Vapiskaa medikolmoset!!

14 päivää, 5 starttia, 3 luvaa (2 voitto), 1 menolippu kolmosiin.

Jos ykkösissä seilailtiin vähän pitempään, niin kakkoset mentiin sitten semmoisella läpijuoksulla että vähän hirvittää. On se semmoinen tuo Loksutin.

I-HAH:in kisoissa tänään oli uunituoreen Suomen Agilityliiton puheenjohtajan ja usean vuoden Suomen Kooikerhondje ry:n puheenjohtajan Petteri Kermisen ensimmäiset viralliset agilitytuomaroinnit. Tutulle tuomarille oli kiva mennä ja kaksi rataa olin ilmonnut, mutta toinen jäikin sitten menemättä.

Lämppälenkillä satoi, olin pukeutunut ihan väärin toppavaatteisiin kun olisi pitänyt olla sadevermeet ja oli muutenkin hieman aiempia huonommat olosuhteet meidän ensimmäisin ulkokisoihin. Onneksi oli Suvi mukana pitämässä seuraa ja kuvaamassa, kiitos! :)

Rata näytti kivalta, ennakoivien valssien paikkoja useita, mutta pari kinkkisempäänkin. Loppusuoraa katsoin kauhulla.

Lähtö ok, Loki keräsi kierroksia hyvin aiempien vuoroilla. Alun ennakoivasta valssista tuli Tiia-koutsilta palautetta, että olisi sen voinut vähän vähemmälläkin pyllistelyllä ja peruuttamisella tehdä ;). Kontakteilla odottelin ja ne oli oikein passelit, keinu erityisesti ihan super. Ennen puomia levähti käännös. Tässättelin jostain syystä taas ennakoivissa valsseissa, miksiköhän ei voi olla hiljaa? Päällejuoksu keppejä ennen oli myöhässä ja olin jo oikeastaan varma ettei hae oikein, mutta poika osoitti olevansa ehtaa kolmosluokkalaisen tasoa ja haki kepit hienosti vaikka jäin ties mihin mamoilemaan taakse. Kepeillä jäin vähän suunniteltua jälkeen lopussakin ja lähetys muurille olisi saanut olla vielä kauempaa. Hirmuinen loppuspurtti ja kolmannen hypyn kohdalla ajattelin jo että "vieläkö näitä tulee".. Nollana siis maaliin niin että humahti! Tulos 0, SERT, sij. 1/13 ja yksi ticket to ride kohti medi3 luokkaa.

Sanoisin, että fiilis oli melkoisen huipussaan ja oli upeaa nousta näissä kisoissa tällaisella tavalla.

Aika riitti voittoon, juuri ja juuri. Seuraava oli ihan Lokin häntäkarvoissa kiinni :). En heidän rataa nähnyt, mutta oli kuulemma kontakteilla tullut selvästi nopeammin. Makseissa saatiin yli 5 etenemä ja aika kivan suoraviivainen ja rytmikäs rata kyllä olikin.

Tämän kuvan otti Mari Nummi, muista kiitos Suville. Palkintojenjaossa oli kiva kavuta korkeimmalle pallille, Kivikossa on kyllä mukavan fiilistelevät nuo korokkeet. Siellä oli helppo loistaa kuin naantalin aurinko, kaikki kolme sijoittunutta nousivat kolmosluokkaan. Kromfohrländerin kanssa aloitettiin kisaaminen samoissa kisoissa vuoden alussa, he nousivat noissa kisoissa kakkosiin meillä meni hieman pitempään. Kolmosissa sitten otetaan taas miehestä mittaa :)

Semmoista tällä kertaa, siinä ne oli sitten ne alemmat luokat. Menikin sitten yllättävän nopeasti. Nyt tauolle ja ihmettelemään miten tästä eteenpäin. Vähän on takki tyhjä ja olenkin ajatellut, että kun ei kisaaminen jännitä tällä hetkellä tippaakaan niin ehkä sitä pitää mennä vähän treenailemaan välillä.

Kolmosissa nähdään, siellä se todellinen taso mitataan. En yhtään tiedä miten tullaan siellä pärjäämään ja odotankin jo aika innolla tulevia koitoksia. Mutta nyt on ihan jees jättää agility hetkeksi pienelle breikille.