Nimeni mä tahdon nähdä välkkyvissä valoissa

Yhtä LUVAa vaille kolmosluokkalainen!

Eilen Hausjärvellä jo toista kertaa. Ellalle kiitokset matkaseurasta ja kuvaamisesta! Ensimmäiselle radalle lähdettiin aika nopeasti ja kun startattiin ensimmäisenä, niin Ella kävi hakemassa kivasti Lokin autosta rataantutustumisen aikana.

A-rata vaikutti aika ikävältä ja aika vaikealla tasolla oli olleet radat koko päivän. Alussa ei kummempia, välissä kiva putkesta putkeen ralli mutta lopun hyppykiemurat epäilytti. Loki teki oikein hienot kontakti kaikille kontaktiesteille ja pidin sitä sekä A:lla että puomilla, vähän hidasteli kyllä jälleen puomilla. Keppejä ennen pieni kaarros ja muutenkin vähän levähteli taas joka paikassa, mutta lopun hypyt meni kuin menikin ihan nappiin ja tehtiinkin meidän ehkä kaikista hienoin rata ja saatiin sillä 0-rata, LUVA ja 2. sija! Turvauduin jostain syystä tässätässättelyyn lopussa vaikkei niitä videolla kuulu, ilmankin olisi varmaan pärjännyt mutta tuli turvallisempi olo kun yritti vähän varmistella..

B-radalle lähdin sitten ihan rennoin mielin, tavoitteet taas jo ylitetty ja ajattelin ettei kolmosiin ole mikään kiire. Rata menikin sitten harjoitteluksi, Loki haki toiseen keppiväliin ja ennenkuin ehdin korjata oli jo kiivennyt A:lle. A uusittiinkin sitten sinne päästessämme kahteen kertaan kun tuli törkeästi läpi peräti kaksi kertaa.. Oli pakko vain palauttaa alastulolle ja sen jälkeen tuomari sanoikin että suorinta tietä ulos. Rata oli ilmeisesti vielä vaikeampi, kun missään säkäluokassa ei saatu nollaa ja medeissä vain kaksi tulosta.

Lokilla on nyt pari kertaa oudommissa halleissa ollut tapana ensin himmailla kontakteilla ja toisella kerralla tulla läpi. Hausjärven kontaktiesteet ei ollut mitkään erityisen kivat, samanlaiset kuin Veikkolassa aiemmin eli normaalia liukkaammat muoviset mitkä lie.

Palkintopallille päästiin kuitenkin taas ja saatiin ruusuke ja pussi naudannahkaluita. Ei mitkään maailman parhaat palkinnot, kisalahjakorttia olisin arvostanut enemmän kun eipä Loki noita teollisia luita koskaan syö.

Tavattiin toivottavasti uusi koikkeriharrastaja ja Loki pääsi esittäytymään. Kiitos Annalle seurasta! :). Loki oli enimmäkseen ihan nätisti ja saatiin kiva näyttelytreenikin, kun ulkona pikkuinen tyttö halusi tulla silittämään. Ensin hän suuntasi Fionan luo, joka ärjyikarjui tuttuun (ärsyttävään) tapaansa. Sen jälkeen kysymys kuuluikin "saako tuota isompaa silittää" ja Loki kävi näyttelypönötystapaan seisomaan tytön viereen ja sai nakkia samalla, kun tyttö aika pitkälti jo roikkui Lokin kaulassa.. Pikkulapsilta saa kyllä hyvää totutusta haparoiviin ja hieman kummallisiin tuomareihin.

Tarkoitus oli aloittaa tästä kisatauko, mutta sitten mietin että olisihan se kivempi aloittaa tauko pääsemällä ensin kolmosiin kun ollaan näin lähellä... 2-luokan nollaprosentti kahden kisan jälkeen huikea 50%, saako sitä juhlia :D. Sitten yhdentoista jälkeen illalla heräsi ajatus ilmoamisesta ja kun Tytti käski että go with the flow kun flow on näin hyvä, pitää takoa kun rauta on kuumaa ja mitä näitä nyt on, niin ajattelin että katotaan nyt vielä tuo ensi viikonloppu josko sieltä saisi sen viimeisen LUVAn, kun on vielä niin lähellä kilpailuita. Ja kun toukokuussa ei ole tiedossa mitään kisoja, niin siinä välissä on sitten sopiva aika pitää kisatauko. Sitten ennenkuin ehdin asiaa tarkemmin miettiä niin olikin jo käynyt näin.

Tänään on ollut äärimmäisen väsynyttä sakkia. Fiona pyysi ulos kuudelta aamulla ja sen jälkeen koirat nukkuivatkin melkein kahteen (itse heräsin jo sentään kahdeltatoista) ennenkuin päätin viedä ne aamulenkille. Meno oli lenkillä hyvin väsynyttä ja kotiin tultua vaihdoin patterit pari viikkoa loppuneeseen lämpömittariin ja hämmästyin kun ulkona olikin 24 astetta lämmintä. Ei ihme että tuli vähän kuuma pipossa, kaulahuivissa ja tuulitakissa. Kauhea kun menee kesän tulokin ihan ohi kun ei voi todeta lämpötilaa mittarista, tätä se tekniikka teettää.. Loppupäivä mennee varmaan kotona nyhjätessä, siivotessa ja leffaa katsoessa. Rento sunnuntai.