Ihmeparantuminen

Ilmeisesti ilmapiirin vaihdos tekee hyvää ihmisten lisäksi myös koirille. Fiona oli Rooman matkamme (mikä meni muuten loistavasti!) aikana hoidossa vanhemmillani ja siskollani Espoossa. Tuona aikana ei oksentanut tai ripuloinut kertaakaan, eikä ole myöskään kotiinpalaamisen jälkeen.

Noh, tapahtui tuossa kohdin muitakin elämäntapamuutoksia. Suurin herätys oli se, että lähtöä edeltävänä yönä kun heräsin nuolemiseen ja nieleskelemiseen, annoin närästyslääke Antepsinia. Ja mitä sitten tapahtuikaan? Lutkutus loppui samantien ja alle viiden minuutin alkoi kuulua tuhinaa ja kuorsausta! Taisi sittenkin olla närästystä meidän oksentelu. Annelle suuret kiitokset tästä vinkistä! Järkeiltiin avokin kanssa, että kun Fiona saa iltaruoan niin myöhään niin se ei ehdi kunnolla sulaa vaan alkaa närästämään mistä taas seuraa oksennus. Ja mehän ollaan koko ajan myöhäistetty sitä, kun ollaan luultu että oksentaminen johtuu tyhjästä mahasta. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna oireet on sopivasti jatkuneet siitä asti kun alettiin myöhäistää tuota ruokaa. Ehkä tunnen itseni hieman tyhmäksi tällä hetkellä?

Ei sitten muuta kuin korjailemaan (kolmen sivun pituisia :)) Fionan hoito-ohjeita, ja ensimmäisenä iltana hoidossa se sai iltaruoan jo ennen yhdeksää ja ruokailukerrat muutettiin kolmeen ettei kerralla saa niin isoa annosta. Antepsinia ei tarvittu kertaakaan koko hoidon aikana. Antibioottikuuri loppui, ja oireet pysyivät poissa.

Toinen muutos joka tuolloin tapahtui, oli se että sain vihdoin aikaiseksi ostaa oscarin naudanmahapullia pakastimeen. Joka annokseen kun lisää vajaa 1/4 pullaa niin jo nuollaan kuppi kiiltävän puhtaaksi. Eikä yhtään annosta ole tuon jälkeen jäänyt syömättä.

Tällä hetkellä mennään siis kolmella ruokailukerralla, kaikissa vajaa 1/2 dl acanan nappuloita ja 1/4 naudanmahapullaa. Lisäksi maitohappobakteereita saa vielä päivittäin. Koitin muutaman päivän kahdella ruokailukerralla ja aamulla ruoan jälkeen jouduin antamaan Antepsinia kun tuntui närästävän. Siirrymme nyt siis toistaiseksi kokonaan kolmeen ruokailukertaan.

Fiona täytti eilen 11kk, eli maagiseen yhden vuoden ikään on enää kuukausi. Jee!

Näillä main kasvu todennäköisesti loppuu (jos on edes enää kasvamassa). Ehkä sitä kohta uskaltaisi koettaa kokonaan siirtyä kotiruokinnalle, kun vaan ottaa ensin asioista kunnolla selvää. Nyt kun tiedän taudin nimen niin olen löytänyt netistä monta närästystapausta jotka ovat ratkenneet koti- tai raakaruokinnalla. Koska kotiruokinta on vaivattomampi ja helpompi näistä kahdesta, koetamme ensin sitä. Siis JOS näyttää siltä että tämäkin ruoka närästää Fionaa. Mutta ensin kuitenkin tällä ruoalla pari kuukautta ja sitten katsotaan uudestaan.

Alan epäillä ettei tällä mitään allergiaa ole koskaan ollutkaan. Kyljet tosin vielä kutiavat jonkin verran, mutta nekin vaan aina välillä. En vielä ole lisännyt muita aineita ruokavalioon, mutta kai sitä kohta voisi alkaa taas treenailla jotain kuivatuilla jauhelihanameilla. Tai sitten pitäisi etsiä jostain lampaan jauhelihaa, olisi ainakin samaa lihaa kuin kuivaruoassa. Ja sitä paitsi nythän tuo saa nautaa noiden mahapallojen muodossa, joten ehkä sen naudan lihan välttämisen voisi senkin takia unohtaa.

Sitten hieman omistajan kuulumisia. Yliopistossa alkoi tässä samalla neljäs vuosi ja tänä vuonna pitäisi päästä sitten vihdoin suorittamaan luonnontieteiden kandidaatin tutkinto. Syksy melkein muuttui kertaheitolla paljon mielenkiintoisemmaksi, kun minulla oli hetken aikaa mahdollisuus päästä projektityö kurssilla tekemään koira-aiheista ohjelmistoa. Yksi ryhmä tekee uroskansion, ilmeisesti tarkoituksena se, että narttujen omistajat voivat sieltä sitten etsiä koirillensa sulhasia. Aikaisemman vuoden ryhmä toteutti Collikka sivuston, mihin collieväki keräilee koiriensa terveystietoja. Ja melkein muuttui siksi, koska kävin ryhmäjaon jälkeen pyytämässä olisiko mahdollista päästä tuohon ryhmään. Noh, eipä ollut, joten nyt joudun sitten opiskelemaan kokonaan uuden ohjelmointikielen, rubyn, jotta saan tehdä toisen version Majava-tietotekniikkakilpailusta. "Toivottavasti tuohon ryhmään osui sitten paljon koiraihmisiä..." Eipä osunut ainakaan tätä koiraihmistä. Ja kyllähän se vähän ärsyttää, että joudun maaliskuuhun asti pakertamaan ei-kiinnostavan aiheen parissa 8h/vk kun olisin voinut tehdä oikeasti kiinnostavaakin projektia. Enpä olettanutkaan että opiskelu voisi olla kivaa.