Kuumetta, kuumetta, koirakuumetta

Tosi kummallisia nää koirat.

Tänään heräsin ensin kuudelta kolmen kusiläntin, ainakin kuuden kakkapötkön sekä kahden tyhjän mahan oksennuksen keskeltä. Siivosin ne, sain osakseni Tommin vihat kun se ei pystynyt nukkumaan enää sen jälkeen ennen töitänsä ja menin itse takaisin nukkumaan. Sitten kymmeneltä heräsin itse, jälleen oksennusääniin. Lattialla oli kusiläikkä, kakkapötkö ja pienet tyhjän mahan oksennukset, taas. Mikä lie pistänyt Fionan mahan sekaisin. Eilen grillatessa annoin sille pienen palan pihviä, olisiko sitten niin pienestä mennyt maha sekaisin. Ruoan annoin myös poikkeuksellisen myöhään, että en tiedä oliko sille vaan sitten yksinkertaisesti tullut niin kova hätä ettei ollut pystynyt odottamaan. Positiivista kuitenkin se ettei ollut ihan ripulilla.

No mutta kuitenkin. Postauksen pointti oli se, että vaikka kuinka vitutti herätä noin epämukavaan herätykseen ja siivota kahteen kertaan lattiat ja ottaa päähän vieläkin ajatus mokomasta, niin silti koirakuume ei ota laantuakseen. Ei sitten millään. Uutta koiraa tekisi mieli niin kaaaauheasti.

Eikä asiaa helpota se, että Fionan isukin Sulon kennelissä on pari niin potentiaalista pentua kasvamassa, että varmaan viikoittain saa lukea facebookista miten hyvin niillä on mennyt näyttelyssä. Suuret onnittelut sinne! Toinen on KANS MVA FIN MVA DK MVA EST MVA LV MVA ESTV-07 LVV-07 Sanillan Fun Fellow "Hepun" ja POHJ MVA FIN MVA NO MVA PL MVA PMV-06 PMV-07 KBHV-07 Garden Angel Amazita "Amazitan" jälkeläinen. Ei pahat meriitit vanhemmilla.

Minäkin haluan kyllä seuraavaksi semmoisen pennun jolla on hyvät mahdollisuudet menestyä näyttelyissä. Olisi se vaan kiva harrastus. Lisäksi jos ottaisi tosi potentiaalisen koiran niin saattaisi saada jopa sijoituskoiran, milloin pääsisi seuraamaan lähempää tuota kasvatustoimintaa. Sekin on kovasti ruvennut kiinnostamaan, vaikka tiedän ettei musta ikinä voi kasvattajaa tulla kun toi avokki ei ihan niin innostunut näistä ötököistä ole. Mutta olisi kiva päästä seuraamaan vaikka yhden pentueen kasvattamista.

Fionan isän kennelin Sara astutetaan seuraavasta juoksusta, nyyhkis. Olen kuitenkin päättänyt ettei meille lisää koiria tule ennen kuin asutaan rivarissa. Eli ei siis vielä moneen vuoteen kun tässä opiskelija-asunnossa todennäköisesti asutaan niin kauan kun opiskellaan. Eli vielä 3-4 vuotta(?). Jos ei sitten innostuta aikaisemmin muuttamaan. Sen kuitenkin tiedän, että vuoden parin päästä Fionan aikuistuttua alkaa varmasti taas koirakuume nostamaan päätään ihan varmasti.

Mahdollisen seuraavan koiran rotu on kuitenkin vielä mysteeri. Tommi haluaisi jonkin ruttunaaman, joista ainoa jonka olen tähän mennessä hyväksynyt olisi belgian griffon petit brabancon. Bulldoginhan se eniten haluaisi, mutta sitä ei taas tänne talouteen oteta pelkästään terveydentilansa vuoksi. Eikä mopsia. Bokseri olisi muuten ok (vaikkakin terveys silläkin vähän mitä sattuu), mutta se taas on liian aktiivinen meille. Sitä paitsi, jos ruttunaama valittaisiin seuraavaksi koiraksi Tommin mieltymysten perusteella, niin Tommi saisi sitten olla pääasiallinen kouluttaja, mihin se ei kyllä satavarmasti ryhtyisi.

Eli epäilen että tulevaisuudenkin rotuvalinnat pysyvät meikäläisen harteilla, kun kuitenkin minä niitä eniten hoitaisin. Petit brabancon on alkanut toisaalta houkutella ulkonäöllisesti, mutta en tiedä minkälaisen harrastuskoiran siitä saisi. Havannankoirassa houkuttelee edelleen aivan ihana ulkonäkö ja luonne. Se on niin täydellinen näyttelykoira kauniissa turkissaan. Tuntuu kuitenkin, että tekisi mieli antaa mahdollisuus muillekin roduille, joista päällimmäisenä tällä hetkellä kiinnostaa kooikerhondje. Siitä saisi taas puolestaan täydellisen agilitykoiran ja näyttelykehässä pyöriminen olisi kivempaa kun niitä on toistaiseksi siellä niin vähän. Havannalaisia on joka näyttelyssä ainakin kolme kertaa enemmän. Sitten on tietysti näitä rotuja mistä salaa haaveilee, mutta mitkä aktiivisuudeltaan tai kooltaan on mulle liikaa, kuten pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira (jumalainen ulkonäkö, hyperaktiivinen), rottweiler (tyylikäs suojelija ja pippelinjatke, liian voimakas ja vaikea koulutettava) ja saksanpaimenkoira (tämän kouluttaisin tokovalioksi tietenkin ;), liian aktiivinen meille). Suuria laiskimuksia sen sijaan olisi bernin paimenkoira minkä terveydentila huolestuttaa ja leonberger. Näiden koko olisi kuitenkin kysymysmerkki kun a) ruoka sun muu maksaa niin paljon ja b) itse olen tämmöinen kääpiö. Lisäksi karvaa lähtee aivan jumalattomasti.

Vaikka kannattaa se näitäkin pohtia valmiiksi, mutta en silti halua antaa itseni aivan päästä valloilleen seuraavan koiran kohtalosta. Muuten masennun kun en vielä voi sitä ottaa.

Toissapäivänä Fiona täytti 8kk, eli on ollut meillä nyt puoli vuotta ja kaksi päivää. Niin se aika rientää! Fionalla on tainnut alkaa myös turkki vaihtumaan aikuisturkkiin, kun takkuja löytyy aina vaan enemmän. Hyvin tuo turkin hoito vielä kuitenkin sujuu, mutta eri asia sitten kuinka kauan.