Loki liekeissä

Näyttelyn jälkeen siirrymme viikonlopun toiseen koiraharrastusosioon, agilityyn. Ja sitähän riitti! Ja Loki oli ihan paras!

Lauantaina ajelimme suoraan hallille Tampereen Pikkukoirien järjestämään Elina Jänesniemen koulutukseen. Ensin rakensimme radan, kävimme läpi koirien tasoa ja katsoimme mitä osaa radasta tehtäisiin. Loki taisi olla aloittelijoin kurssilla ja nuorin myös. Hieman etukäteen mietin saisinko näin alkuvaiheessa olevan koiran kanssa koulutuksesta paljon irti, mutta pelko oli turha.

Tähän väliin Tytin kanssa askartelemamme video Elina Jänesniemen koulutuksesta. Vaikka videon tekemisessä vaihdeltiinkin hieman kiivaita sanoja ja mielipiteitä miten se pitäisi mennä, on lopputulos kuitenkin ainakin omasta mielestäni todella hieno! :)

Loki oli ensimmäisessä parissa. Ensimmäisen vuoromme käytimme esteiden 1-3 hiomiseen, tuossa välissä piti tehdä valssi, mikä oli minulle tosi vaikea. Mehän ollaan Lokin kanssa agilityssä harjoiteltu periaatteessa laajoja käännöksiä ja koiran kuljettamista tämmöisessä tapauksessa pitkälle ja sitten vasta valssaamista, minkä Elina käski heti ensimmäiseksi tehdä toisin. On se erikoista miten kouluttajilla voi olla niin erilaisia käsityksiä hyvistä tekniikoista ja koulutustavoista. Valssi ei meinannut onnistua toistoista huolimatta millään, ennen kuin Elina erään toiston aikana kirjaimellisesti tökkäsi minut oikeeseen suuntaan :). Ja jo löysi koirakin putkeen!

Toisella vuorolla harjoiteltiin niistoa ja persjättöä. Kumpikin olivat meille ihan uusia, mutta lopussa kumpikin meni hienosti(?)! Kuten videolta voi havaita. Tässä vielä siis Lokin Elinan koulutuksen pätkät.

Sunnuntaina oli päivä uusi, ja oma vuoro varattu hallille (kiitos varaajalle!!!!). Tytti oli etsinyt meille netistä radanpätkän, missä harjoiteltiin vauhtia ja irtoamista, takaakiertoja ja takaaleikkausta, mitä ei olla Lokin kanssa juurikaan tehty. Mustaputki oli radalla mutkalla, joten siinä tuli hyvää mustan putken treeniä. Lisäksi putkeen lähetyskulma oli aiemmista poikkeava, ja noita kummallisia kulmia pitäisikin tehdä paljon lisää. Ohjattiin koiria myös päittäin, ja voin kertoa että oli ERITTÄIN valaisevaa katsoa Lokin menoa Tytin kanssa. Siinä oli ihan erilaista draivia mitä omassa menossani! Sain paljon uskoa siihen, että koira todellakin osaa kun vain ohjaus on kunnossa. Itse ohjaan epäselvästi, vähän töpöttäen ja muutenkin hyvin amatöörimaisesti, mikä näkyy heti koiran menossa. Tytin kanssa mennessään Lokin juokseminenkin oli parempaa sen lisäksi että se irtosi ja haki esteitä paremmin. Janaa ohjatessani Jana oli kuin sunnuntaikävelyllä, ihmetteli varmaan että mitä hittoa sä nainen yrität mulle kertoa :P. Tytin kanssa oli jälleen aivan erilainen meno ja meininki.

Tuon pätkän lisäksi tehtiin Lokin kanssa ensimmäistä kertaa A:ta. Minullahan on omat pelkoni ollut siitä(kin) esteestä, että ei Loki sitä tulisi menemään reippaasti vaan arastelisi. Pari viikkoa sitten kuulemani tarina koirasta joka A:lta pudotessaan mursi molemmat etujalkansa ei varsinaisesti lievittänyt epäluulojani. Mutta vielä mitä! Kolmisen toistoa pelkkiä kontaktien naksuttamisia alastulolla ja sen jälkeen koko A (hihnassa tietysti), eikä minkäänlaista ongelmaa uskaltamisen kanssa! Tässä tulee hulluksi kun ainoa aiheuttaja Lokin "ongelmiin" olen todennäköisesti vain ja ainoastaan minä :P. Suunnittelin jo ensi talvelle joka viikkoista "Tytin keinukoulua" Loksuttimelle, se oppisi keinunkin varmaan parissa kuukaudessa kun päästäisiin Tytin psyykkaavan katseen alle. Valitettavasti tuota mahdollisuutta meillä tuskin on, joten olisikin korkea aika saada tuo sama draivi ja itseluottamus mikä Tytin kanssa treenatessa on, siirrettyä tänne pk-seudulle. On se kyllä toisaalta hienoa huomata mikä voima on pelkästään ajatuksessa ja uskossa siihen, että joku juttu onnistuu. Nojoo nyt menee jo niin syvälliseksi että pistetään Lokin viikonlopun mielestäni parhaat palat sisältävä video tähän.

Tämä olisi pitänyt kirjoittaa aiemmin, olisin varmaan muistanut enemmän asioita. Mutta viikonlopun agilitytärppeinä jäi erityisesti mieleen seuraavat seikat:

• Tietysti niisto, persjättö ja takaaleikkaus, mitkä olivat meille lähes kaikki uusia.
• Ohjataan koira ns. "tökkäämällä" se siihen kohtaan, mistä se esteelle ponnistaa.
• Kaarrokset tulisi olla mahdollisimman tiiviitä, leveiden käännösten opettaminen kostautuu myöhemmin.
• Se rintamasuunta!
• Koiralle tulee kertoa jo ennen estettä, että mihin siitä edetään. Ei sellaista koiran "huijaamista" mitä olemme tähän mennessä usein tehneet.
• Liike esim. putkeen ohjatessa ei saa katketa yllättäen, vaan pitää rytmittää ohjaus niin ettei äkkijarrutuksia tule.
• Treeniä niin, että palkkauksen jälkeen oma liike jatkuu.
• Vaikeat putkikulmat treenin alle.
• Yksittäiset esteen treenaukset treenin alle, tiukka takaakierto, niisto ja takaaleikkaus myös hypyn kanssa.
• Elinan mielestä Lokin rimoja tulisi nostaa jo hieman, n. 20 senttimetriin, että se oppii myös hyppimään eikä vaan vauhkona juoksemaan niiden yli. Ehkä voisikin vaihdella korkeutta 10-20cm.
• Lokin kestää huomattavasti pitempiäkin treenipätkiä väsymättä, kuin mitä olemme tähän asti tehneet.

Loki sai Elinalta kommenttia, että se kyllä irtoaa ihan hyvin, kun vaan ohjaan sen kunnolla. Tämä oli kiva kuulla!

Pakko kyllä pistää Tampereen Pikkukoirien agilityn pentukurssille suuret kiitokset. Elinassa oli toinenkin pentukurssilla ollut koira, ja kyllä huomaa selkeästi miten hyvät eväät on tuolta kurssilta saatu! Kumpikin koira on aivan kerrassaan riemuissaan agilitystä. Jatkakaa samaan malliin Tapit!!! :)

Lokin agilityuralla on ehkä tiedossa muutoksia piankin, sillä tänä sunnuntaina olemme menossa I-HAH:in jäsenkatselmukseen. Katselmuksesta kerrottiin näin:

"Katselmus koostuu hallittavuustestistä sekä agilityosuudesta. Hallittavuustestissä käydään läpi koiran hallittavuuteen, luoksepäästävyyteen ja ryhmäkäyttäymiseen liittyviä asioita soveltaen nettisivuiltamme löytyvää alkeiskurssin hallittavuustestin kuvausta. Agilityosuuden tarkoituksena on arvioida koirakon agilityosaamista, jotta voisimme löytää oikean ryhmätason I-HAH:n koulutusjärjestelmässä."

Pari osiota tuossa minua ehkä hieman huolestuttaa, mutta muuten uskon testin menevän ihan ok, jos ei mitään kivoja ylläreitä tule. Mikäli joskus päästään kisaamaan asti, niin on kiva että on tiedossa oma seura mitä sitten jonain päivänä edustaa. Jos päästään I-Hah:lle, tarkoitus on sen lisäksi pitää yksi Ainon kerta viikottaisessa kalenterissa. Pari kertaa viikkoon kuulostaa juuri sopivalta tahdilta Loksuttimelle.

Kuulemma edellisestä postauksesta jäi eräälle lukijalle hieman katkeran kuuloinen maku suuhun (ehkä ihan syystäkin :D), joten pistetään tämän postauksen loppuun suuret kehut täydelliselle Loksukalle jota saavat tulevaisuudessa agilityn mm-koirakot varoa! Beware, we are coming! Drumroll! Fireworks!