Syntynyt jäljestämään

Niin kauan kuin mahdollista haluan hyödyntää Tampereen Pikkukoirien järjestämiä tapahtumia. Tänä viikonloppuna oli tutustuminen verijälkeen. Tavoitteiksi taisin pistää että Loki liikkuisi rohkeammin ja itsevarmemmin kuin edellisellä eli ensimmäisellä kerralla. Nyt oli vuorossa siis Lokin toinen jälki. Eilen mentiin Tappiporukalla tekemään jäljet ja siinä jo oli kunnon erämetsän tuntua. Meitä oli tutustumassa kuusi koirakkoa ja pariuduttiin ja pareina tehtiin siis kahdet jäljet. Kukin oli pikku-Pennyn jälkeä lukuunottamatta suurin piirtein 50m pitkä ja tietysti ensikertalaisille mahdollisimman helppo.

Tappimaiseen tyyliin missä tappi siellä kamera, eli Tytti napsi todistusaineistoa tytöistä metsässä.

Ensin luetaan ohjeet ja sitten aletaan tositoimiin.

Ai teekkarien vappu pulloineen ja serpenttiineineen? No ei kun tappimejää!

Muutamaan jälkeen tuli hieman haasteellinen oja ja parissa poistuminen vaati akrobaattisia suorituksia. Kaiken kaikkiaan kuitenkin verestys sujui tosi hienosti ja informaatiota tuli lajista Saaralta tosi paljon. Sitten ei muuta kun nukkumaan (tai minun tapauksessani pakkaamaan, pakkasin kokonaiset neljä laatikkoa, jee!) ja odottamaan jäljestystä!

Tänä aamuna kukonlaulun aikaan (no melkein, puoli 9) kello herätti ja ei muuta kun puuroa naamaan ja ajelemaan jälkipaikalle. Lokin jäljellä oli pieni oja ja poistumisreitillä sai hieman kuvitella olevansa tasohyppelypelissä, mutta muuten jälkimaasto oli tosi hyvää. Pituutta oli abouttiarallaa 50m eli samanmittainen kuin viimeksi. Kun Saara ja jäljen merkinnyt Tytti kävivät viemässä kaadolle sorkan ja palkkioboksin, Loki haukkui tosi paljon heistä lähteneille äänille ja mietin jo että onkohan se jäljelläkin niin epäluuloinen.

Pois kuitenkin kaikki epäilykset ja luulot, Loki oli ihan mahtava! Kauheasti en jäljestä muista mutta yritän jotain muistella, voi olla että iloiset jälkifiilikset hieman värittivät varsinaisesta jäljestä jäänyttä muistikuvaa :) Alkumakausta Loki haisteli ja siitä lähti varmasti etenemään. Kehuin sitä paljon rauhallisesti ja mielestäni kehut saivat siihen enemmän vauhtia ja se meni reippaammin. Jouduinkohan kerran palauttamaan Lokin jäljelle (en ole ihan varma), ennen kuin tuli oja, hyvin pieni tosin, olisiko joku 30cm ollut märempää välissä. Siinä tuli tenkkapoo, Loki haisteli ojan viertä ja palasi hieman takaisinpäin jälkeä ja sitten tuli eteeni istumaan että mitäs nyt. Kehotin sitä menemään ojan yli ja Loki pomppasikin heti pienen ojan yli ja sieltä löysi heti jäljen ja lähti sitä seuraamaan. Sitten mentiin taas suhteellisen vauhdilla ja ennen kaatoa Loki taisi jotenkin haistella vähän ilmaa, kun muistan osoittaneeni sille että tuossa on kaato. Loki kiinnostui sorkasta huomattavasti enemmän kuin viimeksi (kun istui sen päälle eikä huomannut mitään :) ja pian namiboksin sisältö katosikin pojan suuhun. Jälki tuntui tosi lyhyeltä ja meni kovin nopeasti, joten ehkä se kertoo siitä, että Loki jäljesti melko nopeaa tahtia.

Makauksella Loki tiesi jo heti mistä on kyse.

"Tänne suuntaan se meni!"

Ojan kohdalla poitsu ei tiennyt mitä pitäisi 

tehdä, mutta nopsaan ylitti joen kehoituksesta.

Ja lopussa suuri metsästäjä saa ansaitsemansa palkkion!

Huomatkaa uudet valjaat ja lainassa oleva jälkinauha, oma on tilauksessa.

Minulla oli Lokille mukana purkissa nakkia, naudan mahaa ja sen omaa ruokaa. Täydensin pakettia tuolla ruoalla kun ajattelin että on kiva jos koiralle jää muisto että tuossa hommassa tulee vatsa täyteen kun aamupala jäi välistä, siitä en tiedä oliko se sitten turhaa vai ei :). Loki kyllä haisteli sorkkaa, mutta ei muuten ollut siitä kiinnostunut. Toisin kuin esimerkiksi villakoira Rusina joka onnessaan kantoi sorkkaa ja meinasi haudata sen puun alle :D. Ilkeä ohjaaja otti vain sorkan pois tässä vaiheessa.

Ihan kuin oikeassa mejäkokeessa, jokainen koirakko sai kouluttajalta kirjallisen palautteen siitä miten jäljestys meni. Lokin palaute sanoi näin:

"Lokille jälki oli jo toinen ja meininki sen mukainen, Loki selvästi tiesi mitä tehdään. Vähän tartti apuja ojan kanssa, tuommoisia pähkinöitä voi jäljille alkaa lisätä vähän kerrallaan niin ei mene tylsäksi. Pituutta vähitellen ja kehumista kannattaa alkaa häivyttää myös, luottoa Lokille, kyllä se osaa."

Oli tosi kiva saada kirjallista palautetta! Nyt tietää miten lähteä Lokin kanssa tästä eteenpäin mejän suhteen harrastamaan (pitäisi varmaan hommata treenipäiväkirja kohta kun ei aivoihin varmaan enää kauaa mahdu missä lajissa ollaan missäkin tilanteessa). Oli ihan huippujuttu että mahduttiin mukaan tähän touhuun. Saara oli tosi ammattimainen kouluttaja ja muutenkin meininki oli erittäin hyvin suunniteltua ja mietittyä. Iso kiitos Saaralle meidän ja viiden muun innokkaan pikkukoirakoirakon opettamisesta mejän saloihin!

Seuraava mejäkerta on sopivasti kahden viikon päästä kooikerhondje ry:n kesäpäivillä. Odotan jo innolla miten Loki siellä jäljestää. Tuon jälkeen ilmat ovat varmasti jo viilentyneet sen verran, että voisi itsekin käydä tekemässä jälkiä. Muut tarvikkeet löytyy helposti kaupasta, mutta siitä en tiedä mistä sorkka pitäisi löytää. Luulisi että pk-seudulta jostain sorkan löytää, pitää varmaan soitella barffikaupat läpi että olisiko jossain. Tai sitten huudella netissä josko jollain miljoonista metsästäjäystävistäni sattuisi olemaan ylimääräistä sorkkaa.. Mutta eiköhän tuon jostain löydä niin pääsee treenaamaan lisää. Kyllä Loki vaan oli tänään niin innostunut ja huimasti parempi kuin viime kerralla että toivottavasti tästä tuli yksi pysyvä laji lisää harrastusrepertuaariimme.