääse tulemaan kunnolla nälkä seuraavaksi ruokakerraksi kun annan napsuja kädestä muutaman joka 6h. Ja taas pitää antaa kädestä. Oravanpyörä on valmis.

Mietin edelleen, että voiko tuo olla närästystä. Närästys kyllä mielestäni tulee nopeammin ruoan jälkeen, kun tuo taas selvästi alkaa kakomaan sitten kun maha tyhjenee. Vai voiko sappihapot juhlia tyhjässä mahassa ja sitten närästys tulee niistä? Pitänee kysyä ensi kerralla lääkärillä, samoin kun tuosta oksentelua edeltävästä lutkutuksesta.

Lamb&Apple ei vieläkään maistu yhtään sen paremmin. Laitoin aikaisemmin sekaan kanan keitinlientä, kunnes tajusin että onhan siinäkin kanaa. Nyt ei sitten kuivat tai veteen liotetut maistu yhtään. Ihan kun olisivat liian isoja nappuloita, suussa pyöritellään ja sitten pudotetaan maahan. Ei tajua pureskella kun royal canineita ei ole tarvinnut koskaan. Kädestä syö kyllä nameina acanaakin kuivina kokonaisina ja puolikkaina. Erityisesti olohuoneessa. Pitäisiköhän testata antaa ruoka olohuoneessa, jos keittiön ruokapaikkaan on tullut joku negatiivinen tunnelma.


Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata tästä ja edellisen tekstin kuvista että matot ovat löytäneet tiensä takaisin lattialle. Zion vierailun ajaksi pistin enkä ole jaksanut ottaa pois. Yhdet ripulit tuli eteisen matolle ennen antibiootteja, mutta muuten ei ole tullut mitään. Eteisen maton otan kyllä pitkiksi yksinoloajoiksi pois, siihen kun ne pissat tulee jos johonkin. Makuuhuoneeseen ei kyllä pistetä mattoa vielä kuukausiin, sen verran hukassa on tuo pidättely aina oksennuskohtauksia ennen ja jälkeen.

Nyt kun olen aseistautunut juustosiivuilla yötä varten niin voinkin käydä nukkumaan. Yöpöydältä vaan nakkaa Fionalle kun rupeaa kuulumaan lutkutusta. Saas nähdä.

Mulla kävi vieras!

Muutama päivä sitten pihalla tuli vastaan mun kokoinen koira ja mikä parempaa, se oli vielä poika! Mä sillon jo huomasin että toi on selvästi kiva pakkaus, se vaan ei ollut musta ihan samaa mieltä. Emäntä sanoi, että se on leikattu eikä siksi kiinnostunut musta kovin paljon. Mutta onhan multakin turkki saksittu ja silti mä tykkäsin siitä?

Nehän tuli sitten ihan sisälle asti ja mä yritin parhaani mukaan saada sitä leikkimään. Tämä pikkuinen Zio koira ei kuitenkaan muusta kiinnostunut kun pöydällä olevista "herkuista". Mä en ymmärrä miten se voi syödä niitä kun ne on vaan jotain kuivia papanoita eikä oo ees makkaraa. Kerjäsi lisää vaan. Sitten se kierteli ympäri ämpäri mun taloa ja noukki kaikki jämät mitkä mä oon syljeskelly lattialle. Äiti vissiin toi sen meille siivoomaan tai jotain. Mä seurasin sitä tarkkaan ettei se vaan tee mitään kiellettyä.


Mä en käsitä miten siitä oli kivempaa haistella vaan lattialla kun leikkiä mun kanssa. En mä sitä sitten jaksanut ees seurata enää, kattelin vaan että eikö se koskaan lopeta.


Olisi vissiin pitänyt jatkaa seuraamista, kun sitten se teki perin kummallisen tempun. Kävi kakalla mun ruokapaikalla!! On siinäkin kumma siivooja, ensin imuroi ruoan jämät ruokakupin paikalta ja sitten käy kakalla samassa paikassa. Äiti sai sitten kuitenkin siivota itse sen jäljet. Suihkutti vielä jotain ainetta samaan paikkaan, luuli vissiin että se kakan haju häiritsis mun syömistä jatkossa. Mut ei se mua haitannut, mä oon kohtelias emäntä mun vieraille.

Kyllä se sai vähän mun leluillakin leikkiä, mutta ei sitä paljon kiinnostanut. Olis ollut kiva jos olis vähän mun kanssakin jaksanut leikkiä, mutta äiti oli vaan tyytyväinen että väsytti mua senkin verran.

Pikkasen mä kuitenkin ihastuin siihen että kyllä se on tervetullut tänne jatkossakin! On siinä vaan komea kaveri! Jos sillä vaan turkki vähän kasvais niin kiinnostais ehkä leikkiä munkin kanssa.

Sairastelua

Päivitetäänpäs nyt tännekin viime viikkojen kuulumisia.

Jo Lontoon matkan aikana Fionalla alkoi mahaoireilu, oksenteli tyhjää mahaansa parin tunnin välein eikä ruoka maistunut. Käynti eläinlääkärillä, pahoinvointilääkettä ja mahan ultra ja röntgen. Oksentelu helpottui. Sen jälkeen on ollut lähes joka päivä yksi oksennuskohtaus, ulos tulee korkeintaan hieman sappinesteitä. Tällä aikaa käytiin pari kertaa uudestaan ottamassa röntgen, mutta mitään kummallista ei mahasta löytynyt. Antepsinia, inupekt fortea ja canicuria on syöty ensimmäisestä lääkärikäynnistä asti.

Viikonloppuna alkoi ripuli. Meni siihen asti, että joka ripuloinnin jälkeen piti pestä takapuoli kun se oli ärtynyt jatkuvasta ripuloinnista. Jatkui eiliseen asti, kun mentiin taas lääkäriin. Anaalirauhaset tyhjennettiin, olivat melko täynnä mutta muuten normaalit. Kotiinviemisiksi saatiin suoliston rauhoittamiseksi antibioottikuuri ja inupekt forten antamista jatketaan. Tuli myös neuvo vaihtaa ruokaa eri raaka-aineita sisältävään. Eläinlääkäri epäili ruoka-aineen yliherkkyyttä. Pirkanmaan Lemmikkitalosta lähti sitten mukaan Acanan lammas-omena sapuskaa.

Nyt on uutta ruokaa alettu sekoittamaan vanhan sekaan, mikä ei sekään (tietenkään) suju ongelmitta, kun uusi ruoka ei maistu sitten millään. Vanhat nappulat syödään ja uudet jätetään kuppiin. Illalla liotin nappulat niin puuroksi että pystyin sekoittamaan ne toisiinsa ja Fiona söikin kupin tyhjäksi. Ensimmäisen antibiootin jälkeen ei ole ripuloinut eikä muutenkaan kakannut lainkaan. Toivotaan että ulosanti on seuraavalla kerralla kiinteämpää.

Viime yö oli antibioottien ansiosta rauhallisin pitkään aikaan. Tänään aamuruokaa meni seitsemältä vajaa puolet alas ja yhden aikaan tuli taas puklauksia. Mitään ei tullut suusta ulos asti. Jos oireet jatkuvat antibioottikuurin jälkeen niin sitten mennään taas lääkärille jatkotutkimuksiin, ensimmäisenä varmaankin mahan- ja suoliston tähystyksiin.

Että tämmöistä tällä kertaa. Nyt vaan toivotaan että uusi ruoka alkaa maistumaan ja oireeet helpottuisivat sillä.

13 päivä lähdetään avokin kanssa Roomaan neljäksi päiväksi juhlistamaan kihlajaispäivää. Fiona menee vanhemmilleni Espooseen. Toivottavasti tilanne olisi parempi silloin, muuten ei ole kiva lähteä.

Positiivista on ainoastaan se, että Fiona on yhä lähes oma pirteä itsensä.

London calling

Näin junassa on aikaa tehdä vielä viimeinen päivitys ennen matkaa. Haikeata oli jättää ensimmäistä kertaa Fiona kotiin avokin kanssa kahdestaan yli pariksi päiväksi. Fiona on eilisestä asti hermoillut mun pakkaamistani ja vinkunut kassien vieressä. Voi toista. Lauantaina pääsen taas näkemään sen, saa nähdä onko iloinen jälleennäkeminen vai mököttääkö se :)

Mutta eipä tässä muuta kun hauskaa viikkoa kaikille, saa nähdä jos matkalla pääsee jossain vaiheessa päivittämään. Jos ei pääse niin sitten kirjoittelen varmaankin matka-aiheisen kertomuksen sunnuntaina. Siihen asti, vi ses!

Over my dead body

Tänään oli vuorossa käynti eläinlääkärillä.

Veterin harvinaisen ystävällinen, asiantunteva ja mukava lääkäri diagnosoi Fionalle lievän nielutulehduksen. Mitään muuta lääkettä ei saatu kuin määräys lepoon. Tuolla on välihampaissa vielä maitohampaita, joista yksi on puoliksi irti ja ilmeisesti aiheuttanut pienen ientulehduksen mikä voi olla koko homman alku ja juuri. Levinnyt siitä sitten bakteereita nieluun asti. Nielussa näkyi hieman punoitusta ja nyt pitää sitten tarkkailla että jos lähtee pahenemaan niin soitellaan uudestaan.

Korvien hilseilyäkin kysyin, sanoi että kannattaa vaihtaa korvanpuhdistusainetta. Korvien hilseily alkoi joku kuukausi sitten, sitten loppui yhtäkkisesti ja nyt päivä sen jälkeen kun puhdistin korvat niin se alkoi uudestaan. Tulehdusta ei onneksi ollut tällä kertaa. Ostin sitten jotain puhdistusainetta minkä pitäisi olla hyvää, jotain fysiologista korvanpuhdistajaa (ja meidän maxim korvanpuhdistusaine lentää roskiin). Jotta asia ei olisi liian helppoa, kuulemma silmät punoittaa vähän myös ja lääkäri kehoitti puhdistelemaan niitäkin. Hän myös sanoi, että tämmöinen yleinen silmien ja korvien pieni arkuus voi viestiä jostain allergiasta, mitkä kannattaa tutkia jos ongelmat pahenevat. Mutta ei vielä ainakaan kannata kuulemma.

Ensimmäinen silmien puhdistussessio ei mennyt liian hyvin. Tyydyin sitten vain sivelemään silmiä hellävaraisesti vanulla ja totuttaa pikku hiljaa siihen että puhdiste tulee ihan silmien lähelle. Tuohonkin olisi tietysti pitänyt totuttaa pienestä pitäen, mutta se jotenkin jäi kun ei tarvetta ollut. Uskon kuitenkin että ensi kerralla menee paljon paremmin.

Ajelin sitten barffi.netin kautta kotiin ja kävin hakemassa Fionalle ensimmäistä kertaa ikinä oikeita ydinluita tarkoituksena antaa hampaille kyytiä (ja kiitosta koiralle pelottavasta eläinlääkärikäynnistä, jonka ajan Fiona käytännössä tutisi kokonaan pöydällä). Myyjä muisti Fionan pentupaineista ja kun myyjä pisti naudan luun maahan niin saatiin yhdessä repeillä Fionan lähestymisyrityksille. Mukaan kaupasta lähti kaksi lampaan luuta, yksi naudan luu, kaksi sian saparoa ja purkki lohiöljyä.

Lampaan luun annoin kun päästiin kotiin ja herranjumala mitä herkkua oli! Fiona sai syödä sitä vain yhden pyyhkeen päällä ettei koko lattia olisi ihan möhnässä. Tarkoitus oli siirtää luu aina takaisin pyyhkeen päälle kun Fiona veti sen muualle. Pari kertaa antoi siirtää nätisti, mutta kolmannella kerralla murisi kun vein käden lähelle. Ihan kunnolla murisi. Meidän nössö arkajalka. Tuo ei ole koskaan ennen murissut tosissaan joten hämäännyin ja peräännyin miettimään strategiaa. Hetken päästä menin uudestaan siirtämään luuta ja murina alkoi taas. Sanoin tiukasti "ei" minkä jälkeen Fiona näykkäisi ilmaa käteni vieressä. Siinä vaiheessa nappasin niskasta kiinni ja toruin vihaisesti ja otin luun käteeni. Sitten käskin Fionan istumaan, laitoin luun taas pyyhkeen päälle ja annoin sitten vasta luvan ottaa. Jonkun viisi kertaa sain vielä nostella luuta pyyhkeen päälle ja melkein joka kerta alkoi murina, mutta loppui kun sanoin tiukasti ei. Ensi kerralla pitää varmaan pitää aluksi ainakin luun toisesta päästä kiinni, että tuo luottaa etten minä silti mitään vie. Nyt olen ihan tyytyväinen että meillä on tuommoinen sintti eikä mitään sakemannia, sen verran hämäännyin tuostakin säälittävästä pikkumurinasta kun oli ensimmäistä kertaa selvästi tosissaan ja yritti ajaa pois :P

Sitten kun avokki tuli kotiin ja Fiona meni katsomaan niin otin äkkiä luun talteen ettei mene maha sekaisin kun ei ole ennen luuta saanut. Hyvin pikaisen ja epänormaalin "jaa se oli toi" tarkistuksen jälkeen toinen oli kuin maansa myynyt kun ei löytynyt luuta mistään. Huomenna saa sitten takaisin jos maha on pysynyt normaalina. Eihän tuo paljon vielä luuta saanut irti, mutta kaiken maailman lihaa ja kalvoja ja muita siitä ympäriltä sai.

Kyllä tätä herkkupalaa kannattaakin puolustaa!

Kesäturkissa

Näin lähti sitten kaikkien oletuksien vastaisesti Fiona neidiltäkin turkki.

Ennen:

Jälkeen:

Ihan tyytyväinen olen, kauheasti tullut virtaa lisää ja tuntuu että olisi rohkeampikin kuin pitkässä turkissa o_O. Ehkäpä kuvittelen vaan. Hetken aikaa kesti tottua tuohon ulkonäköön, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa näyttää jo koiralta :). Tai karitsalta. Siitä oon ihan ihmeissäni että tolla oikeasti on JALAT! Ja pitkät jalat onkin, ainakin takajalat. Kasvattajakin sanoi, että Fiona on takakorkea vielä ja nyt sen kyllä huomaa. Jospa tuo etupää ottaisi kiinni niin tulisi niitä kaivattuja senttejä säkäänkin :). Korvakarvat ja nenäkarvat pyysin jättämään vähän pitemmäksi, mutta aika lyhyeksi ne leikattiin. Häntä jäi ihan pitkäksi.

Huomenna on aika eläinlääkärille. Fiona on viikonlopusta asti hengittänyt välillä vähän vaikean kuuloisesti, ihan kuin kurkussa olisi limaa tai roskaa. Tänään löysin kuolleen kimalaisen parvekkeen lattialta, ja heti ajattelin että onkohan se pistänyt Fionaa ja siksi on hengitystiet tukossa. Mutta huomennahan se selviää löytyykö sieltä kurkusta jotain tulehduksen poikasta tai muuta.

Tiistaina lähden siskon kanssa Lontooseen ja tullaan takaisin vasta lauantaina. Saa jäädä avokki kahdestaan Fionan kanssa kotiin, saa nähdä miten pärjäävät :)

Malin Ekblom - Koiran luonnollinen ruokinta

Kävin viikko takaperin ensimmäistä kertaa Tampereella asuessani metsossa hakemassa kirjastokortin ja lainaamassa kirjoja. Viimeksi olen lainannut joskus yli viisi vuotta sitten, mutta nyt onkin jotain mielenkiintoista luettavaa :). Ajattelin sitten että voisin muutamalla kappaleella kertoilla lukemistani kirjoista, jos ei muuten niin itselle muistiin jos joskus haluaa joitain kirjoja omaksi ostaa.

Ensimmäisenä vuorossa Malin Ekblom - Koiran luonnollinen ruokinta.

Parin kuukauden ajan olen lueskellut barffauksesta ja sekaruokinnasta netistä ja se onkin vaikuttanut kokeilemisen arvoiselta Fionallekin. Tulevaisuudessa varmaan tullaan monipuolistamaan Fionan ruokavaliota ja ehkä kokeilemaan ihan nappulatontakin menua. Ajattelin että jospa tästä kirjasesta löytyisi jotain hyödyllistä tietoa mitä en vielä ollut netistä lukenut.

Kirja on kattava opus koiran luonnollisen ruokinnan perusteista, ei pelkästään barffauksesta vaan myös viljoja sisältävästä ruokinnasta. Vajaa satasivuisessa kirjassa käsitellään teollisen koiranruoan haittavaikutuksia, luonnollisen ruokinnan etuja, eri ravintoaineita, mitä ruokinta on käytännössä sekä sitten lopussa hieman muuta, esimerkiksi luonnollisen ruokinnan aloittamista ja kantavan nartun ruokintaa. Kirjassa mainittiin myös valmisruoka-ateriat kuten Puhtit. Muutamalla lauseella tosin, joten kovin syvällistä infoa ei näistä tullut. Lähdeluettelosta löytyy englanninkielisiä barf ja raakaruokintakirjoja kuten Dr. Ian Billinghurstin "The BARF Diet". Linkkilistassa lopussa on paljon hyödyllisiä internetlinkkejä luonnollisesta ruokinnasta ja raakaruokaa myyviä eläinruokakauppoja. Lopusta löytyy vitamiinitaulukko.

Kirja ei erityisesti tuonut uutta tietoa tähän mennessä jo lukemaani, mutta selkeytti kyllä paljon eri ravintoaineiden ja vitamiinien sekamelskaa mikä on itselleni ollut vaikeinta luonnollisen ruokinnan ymmärtämisessä. Vieläkin meni vähän ohi kaikki vitamiinit ja hivenaineet sun muut, mutta lisäksi tuli semmoinen kuva, että ei asia ole niin monimutkainen mitä olen kuvitellut sen olevan. Välillä tuntui kuin olisi lukion biologian kirjoja lukenut :). Esimerkkejä ruokalistoista erilaisille koirille olisin vielä kaipaillut, mutta näitä ei taida löytyä juuri mistään (paitsi barffifoorumilta). Kyllä tämän kirjan ohjeiden perusteella pystyisi mielestäni barffauksen aloittamaan. Kätevä perusasiat sisältävä pikkupaketti barffausta suunnitteleville, kuten allekirjoittaneelle.

Yksi kiva vinkki saatiin meillä ajoittain vellovaan tyhjän mahan oksennukseen. Kirjan mukaan tämä johtuu samoista ruoka-ajoista joka päivä. Maha tottuu ruoka-aikoihin ja alkaa valmistaa ruoansulatushappoja jo etukäteen. Jos ruoka sitten myöhästyykin, ei koiralla ole muuta vaihtoehtoa kuin puklautella nämä hapot pihalle. Pitäisikin antaa ruoka vaihteleviin aikoihin joka päivä. En kyllä usko ihan että tuo kokonaan ongelmaan auttaisi, mutta voihan tuota ruoka-aikoja yrittää vähän vaihdella.

Mattopyykillä

Teinpä toissapäivänä jotain perin eriskummallista ja epä-Tainamaista ja lähdin yksin, vain mäntysuopa kaverinani, pesemään viittä isoa mattoa Iidesjärven matonpesupaikalle. Olen toki pessyt mattoja aikaisemmin, mutta siitä taitaa olla lähemmäs 5-6 vuotta eikä sieltä paljon enää ollut muistikuvia jäljellä. Avokkia yritin ylipuhua pitkän aikaa, mutta sitten meni hermot ja päätin että mielummin pesen matot yksin kuin kuuntelen koko ajan jatkuvaa valitusta siitä miten kamalaa on ja miten hirveä olin kun pakotin tulemaan mukaan.

Pesu menikin tosi hienosti, vaikka miehiselle voimalle olisikin pariin otteeseen ollut apua. Kerran sain mankelin jumiin, onneksi eräs toinen pesijä tuli auttamaan ja saatiin se toimimaan. Toinen ongelma sattui kun en jaksanut/ylettynyt nostamaan isoa märkää ja painavaaa mattoa kuivaamaan, onneksi sain tässäkin apua. On täällä Tampereella vaan ystävällisiä matonpesijöitä! :)

Nyt on sitten viisi mattoa odottamassa (ai perkele, kerrostalon kuivaushuoneessa muuten vieläkin!) että meidän rakas hauvelimme olisi sen verran sisäsiisti että pystyisi laittamaan ne lattialle. Yleisesti ottaen näyttääkin jo tosi hyvältä (vihdoin), mutta vahinkoja sattuu vielä jonkin verran niin en taida vielä uskaltaa. Viimeksi viime viikonloppuna tuli sisälle, silloin kun oltiin vanhemmillani kylässä. Kotona tuli viimeksi viikko sitten perjantaina, kun pakkailin lähtöä varten. Äiti jo ehti ehdottaa, että kun Fiona stressaantuu, esimerkiksi kun pakkaan tai ollaa kylässä, niin rakon toimintakyky hetkellisesti heikkenee ja sitten tulee pissat. Tässä voisi hyvin olla perääkin.

Viikonlopun jälkeen on 8h työpäivätkin mennyt hienosti ilman pissoja sisälle samoin kuin yöt, vaikka on nyt taas laajennettu Fionan käyttöön koko makuuhuone öisin. Pari yötä nukuttiin jopa makkarin ovi auki, mutta tästä on seurannut niin ärsyttävää steppailua öisin ympäri kämppää, että parempi nukkua vielä ovi kiinni kunnes saadaan matot lattialle.

Ainoa matto on ollut pieni räsymatto olohuoneen lattialla, joka menee kätevästi pesukoneeseen. Sitä ollaan pidetty lattialla aina kotonaollessamme, jotta Fionalla olisi edes jokin paikka minkä päällä lepäillä. Poislähtiessämme se on otettu pois, jos ollaan muistettu. Olen kuitenkin yrittänyt aina syynätä sitä läpi, ettei sitä ole huomaamatta käytetty vessana. Voisinkin nyt tehdä semmoisen päätöksen, että sitten kun Fiona on pissaamatta sisälle 2vk, alan laittamaan pikkuhiljaa mattoja lattialle. Ensin makuuhuoneeseen, sitten viikon päästä keittiöön, sitten viikon päästä olohuoneeseen ja lopulta viikon päästä eteiseen mihin pissat lähes poikkeuksetta tulee jos on tullakseen. Jos vahinko sattuu (matolle), niin sitten taas pois ja alusta.

Saa nähdä riittääkö itsellä kärsivällisyys :)

Viikonlopun kuvasaldoa

Käytiin viikonloppuna Fionan kanssa porukoilla Espoossa. Matka tuli melkoisena äkkilähtönä, kun perjantaina päätin että pesempä koiran ja lähden ajamaan. Ihan hyvä päätös, kivaa oli :). Fiona pääsi juoksentelemaan koirapuistoihin ja leikkimään porukoitten ja siskon kanssa.

Mutta tässäpä näitä kuvia. Muutamia lisäkuvia löytää täältä.

Pesun jälkeen aloin pakkaamaan ja Fiona heti huolestui että pääseekö hän mukaan. Koko ajan pörräsi matkalaukun ympärillä ja katseli huolestuneena.

Lauantaina käväistiin koirapuistossa, missä otin kännykällä kuvia kun unohdin kameran kotiin. Muutaman sain otettua, kunnes puistoon tuli 3 vuoden ikäistä jackrussell urosta(!!). Toki kysyivät ensin että voivatko tulla. Ajattelin että katsellaan ja noin viisi minuuttia viihdyttiin ennenkuin päätettiin lähteä. Sen verran kiinnosti 9kk ikäinen narttu kolmea vuoden ikäistä urosta että Fiona ei saanut olla hetkeäkään rauhassa. Ja niitä kolmea vintiötä oli jopa meidän ihmisten vaikea pitää erossa Fionasta. Melkoisia riiviöitä :)


Parvekkeen riippumatossa pääsi Fiona kanssa käymään.

Ponnaripäät :)


Lauantaina harjasin koiran ja otin siitä 9kk juhlakuvia. Paljon tuli otettua, paljon hyviä mutta ei yhtään täydellistä. Tässä niistä muutama. Kuvausavusta kiitoksia Riitalle!



Fionan lempinukkumispaikka, kulmasohvan kulmassa.

Ja vielä viimeiseksi nätti naamakuva.

Kummallista peliä koirapuistossa

Koirapuistossa kävijät on kyllä tosi monipuolista sakkia. Suurin osa väestä on ihan fiksua ja järkevää, mutta sitten on myös niitä mitkä saisi jättäää tulematta. Tuntuu että viime aikoina on aina joutunut lähtemään kun joku ärhäkämpi tapaus on näyttänyt siltä että kohta tulee turpiin.

Eilen Hakametsän puistossa oli ihan mukavia ihmisiä ja koiria kun mentiin, kääkkä ja uros keskari villis (luulisin). Villistä ei paljon Fionan meno kiinnostanut mutta kääkän kanssa juoksentelivat jonkun aikaa. Sitten paikalle saapui nainen parsonrussellinsa kanssa, joka haisi villiksen mielestä niiiiiiiiin ihanalle että siinä täytyi olla juoksuaika lähellä. Villis ei jättänyt nartulle hetken rauhaa ja ilmeisesti parsonilla paloi käämi ja se kävi Fionalle murisemaan. Ensimmäistä kertaa sai oikeasti ottaa toista koiraa pannasta kiinni ja työntää pois oman luota. Fiona onneksi tulee aina mun lähelle jos joku koira käy liian vihamieliseksi. Omistaja taisi kirjoittaa tekstiviestiä tässä vaiheessa. No seuraavaksi parson kävi kääkän päälle (myös narttu, olisikohan ollut jotain omistushalua uroksesta? Tiedä häntä) ihan kunnolla niin että jälleen saatiin kiskoa sitä pois kääkän kimpusta. Tämän jälkeen Fiona ja kääkkä olivat molemmat sylissä ja parson yritti epätoivoisesti hyppiä kääkän kimppuun maasta ja tuolilta. Nyt parsonin omistaja taisi kutsua koiraansa mukaansa toiseen päähän puistoa, parsonia ei kiinnostanut seuraaminen pätkääkään. Eipä siinä paljon pistetty pienempiä koiriamme maahan. Sitten puistoon tuli basenji niin intensiivisessä mielentilassa että katsoin parhaaksi lähteä samantien. Kääkkä lähti myös. Puistosta poispäin kävellessä ihmeteltiin kääkän omistajan kanssa että olipa kumma kun ei parsonin omistaja kieltänyt koiraansa. Jos Fiona noin kävisi muiden päälle niin lähtisin kyllä sillä samalla hetkellä pois koko puistosta. Autolle kun kävelin niin kuulin tappelun ääniä puistosta, olisi ollut mielenkiintoista jäädä katsomaan mitä tapahtuu. En voi uskoa että ne kolme olisivat kovin kauaa hyvissä väleissä siellä viihtynyt.

Toinen "mielenkiintoinen" kerta oli kun puistossa oli mm. pari japaninpystykorvan näköistä koiraa. Fiona omaan tapaansa meni hakemaan näitä leikkimään mutta pystykorvat näyttivät hammasta samantien kun Fiona lähestyi. Fiona-raukka ei oikein tajua näitä karkottavia signaaleja ja jatkoi leikkiin haastamista kunnes näytti siltä että pystykorvilla menee hermo joten lähdettiin melkein yhtä nopeasti kun tultiin. Tuossakaan tilanteessa en tiedä kumman olisi "kuulunut" lähteä, toisaalta uskon että Fiona ärsyttää koiria kun ei tajua milloin toista ei oikeasti kiinnosta. Toisaalta taas jos koira on niin epävarma/vihainen että ei anna toisen tulla edes haistamaan niin onko se sitten koirapuistokoira? Samalla reissulla taisi olla villis, jonka omistaja heitti koiralleen keppiä vaikka puistossa oli viitisen muutakin koiraa. Fiona juoksi tietysti kepin perässä ja villis murahti sille hakiessaan keppiä. Ei ollut ihan onnistunut koirapuistovierailu se.

On siellä puistossa kuitenkin leikkikavereitakin löytynyt, kerran oli eräs bichon frise niin samantyyppinen leikkijä Fionan kanssa että juoksivat toisiaan karkuun vuorotellen pitkän aikaa. Hetken lepäsivät ja sama jatkui taas. Frise oli Fionaa vähän isompi, mutta samanlainen rauhallinen leikkijä kuin Fionakin että liian rajuksi ei käyty. Lopussa olisi jo hieman paini lähtenyt käyntiin, mutta toiset lähtivät puistosta. Paikalla oli samaan aikaan pikkuinen chihuahua-mix joka vähän säikkyi Fionaa kun se muutaman kerran ajoi sitäkin takaa kun frise lepäsi. Tässä vaiheessa kutsuin Fionan luokse kun se ei ymmärrä että joku voi sitäkin pelätä.

Ehkä huvittavin episodi oli kun puistossa oli Fionan kanssa yksi ihan kiltti koira ja paikalle saapui lauma (muistutti kyllä enemmän parvea :)) kääkkiä. Olisiko niitä ollut seitsemisen kappaletta, varmaan joku pentutapaaminen tai muu vastaava. Tunsivat kuitenkin toisensa entuudestaan eikä kovin ystävällisin mielin katsottu Fionaa tai tätä toista koiraa kun menivät hieman lähemmäs. Hauskan näköistä kun Fiona hiipi lähemmäs parvea kunnes sieltä yksi ajaa sen kauemmas. Tuli ihan mieleen jurassic parkista ne pienet dinosaurukset jotka yksin ovat vaarattomia mutta kerääntyvät parveksi ja tappavat saaliin. Onneksi nämä kääkät tyytyivät vain ajamaan kauemmas :). Ei tuollakaan viitsinyt kovin kauaa viipyä, kun Fiona ja toinen koira keskittyivät vain parveen josta ei kukaan niiden kanssa halunnut leikkiä.

On muuten perin rasittavaa että Fionalle ei kelpaa kinkut, metvurstit, maksan palaset, nakit tai mikään muukaan koirapuistossa. Vaikka paikalla ei olisi ketään niin siltikin se sylkee suustaan kaiken mitä sille tarjoaa.

Fiona täyttää tänään 9kk. Eilen painoi 3,7 kg kun kävin hakemassa punkkilääkkeet ja samalla punnitsemassa koiran. Pitää ottaa 9kk kuva seuraavan pesun jälkeen perjantaina.

Oli muuten melkoinen takkuepisodi viikonlopun jälkeen kun olin kampaamatta koiraa 3 päivää peräkkäin. Pari tuntia siinä meni niitä selvitellessä. Nyt päätin alkaa kampaamaan joka päivä ainakin sen verran että tiedän ettei siellä ole takkuja. Eli kyljet, kainalot, kaulan ja korvantakuset. Olisi kyllä kiva kun toi turkki vähän ohenisi turkinvaihdon myötä. Syyskuussa on Tampereella ryhmänäyttely mistä ajattelin että jos johonkin näyttelyyn haluan Fionan viedä niin se olisi tuo. Sinne asti on siis ainakin pidettävä turkki pitkänä ja hyvässä kunnossa. Toivottavasti noi alaetuhampaat tipahtavat siihen mennessä, muuten taitaisi ainakin hampaiden takia tulla hylätty. Etuylähammas kasvaa myös väärään paikkaan, liian sisälle suuta kun ei mahdu kulmahampaan eteen. Eipä tuosta taida enää hyvää purentaa saada mitenkään.

Pirkkalan mätsäri ja sin3

Kyllä se kolmas kerta toden sanoo, ainakin siinä milloin pääsee mätsärissä sijoittumaan :). Tästä on aikaa jo viikon verran joten toivottavasti muistan kaiken mikä piti kirjoittaa. On ollut niin kiireistä ettei ole ehtinyt päivittelemään.

Pari esiintyi sen verran paremmin että sai punaisen (oli lopuksi PUN3). Fionalla seisominen meni peräti yllättävän hienosti, mutta ravaaminen olikin sitten melkoista säntäilemistä. Meillä näköjään tuomaria lähestyminen menee paremmin, mutta poispäin meno menee laukkaamiseksi ja vetämiseksi. Pöydällä vähän pakitettiin kun tuomari katsoi korvia, mutta muuten antoi tutkia aika hyvin.

Lopulta pieniä sinisiä pentuja taisi olla 7 kpl ja päästiin kolmanneksi asti. Ihan hienosti vaikkei kilpailu ollutkaan mitään Hakametsän mätsäreihin verrattuna kun pentuja oli silloin samassa luokassa 67..

Kuva vielä todisteena meidän kunniakierroksestamme palkintokassi kädessä. Kyllä huomaa ettei olla paljon palkintokasseja kannettu kun Fiona pelkäsi sitä niin ettei kunniakierroksesta tullut mitään :D

Kuvan ottanut Sari Klemetti, kiitoksia kuvista!

Törmäsin muutamaan havaimmeiseen jotka tunnistivat Fionan Kukan sisarukseksi :). Heillä oli Nicolen kennelin Waltsun tytär. "Pikkaisen" vakuuttavammin meni näyttely Pipsalta ja Siiri havoilta sekä Siiri bichonilta!

Fionan veli Nino debytoi(?) virallisessa näyttelyssä ja sai Laukaan pentuluokassa KP:n :). Sisko onnittelee! Kukka-siskolla meneekin vähän lujempaa näytelmärintamalla ja Kukka olikin jo aikaisemmin näyttelyssä ROP-pentu. Kovia showmiehiä ja naisia jo näin pienellä iällä.

Nyt sunnuntaina jäikin Kaupin mätsäri väliin kun oli Fionalla pikkaisen maha sekaisin. Seuraava taitaakin olla elokuussa sitten.

Myydään pienen koiran tai kissan peti

Päätin vihdoin myydä tämän uuden Fionan pedin, koska tyttö ei vain yksinkertaisesti ymmärtänyt siinä nukkua. Kävi muutaman kerran pyörimässä ja kerran lepäsi hetken mutta se siitä. Oli vissiin liian pieni kun ei siellä viihtynyt.

Mitat löytyy allaolevan linkin takaa.




http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=108997296

Huh hellettä

On kyllä kiva asua tämmöisessä vuokrakaksiossa, missä talvellakin lämpötila oli lähes jatkuvasti päälle 25 astetta. Tämmösillä helteillä, kuten arvata saattaa, on täällä melko tukalat oltavat niin ihmisillä kuin koirallakin. Nyt näyttää sisälämpötilamittari vain 26,4 °C, ulkona on 29,8 °C. Illalla kun talo on taas ehtinyt päivän mittaan lämmitä on sisällä päälle 28 myös. Lenkit onkin kutistunu aika olemattomiksi päivällä. Eilen taidettiin pitempi lenkki tehdä puolen yön aikoihin.

Tänään laitoin vihdoin koiralle punkkitorjunta-aineet niskaan. Prac-ticilla mentiin, eikä vielä ainakaan ole tullut mitään kummempia sivuvaikutuksia. Luin lehdestä, että nyt on poikkeuksellisen paljon punkkeja liikenteessä lämpimän kevään seurauksena.

Oli aika kummallinen eläinlääkärikäynti perjantaina kun haettiin torjunta-aine. Ensinnäkin päästiin eläinlääkärille puoli tuntia myöhässä. Vastaanotossa oli koko ajan paljon asiakkaita ja kaikki joutu odottelemaan. Sitten päästiin lääkärille joka antoi Prac-ticit. Pyysin vilkaisemaan Fionan ihoa, kun se on ottanut tavaksi hieroa itseään ulkona betoniseiniin. Lääkäri vain totesi, että kai sitä pitää koiralta kysyä onko se normaalia. Sitten katsoi ihoa ja kysyi minulta, että näyttääkö se normaalilta. Ööh, omasta mielestäni kyllä ja siksi pyysinkin eläinlääkäriä kertomaan oman mielipiteensä. Hän sitten vain totesi että eipä kai siinä mitään niin kauan kun iho näyttää normaalilta. Selevä.

Sitten mentiin taas vastaanottohuoneeseen odottelemaan. Hetken päästä lääkäri tuli ja kysyi että onko pakko olla juuri Prac-tic, kelpaisiko Stronghold. Muistelin että stronghold ei torjuisi punkkeja, mutta lääkäri sanoi että torjuu se. Sitten kun mentiin jonoon maksamaan niin kysäisin vielä vastaanottoneidiltä että torjuuko ne oikeasti samat ötökät. Neiti sanoi että juu, mutta lähti vielä tarkistamaan. Kävihän se ilmi, että ei se niitä punkkeja torju minkä takia sen juuri haluaisin. Sitten tuli ongelma, koska Prac-ticin hintaa ei ollut heillä koneella, joten he eivät voineet sitä laskuttaa. Lopulta heiltä taisi loppua ideat ja törkkäsivät Practi-cin kouraan ja sanoivat että valitettavasti eivät siitä kuitenkaan voi veloittaa. Eipä se juuri haitannut :). Paketissa oli kuitenkin vain yksi ampulli kolmesta jäljellä, joten pitää käydä hakemassa resepti sitten kuukauden päästä uudestaan jos vaikka siihen mennessä löytyisi se sieltä koneeltakin. Silloin ei kyllä kuulemma tarvitse enää varata aikaa vaan voin suoraan hakea reseptin kun nyt jo maksoin tuosta vastaanotosta 40 euron maksun.

Saatiinpahan kuitenkin aineet ja vielä halvemmalla. Onneksi ei itsellä ollut kiire niin ei haitannut odottelu.

Nyt on meilläkin selvästi alkanut turkinvaihtoajat. Tänään kun pesusta on 3 päivää harjasin koiran ja löysin kolme suurta takkua. Yhden kanssa meinasi ensimmäistä kertaa oikeasti loppua ideat, mutta selvisi se onneksi lopulta. Musta paita oli ihan valkoisessa karvassa ja suuri karvakasa vain jäi pöydälle. Tuo Coat Handlerin kampausneste on kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa. Ensi kerralla pitää vähän selvitellä mikä olisi parempi. Pähkäilin myös voisiko tuo betoniseiniin hierominen johtua myös turkinvaihdosta. Jos uusi turkki kasvaa niin voihan se kutittaa. Ja sitten kun on takussa niin se varmasti myös kutittelee.

Fiona on nyt helteellä syönyt melko huonosti. Ärsyttävää siitä tekee se, että jos Fiona ei illalla syö, niin melko varmasti puklailee tyhjää mahaansa aamusta/aamuyöstä. Pitää varmaan koittaa ottaa NEU takaisin ruokavalioon, nyt kun on menty pelkällä nappulalla. Pelkkä NEU pisti viimeksi kakan löysäksi, mutta puolet NEUta ja puolet nappulaa toimi. Edellisen mahataudin jälkeen jätettiin NEU pois, mutta nyt voisi taas palata siihen. Olen lueskellut viime aikoina myös kotiruokinnasta ja barffauksesta, mutta kyllä meillä tuonne vuoden ikään mennään ainakin varman päälle nappulalla + lisukkeilla + NEUlla. Sen jälkeen sitten katsotaan uudestaan jos koira on vieläkin huono syömään.

Nyt on kaksi yötä nukuttu niin, että Fionan nukkumatilaa on rajattu entisestään. Nyt sillä on parin neliömetrin tila rajattuna sängyllä ja kitara vahvistimella eikä ole näinä öinä pissannut. Kahdestatoista yhdeksään pärjää siis ainakin hyvin. Pariin viikkoon ei myöskään ole sisälle tullut mitään, kun olen ollut vahtimassa koko ajan. Saa nähdä mitä tapahtuu huomenna kun on pitkästä aikaa taas 8h yksin kotona. Yhdet pissat todennäköisesti lattialla.

Kuumetta, kuumetta, koirakuumetta

Tosi kummallisia nää koirat.

Tänään heräsin ensin kuudelta kolmen kusiläntin, ainakin kuuden kakkapötkön sekä kahden tyhjän mahan oksennuksen keskeltä. Siivosin ne, sain osakseni Tommin vihat kun se ei pystynyt nukkumaan enää sen jälkeen ennen töitänsä ja menin itse takaisin nukkumaan. Sitten kymmeneltä heräsin itse, jälleen oksennusääniin. Lattialla oli kusiläikkä, kakkapötkö ja pienet tyhjän mahan oksennukset, taas. Mikä lie pistänyt Fionan mahan sekaisin. Eilen grillatessa annoin sille pienen palan pihviä, olisiko sitten niin pienestä mennyt maha sekaisin. Ruoan annoin myös poikkeuksellisen myöhään, että en tiedä oliko sille vaan sitten yksinkertaisesti tullut niin kova hätä ettei ollut pystynyt odottamaan. Positiivista kuitenkin se ettei ollut ihan ripulilla.

No mutta kuitenkin. Postauksen pointti oli se, että vaikka kuinka vitutti herätä noin epämukavaan herätykseen ja siivota kahteen kertaan lattiat ja ottaa päähän vieläkin ajatus mokomasta, niin silti koirakuume ei ota laantuakseen. Ei sitten millään. Uutta koiraa tekisi mieli niin kaaaauheasti.

Eikä asiaa helpota se, että Fionan isukin Sulon kennelissä on pari niin potentiaalista pentua kasvamassa, että varmaan viikoittain saa lukea facebookista miten hyvin niillä on mennyt näyttelyssä. Suuret onnittelut sinne! Toinen on KANS MVA FIN MVA DK MVA EST MVA LV MVA ESTV-07 LVV-07 Sanillan Fun Fellow "Hepun" ja POHJ MVA FIN MVA NO MVA PL MVA PMV-06 PMV-07 KBHV-07 Garden Angel Amazita "Amazitan" jälkeläinen. Ei pahat meriitit vanhemmilla.

Minäkin haluan kyllä seuraavaksi semmoisen pennun jolla on hyvät mahdollisuudet menestyä näyttelyissä. Olisi se vaan kiva harrastus. Lisäksi jos ottaisi tosi potentiaalisen koiran niin saattaisi saada jopa sijoituskoiran, milloin pääsisi seuraamaan lähempää tuota kasvatustoimintaa. Sekin on kovasti ruvennut kiinnostamaan, vaikka tiedän ettei musta ikinä voi kasvattajaa tulla kun toi avokki ei ihan niin innostunut näistä ötököistä ole. Mutta olisi kiva päästä seuraamaan vaikka yhden pentueen kasvattamista.

Fionan isän kennelin Sara astutetaan seuraavasta juoksusta, nyyhkis. Olen kuitenkin päättänyt ettei meille lisää koiria tule ennen kuin asutaan rivarissa. Eli ei siis vielä moneen vuoteen kun tässä opiskelija-asunnossa todennäköisesti asutaan niin kauan kun opiskellaan. Eli vielä 3-4 vuotta(?). Jos ei sitten innostuta aikaisemmin muuttamaan. Sen kuitenkin tiedän, että vuoden parin päästä Fionan aikuistuttua alkaa varmasti taas koirakuume nostamaan päätään ihan varmasti.

Mahdollisen seuraavan koiran rotu on kuitenkin vielä mysteeri. Tommi haluaisi jonkin ruttunaaman, joista ainoa jonka olen tähän mennessä hyväksynyt olisi belgian griffon petit brabancon. Bulldoginhan se eniten haluaisi, mutta sitä ei taas tänne talouteen oteta pelkästään terveydentilansa vuoksi. Eikä mopsia. Bokseri olisi muuten ok (vaikkakin terveys silläkin vähän mitä sattuu), mutta se taas on liian aktiivinen meille. Sitä paitsi, jos ruttunaama valittaisiin seuraavaksi koiraksi Tommin mieltymysten perusteella, niin Tommi saisi sitten olla pääasiallinen kouluttaja, mihin se ei kyllä satavarmasti ryhtyisi.

Eli epäilen että tulevaisuudenkin rotuvalinnat pysyvät meikäläisen harteilla, kun kuitenkin minä niitä eniten hoitaisin. Petit brabancon on alkanut toisaalta houkutella ulkonäöllisesti, mutta en tiedä minkälaisen harrastuskoiran siitä saisi. Havannankoirassa houkuttelee edelleen aivan ihana ulkonäkö ja luonne. Se on niin täydellinen näyttelykoira kauniissa turkissaan. Tuntuu kuitenkin, että tekisi mieli antaa mahdollisuus muillekin roduille, joista päällimmäisenä tällä hetkellä kiinnostaa kooikerhondje. Siitä saisi taas puolestaan täydellisen agilitykoiran ja näyttelykehässä pyöriminen olisi kivempaa kun niitä on toistaiseksi siellä niin vähän. Havannalaisia on joka näyttelyssä ainakin kolme kertaa enemmän. Sitten on tietysti näitä rotuja mistä salaa haaveilee, mutta mitkä aktiivisuudeltaan tai kooltaan on mulle liikaa, kuten pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira (jumalainen ulkonäkö, hyperaktiivinen), rottweiler (tyylikäs suojelija ja pippelinjatke, liian voimakas ja vaikea koulutettava) ja saksanpaimenkoira (tämän kouluttaisin tokovalioksi tietenkin ;), liian aktiivinen meille). Suuria laiskimuksia sen sijaan olisi bernin paimenkoira minkä terveydentila huolestuttaa ja leonberger. Näiden koko olisi kuitenkin kysymysmerkki kun a) ruoka sun muu maksaa niin paljon ja b) itse olen tämmöinen kääpiö. Lisäksi karvaa lähtee aivan jumalattomasti.

Vaikka kannattaa se näitäkin pohtia valmiiksi, mutta en silti halua antaa itseni aivan päästä valloilleen seuraavan koiran kohtalosta. Muuten masennun kun en vielä voi sitä ottaa.

Toissapäivänä Fiona täytti 8kk, eli on ollut meillä nyt puoli vuotta ja kaksi päivää. Niin se aika rientää! Fionalla on tainnut alkaa myös turkki vaihtumaan aikuisturkkiin, kun takkuja löytyy aina vaan enemmän. Hyvin tuo turkin hoito vielä kuitenkin sujuu, mutta eri asia sitten kuinka kauan.

Pörhistelyä ja eka punkki, eww

Aloitetaan vaikka tuosta mätsäristä. Kyllä huomasi ettei oltu pitkään aikaan harjoiteltu, kun meni paljon huonommin kun edellisen kerran. Ravaaminen meni kohtalaisesti (niin hyvin kun tuolla harjoittelulla voi odottaa), mutta seisominen olikin vähän toista. Jatkuvasti peppu maahan vaan, niin omistaja pysyy tyytyväisenä (or not).

Eipä tuokaan niin paljon haitannut, kun se että tuomaria piti pelätä ja sille piti pörhistellä. Ensimmäisen kerran kun tuomari tuli katsomaan niin Fiona alkoi omaan ihanaan tapaansa ulvoa niinkuin kaikille tuntemattomille lähestyville ihmisille nykyään. Häntä sillä heilui kovasti, mutta ei tainnut silti kovin hyvää ensivaikutelmaa antaa :). Lisäksi se ei antanut tuomarin juurikaan koskea itseensä. Pöytää harjoiteltiin ennen kehien alkua kerran ja siellä Fiona meni myös aika jumiin, jostain kehittänyt pöytäpelonkin näköjään. Noh, sillä kerralla sain sen kuivatun maksan voimalla reipastumaan ja laitoin taskuun tiettyyn paikkaan maksaa, että omalla pöytävuorolla autan Fionan sillä jännityksen yli. Tietysti se maksan pala sitten katosi taskun syövereihin, eikä nakki auttanut tarpeeksi kun tuomari tuli katsomaan Fionaa pöydällä. Syliin yritti ja muutenkin jännitti.

Sininenhän siinä tuli (meidän pari esiintyi kyllä niin erinomaisesti että hyvin vaikea olisi sille ollut pärjätä) ja toisina sinisten kehästä pihalle :).

Mietin kyllä, että oma jännitys saattoi laukaista tuota jännittämistä myös Fionalla. Tällä kertaa meillä oli ihan omaakin yleisöä kun pikkusisko tuli Helsingistä asti tarkoituksena kuvata meidän mätsäri esiintyminen uudella kalliilla kamerallani. Eikös vaan sitten kamerasta unohtunutkin muistikortti kotiin, joten se siitä kuvaamisesta! Pyysin Sallaa kuitenkin ottamaan kännykälläni kuvia ja koska halusin tuosta kuvia niin ne myös aion laittaa vaikka huonolaatuisempia ovatkin:

Tässä Fiona näyttää että kyllä se osaa kävellä kun vain haluaa.


Pöydällä seisominenkin sujui niin kauan kunnes tuomari saapui paikalle.


Ja sama homma maassa.


Joukossa oli myös iso pino kuvia missä korjailen Fionan asentoa ja nostan sitä pepusta, mutta jätettäköön ne näyttämättä ;)

Tuntuu että noissa näytelmissä on vieläkin asioita mitkä ei ole ihan selviä, esimerkiksi se, että tuleeko pikkukoiria seisotettaessa olla itse kyykyssä vai seistä. Taisin olla ainoa, joka oli kyykyssä vaikka kyllä siellä pieniä koiria oli muitakin. Ei kyllä ihan näin pieniä, mutta melkein. Lisäksi se, miten koiran tulisi reagoida tuomariin on hieman epäselvää. Ilmeisesti pitäisi reagoida mahdollisimman neutraalisti eli ei oikeastaan mitenkään. Niin meilläkin tehtiin ensimmäisessä mätsärissä, mutta nyt ei oltu ihan yhtä onnekkaita. Ei kai siinä muuta kuin treeniä ja treeniä vaan. Tämä oli kyllä siinä mielessä kivempi mätsäri, että vaikka ilma oli huonompi (ei ihan satanut mutta melkein) niin pentuja oli myöskin vain 20, kun niitä viimeksi aurinkoisena päivänä oli 73.

Mutta se siitä. Eilen tapahtui jotain melkoisen epämiellyttävää, kun nypin Fionan korvakarvoja. Korvan vieressä oli punkki. Hillitsin itseni kuitenkin melko hienosti vaikka yök hyi hyi reaktio olikin hilkulla. Fiona pysyi tosi nätisti ihan liikkumatta kun pyysin Tommia tuomaan punkkipihdit. Elämäni ensimmäinen punkin irrottaminen ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin, en osannut käyttää pihtejä ja ote lipsahti niin, että punkki ei irronnut ekalla yrityksellä. Sitten annoinkin Tommin yrittää ja se sai onneksi punkin hyvin irti. Ärsyttää vaan tuo oma kämmääminen ja nyt olen ihan vainoharhaisena seurannut tuota kohtaa että tuleeko siihen jotain ihottumaa tai näppylää. No mutta osaapa ensi kerralla (mitä toivon totisesti ettei tulisi, ainakaan kovin piakkoin) paremmin. Päätin sitten kuitenkin koettaa Fionalle punkkikarkotetta. Kyselin kasvattajalta mitä ainetta Fionan siskolle ja muille koirille pisti ja vastaus oli Prac-tic merkkinen liuos. Sitä saa kuulemma vain eläinlääkäriltä, mutta sopii hyvin myös pienille koirille. Kohta pitääkin soitella eläinlääkärille kun kännykkä vaan hieman vielä latautuu.

Itse olen tällä hetkellä flunssassa ja pää on ihan tukossa ja särkee. Harmi sinänsä ettei voi tuosta kauniista ilmasta nauttia, mutta jospa tämä olo tästä paranisi.

Tänä keskiviikkona yritän vihdoin päästä Tamskin näyttelytreeneihin. On pitänyt mennä sinne jo monen monta kertaa, mutta on ollut niin kiireinen kesän alku ettei ole paljon ollut keskiviikkoja vapaana. Jospa tällä viikolla sitten vihdoin.