Hupsista epikset

Tiistaina käytiin HSKH:n järjestämissä epiksissä ihan täysin melkein extempore. Kaveri lähti mukaan putkirallittelemaan, me Lokin kanssa otettiin kaksi starttia minikisaavissa. Tuli sellainen yllättävä hinku kisaamaan ja päättelin, että epikset tähän väliin tekisivät hyvää. Siinä pääsee kisaamaan ja rallittelemaan ilman minkäänlaisia odotuksia, paineita tai suunnittelua siitä miten pitää viikkoja etukäteen tietää millon huvittaa mennä kisaamaan. Tiistaina huvitti joten mentiin.

Arvioitu alkamisaika kisaaville oli möllien lopetettua puoli seiskan jälkeen, minit oli ensimmäisinä joten mentiin niihin. Kuten aina, kisapäivä venyi runsaasti ja kisaavat aloittivat yhdeksän aikoihin. Se ei kuitenkaan haitannut, kun asiaan oli osannut valmistautua, ei väsyttänyt ja paikan päällä oli kivaa seuraa viihdyttämässä. Putkirallijono oli sopivasti pitkä ja keräsi paljon erilaisia koiria, joita minä sitten innoissani siinä kuvailin. Paikalla oli koikkeri Yego, muita koikkereita ei ollut. Ihan lämminkin oli ja fiilis mukava. Hieman ennen rataantutustumista alkoi vähän kivalla tavalla jännittääkin pitkästä aikaa radalle pääseminen. Viimeisimmistä treeneistähän on jo kuukausi.

Rata oli oikein kiva ja vauhdikas, ainoastaan kepit alun hyppyjen jälkeen mietitytti tai lähinnä se, että ne olivat päin seinää ja sen jälkeen oli täyskäännös takaisin. Loki keskeyttikin kepit varmaan sen seitsemän kertaa kahden startin aikana ennen kuin päästiin loppuun asti.

Ensimmäisessä startissa se kuumui kovasti, räksytti naapureille, varasti lähdöstä, tuli puomista ohi ja teki komean lentokeinun. Onnistuneen keinun toiston jälkeen poistuttiin radalta. Välissä tehtiin putkirallipaikalla kunnon lähtötreeniä ja toisessa startissa pysyi. Kepit oli murheenkryyni kuten todettu. Mutkaputkessa Loki taisi kaatua, kun kesti niin kauan. Puomi oli ihan ok ja keinu hyvä kuten myös A. Lopun rallisuorassa pääsi vetämään täysiä ja meillä molemmilla oli näistä porsasteluongelmista huolimatta aivan törkeän hauskaa! Mitään odotuksia ei ollut ja palkkasin lähdössä ja puomilla. Hukassa oltiin Lokin kanssa molemmat, mutta kivaa oli vaikkakin vähän säätämistä. Mutta minkäs teet kun koikkeri ei pysy lapasessa, ja voikos sitä siitä syyttää kun lapaset ei pysy ohjaajankaan kädessä.

Kotona oltiin yhdentoista aikoihin. Semmoset epikset tällä kertaa, kivaa oli ehkä tässä joskus uudestaan.

Loki ei ole ontunut vuoden alun kovien pakkasten jälkeen, lieköhän oli vain kylmästä. Kastrointisuunnitelmat odottelee semmoista viikkoa, kun on aikaa niitä edistää.