Reilu puolitoista viikkoa on tullut ajateltua normaalia enemmän omaa ammatti- ja urakehitystä, kun jouduin yllättävään firman sisällä olevaan työhaastattelutilanteeseen erääseen projektiin. Siinä tuli pohdittua parin päivän aikana omaa uraa enemmän kuin varmaan koko viime vuoden aikana yhteensä. Muutos olisi ollut suurin työhön liittyvä juttu viimeisen yli kolmen vuoden aikana. Paikkaa en kuitenkaan lopulta saanut. Vaikka järjellisesti ajatellen osasin asiaa odottaakin, oli siinä parin päivän aikana ehtinyt innostua asiasta siihen malliin, että ketutus oli yllättävän suuri. Hetken aikaa tuli kiukuteltua ja oli sellainen olo, mitä voi kuvata vaikka Leevien sanoilla biisistä Elämä ikkunan takana.
"Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa
Ja katson ulos elämään
Jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan
En haluaisi mennä mihinkään"
Mutta turha se on jäädä asiaa murehtimaan, ei saa jäädä lumeen makaamaan, eteenpäin sanoi mummo lumessa ja kohti uusia pettymyksiä. Työpäivän jälkeinen suklaatasting pisti endorfiinit liikkeelle, ja hyvä musiikki ja vielä parempi seura piristi. Minähän en näin pienistä lannistu, sanoi pikku-Myy ja silleen! Lisää haluamasi angstiset you can do it if you really want -tyyppiset lainaukset tähän.
Lopputuloksesta huolimatta on kiva ajoittain saada tällaisia herätteitä, jotka pistävät miettimään että mitä sitä elämällä haluaakaan tehdä. Kyllä joku jossain tuolla tietää paremmin, mitä milloinkin tarvitset. Nyt, kun näyttäisi elämä muuten olevan mallillaan *kopkop*, niin voisi hyvin vähän haastaa itseään työrintamalla. Pohdinnoista oli joka tapauksessa se hyöty, että selvitin itselleni mihin suuntaan haluaisin omaa uraa viedä. Sitä pitäisi jokaisen miettiä tasaisin väliajoin joka tapauksessa.
Käytiin sunnuntaina tämän vuoden ensimmäisissä aksatreeneissä (vau). Lotan treenivuoro tuli myyntiin ja ostin sen kokeillakseni miltä aksa tänä vuonna maistuu. Treenirata oli oikein kiva ja vauhdikas. Ohjaajalla oli hanskat täysin hukassa, mutta ei se menoa haitannut. Ainoastaan eräs japanilaisen tai persjättö-puolivalssin paikka aiheutti hieman naurun tirskahduksia, kun japanilaista yrittäessäni tein puolivalssin ja toisinpäin. Oli huvittavaa huomata miten hukassa sitä olikaan.
Kepeillä tehtiin leijeröintiä putkella ensin palkkaamalla ja lopulta ilman. Hyvin meni perille. Vähän oli kulma vaikea ja Loki ei meinannut taipua toiseen väliin, eikä sitten sitä sen enempää jäätykään hinkuttamaan. Keinun veteli ensin vauhdikkaana lentokeinuna, erottelua pitäisi tehdä vielä paljon paljon. Okseri keinun jälkeen oli uusi juttu ja oma putkeen-käsky piti ajoittaa siten, ettei Loki ollut juuri okserin päällä käskyn saadessaan. Silti rimat lenteli, okseritreeniä pitäisi siis tehdä.
Muuten hypyt ja meno oli yllättävän helpohkon ja sujuvan tuntuista, treenikaveri sanoi, että Loki näytti perhoselta, liikkui niin kevyesti ja vaivattomasti ^_^. Oli hirmuisen kiva kuulla!
Läksyksi tuli vanhojen tuttujen lisäksi persjättöön tulemisen palkkaaminen, meinasi ignoorata persjätön ohjaukset.
Loki veti parit ikävän näköiset lipat, ehkä olisi auttanut jos paha omistaja olisi muistanut leikata tassukarvat. Tarvitsisi kuitenkin käyttää Loki hierojalla ja varata aika fyssarillekin melkein eniveis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti