Pörhistelyä ja eka punkki, eww

Aloitetaan vaikka tuosta mätsäristä. Kyllä huomasi ettei oltu pitkään aikaan harjoiteltu, kun meni paljon huonommin kun edellisen kerran. Ravaaminen meni kohtalaisesti (niin hyvin kun tuolla harjoittelulla voi odottaa), mutta seisominen olikin vähän toista. Jatkuvasti peppu maahan vaan, niin omistaja pysyy tyytyväisenä (or not).

Eipä tuokaan niin paljon haitannut, kun se että tuomaria piti pelätä ja sille piti pörhistellä. Ensimmäisen kerran kun tuomari tuli katsomaan niin Fiona alkoi omaan ihanaan tapaansa ulvoa niinkuin kaikille tuntemattomille lähestyville ihmisille nykyään. Häntä sillä heilui kovasti, mutta ei tainnut silti kovin hyvää ensivaikutelmaa antaa :). Lisäksi se ei antanut tuomarin juurikaan koskea itseensä. Pöytää harjoiteltiin ennen kehien alkua kerran ja siellä Fiona meni myös aika jumiin, jostain kehittänyt pöytäpelonkin näköjään. Noh, sillä kerralla sain sen kuivatun maksan voimalla reipastumaan ja laitoin taskuun tiettyyn paikkaan maksaa, että omalla pöytävuorolla autan Fionan sillä jännityksen yli. Tietysti se maksan pala sitten katosi taskun syövereihin, eikä nakki auttanut tarpeeksi kun tuomari tuli katsomaan Fionaa pöydällä. Syliin yritti ja muutenkin jännitti.

Sininenhän siinä tuli (meidän pari esiintyi kyllä niin erinomaisesti että hyvin vaikea olisi sille ollut pärjätä) ja toisina sinisten kehästä pihalle :).

Mietin kyllä, että oma jännitys saattoi laukaista tuota jännittämistä myös Fionalla. Tällä kertaa meillä oli ihan omaakin yleisöä kun pikkusisko tuli Helsingistä asti tarkoituksena kuvata meidän mätsäri esiintyminen uudella kalliilla kamerallani. Eikös vaan sitten kamerasta unohtunutkin muistikortti kotiin, joten se siitä kuvaamisesta! Pyysin Sallaa kuitenkin ottamaan kännykälläni kuvia ja koska halusin tuosta kuvia niin ne myös aion laittaa vaikka huonolaatuisempia ovatkin:

Tässä Fiona näyttää että kyllä se osaa kävellä kun vain haluaa.


Pöydällä seisominenkin sujui niin kauan kunnes tuomari saapui paikalle.


Ja sama homma maassa.


Joukossa oli myös iso pino kuvia missä korjailen Fionan asentoa ja nostan sitä pepusta, mutta jätettäköön ne näyttämättä ;)

Tuntuu että noissa näytelmissä on vieläkin asioita mitkä ei ole ihan selviä, esimerkiksi se, että tuleeko pikkukoiria seisotettaessa olla itse kyykyssä vai seistä. Taisin olla ainoa, joka oli kyykyssä vaikka kyllä siellä pieniä koiria oli muitakin. Ei kyllä ihan näin pieniä, mutta melkein. Lisäksi se, miten koiran tulisi reagoida tuomariin on hieman epäselvää. Ilmeisesti pitäisi reagoida mahdollisimman neutraalisti eli ei oikeastaan mitenkään. Niin meilläkin tehtiin ensimmäisessä mätsärissä, mutta nyt ei oltu ihan yhtä onnekkaita. Ei kai siinä muuta kuin treeniä ja treeniä vaan. Tämä oli kyllä siinä mielessä kivempi mätsäri, että vaikka ilma oli huonompi (ei ihan satanut mutta melkein) niin pentuja oli myöskin vain 20, kun niitä viimeksi aurinkoisena päivänä oli 73.

Mutta se siitä. Eilen tapahtui jotain melkoisen epämiellyttävää, kun nypin Fionan korvakarvoja. Korvan vieressä oli punkki. Hillitsin itseni kuitenkin melko hienosti vaikka yök hyi hyi reaktio olikin hilkulla. Fiona pysyi tosi nätisti ihan liikkumatta kun pyysin Tommia tuomaan punkkipihdit. Elämäni ensimmäinen punkin irrottaminen ei kuitenkaan mennyt ihan nappiin, en osannut käyttää pihtejä ja ote lipsahti niin, että punkki ei irronnut ekalla yrityksellä. Sitten annoinkin Tommin yrittää ja se sai onneksi punkin hyvin irti. Ärsyttää vaan tuo oma kämmääminen ja nyt olen ihan vainoharhaisena seurannut tuota kohtaa että tuleeko siihen jotain ihottumaa tai näppylää. No mutta osaapa ensi kerralla (mitä toivon totisesti ettei tulisi, ainakaan kovin piakkoin) paremmin. Päätin sitten kuitenkin koettaa Fionalle punkkikarkotetta. Kyselin kasvattajalta mitä ainetta Fionan siskolle ja muille koirille pisti ja vastaus oli Prac-tic merkkinen liuos. Sitä saa kuulemma vain eläinlääkäriltä, mutta sopii hyvin myös pienille koirille. Kohta pitääkin soitella eläinlääkärille kun kännykkä vaan hieman vielä latautuu.

Itse olen tällä hetkellä flunssassa ja pää on ihan tukossa ja särkee. Harmi sinänsä ettei voi tuosta kauniista ilmasta nauttia, mutta jospa tämä olo tästä paranisi.

Tänä keskiviikkona yritän vihdoin päästä Tamskin näyttelytreeneihin. On pitänyt mennä sinne jo monen monta kertaa, mutta on ollut niin kiireinen kesän alku ettei ole paljon ollut keskiviikkoja vapaana. Jospa tällä viikolla sitten vihdoin.