Ylä- ja alamäkeä

Voi tuota Fionan vointia.

Tämä tuli viikonloppuna koiran mahasta. Tajuton karvatuppo tuon kokoiselle koiralle. Tätä edelsi useat köhimiset ja puklaamiset ja lopulta ulos tuli tuo köntti. Sen jälkeen mentiin usea päivä ilman yhtään puklaamista ja aloin jo toivoa, että kyseinen karvakasa olisi ollut kaiken takana. Valitettavasti toissapäivänä Fiona alkoi taas oksentaa, ja kuten yleensä niin mitään ei tule suusta ulos asti. Mikä ihme siellä mahassa oikein tulee ylös kun mitään ei tule ulos?! Noh, eilen jatkui sitten sama, eli päivällä oksensi kolmisen kertaa. Tai voiko sitä oksentamiseksi sanoa, kun ulos ei tule mitään.

Ripuli paheni myös toissapäivänä, joten annoin parafiiniöljyä siltä varalta että suolistossa olisi jokin tuppo tukkeena eikä päästä muuta kuin löysää ohi. Öljy tulee kyllä läpi, mutta mukana ei tule muuta kuin ripulia. Fionalla on ollut sellaista semi-löysää ulostetta jo vaikka kuinka pitkän aikaa, täydellisen kiinteitä palleroita ei ole nähty miesmuistiin.

Äsken soittelin sitten Veterille ja varasin ajan ensi viikon keskiviikoksi. Sillon otetaan kunnon verikokeet mistä tutkitaan kaikki mahdolliset vajaatoiminnat, cushingin taudit ja addisoni. Lisäksi otetaan ihosta raapenäyte tuon kylkien hinkkaamisen takia ja sitten vielä allergiatestit. Jos niistä ei mitään kummia ilmene, niin sitten mennään varmaan sinne tähystykseen. Eihän sitä tiedä vaikka juoksut ehtisi tässä alkaa niin voisi sen jälkeen sitten samalla steriloida ja tähystää. Ja poistaa vihoviimeisen maitohampaan mikä ei meinaa tippua sitten millään.

Tylosinia neuvottiin antamaan viikonlopun yli niin saataisiin suolisto hieman rauhoittumaan. Alkoi olla jo niin vesiripulilla taas. Samoin ruokakerrat jaan taas kolmeen, jos sillä saisi nuo iltapäivän/illan puklaamiset vähenemään kun ei ole maha tyhjä. Nyt on kuitenkin helpottunut olo, kun on lääkäriaika varattu.

Sisäsiisteys on jo tosi hyvällä mallilla, nyt käytellään ulkona viiden tunnin välein. Ainoa minkä Fiona voisi pikkuhiljaa oppia on ulos pyytäminen. Tuntuu, että mennään jonkinlaista väsytystaistelua sen kanssa. Minä tarkkailen sitä kuin haukka ja yritän kysellä siltä, että joko pitäisi mennä. Fiona ei vaan osaa muuta kun tuijottaa ja mennä joskus jopa ovelle. Ja siinä vaiheessa minä odotan ja odotan jos tulisi jokin pienenpieni inahdus tai uusi merkki. Jos hätä kasvaisi niin suureksi, että se tajuaisi koettaa kiinnittää meidän huomion muulla tavalla. Jos se vihdoin oppisi, että voi myös ääntä päästämällä pyytää jos ei satuta olemaan vaikka samassa tilassa.

Tänään käytin sen aamulla ulkona vasta kymmeneltä ja edellinen kerta oli kahdentoista maissa illalla. Tässähän saa kohta nukkua ihan kunnolla pitkään aamuisin :)