Not all those who wander are lost

Tuossa ennen aiempaa kirjoitusta oli pisin blogitauko evör. Olen ollut ihan liikuttunut muutamista saamistani kyselyistä "mitä teille kuuluu?" kun ei meistä ole kuulunut mitään. Nykyään spämmään myös feissarissa vähemmän, kiitos uuden leluni Instagramin.

Meille kuuluu oikein hyvää. Ollaan oltu ja möllötetty ja tehty sitä ja tätä ja tuota. Ja nautittu elämästä. Kaikki tuntuu jotenkin yhä olevan niin hyvin paikoillaan tällä hetkellä ettei tässä tee mieli muuta kuin nauttia siitä mitä eteen heitetään.

When it's easy, don't struggle, just enjoy. Problems will find you sooner or later anyway.

Tällä välin on blogin henkilöstölle tapahtunut muun muassa:

• superkiva Tallinnan reissu
• koirauimalareissu with maailman äänekkäin parson Ada
• useita pitkiä ihania kävelyreissuja kauniissa auringonpaisteessa
• kevään ensimmäinen canicross juoksu
• kämpän siivoamista ja uuden sohvan ostoyrityksiä
• kaksi säälittävää tipattoman yritystä ja nyt vahvasti menossa oleva kolmas
• epäsäännöllisesti mutta sitkeästi pinnalle puskeva flunssa
• Lokin vähäistenkin karvojen pudottamista
• juoksuisen Tessin tapaamisia sen selvittämiseksi tulevaisuutta varten, miten tytsyn juoksut etenevät. Lokilla meinasi ainakin olla vähän liian kivaa.

Lokin tekemiset on ollut vähissä ja sen alkaa huomata, rappukäytävän äänille vahtiminen on jälleen lisääntynyt. Tarkoitus onkin mennä lauantaina käyttämään Lokin energioita pitkästä aikaa mätsäriin just for fun, seurana Lokinlapsi Xema. Kolme Lokinpoikasta kävivät hetki sitten mätsärissä ja alkoi itsekin tehdä mieli mennä.

Aksa on ollut totaalitauolla, "oletko lopettelemassa aksaamista" minulta myös kysyttiin. En ole, palaan asiaan sitten kun ulos pääsee treenaamaan. Jotenkin se Niinun pikkuhalli ei houkuttele kuten ei myöskään kylmä Purina. Ja kisaamaan ei jaksa mennä hakkaamaan päätä seinään ennenkuin on löytynyt kunnon treenimoodi.

Sen sijaan tokosta, ja sen puoleen mejästä ja kaikista muistakin lajeista, voi sanoa että olen lopettanut tältä erää.

Kastrointi odottelee sitä että joko a) jaksan tehdä asialle jotain tai b) Lokin ontuminen palaa ja pitää alkaa sitä miettimään. Näillä näkymin voipi olla, että odotan asian kanssa kesään ja kastroin vasta sen jälkeen.

Loppuun iloisten 9kk ikäisten Lokinpoikasten fiiliksiä parin päivän takaa, kuvista kiitos Ida Alexandersson. Ylärivissä Xema ja Velmu, alempana Brando.