Näin meillä nukutaan osa 2

Sattumuksia

Eilen oli hassu päivä.

Käytiin Fionan kanssa ensimmäistä kertaa kylässä ilman, että sillä oli kevythäkki turvapaikkana. Olin myös ensimmäistä kertaa pennun kanssa kahdestaan liikenteessä. Lyhyt automatka meni omassa häkissä loikoillessa ja kävelymatkalla autosta sisälle Fiona kulki hienosti hihnassa. Oli kiva huomata, että se siis osaa seurata hihnassa, ei vain jaksa näyttää sitä tässä kotipihalla. Se vaikutti myös innokkaalta kulkemaan tuntemattomassa maastossa, nuuski kovasti eikä edes tärissyt yhtään.

Sisällä meni myös hienosti, pikkuisen haistelun jälkeen Fiona jo leikkikin Katin kanssa oikein leppoisasti. Leikin jälkeen se nukahti syliini mistä se pitikin sitten herättää kun lähdettiin kotimatkalle. Kolmet pikkupissat tuli Katin lattialle, mutta ymmärrettävää kun ei se siellä olisi paperilla varmaan osannut käydä ja oli kuitenkin jännittävä tilanne.

Kotimatkasta alkoikin sitten "mielenkiintoinen" tapahtumasarja. Autossa oli kylmä ja olin aivan varma, että kakara jäätyisi takapenkillä olevaan häkkiinsä. Yritin matkan aikana höpötellä sille ja tökkiä häkkiä saadakseni sen hieman ääntelemään, että voisin tietää onko sillä kaikki hyvin. Pienihän oli sitten nätisti hiljaa koko matkan, kerrankin kun olisi voinut hieman pitää ääntä :). Kunnossahan tuo tietysti sitten oli, mutta mamma säikähti kyllä.

Noh, sitten tultiin kotiin ja annoin päiväruoan mikä oli jo jonkun verran myöhässä. Fionalla oli ollut vissiin niin jännä päivä, että se ahnehti kauheata vauhtia ruokaansa. Sen jälkeen se rupesi "puklaamaan", eli röyhtäilemään ja vaikutti siltä että kohta tulee ylös. Minähän sitten tietysti taas huolestuin ja hain paperia valmiiksi ja tutkailin pientä kun se alkoi leikkiä.

Siinä vaiheessa muistin, että en ollut varma olinko laittanut autoa lukkoon. Noh, kun autotalliin pääsee sisäkautta niin nappasin vain takin taskusta auton avaimet ja lähdin ulos kämpästä. Samantien iski kalloon että DAA, voisi ne asunnonkin avaimet olla ihan kätevät. Myöhäistähän se siinä vaiheessa tietysti oli. Noh, onni onnettomuudessa, että kännykkä oli mukana taskussa. Tommi oli onneksi juuri muutenkin kävelemässä kotiinpäin, joten siinä sitten odottelin n. 15-20 minuuttia rappukäytävässä että pääsisi kotiin. Välillä kurkkailin postiluukusta näkyisikö Fionaa sisällä, jotta saisin taas varmistuksen että sillä on kaikki hyvin. Siinä vaiheessa mietin vaan, että muksu on varmasti joko A) tukehtunut ruokaansa, B) saanut sähköiskun jostain lattialle repimästään johdosta tai C) tehnyt jotain ilkivaltaa tai muuten onnistunut loukkaamaan itsensä. Yritin taas vähän huhuilla postiluukusta, jos olisin saanut jotain reaktiota aikaan mutta ei. Ja vihdoin kun päästiin sisään niin Fionahan köllötteli lelun vieressä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Että se siitä yksinoloharjoittelusta, selvästikin tarpeetonta meidän tapaukselle :)

Ja ai niin, illalla kun katselin televisiota niin valo heijasti jotenkin omituisesti ja näytti aivan kuin Fionan vasen silmä olisi ollut aivan punainen. Ehdin jo lukea netistä silmätulehduksen hoitamisesta kunnes tarkastelin vähän paremmin ja huomasin, että valohan se vain oli ollut.

Kaiken kaikkiaan siis stressaava päivä mulle, mutta huolen aihe sen sijaan vaikutti itse hyvinkin tyytyväiseltä.

Luonneanalyysia ala Jemima

Huhhun kun tekee tiukkaa herätä kuudelta taas pitkästä aikaa. Nyt on viime päivät herätty 8-10 maissa sen mukaan miten Fiona herää tai miten alkaa scheisse haisemaan makkarissa :). Tänään oli sitten pakko valua kuudelta sängystä tähän sohvalle töitä tekemään, samoin kuin huomenna. Toisaalta tekisi mieli mennä ihan toimistolle asti niin pääsisi vähän tän talon ulkopuolelle, mutta en yksinkertaisesti jaksa. Lisäksi haluaisin nähdä miten toi vauva reagoi uudelleen nähtäessä jos on niin pitkän aikaa poissa.

Mites nyt kuvailisin kulunutta puoltatoista viikkoa mitä Fiona on meillä asunut. Tuo on niin helppo pentu, että elämä ei ole oikeastaan muuttunut kovinkaan paljon. Edelleen nukutaan suhteellisen pitkään, pihalla ei tarvitse käydä kuin kääntymässä ja yhtä sotkuista on kuin aina ennenkin. Hyvää sen sijaan tullut rutkasti lisää. Pihalla kääntymiset on kivaa happihyppelyä, aamulla on helpompi nousta ylös sängystä ja tietysti tuo touhottava mussukka on kivaa seurattavaa. Suurin ero on siinä, että nykyään kun on kotona niin ei vaan tuijota telkkaria tai keksi jotain epämääräistä tietokoneella vaan on aina parempaakin tekemistä.

Luonnetta ensimmäisen reilun viikon perusteella voisin arvioida vaikka näin: vilkas, hyvin itsenäinen ja toistaiseksi vielä hieman arka tutustumaan uusiin asioihin. Vilkkautta on tietysti hieman vaikea arvioida muihin pentuihin nähden, kun kokemusta ei ole kuin tuosta yhdestä. Kuitenkin pelkästään rodunomainen vilkkaus lisättynä tämän yksilön vilkkauteen verrattuna sisaruksiinsa (vertailu tapahtui niinä kolmena kertana kun nähtiin pentu sisaruksiensa kanssa, ei siis mikään kovin varma tekijä) aiheutti päätelmän, että pentu on vilkas. Kuten varmasti suurimmalla osalla pennuista, tällä ei tunnu olevan kuin on/off vaihteet. Jos nukutaan niin sitten nukutaan ja kun ollaan hereillä niin sitten peuhataan kunnolla kunnes taas nukahdetaan.

Fionalla on kuitenkin arvostettava taito ottaa rauhallisesti kontaktia itse. Seuratessaan sisällä liikkuvaa ihmistä se usein istuu viereen ja ottaa hienon katsekontaktin. Erityisesti tämä tapahtuu keittiössä :). Myös sohvalla istuessamme se tulee sohvapöydän alle istumaan ja vain toljottamaan paikallaan. Olen palkinnut sitä tästä oma-aloitteisesta kontaktista, jotta pitäisi sen kasvaessaan. Myös olen opettanut katsekontaktia namipalan avulla ihan lattialla istuessani, senkin idean Fiona keksi nopeasti. Pihalla hienosta kontaktista ei ole vielä toivoakaan, mutta eipä sitä voi tuolta vajaa 10 viikkoiselta vaatiakaan.

Havanaisiksi pitäisin tuota pentua suhteellisen itsenäisenä. Toistaiseksi pentu ei oma-aloitteisesti juurikaan kiipeä syliin ja jos kiipeää, niin pelkästään purrakseen hiuksia, nenää, leukaa tai muuten leikkimistarkoituksessa. Syliin se ei siis ole vielä kertaakaan kunnolla rauhoittunut esimerkiksi nukkumaan. Jos sitä yrittää siinä pitää rauhoittumassa, alkaa vain kahta kauheampi vinkuminen ja pois pyrkiminen. Äsken Fiona vähän aikaa jäysti luuta sylissä kun istun tässä koneella. Se on jo edistystä. Muutamat yksinoloharjoitukset ovat menneet erittäin hienosti, asunnosta poistumista se ei huomioi mitenkään eikä viimeisimmällä kerralla tullut edes moikkaamaan kun tulimme kaupasta. Makoili vain lelunsa päällä. Sänkyyn tuo ei selkeästi ole kertaakaan pyrkinyt, eikä nykyään aamulla edes juurikaan herätä vinkumisella. Tervehtii kyllä iloisesti sitten kun herätään. Yritetään nyt eri keinoilla hieman totuttaa siihen, että myös sylissä voi nukkua. Olen istunut sohvan sijaan usein lattialla, antanut nameja suusta ja muutenkin vahvistanut sitä, että meidän lähellä voi luottaa, rentoutua ja olla rauhassa. Mielenkiintoista nähdä pysyykö vanhempana yhtä itsenäisenä.

Sosiaalistamisesta tulee joka toinen hetki olo, että edetään liian nopeasti ja toisena hetkenä taas tuntuu että pitäisi tutustuttaa nopeammin. Kaksi kertaa meillä on käynyt vieraita, kummallakin kerralla 4 ihmistä. Ensimmäisen puoli tuntia Fiona kerää voimia sohvan alla ja sitten houkuttelemalla uskaltautuu hieman meidän omistajien kanssa touhuamaan. Selvästi vaisumpi kyllä on kuin ilman vieraita. Mikäli olisi vain yksi tai kaksi vierasta kerralla ja pitempiä aikoja niin kyllä tuo sitten uskaltaisi varmasti leikkiä ja tutustua enemmän. Koiriin ei ole päässyt vielä tutustumaan juuri lainkaan, lukuunottamatta naapurin ranskanbulldoggia jota vähän häntä heiluen tervehdittiin. Harmittavasti ei oikein löydy tuttavapiiristä ollenkaan koiria, joihin voisi tutustuttaa. Ajattelinkin mennä tuon kanssa pentukurssille heti ensi vuoden alusta niin pääsee oman ikäistensä kanssa leikkimään.

Niin ja päätin äsken, että Fionalla on meneillään oidipaalivaihe kun heiluttaa häntäänsä Tommille paljon enemmän kun mulle, niih :)

Eka pesu, hui kamalaa!

Fionan ensimmäinen pesusessio meni oikein hyvin, vaikka kovasti jännitti ja tutisutti.

Kunnolla kastuttuaan alkoi pieni muistuttaa jotain karvatonta koiraa..

...mutta hetken pyyhkeen päällä lepäiltyään rupesikin löytymään russelimaisia piirteitä..

...ja loppujen lopuksi syntyi näin söpö ja puhdas pehmokoira!

Pesua, kynsienleikkuuta ja sosialistamisen alkeita

Hyvää jouluaatonaattoa kaikille!

Ei vielä tunnu siltä, että jouluaatto on huomenna. Varmaan kyllä muuttuu ääni kellossa, kun kinkku pistetään uuniin. Fionallakin mahtaa kuola valua siinä vaiheessa. Valitettavasti sen on tyytyminen omiin nappuloihin, täällä kun ei kaivata löysää vatsaa niin paljon, että herkistyttäisiin sen anoville katseille.

Viikonloppuna pestiin ensimmäistä kertaa peppu. Kastuihan siinä menossa hieman koko koira. Fionaa jännitti kovasti pesu ja kuivaaminen, mutta lopussa seisoi jo hienosti paikallaan. Varmaan siksi, että oli niin paniikissa. Mutta seisoipa kuitenkin. Välillä tupsahteli nakin paloja suuhun mitkä kyllä maistuivat, ei siis liian suuresta paniikista ollut kyse.

Eilen leikattiin ensimmäistä kertaa kynnet, mikä olikin yllättävän helppoa. Tommi piti pientä paikoillaan ja minä napsin yksi kerrallaan pienet palat kynsistä pois. Ja Fionan tehtävä oli olla paikoillaan, mikä onnistuikin alun mitä-hittoa-nyt-tapahtuu-panikoinnin jälkeen hienosti. Ja nakkia satoi taas.

Ajalteltiin että tänään voisi pestä koiran kokonaan, mutta sitten aloin miettiä että kasvattaja pesi Fionan vasta tasan viikko sitten joten ei vielä ehkä kannata. Vaikka pentua onkin hyvä opettaa pesuun hieman useammin kuin aikuista, niin ei ehkä silti ihan näin usein. Ja saihan tuo jo esimakua pepun pesun yhteydessä.

Aamulla riittää aina toisella virtaa ja sitten pitäisi riehua (kuten viereisestä kuvasta voi nähdä). Fionaa kyllä mahtaa kummastuttaa, miksi kaikilla ei ole energiapiikkiä aamulla kello 8 kun itseä niin kovasti leikityttäisi. Toinen kaksilahkeisista ei vielä ole edes noussut siihen mennessä :).

Eilen kävivät myös ensimmäiset vieraat, jotka viipyivät pitemmän aikaa. Allekirjoittaneen perhe kävi kylässä ja heihin Fionan on parempi tottua, yksi vakkarihoitoperhe kun ovat. Alussa pikkuinen majoittui sohvan taakse hieman pötköttelemään ja keräämään voimia, mutta jälleen nakin himo osoittautui pelkoa suuremmaksi. Lopuksi temmellettiin jo melko huolettomasti ja Sallan sylissäkin istuttiin tosi nätisti. Vierailu mahtoi olla pienelle väsyttävä ja lopussa se vetelikin sikeitä olohuoneen pedissä. Tästä se sitten lähtee, se sosialistaminen :)

Huomenna jouluaattona on Fionalla tulikoe edessä, kun pitäisi pärjätä tuntemattomassa paikassa 17 ihmisen keskellä muutamia tunteja. Saapa nähdä miten käy. Oma kevythäkki pehmusteineen lähtee kyllä mukaan turvaa tuomaan sekä ruokakupit. Niin ja lisäksi pitäisi matkustaa autossa tunti sinne ja takaisin. Saa nähdä jos tänään ehtisi vähän käydä harjoittelemassa tuota autossa istumista..

Alun tunnelmia

No nyt on aikaa kirjoitella, kun Fiona vetelee sikeitä ja Tommi pelaa.

Hakumatka sujui erittäin hyvin, Fiona nukkui koko matkan (joka ei tosin kestänytkään kuin n. 15 minuuttia) ja välillä kurkki, että mitä ihmettä oikein tapahtuu. Heti kotiin päästyämme laskin sen kevythäkkiin mihin laitoin kasvattajalta saadun hajuviltin sekä luun. Ensimmäisen puolituntisen Fiona kurkki häkistä ja jäysti luuta selvästi hieman hämillään. Hetken rohkaistuaan se uskaltautui kuitenkin pois häkistä ja leikki hieman. Pissat tulivat osaksi paperille ja osaksi lattialle. Ruokaakin maistui ensimmäisenä iltana jonkin verran.

Yöt ovat menneet erittäin hyvin. Nukkumispaikakseen se valitsi heti kevythäkin missä oli jo ollutkin. Ensimmäisenä yönä Fiona vinkui joskus yhdentoista aikoihin, milloin pistin käden häkkiin ja annoin pureskella sitä. Puolen yön aikoihin se nukahti ja nukkuikin erittäin sikeästi aina viittä vaille kuuteen. Se osasi heti itse käydä aamulla paperilla ja sen jälkeen alkoikin jo vinkuminen. Siinä vaiheessa noustiin sitten ylös kaikki.

Nyt Fiona on siis asunut meitä ilahduttamassa neljä päivää. Isot pissat tulevat paperille tai ulos, pienet pissat välillä lattialle tai matolle. Nyt kahden päivän aikana on kakat tulleet kokonaan ulos, hyvä tyttö! Ylös noustaan joka aamu viimeistään kahdeksalta, eikä tee edes tuskaa. Myös ulkoilu on alkanut maistua myös kaksilahkeisille, ainakin allekirjoittaneelle, vaikkakin toivoisin pitempiä oleskeluja ulkoilmassa kerralla.

Ruoka ei oikein tahdo maistua vielä kunnolla. Jokaisella aterialla (joita annoimme kahtena ensimmäisenä päivänä 4, ja nyt kahtena päivänä 3) syödään noin puolet ateriasta ja loput jätetään kuppiin. Liotettuiden nappulojen sekaan ollaan annettu pikkuisen jauhelihaa ja ruokaöljyä. Huomenna voisi koettaa liottaa nappuloita hieman vähemmän aikaa ja antaa ilman jauhelihaa jos vaikka söisi hieman enemmän. Tuo sintti kun saisi nyt kasvaa hyvin kun on niin pieni. Hienosti tyttö kyllä juoksee ruokaa odottelemaan(or not?) monta kertaa päivässä (kuten kuvasta näkyy) ja heti jos joku muu keittiöön menee.

Makupaloja ollaan annettu pikkuisen, nekin voisi jättää huomenna pois. Makupaloina käytetään muuten nakkia, mikä näyttää maistuvan paremmin kuin hyvin. Tuolla kun ei hampaita vielä ole kokonaan niin mikään kovempi makupala ei mene suussa jäystämistä pidemmälle.

Fiona on mielestäni sopeutunut hyvin uuteen kotiinsa, mutta ehkäpä osan ruoan syömättä jättäminen johtuu siitä, ettei aivan ole vielä tottunut täällä asumaan. Pentu leikkii mielellään meidän kanssa ja sylissäkin viihtyy. Innokkaasti myös juoksee kohti ja seuraa sisällä. Pihalla ei vielä olla kuin korkeintaan muutama minuutti, Fiona kun alkaa heti tutisemaan kylmästä, jännityksestä tai innostuksesta, mistä lie. Panta ei olemista juurikaan haittaa, mutta hihnaa on ilmeisen kiva pureskella sen ollessa kiinni. Pitää käydä hakemassa kaupasta tabascoa ja sivellä hihnaan jos vaikka oppisi olemaan pureskelematta.

Intoa olisi (minulla siis :) alkaa jo opettaa pikkuiselle hieman kontaktia, hihnassa kävelemistä ja vaikka mitä. On tuo kuitenkin vielä niin vauva että tuskin siitä mitään tulisi :)

Näin meillä nukutaan

Nyt on edessä kolmas yö Fionan kanssa. Paljon on kerrottavaa, mutta nyt ei ole energiaa siihen.

Vähän kuvasaastetta kyllä löytyy tähän hätään:

Heti kotiin päästyämme Fiona laitettiin kevythäkkiin, minkä se otti heti nukkuma- ja turvapaikakseen.



Vähän pelotti ja kummastutti aluksi.



Seuraavana päivänä nukuttiinkin jo näin leppoisasti.