Perjantai 13. päivä

Vuodenajat on kummallisia. Ensin syksyllä masentaa siksi kun on niin pimeää ja kärsitään kaamosmasennuksesta. Sitten tulee vihdoin kevät - ja väki masentuu taas. Vaikka fb on syksyisin täynnä kaamosmasennus ja valivalipostauksia, on niitä keväälläkin. Itsemurhatilastot kertovatkin, että yleisin aika tehdä itsemurha on juuri keväisin. Tehtyjen itsemurhien määrä alkaa nousta alkukeväästä aina kesään asti. Miesten keskuudessa suurin piikki on nimenomaan toukokuussa. Naiset sen sijaan tekevät eniten itsemurhia silti syksyisin.

Kaamosmasennuksen syyt ovat enemmän tunnettuja, mutta kevätmasennuksen aiheuttaja on vähemmän tiedossa. Eräs tutkimus sanoo näin:

"Erääksi syyksi on arveltu auringonpaisteen voimistumista kevään aikana. Aivoissa serotoniinin käyttö hermosolujen kemialliseen viestinsiirtoon on laiskinta talven aikana, mutta vilkastuu nopeasti auringonpaisteen voimistuessa keväällä. Erään serotoniinin vastaanottimen (5-HT2A-reseptorin) toiminnassa ilmenevät muutokset voivat aiheuttaa aistiharhoja ja mielialan muutoksia, jotka epäedullisissa olosuhteissa saattavat lisätä itsemurhan riskiä. Nämä muutokset aivoissa saattavat herkimmin ilmentyä stressaavissa elämäntilanteissa, mutta myös keväisen auringonpaisteen voimasta."

- Itsemurhakuolleisuus on huipussaan keväisin (Timo Partonen) - TerveSuomi.fi

Toisessa jutussa (aina luotettava IS) viitataan tutkimuksiin, joissa on päädytty samankaltaisiin tuloksiin. Talvella serotoniinin tuotanto on köyhää ja sen nopea nousu keväällä laukaisee masentuneiden ja itsemurhaa harkitsevien ihmisten aikeet. Myös unihäiriöt lisääntyvät keväisin valon vaikutuksesta. Lisäksi kevätmasennukseen liitetään monesti sosiaaliset tekijät, kuten nuorilla esimerkiksi kouluihin haku. Sosiaalisten ja biologisten tekijöiden suhde ja yhteisvaikutukset eivät ole erityisen hyvin tiedossa, mutta kummatkin vaikuttavat selvästi.

Joka tapauksessa yli 80% itsemurhista tehdään valoisina vuodenaikoina.

Monet mielialalääkkeet muuttavat nimenomaan ihmisen saaman serotoniinin määrää.

Eräänä aamuna radiossa juontaja sanoi kokeneensa hetkittäisen kevätahdistuksen yhtenä näistä kauniista aurinkoisista aamuista. Se oli ollut masentava hetki ja hän sanoikin, että sellaisessa tunteessa vellominen pitempään tekee väkisinkin ikävää.

Itse lähinnä kaamosmasennuksesta kärsivänä huomaan valoisuuden vaikuttavan mielialaan hyvin vaihtelevasti. Tai sanotaan, että muut tekijät vaikuttavat varsinaisesti mielialaan, mutta valoisuus ja muu ympäröivä fiilis korostaa kyseisellä hetkellä valloilla olevaa tunnetta runsaasti. Jos on hyvä ja iloinen mieli, niin aurinko ja nätti ilma saa tunnelman pomppimaan ihan omissa iloisissa sfääreissään. Näin oli esimerkiksi eilen, kun käytiin Lokin kanssa pitkä metsälenkki auringossa ja nautittiin elämästä.

Illalla flunssa teki paluun ja alkoi ärsyttää tämä jatkuva kytevä flunssa. Päätinkin sitten pitää tylsän ja turhan lepoviikonlopun, jos se auttaisi paranemaan kunnolla. Montaa tuntia ei ehtinyt kulua päätöksestä, kun yllättäen heti alkoi tehdä mieli shoppaamaan sohvia, treenaamaan, pelaamaan, mitä kaikkea nyt mieleen tulikaan. Imurointikin alkoi houkutella. Ulkona oli niin raivostuttavan iloinen ja aurinkoinen ilma, että tuli olo ettei saa vain olla tekemättä mitään. Jokainen tuhlattu nätti päivä on menetetty kiva päivä. Miksi ei voisi vain sataa ja olla harmaata.

Tämän ajatusketjun jälkeen päädyin tämän merkinnän aiheeseen. Ja huomasin, että on vielä perjantai 13. päivä. Stnan kevät. Stnan serotoniini.

Kuitenkin päivä koki parannuksen yllättävästä vierailijasta, joka tuli piristämään kettuuntunutta flunssalaista. Loki pääsi lenkille ja omistajaa hemmoteltiin. Ihana esimerkki siitä, miten jos asiat menee kivalla tavalla, niin on aivan samantekevää tuleeko taivaalta kissoja ja koiria vai auringonpaistetta. Ja miten mieliala todellakin voi muuttua niin paljon niin lyhyessä ajassa.

Ainakin näin, kun oikeasti vakavaa masennusta en tietääkseni ole missään vaiheessa elämääni kokenut. Ainoastaan näitä angstisia päiviä, mitä itse kullakin lienee riittää. Ja olen tästä asiasta hyvin kiitollinen, koska olen myös hyvinkin tietoinen siitä mihin masennus voi pahimmillaan johtaa.

Illan leffatarjonnasta vastasi Donnie Darko. Suosittelen lämpimästi, jos et ole vielä nähnyt. Leffan tunnusmusiikki on saanut kunnian soida repeatilla tämän kirjoituksen aikana.

Kokemuksia vessanraikastinpannasta

Olen silloin tällöin tuskaillut Lokin vahtihaukun kanssa, mutta talvikautena kun aktivointia on vähemmän kuin muulloin ja lisäksi viime aikoina, kun olemme yöpyneet enemmän muualla kuin kotona, tuo käyttäytyminen on tuntunut taas lisääntyneen. Loki haukkuu muutamia haukahduksia vieraiden tullessa, ovisummerin/ovikellon kuullessaan ja ajoittain myös muulloin rappukäytävän äänille. Nämä tilanteet on toki handlattavissa kun on itse kotona ja Loki kyllä hiljenee hyvin nopeasti. Joskus se kuitenkin haukkuu myös silloin, kun itse tulen vasta kotiin ja kävelen rappukäytävässä. Asumme ensimmäisessä kerroksessa kolmi- (vai -neljä..?) kerroksisesta talosta ja ylärappujen asukkaat kulkevat meidän oven ohi mennessään koteihinsa. Olenkin alkanut epäillä, että se haukkuu myös naapureiden äänet kuullessaan. Lisäksi se saattaa öisin haukkua oudoille äänille jos yövymme muualla kuin kotona.

Olen ajatellut, että pitäisi nauhoittaa sen yksinoloja taas pitkästä aikaa, mutta sitten sainkin kivasti siskon kaveriltaan saaman Petsafe haukunestopannan lainaan Lokille testattavaksi. Tässä ensimmäisiä testihavaintoja tästä maagisesta (vaikkakin hieman jakautuneen vastaanoton koiraihmisiltä saaneesta) sitruunapannasta/haukunestopannasta.

Pantaa testatessa kävi ilmi, että oma luonnollinen haukkumisääneni oli oktaavia liian korkea, matalammalta haukkuessani sen sijaan olisin saanut suihkautuksen nenälleni. Onneksi testitilanteessa tajusin osoittaa laitteella mielummin siskoa päin. Pelkkä haju riitti saamaan Tessin epäluuloiseksi ja häipymään olohuoneesta makuuhuoneeseen.

Pannan alkuperäinen omistaja, eroahdistunut terrieri, oli haukkunut aina pannan säiliön tyhjäksi ja panta olikin sitten melko turha kyseisessä tapauksessa.

Lokilla panta näyttää ainakin toistaiseksi toimivan hyvin. Ensitestaaminen oli lauantaina, kun peli-iltaan lappasi väkeä summerin sekä ovikellon kautta. Muutaman ensimmäisen ihmisen kohdalla Loki haukahti kerran, sai suihkautuksen naamallensa ja oli loput kerrat hiljaa. Tarkkailin mahdollista ahdistumista pannasta, mutta sitruunaisen suihkautuksen aiheuttaman muutaman pärskähdyksen jälkeen Loki oli lähinnä ihmeissään, ei mitään ahdistumisen merkkejä mikä oli kiva. Hiljaa ollessaan se saa tietysti myös aina kehuja tai herkkuja kiitokseksi nätistä käyttäytymisestä.

Toinen testikerta oli, kun Loki sai pannan kaulaansa jäädessään yksin vähän tuntemattomampaan paikkaan. Takaisin mennessä rappukäytävässä ja hississä oli hiljaista koko ajan, mutta asuntoon mentyä nenään osuva mukava sitruunan tuoksu paljasti, että yritys pelastaa talo pelottavilta hississäkulkijoilta, meiltä tai joiltain muilta, oli käynyt pojan mielessä.

Kolmas testikerta oli yöllä, kun Loki juoksi ilmoittamaan lehdenjakajalle että "täällä vahdin minä!", sai suihkautuksen naamallensa ensimmäisen haukun jälkeen ja kipitti nolona poikana takaisin sohvalle jatkamaan unia.

Neljäs testikerta oli välioven aiheuttama koirapoikaa epäilyttävä "omg joku tulee" ääni mille piti haukkua kerran, saada taas suihkautus ja parin aivastuksen jälkeen jättää vahtihommat ihmisille.

En tiedä alkaako Loki jossain välissä muistaa että haukkumisesta seuraa suihkautus, mutta ainakin panta näyttäisi jättävän haukut yhteen kertaan. Toivon, että Loki on sen verran pehmoinen pieni koirapoika, ettei totu sitruunan hajuun ja jatka haukkumista suihkeesta huolimatta. Toki pitäisi päästä palkitsemaan myös aina niitä kertoja kun on hiljaa, että vahvistuisi se oikea käyttäytymismalli. Lisäksi aktivointia pitää muutenkin lisätä, että on sitten myös väsytetty koira kotona.

Onneksi kevät ja nätit aurinkoiset päivät alkavat olla täällä! Tänäänkin käytiin taas reilu puolitoista tunti juoksemassa, kevätaurinkoiset canicrosslenkit on ehkä parhautta!

Unelmia ja toimistohommia

Reilu puolitoista viikkoa on tullut ajateltua normaalia enemmän omaa ammatti- ja urakehitystä, kun jouduin yllättävään firman sisällä olevaan työhaastattelutilanteeseen erääseen projektiin. Siinä tuli pohdittua parin päivän aikana omaa uraa enemmän kuin varmaan koko viime vuoden aikana yhteensä. Muutos olisi ollut suurin työhön liittyvä juttu viimeisen yli kolmen vuoden aikana. Paikkaa en kuitenkaan lopulta saanut. Vaikka järjellisesti ajatellen osasin asiaa odottaakin, oli siinä parin päivän aikana ehtinyt innostua asiasta siihen malliin, että ketutus oli yllättävän suuri. Hetken aikaa tuli kiukuteltua ja oli sellainen olo, mitä voi kuvata vaikka Leevien sanoilla biisistä Elämä ikkunan takana.

"Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa
Ja katson ulos elämään
Jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan
En haluaisi mennä mihinkään"

Mutta turha se on jäädä asiaa murehtimaan, ei saa jäädä lumeen makaamaan, eteenpäin sanoi mummo lumessa ja kohti uusia pettymyksiä. Työpäivän jälkeinen suklaatasting pisti endorfiinit liikkeelle, ja hyvä musiikki ja vielä parempi seura piristi. Minähän en näin pienistä lannistu, sanoi pikku-Myy ja silleen! Lisää haluamasi angstiset you can do it if you really want -tyyppiset lainaukset tähän.

Lopputuloksesta huolimatta on kiva ajoittain saada tällaisia herätteitä, jotka pistävät miettimään että mitä sitä elämällä haluaakaan tehdä. Kyllä joku jossain tuolla tietää paremmin, mitä milloinkin tarvitset. Nyt, kun näyttäisi elämä muuten olevan mallillaan *kopkop*, niin voisi hyvin vähän haastaa itseään työrintamalla. Pohdinnoista oli joka tapauksessa se hyöty, että selvitin itselleni mihin suuntaan haluaisin omaa uraa viedä. Sitä pitäisi jokaisen miettiä tasaisin väliajoin joka tapauksessa.

Käytiin sunnuntaina tämän vuoden ensimmäisissä aksatreeneissä (vau). Lotan treenivuoro tuli myyntiin ja ostin sen kokeillakseni miltä aksa tänä vuonna maistuu. Treenirata oli oikein kiva ja vauhdikas. Ohjaajalla oli hanskat täysin hukassa, mutta ei se menoa haitannut. Ainoastaan eräs japanilaisen tai persjättö-puolivalssin paikka aiheutti hieman naurun tirskahduksia, kun japanilaista yrittäessäni tein puolivalssin ja toisinpäin. Oli huvittavaa huomata miten hukassa sitä olikaan.

Kepeillä tehtiin leijeröintiä putkella ensin palkkaamalla ja lopulta ilman. Hyvin meni perille. Vähän oli kulma vaikea ja Loki ei meinannut taipua toiseen väliin, eikä sitten sitä sen enempää jäätykään hinkuttamaan. Keinun veteli ensin vauhdikkaana lentokeinuna, erottelua pitäisi tehdä vielä paljon paljon. Okseri keinun jälkeen oli uusi juttu ja oma putkeen-käsky piti ajoittaa siten, ettei Loki ollut juuri okserin päällä käskyn saadessaan. Silti rimat lenteli, okseritreeniä pitäisi siis tehdä.

Muuten hypyt ja meno oli yllättävän helpohkon ja sujuvan tuntuista, treenikaveri sanoi, että Loki näytti perhoselta, liikkui niin kevyesti ja vaivattomasti ^_^. Oli hirmuisen kiva kuulla!

Läksyksi tuli vanhojen tuttujen lisäksi persjättöön tulemisen palkkaaminen, meinasi ignoorata persjätön ohjaukset.

Loki veti parit ikävän näköiset lipat, ehkä olisi auttanut jos paha omistaja olisi muistanut leikata tassukarvat. Tarvitsisi kuitenkin käyttää Loki hierojalla ja varata aika fyssarillekin melkein eniveis.

Lokin mielestä voisi treenata useamminkin. Mutta vaikka treeneissä olikin tosi kivaa ja aksamotivaatio kurkki jostain pilvien takaa, ei siitä silti sen kummempaa innostusta jäänyt että olisin esimerkiksi torstain treenit priorisoinut "hengailun" yläpuolelle ja ostanut vuoron... Ehkä sitten jonain kauniina päivänä...

Lokinessin

Minulle myönnettiin tammikuussa kennelnimi Lokinessin. Se oli kakkosvaihtoehtoni kolmesta. Minulla oli suuria vaikeuksia miettiä nimi ja hakemuksen lähettämisen jälkeen olinkin vielä yhteydessä kennelliittoon, että voisiko vielä järjestyksen vaihtaa näin...

Vaikka tykkäsin ensimmäisestäkin vaihtoehdosta ja se olisi ollut ehkä iskevämpi, kansainvälisempi ja minua itseäni kuvaavampi, olen kuitenkin oikeastaan tyytyväisempi vielä tähän kakkosvaihtoehtoon.

Lokinessin kuvastaa paremmin näitä kahta pönttöpäätä, vesimonsteria ja oikealla olevaa lumimonsteria. Nimestä löytyy vielä kivasti molempien nimiäkin, Lokin ja Tessin.

Se on vielä täysin auki tulenko koskaan rekkaamaan pentuja tälle kennelnimelle, jos ei mitään aivan ennenkuulumatonta tapahtu, niin en ainakaan lähimpään viiteen vuoteen.

Mutta onpas tuossa huvikseen roikkumassa.

Vesimonsterin nimi sai tiistaina uuden merkityksen, kun käytiin taas perrojen kanssa uimassa. Lokilla oli kivaa taas, olisi ollut varmaan vielä kivempaa jos se olisi tajunnut, että se jääkin sitten viimeiseksi uimiseksi. Nyt meinaa paloi käpy siihen, että uimisen jälkeen sitä saa käyttää koko illan ulkona varmaan alle vartin välein....!! Se ei ole selvästikään ymmärtänyt, että reissun tarkoitus on uiminen eikä juominen, ja litkii vettä ihan törkeitä määriä polskiessaan ja pärskiessään. Puolen tunnin uimisen jälkeen sen maha on niin pinkeä pallo, että jäähdyttelylenkeillä sitä saa vetää perässään ja se on selvästi tuskaisen oloinen.

Kotiin ajettua heti autosta poistumisen jälkeen se pissaa todella pitkään heti auton viereen ja siitä se sitten lähtee. Kotona vielä useamman tunnin ajan se on selvästi levottoman ja kipeänkin oloinen ja pyytää jatkuvasti ulos. Tällä kertaa käytin sen seitsemän kertaa ulkona joskus 20-22 välillä ja kyllä alkoi muuten olla rasittavaa. Ei ole sen arvoista koiran väsyttäminen uimisella, kun loppuillan saa varata tuohon. Joten jos jollain ei satu olemaan mitään taikakonstia uimisen aikaisen juomisen hillitsemiseksi niin Lokin uimiset oli tässä. Ei sitä viitsi sinne viedä sitäkään varten, että käskee viiden minuutin välein pois altaasta.

Loki ja lokintyttönen kävi mätsärissä

HSKH:n match show 21.2.2015 

Loki pienten aikuisten PUN2 ja Xema pienten pentujen PUN1 :)

Lauantaina käytiin Lokin ja Marin ja Xeman kanssa mätsärissä pyörähtämässä, Xema hakemassa kopelointitreeniä ja Loki väsyttämässä itseään pitkästä aikaa. Päivä venyi pitkäksi, mutta saatiin kyllä molemmat rahalle vastinetta.

Ensin pieniin pentuihin Xema, joka antoi tutkia oikein kivasti ja seisoa tönötti paikoillaan kuin patsas. On se hieno tyttö! Xemalle mätsäriesiintymisestään punainen nauha.

Sitten pieniin aikuisiin Loki, joka esiintyi myös oikein kivasti ja sai punaisen nauhan. Se heilutti häntäänsä todella paljon kehässä ja antoi kopeloida hyvin. Tuomari sanoi tutkimuksen päätteeksi että "oletpas sinä iloinen kaveri" :). Ravaus meni ihan ok, vaikka nenä menikin ajoittain toki maahan. Parina oli narttu minkä perään Loki haisteli jonkin verran.

Värikehiä odotellessa käytiin lenkkeilemässä lähistöllä. Xema veteli hepuleitaan ja Loki haisteli. Loki lähti myös kerran juoksemaan Xeman kanssa (omg!). Molemmat täyttivät vatsaansa tehokkaasti jäniksen papanoilla.

Värikehissä ensin meni Loki. Se seisoi taas ihan kivasti ja heilutti paljon häntäänsä, käytännössä aina kun tuomari tai kehäsihteeri sattui katsomaan ;). Koiria ei tässä juoksutettu ollenkaan, vaan valittiin vaan osa jatkoon. Meidät valittiin ja siirryttiin keskelle odottelemaan.

Ikävä äksidentti kävi, kun loput koirakot kiitettiin ja pyydettiin poistumaan. Seisotin Lokia keskellä, mihin jatkoon päässeet asetettiin, kun ohi kulki kehästä poistumassa ollut göötti omistajineen. En rehellisestikään sanottuna oikeasti tiedä täysin mitä tapahtui, mutta göötti tuli käytännössä Lokiin lähes kiinni ohikulkiessaan ja siinä olikin kärhämä pystyssä ennenkuin ehdin muuta tajuta. Ääntä lähti, mutta kumpaankaan ei onneksi sattunut.

En yhtään osaa sanoa kumpi aloitti, mutta keskityin niin tehokkaasti Lokin seisottamiseen ja Loki keskittyi namiin, että jos veikkaisin niin veikkaisin, että göötti tuli päälle ja Loki vastasi. Samaa veikkasi myös Mari kehän laidalta, valitettavasti juuri tämä kohta ei tullut videolle (olisin mielelläni nähnyt tarkemmin mitä tapahtui). Tuomari taisi olla samaa mieltä, koska vaikka olin varma että meidät tuon jälkeen käteltäisiin samantien pois kehästä, ei niin tehty. Värikehän jälkeen melkein samantien vein Lokin pyörimään mätsäriruuhkaan varmistaakseni ettei sille jäänyt mitään tilanteesta päälle. Harmitti, koska Loki oli värikehään menoa odotellessa ollut niin nätisti todella ahtaassa koiramassassa, missä pelattiin ajan kuluksi "katso koiraa niin saat namia" -leikkiä, ja sitten kävi noin. Noh, shit happens ei voi mitään.

Tapahtuneen jälkeen olin jo aika luovuttanein fiiliksin ja yritin vain saada Lokin palautumaan ja sille jäämään kivoja fiiliksiä kaikesta huolimatta kehästä. Hetken se sen jälkeen vielä pöhisi taaksepäin ja häntä oli pystyssä, mutta todella nopeasti palautui kuitenkin ja ravaaminen sujui sentään jotenkin sinnepäin. Meidät käteltiinkin sitten kakkossijalle, mikä oli tosi kiva suoritus yhteensä 54 pienen aikuisen joukosta.

Lokin mätsäröinnistä videon kuvasi Mari ja koosti Ida, kiitos! Taustamusiikiksikin oli laitettu sopivasti ihana The Days, mikä onkin ollut syksyn ja talven lempibiisini kun on niin hitsin iloinen ^^

Seuraavana värikehään Xema, joka pönötti jälleen kuin patsas ja kyllä ihan ansaitusti pikkuinen käteltiin voittajaksi yli 40 pennun joukosta! Hienoa upeaa mahtavaa Xema! Pisti isäänsä paremmaksi, niin se polvi pojasta paranee :).

Erityisen kivalta kuulosti tuomarin sanat, joiden mukaan Xeman sijoituksen ratkaisi sen hyvä rakenne. Olin niin ylpeä pikkuisesta, vaikka tokikaan vain näin isän omistajana rooli mihinkään ei olekaan kovin päätähuimaava :D. Selvästi se on saanut jo hyvät treenit mätsäreistä aiemmin ja tottunut pyörimään noissa halliolosuhteissa.

Isoja kehiä ei tarvinnut odotella kuin hetki ja sen jälkeen koitti Xeman pyörähtämiset isossa kehässä ^_^. Todellakin tuli ainakin kopelointitreeniä, kun ainakin 4 vai 5 eri tuomaria kävi vielä kaikki koirat läpi. Xema ei pakittanut missään vaiheessa yhtään vaan antoi hienosti tutkia ja lopun aikaa pönötti paikoillaan kuin patsas. Lopuksi kun tuli lupa vapauttaa koirat, Xema leikki vielä ihmeellisen innokkaasti lelullakin. Loki ainakin olisi varmaan tuossa vaiheessa jo ollut sitä mieltä, että anna se nami ja lähdetäänkö jo täältä mäkeen.. Tällä kertaa ei isoissa kehissä tullut kuin lämmintä kättä, mutta sillä nyt ei ollut enää mitään väliä muutenkaan.

Oli pitkästä aikaa todella kiva käydä ihan vain huvikseen mätsärissä. Lokilla oli lähes koko ajan kivaa ja se oli kovin nätisti ja itse oli ihanan rentoa mennä sen kanssa kehään, kun luotin niin hyvin sen esiintymiseen. Mutta silti erityisen kivaa oli nähdä Xemaa näin paljon ja huomata miten kiva koikkerinuorukainen siitä on kasvanut. Xema oli muutenkin todella ihanasti koko ajan ja kovin suloinen ja ihan rentona vaikka päivä venyi pitkäksi.

Ehkäpä mekin mennään vielä tänä keväänä muihinkin mätsäreihin viettämään kivaa laatuaikaa Lokin kanssa.

Not all those who wander are lost

Tuossa ennen aiempaa kirjoitusta oli pisin blogitauko evör. Olen ollut ihan liikuttunut muutamista saamistani kyselyistä "mitä teille kuuluu?" kun ei meistä ole kuulunut mitään. Nykyään spämmään myös feissarissa vähemmän, kiitos uuden leluni Instagramin.

Meille kuuluu oikein hyvää. Ollaan oltu ja möllötetty ja tehty sitä ja tätä ja tuota. Ja nautittu elämästä. Kaikki tuntuu jotenkin yhä olevan niin hyvin paikoillaan tällä hetkellä ettei tässä tee mieli muuta kuin nauttia siitä mitä eteen heitetään.

When it's easy, don't struggle, just enjoy. Problems will find you sooner or later anyway.

Tällä välin on blogin henkilöstölle tapahtunut muun muassa:

• superkiva Tallinnan reissu
• koirauimalareissu with maailman äänekkäin parson Ada
• useita pitkiä ihania kävelyreissuja kauniissa auringonpaisteessa
• kevään ensimmäinen canicross juoksu
• kämpän siivoamista ja uuden sohvan ostoyrityksiä
• kaksi säälittävää tipattoman yritystä ja nyt vahvasti menossa oleva kolmas
• epäsäännöllisesti mutta sitkeästi pinnalle puskeva flunssa
• Lokin vähäistenkin karvojen pudottamista
• juoksuisen Tessin tapaamisia sen selvittämiseksi tulevaisuutta varten, miten tytsyn juoksut etenevät. Lokilla meinasi ainakin olla vähän liian kivaa.

Lokin tekemiset on ollut vähissä ja sen alkaa huomata, rappukäytävän äänille vahtiminen on jälleen lisääntynyt. Tarkoitus onkin mennä lauantaina käyttämään Lokin energioita pitkästä aikaa mätsäriin just for fun, seurana Lokinlapsi Xema. Kolme Lokinpoikasta kävivät hetki sitten mätsärissä ja alkoi itsekin tehdä mieli mennä.

Aksa on ollut totaalitauolla, "oletko lopettelemassa aksaamista" minulta myös kysyttiin. En ole, palaan asiaan sitten kun ulos pääsee treenaamaan. Jotenkin se Niinun pikkuhalli ei houkuttele kuten ei myöskään kylmä Purina. Ja kisaamaan ei jaksa mennä hakkaamaan päätä seinään ennenkuin on löytynyt kunnon treenimoodi.

Sen sijaan tokosta, ja sen puoleen mejästä ja kaikista muistakin lajeista, voi sanoa että olen lopettanut tältä erää.

Kastrointi odottelee sitä että joko a) jaksan tehdä asialle jotain tai b) Lokin ontuminen palaa ja pitää alkaa sitä miettimään. Näillä näkymin voipi olla, että odotan asian kanssa kesään ja kastroin vasta sen jälkeen.

Loppuun iloisten 9kk ikäisten Lokinpoikasten fiiliksiä parin päivän takaa, kuvista kiitos Ida Alexandersson. Ylärivissä Xema ja Velmu, alempana Brando.

#tipoftheday

Eräs aihe, mistä olen halunnut kirjoittaa jo jonkin aikaa, on valokuvien tekijänoikeudet. Varsinkin netissä tekijänoikeuslait ovat tooooodella vaikea ensinnäkin tietää ja muistaa, mutta sen lisäksi tulkita, sisäistää ja ymmärtää.

Kokosin tähän muutamia tärkeimpiä ja oleennaisimpia sääntöjä liittyen toisten henkilöiden ottamien kuvien käyttöön ja julkaisemiseen. Itsekään en ole ollut näistä ihan täysin perillä ja myönnän aiemmin tietämättömyyttäni sääntöjä rikkoneeni, mutta silti pyrin aina noudattamaan tekijänoikeuslakeja parhaan tietoni mukaisesti. Tämän merkinnän tarkoitus ei ole syyttää ketään, vaan kerätä tiedoksi ja muistutukseksi muutamia pääseikkoja.

Et saa tehdä kuvalle näitä asioita ilman lupaa valokuvan ottajalta:

• Julkaista esimerkiksi blogissa, Facebookissa tai muualla.
• Rajata, pienentää tai muillakaan tavoilla muokata vaikka lupa julkaisuun olisikin.

Julkaisua on paperisten julkaisujen lisäksi kuvien laittaminen näkyville internetiin esimerkiksi sosiaalisen median palveluihin (kuten Facebook, blogit jne...) tai nettigalleriaan.

Muutaman viimeaikaisen soveltavan esimerkin tähän heittääkseni, toisten ottamiin kuviin et siis saa ilman lupaa tehdä ennen julkaisua esimerkiksi seuraavanlaisia muutoksia:

• Muokata lisäämällä onnittelutekstin esimerkiksi serti tms. kuviin
• Poistaa kuvasta copyright merkintää, pienentää/rajata kuvaa ja laittaa itse "copyrightit" takaisin
• Laittaa omatekemiin kuvakollaaseihin
• Ilmoittaa kuvakilpailuihin
• Eikä tietenkään julkaista maksullisissa tai maksuttomissa, vaikka miten pienissä, paperisissa tai sähköisissä julkaisuissa.

Huomioitavaa on myös se, että et saa käyttää kuvaa, vaikka lisäät kuvaan itse kuvan ottajan tiedot tai ilmoitat ne muilla tavoin kuvan yhteydessä. Myöskään se, onko valokuvassa kuvaajan laittama vesileima vai ei, ei ole merkityksellistä kuvan käyttöoikeuksien kannalta. Ihan KAIKKIA kuvia koskee tekijänoikeudet, oli asiasta sitten kuvassa tai sen yhteydessä mainittu tai ei. Mikäli kuvan yhteydestä ei löydy yhteystietoja ja/tai kuvan käytöstä ei ole mainittu, silloin kuvaa ei saa käyttää.

Ei myöskään kannata ajatella, että voit julkaista kuvan luvatta, vain koska kyllähän kaikki muutkin.

Luvan kuvan käyttöön ja/tai muokkaamiseen voi saada ainoastaan valokuvaajalta, yleensä ihan vain kysymällä. Valokuvaajat usein mielellään antavat tavallisille ihmisille luvan käyttää omissa blogeissaan tai Facebookissaan heidän ottamiaan kuvia. Luvaton käyttö sen sijaan rikkoo tekijänoikeuslakia, oli kyseessä sitten harrastaja- tai ammattivalokuvaaja.

Toinen nykyään yleinen valokuvaajien tapa määrittää kuviensa käyttöoikeuksia on kirjoittaa kuvagalleriansa sivun copyright tekstissä yleisesti kuvien käytöstä. Esimerkiksi Tytti Käyhkön kuvagalleriassa koiramaiset.kuvat.fi sanotaan, että kuvien käyttäminen on tietyissä määrin sallittu:

"© koiramaiset.kuvat.fi | Tytti Käyhkö, kuvien käyttö sallittua blogeissa, facebookissa ja omilla kotisivuilla, kunhan kuvaajan mainitsee. Käyttölupaa muihin käyttötarkoituksiin ilman erillistä lupaa ei ole.

Kysyttävää? Ota yhtettä sähköpostitse osoitteeseen tytti.kyhk (a) gmail.com"

Sen sijaan esimerkiksi suosittu koirakuvat.kuvat.fi ei anna lupaa käyttää tai kopioida kuvia mihinkään käyttöön ilman kirjallista lupaa. Sivulla on kerrottu selkeät ohjeet mistä kysellä lupia kuvien käyttöön ja tiedän useiden kuvaajalta näitä kyselleenkin.

Vaikka tekijänoikeuslaki ei erottelekaan harrastaja- ja ammattikuvaajia vaan kaikkien kuviin pätevät samat säännöt, yleensä jos kyse on ammattikuvaajasta, on henkilö tällöin tarkempi siitä mihin kuvia luovutetaan. Heille kun kyseessä saattaa olla leipätyö ja sen vuoksi useinkaan suoria oikeuksia ei anneta. On myös aina kuvaajan oikeus saada tietää mihin hänen kuviaan käytetään, mikäli vapauksista ei ole erikseen luovuttu.

Kuviin saa linkata, mikä onkin hyvä tapa saada kiva kuva muiden nähtäville rikkomatta tekijänoikeuksia.

Valokuvien ottamisesta sen verran, että kuvia saa ottaa julkisilla paikoilla ilman lupaa kuvan kohteilta ja sen jälkeen julkaista. Julkisia paikkoja ovat esimerkiksi agilitykilpailut, mistä tämän merkinnän alussa oleva kuva on otettu. Kuvissa saa näkyä toisia ihmisiä, kuten myös toki koiria. Kuvan kohteelta ei tarvitse pyytää lupaa, ei kuvaajan eikä kuvan käyttäjän. Toki jos menee kadulla tepsuttavaa turrea kuvaamaan, on aina kohteliasta kysyä ensin lupa. Mikäli kyseessä on tapahtuma johon pääsemistä rajoitetaan esimerkiksi pääsymaksulla, tapahtuman järjestäjä voi rajoittaa yleistä kuvausoikeutta.

Tekijänoikeuslaki löytyy tarkemmin Finlexistä ja siihen kannattaa kaikkien ainakin jollain tasolla pyrkiä perehtymään. Kuvan ottajan oikeus valokuvaan on voimassa 50 vuotta kuvan valmistamisesta.

Erityisen tarkka tulee tietysti olla käyttäessä kuvia kaupalliseen käyttöön.

Alla oleva tuima Loki muokattu kuvan omistajan luvalla.