Heijaa

Nyt ehtii päivitellä vähän paremmin. Valmistautukaa siis romaaniin. Tänään olisi aika kolmannelle eli viimeiselle rokotukselle eli rabiekselle. Ikää on siis tänään tasan 19 viikkoa.

Näin ylpeältä Fiona muuten näytti kun pistettiin ponnari päähän ensimmäistä kertaa. Pysyi ehkä kaksi minuuttia :). Eipä tuolla kyllä vielä ole semmoista pehkoa, että siitä olisi juurikaan hyötyä.

Viime viikolla alkoivat matot haista niin pahalle (=pissalle) että päätettiin viedä ne pesulaan ja pistää toiset matot tilalle. Ratkaisu oli yllättävän hyvä, Fiona ei ole sen jälkeen juuri ollenkaan pissaillut matoille vaan osaa hyvin käydä eteisessä olevilla sanomalehdillä. Pissoja tulee siis sisään vieläkin päivittäin, n. 2-3 kertaa. Mutta näistä sentään varmaan 90% osuu paperille. Kakkoja tulee sisään lähinnä öisin ja jos päivällä ei huomaa, että Fiona pyytää pihalle.

Tänään tosin otin paremman eteisen maton jälleen pois lattialta, koska riiviö oli löytänyt kivan leikin maton purkamisesta.. Eipä se mikään erityinen matto ole, mutta ainoa järkevä mikä meillä on tuohon eteisen käytävälle.

Viime viikkoina ollaan käyty Raholan eläinlääkäriasemalla pentupiirissä lauantaisin sekä Barffi netin pentupainissa Lielahdessa tiistaisin. Pakko sanoa, että näistä on kyllä ollut paljon hyötyä sosialistamisen kannalta! Lauantain ryhmässä oli viime viikolla viimeinen kerta, mutta pentupaineissa saa käydä 6kk ikään asti.

Allaolevassa videossa on hauska pätkä, missä Fiona (tottuneesti) ärsyttää kahta pentua ja (jälleen tottuneesti) jää alakynteen toisten liittoutuessa sitä vastaan. Viime viikolla pentupaineissa Fiona pääsi pitemmän aikaa painimaan toisen näistä ranskanbulldogeista kanssa ja pääsi jopa muutaman kerran niskan päälle! Tekee hyvää tuolle välillä voittaakin. Lähinnä sen leikit ovat niitä, että ensin ärsytetään isompia ja sitten inistään kun toinen tulee leikkimään ja voittaa. Vierailevina tähtinä muistaakseni ainakin Aino ja Pedro :)

http://www.youtube.com/v/8NaXt57dj5Q&hl=en&fs=1

Pakko muuten mainita, että Fionan koira-arkuudesta ei ole oikeastaan enää juurikaan merkkejä. Tietysti isot koirat pelottavat, mutta samankokoisten kanssa tutustuminen yleensä luonnistuu hienosti. Varsinkin samassa rapussa asuvaa aikuista ruttunaamaa on aina pakko mennä hakemaan leikkiin ja nuolemaan naamasta kun vastaan tulevat käytävällä. Harmi vaan, että toista ei voisi vähempää kiinnostaa :P. Hyvän näköistä, kun Fiona aina menee maahan ja pomppii innoissaan toisen naaman edessä ja toinen vain tuijottaa että mitäköhän tuokin tuossa tekee. Pentupaineissakin muuten meidän pentu meni aina ensimmäisenä haistelemaan uutta tulokasta :). Hyvä tyttö!

Fiona syö vieläkin melko huonosti, tavallisesti yksi ateria päivässä jää kokonaan koskematta ja kahdesta muusta syö ehkä noin puolet. Mutta nirsoilkoon minkä haluaa, niin kauan kun nälkäänsä syö edes kerran päivässä ja jaksaa touhuta niin saa pärjätä nappuloilla.

Olen myös vihdoin usean eri merkin ja namien jälkeen löytänyt sopivat koulutusnamit. Kuten allaolevasta kuvasta näkee, pusseja on vaikka minkälaista.

Parhaiksi varsinaiseen kotikoulutukseen on todettu Natural Menu koiranruoka sekä Frolicin koiranruoka (oikealla ylhäällä vihreä ja punainen pussi), molemmat pieniksi paloiksi pilkottuina. Ovat sen verran pehmeitä, että on helppo pilkkoa ja koiralle maistuu. Froliceilla on tosin hieman kyseenalainen maine siinä onko se terveellistä koiralle vai ei, joten pyrin välttämään kovin monen nappulan antamista päivässä. Vielä ainakaan ei ole kakka värjäytynyt punaiseksi. Natural Menun sen sijaan pitäisi olla hyvinkin terveellistä. Harmi vaan, että sitä saa Tampereelta tietääkseni vain yhdestä eläinkaupasta.

Lisäksi löytyy sataa ja yhtä sorttia puruluuta, purutikkua ja vastaavaa. Näitä meillä kalutaan yleensä hetki ja sitten jätetään lattialle lojumaan. Sian korvan suikaleet ja rouheluut ovat oikeastaan ainoat mitkä menevät kokonaan. Sitten kaapista löytyy tietysti muutamaa erilaista isompaa palkitsemisherkkua, mm. koirankeksit ja suklaa/maitonapit. Näitä Fiona saa aina hoitotoimenpiteiden jälkeen. Noudatin kasvattajan esimerkkiä ja aloin joku aika sitten antamaan sille aina "palkkion" kynsien leikkaamisen, silmien puhdistamisen jne jälkeen. Nykyään kyseisten toimenpiteiden jälkeen Fiona jää tapittamaan minua selvästi innoissaan ja sitten kun kuulee että saa palkkion niin juoksee sataatuhatta odottamaan kaapin eteen namia :). Jospa tämä ajan kanssa vähentäisi vastustelua. Kynsienleikkuu ei kyllä ole ikinä ollut haasteellista huolimatta siitä että kerran leikkasin jopa ytimeen, mutta rähmien poistaminen, kampaaminen ja korvakarvojen nyppiminen kyllä.

Sylikoira tuosta on viime aikoina myös hieman päässyt esille. Ainakin jos sitä ei hetkeen huomioi niin sitten tungetaan syliin nuolemaan naamaa. Ei Fiona vieläkään kauaa sylissä viihdy eikä siinä tykkää nukkua, mutta hetken aina välillä jaksaa siinä maata.

Sain vihdoin otettua kuvan Fionasta juuri heräämisen jälkeen. Jokainen voi itse miettiä miksi sille on annettu lempinimeksi mm. ohjus.

Tänään on edessä siis rokotus ja lauantaina Fiona pääseekin kasvattajalle koko päiväksi peuhaamaan koirien kanssa kun Tommin kanssa lähdetään Lahteen katsomaan maailmancupin kisoja. Go Harri Olli ja kumppanit! :)