We don't see things as they are, we see things as we are.

Loman ihanimpia puolia, voi blogittaa vaikka keskellä yötä ja kaikkihan tietää, että all good happens after 2 AM.

Tänään kotiuduttiin mökiltä. Tuntuu, kuin siitä kun kotoa lähdettiin olisi pieni ikuisuus. Vähän on hukassa oleva olo täällä taas.

Ikävästi flunssa tarttui matkaan ja sitä on paranneltu eilinen ja tänään, todennäköisesti vielä huominen mutta toivottavasti ei enää sen pitempään. Huomisen agenda on purkaa joululoman kamat, pistää kämppä kuntoon ja todennäköisesti katsoa kausi Halt and Catch Firea, mitä kaveri on kovasti suositellut. Kauppa olisi pro, saa nähdä pääsenkö sinne asti kämpältä poistumaan. Sen lisäksi sitten parantelen flunssaa ja toivon, ettei tämä tämän pahemmaksi iskisi. Jos illalla on vahva olo, niin voisi jopa käydä jossain.

Tämän illan huveja löytyi persoonallisuustestistä, minkä tuloksia sitten jauhettiin kaverin kanssa ympäri ämpäri. Tykkään kaikenmaailman testeistä jotka kertoo millainen olen, itse kun en useinkaan sitä pysty ratkaisemaan. Tämän testin mukaan itsessäni on vahvana piirteenä neurotismi, mikä ei kylläkään tullut suurena yllätyksenä. Tämä kun osuu kuin nenä päähän:

"Neuroticism refers to people who are easily stressed and find it hard to remain calm in tense situations, neurotic people get ruffled and anxious easily, worrying a lot and often ruminating about what lies ahead or what has just happened."

Tämän tajuttuani seurasi pohtimista siitä mistä tämä ominaisuus on tullut ja pitäisikö sitä kenties yrittää jotenkin tässä kummallisessa ihmisessä hillitä. Syitä en lähde tässä sen kummemmin avaamaan, sanotaan vaikka että niitä on ja on olematta, osan tiedän ja osaa en, osaan olen itse pystynyt vaikuttamaan ja osaan en.

Se pitäisikö sitä hillitä tai pyrkiä eroon, riippunee siitä kokeeko ihminen itse ominaisuuden toimintaa ja elämää haittaavana vai ei. Itse olen jo vuosia tiedostanut tämän ominaisuuden olemassaolon, mutta enimmäkseen hyväksynyt sen ja asian tiedostaminen on auttanut siinä mielessä, että kun sen tietää, niin tietää mistä on kyse eikä siten ehkä huolestu jatkuvasta huolestuneisuuden tunteesta. Olipa kerrassaan sekava lause, mutta sekavia ne on ajatuksetkin tähän aikaan päivästä.

Joku aika sitten koin tähän liittyvät tuntemukset sen verran ahdistaviksi ja häiritseviksi, että yritin tietoisesti päästä näistä tunteista eroon. Näillä yrityksillä ei vaikuttanut olevan tarpeeksi nopeaa apua.

Päädyinkin sitten erään itsetutkiskelun jälkeen hoitamaan syytä enkä seurausta, ja tämän jälkeen olen mielestäni kärsinyt huomattavasti vähemmän tämän tyyppisistä oireista. Tässä tapauksessa ne tosiaan olivat oireita jostain, mikä elämässä oli "pielessä" ja sen asian muuttaminen oli apu siitä seuranneeseen huonoon olon, stressaantuneisuuteen ja huoleen.

Ihminen on kumma kokonaisuus, kun joku osio voi huonosti niin asia heijastuu kaikkeen muuhunkin toimintaan ja kanssakäymiseen.

Se onko tuolloin oikeastaan sitten ollut edes kyse tästä neurotismista, on ehkä toinen kysymys. Vai oliko tuolloin kyse vain jostain muusta persiillään olevasta asiasta elämässä. Vai onko neuroottisia ajatuksia aiheuttavat asiat aina seurausta jostain mikä on huonosti? Hoitokeino ei kuitenkaan aina varmastikaan voi olla elämässä olevien asoiden muuttaminen, välillä toki kyllä. Joka tapauksessa mitä enemmän tällaisia kokemuksia ihminen elämässään kokee, sitä enemmän kehittyy tietyt ajatusmallit ja käyttäytyminen. Niinkuin voi verrata vastaavaa vaikka koirilla, mitä enemmän koira tietyssä tilanteessa ahdistuu, sitä enemmän ahdistuminen leviää myös muihin vastaaviin tilanteisiin. Aina kun mahdollista, toki kannattaa pyrkiä poistamaan ahdistuksen aiheuttajat.

Itselläni ehkä en miellä että tällainen käyttäytyminen olisi yleistynyt "liiaksi", vaan (lähes) aina on ollut kyse jostain minkä on voinut korjata ja mikä on parantanut sen jälkeen elämää. Joko asiat on korjaantuneet itsestään tai sitten ne on pitänyt itse tajuta korjata.

Joka tapauksessa nykyään, kun alan tuntea tällaista ahdistusta tai huolta mikä ei ihan heti tunne kytkeytyvän mihinkään selkeään ja jatkuu pitempään, alan miettiä mikä elämässä voisi tarvita muutosta. Toistaiseksi tämä on toiminut ja ratkaisu löytynyt ennemmin tai myöhemmin. Tämä on kuitenkin vaatinut sen, että tiedostan miten reagoin tällaisiin asioihin ja osaan miettiä mistä ne johtuvat.

Mikäli tällaiset fiilikset alkaisivat olla jatkuvampia, tulisi toki huolestua. Itsestäni en ole tässä suhteessa huolissani, mutta asia on mielenkiintoinen ja tykkään sitä pohtia. Vaikkakaan en toki siltikään pistäisi pahakseni aavistuksen rennompaa asennetta elämään.

Mökillä oli tuttuun tapaan rentoa yhdessä olemista ja ulkona reippailua. Loki sieti Tessiä oikein hienosti, pariin otteeseen havaitsin hännän nostelua ja pientä epävarmuutta, kummatkin siten että olin ensin tiedostanut asian että nyt varmaan nostelee. Yhä varmempi olen, että Lokin "epäsosiaalisuus" johtuu omasta olostani. Jos joku koira koettelee omia hermojani tai ahdistun jostain tilanteesta, Loki havaitsee sen heti. Se on oma peilini haluan sitä tai en. Tessillä tuppaa olemaan hieman tällaista omaa kärsivällisyyttäni koettelevaa adhd:maisuutta, jatkuvaa paikasta toiseen kävelemistä ja steppailemista ja touhuamista. Itse kun tosiaan arvostan ja olen Lokin selvästi opettanut siihen, että kun ollaan kotona niin ei tehdä mitään. Tykkään rauhallisuudesta. En tiedä olisiko paimenkoirat(kaan) sittenkään oikea rotu minulle ainakaan tässä vaiheessa. Vaikka eiväthän nekään kaikki tietysti noin aktiivisia ole.

Pariin otteeseen kävin ulkona kuvailemassa tietysti koiria, kerran taisi jopa aurinkokin paistella. Joulun toivotukset tuli otettua, tässä teille jouluja hieman myöhästyneesti toivottelee Tessi.

Nyt taidan painua nukkumaan, kyllähän se kellokin jo lähestyy kolmea. Tällaista se loma sitten on, tänä iltana syytän kyllä Finrexiniä ja sen kofeiinia.

Joulut

Yksi turhautuu ajatusten paljoudesta, toinen niiden vähyydestä

Teh lot has arrived to the joulumökki.

Loki on ensimmäisellä ulkoilulla vapaana metsässä ehtinyt aiheuttaa sen verran sydämentykytyksiä ja harmaita hiuksia, että loput ulkoilut pimeällä tehdään kyllä hihnassa. Onneksi oli vilkkuvalo. Takaisin juoksi pitkältä tuntuneen ajan jälkeen hyvin kiihdyksissä oleva ja kuuma koira. Valoisallakaan ei tekisi pahaa varustautua vaikka juustolla, kinkulla tai jollain vastaavalla. Vaikka tavallaan tykkäisinkin hirmuisesti kävellä pimässä metsässä, en halua alkaa etsimään koiraa sieltä.

Elämä on tänään ollut kovin selvää, päivän tarkoitus päästä mökille ja that's it. Ei ole ehtinyt paljon olla itsekseen ja siksi ehkä onkin nyt jotenkin kovin tyhjät ajatukset.

Kun päättää oman suhtautumisensa asioihin perustuen tiettyihin faktoihin, ei asioita edes tarvitse pyöritellä sen enempää.

Ehkä aina ei tarvitsekaan olla pää täynnä kaikkea.

Vaikkakin tavallaan tykkäisin jos olisi.

Taidan mennä pistämään sängyn kuntoon ja pakenen sinne jonkun kirjastosta lainatun ajatusten herättäjän kanssa.

Does it really matter if we go insane, my darling?

Joululomaan kaksi päivää, yksi aamu. Ja sen kyllä huomaa! Voi tätä kummallista levotonta fiilistä, kun ei meinaa pysyä mikään kasassa ja meno on ihan päätöntä. Vaikea keskittyä mihinkään, kun meinaa naama vääntyä jostain kummallisesta syystä virneeseen vaikka kesken vakavimman palaverin. Ja kaikki keskustelut sitä laatua että hohhoijaa. Vaikea sanoa onko kyse yliväsymyksestä vai pelkästä loman odotuksesta, mutta kyllä tuleva pariviikkoinen rentoutuminen tulee ihan tarpeeseen. Tämmöistä tää on aina kun loma lähestyy..! Joulun rauha tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta ajatukselta.

Agilitylle ei olla annettu kahta ajatusta. Loki on ollut ulkona oma ärsyttävä hajujen perään menevä itsensä, joten ei varsinaisesti yllättänyt, kun se toissapäivänä kerran ontui jalkaansa. Vaikka toki voikin olla kyse (taas kerran) mistä vaan, päätin siinä sitten samantien pitää ensi vuoteen kestävän aksatauon ja jos tänä aikana näen toisen kerran ontumista, niin vuoden alusta samantien aikaa Talviolle ultraan ja jos yhtään vaikuttaa siltä, että eturauhanen on taas ärtynyt, niin varaan ajan kastrointiin. En jaksa arpoa tämän asian kanssa enää yhtään enempää.

On kyllä jännä, miten meidän ontumisen aiheuttama pitkä aksatauko vieläkin vaikuttaa omaan halukkuuteen aksata. Jotenkin sitä tässä välissä on kehittänyt niin paljon muuta ohjelmaa joko sattumalta tai tarkoituksella, että ei ole tullut sitä samaa hullua vetoa agilityyn kuten oli aiemmin. Sillon kun treenitauko otti todella koville.

Tässä välissä on oppinut huomaamaan, että elämässä on paljon muutakin ihanaa kuin vain koira ja sen kanssa harrastaminen. Tavallaan todella tervettä ja puhdistavaa ymmärtää olevansa paljon enemmän, kuin vain "koiraihminen". Jos vain ihan vähän liioittelee, niin tuntuu, kuin olisin ihan lähes uudestaan syntynyt. Vaatekaupassakin huomasin koirakuvioisista vaatteista nousevan sellaisen "ynf" reaktion. Tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa mikään ylipäänsä koiriin liittyvä ja ensi vuodelle olen jo suunnitellut vähentäväni koiriin liittyvää vapaa-ajan tekemistä muutenkin. Eikä edes hävetä tai ole yhtään huono omatunto myöntää asia ja sanoa ääneen! Toki Loki omat päivittäiset lenkkinsä ja aktiviteettinsa saa ja yhä olen utelias ja kiinnostunut siitä mitä koiramaailmassa tapahtuu ja erityisesti mitä koirakavereille kuuluu :). Itse en kuitenkaan juurikaan jaksa nähdä vaivaa koiramaisten hommien takia, pakolliset velvollisuudet toki tulee hoidettua. Muilta osin kyllä se innostus taas tulee kun on tullakseen.

Ehkä tilanne olisi eri ilman kesän pitkää aksataukoa, ehkä ei. Mutta ehdottomasti alkaa tuntua, että elämä tietää tasan tarkkaan mitä me tarvitsemme ja heittää meidät siihen suuntaan.

Blogin identiteettiä olen myös jonkun verran miettinyt ja sitä, pitäisikö perustaa uusi blogi omille random höpinöille mitä on viime aikoina ollut aika paljon. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että enemmän kuin koirablogi, tämä blogi on kertomus, tarina ja päiväkirja omasta elämästäni, joka vain sattuu välillä koostumaan enemmän tai vähemmän koirista. Kieltäydyn lokeroimasta blogia johonkin tiettyyn aihepiiriin! Tärkein yleisö mitä varten blogia pidän on minä itse, koska nautin niin paljon ajatusten käsittelystä kirjoittamisen kautta. Tuntuisi typerältä alkaa jakaa omaa elämää siiloihin sen mukaan koskeeko ajatukset koiraa vai jotain muuta aihepiiriä.

Tällä hetkellä tehdään muita kuin koiramaisia kivoja juttuja. Se on jännä, miten elämä yllättää kun sitä vähiten odottaa. Olen myös kuunnellut paljon musiikkia ja aloin koostamaan Spotifyihin HAPPYHAPPY soittolistaa. En voi lakata ihmettelemästä, mistä tämä kaikki ilo ja onni tällä hetkellä kumpuaa. Something must be seriously wrong with me....! Pitäisi varmaan vähentää kahvin juontia.

Kuitenkin samaan aikaan pitää yrittää muistaa, että kaikki tässä maailmassa on vain väliaikaista ja asioista pitää nauttia silloin kun ne osuvat kohdalle. Koskaan ei tiedä mitä seuraava viikko, kuukausi tai vuosi tuo tullessaan. Vuoden ensimmäinen puolikas oli sellaista alamäkeä ja huonoja juttuja huonojen perään, joten ehkäpä siksi tämä ylämäki tuntuu niin erityisen kivalta...? Sitä osaa arvostaa tiettyjä juttuja ja ymmärtää, että elämä on tehty nauttimista varten. Joten tehdään kaikki juuri niitä asioita mistä tulemme iloisiksi ja onnellisiksi! Ei pidä huolehtia liikaa huomisesta tai murehtia menneitä. Vähän toki aina saa, mutta yli ei saa mennä ;). Ei tänne maan päälle ole tultu murehtimaan.

Jos yleensä vellon ongelmissa ja murheissa liian pitkään ja vatvon niitä, niin ainakin sama pätee myös silloin kun asiat on hyvin. Blogin otsikko tuntuu pitävän vähintään yhtä hyvin paikkansa omalla kohdallani, kuin Lokinkin.

Be careful who you make memories with, those things can last a lifetime.

I am the cause of all my upsets. I am my worst enemy.

Delete delete delete.

Niin kävi tämän merkinnän aiemmin kirjoitetulle luonnokselle. Joskus olisi kivaa, jos ei olisi niin saamarin vaikea ihminen. Ei tästä tytöstä voi ottaa hullukaan selvää. Jalat maassa voisi olla kivempaa elellä ajoittain. Ärsytän itse itseäni joskus maailman tappiin saakka.

Ja sitten veemäisiin koiramaisempiin aiheisiin.

Aavistuksen vaikea oli herätä tänään ajoissa ajamaan Riihimäelle yhdeksäksi, mutta onnistuin. Syksyn viimeinen Lotan treeni oli vuorossa ja olin ostanut molemmille koirille omat parikymmentäminuuttiset.

Rata oli melko ikävä, olin opetellut vaikeamman version kuten ennenkin ja se todellakin oli vaikea. Se oli kuin koottu lista minun ja Lokin ongelmakohtia este esteen perään. Toki asiaan saattoi vaikuttaa mahdollinen lievä väsymys ja sen myötä aavistuksen matalampi ärsytyskynnys, mutta pakko sanoa ettei ole pitkään aikaan alkanut oikeasti niin sanotusti vituttaa agilityssä. Tuli sen verran huono omatunto jälkeenpäin, että päätin sitten että nyt on korkea aika pitää kisataukoa ja keskittyä treenaamiseen. Vaikka salaa haaveilinkin sertikellon käynnistämisestä jo lähiaikoina...

Tässä rata jos joku masokisti haluaa sitä joskus kokeilla. No ei se ehkä tokikaan muille yhtä vaikea ollut kuin meille, mutta kyllä kinkkisin Lotan aiemmista radoista. Videokin hävetti sen verran, että sen löytää linkin takaa täältä, jos joku nyt haluaa katsoa kunnon kämmäilyä reilut 3 minuuttia.

Mutta että kun viime kisoissa oli vähän hakemista motivaation kanssa ja nyt tällaiset treenit, niin ehkä tosiaan hyvä aika pitää vähän taukoa. Keskittyä muihin asioihin taas. Kesä mokoma valui sormien välistä kun sillon piti treenata, mutta ei me tässä talven aikana sitä kaikkea kirittäisi kuitenkaan joten mennään omalla painolla siten että hyvä fiilis säilyy. Tämän syksyn tavoite olikin tsekata kolmoset (jos terve koira) ja katsoa mitkä meidän ongelmakohdat on. No ne on ainakin nyt jo hyvin selvitetty.

Lokille läksyksi ja suurimmaksi ongelmiksi tuli tutut:

• kääntymiset, muista venytellä kyljet namin avulla ja pyöriä lämmittelyksi, eikä saa liikaa tehdä treenejä ettei jumitu
• keppikulmat ja muut keppihärdellit

Tessin treenissä meni paremmin ja sain itseni koottua henkisesti nauttimaan agilitystä (vaikka ei se ihan sormia napsauttamalla käynytkään). Tehtiin semmoisia pieniä pätkiä, takaaleikkauksia ja (epätoivoisia) putkiin lähetyksiä. Lopun valssit ehkä paras anti vaikka olinkin jokaisella toistolla myöhässä.

Tessin kootut neuvot ja oivallukset:

• kuollut palkka parempi kuin apuohjaaja, jottei opi hakemaan edes niitä apuohjaajia
• irtoomistreeniä ja ei koskaan palkata kädestä. duh.

Ei senkään treeni mitään ilotulitusta suoranaisesti ollut, mutta täältä löytyy jos jotakuta kiinnostaa.

Eipä tässä sen kummempaa, ulos ja nukkumaan. One more week to go. Lomaa on kyllä jo odotettukin.

Weather forecast for tonight: dark.

Jos viime viikolla oli kivaa, tämä viikko on mennyt huomattavasti väsyneemmissä merkeissä. On tullut valvottua ja minulle poikkeuksellisesti torkutettua herätyskelloa, mikä on aina suora tie helvettiin. Maanantain etätyöpäivänä kun ei moneen tuntiin nähnyt ketään, tuli olo kuin olisi sosiaalisessa tyhjiössä - joten piti sitten täyttää viikko kaikella mahdollisella ohjelmalla.

Lähes kaikkiin ohjelmiin sai ympättyä - tietysti - myös kämppää ja remppaa edistäviä vaikutuksia. Tiistaina kaverin kanssa reissu Ikeaan, mistä josta lähti mukaan lipaston päällislevy ja samalla reissulla dumppasin vanhan television Gigantin elektroniikkakeräykseen. Yritin lahjoittaa sitä erinäisissä kirppariryhmissä, mutta sitten televisio päätti tehdä omat ratkaisunsa ja hyppäsi sängyltä suoraan (uudelle laminaatti-) lattialle ja seuraava paikka olikin sitten sillä selvä. Pieni ja liian mielikuvituksellinen osa minusta koki vähän surulliseksi jättää kauan palvellut televisio ulos sateeseen, mutta ei ainakaan joutunut olemaan yksin. Katsokaa nyt. Monta kaveria. Ketään ei hyljeksitä.

Keskiviikkona palautin lainassa olleet muuttolaatikot Mandin omistajalle ja käytiin samalla lenkillä. Pimeää oli, joten tämän merkinnän kuvat ovat luonnoksissa olleet viimeiset Mandin kuvat edelliseltä aikakaudelta. Mandi oli kovin liikuttavan innoissaan minut nähdessään ja pyöri kuin väkkyrä. Kokoa sille tuli loppujen lopuksi ehkä jotain 45cm. Ja voi luoja sitä energiaa ja sähläämistä, onni on oma rauhallinen laiska loksutin. Loki oli erittäin innostunut tytön nähdessään ja seurasi sen (peräpäässä) pitkän aikaa. Lopputulos väsynyt koira ja muuttolaatikoista kokonaan tyhjä asunto.

Samana iltana sainkin sitten soitella päivystykseen, kun keittiön aikansa närästänyt lavuaari päätti alkaa oksentaa. Lääkäri tuli puolen tunnin päästä ja suuremmilta vesivahingoilta, luojan kiitos, vältyttiin. Nyt tiedän myös, mitä sanonta "rassata putket" oikeasti tarkoittaa. Lavuaarin olo parani välittömästi ja nyt saadaan nauttia ihanan hiljaisesta, pulputtamattomasta, asunnosta.

Eilen oli viikottainen aksavuoro, tällä kertaa ostin vuoron pelkästään Tessille. Kouluttajana oli Shanti ja tehtiin omia pieniä harjoituksia. Hyppy-rengas ja putki-rengas pätkät sujui vaihtelevasti, rengastreeniä lisäälisää. Harjoiteltiin ensimmäistä kertaa persjättöä ihan niinkuin oikeasti ja hyvin sujui. En halunnut palkata lelulla kädestä, joten lelu tipahti matkalle. Lisäksi tehtiin Tessille oikein hyödyllisiä takaaleikkausharjoituksia, missä sen piti sukeltaa putkeen edelleni. Ilman putkea pelkkä palkalle juoksu sujui hyvin, putkea ei meinannut löytää. Kommenttia tuli, että esteiden hakemistreeniä lisäälisää ja kannattaisi käyttää kuollutta lelupalkkaa apupalkkaajan sijaan, jotta oppii bongailemaan lelua eikä apuohjaajia. Takaaleikkaustreeni sopii tähän oikein hyvin myös jatkossa. Working on it :)

Tessille tuli kovin kuuma treenin aikana ja itselle samoin, todellakin t-paita riittää treenatessa tuolla Niinun hallissa. Harmillisesti pienemmän puolen (missä meidän treenit on) kentän vieressä olevan alueen (mikä ei kuulu halliin, vaan on ulkopuolisen vuokraama) alue oli nyt jo peitetty verholla, eli sinne ei varmaan olisi saanut viedä häkkejäkään. Tuo kenttä on kyllä todellakin p-i-e-n-i eikä nykyään sitten ole edes häkeille paikkoja. Lisäksi pienellä puolella ei ole kaikkia esteitä vaan ne pitäisi lähteä roudaamaan toiselta puolelta mikä ei tunnu kovin kivalta kesken heidän treeninsä. Pussi vaihdettiinkin sitten renkaaseen ja putkia saatiin vain kaksi. Treeniryhmäläinen kiroaa lisäksi joka treenissä sitä, että kentän laidalla ei ole yhtään mitään mihin saisi koiran kiinni jos tulee julkisilla. Häkit olisivat suorastaan luksusta, mutta edes pieni jokin kiinnike hihnalle olisi oikeastaan tällaiselle välttämätön. Kirjaimellisesti pieni pettymys tuo pieni puoli Niinu Agility Sportista, vaikkakin meidän pienen Tepsukan pieniin treeneihin on toiminut kyllä ihan hyvin.

On Lokikin hengissä ja sunnuntaina pääsee sitten itsekin treenailemaan kun kummallekin on ostettu vuoro Lotan treeniin. Ensi viikko tulee olemaan kiva, viimeinen ennen parin viikon lomaa. Vuorossa joululahjojen shoppailua, kivoja tapaamisia uusien ihmisten kanssa ja yksi sellainen Hobitti. Ilman Keski-Maata ei tule Joulu!

Vuokkoset ei tykkää meistä

Tänään kolme rataa Vuokkosilla, kahdella tuomaroi Anne Savioja ja yhdellä Sari Mikkilä.

Ensimmäinen hypäri oli kiva ja vauhdikas. Loki kävi tosi kuumana kisapaikalla ja mietin jo että mitäköhän tästä tulee. Ihan hyvä siitä tuli Lokin osalta. Minä mokasin radan loppupuolella olevan vauhdikkaan persjätön hukkaamalla koiran sen jälkeen ja sehän sujahti pussin jälkeen väärään päähän putkea. Päivän teema oli selkeästi myös vaikeat keppikulmat, hypärillä oli vaikein, tosi tiukka umpikulma, ehdottomasti meidän vaikein kisakeppikulma. Ei siinä muuta kuin rukoilla korkeampia voimia ja eihän se koira sinne sujahtanut. Hylky oli kuitenkin jo alla joten ei siinä sen kummempaa.

Toinen rata menikin sitten ihan sähläykseksi heti kakkoshypyltä alkaen. Loki taisi kääntyä liian tiukasti kun tein pakkovalssipersjätön(..tms..) kun olisi varmaan riittänyt vain pakkovalssi. Ihan kaameaa menoa oli koko rata ja koko ajan olin ihan hukassa. Kepeille lähdin kokeilemaan kepillä jäätä ja tekemään takaaleikkausta, ei mennyt putkeen, mikä ei yllättänyt kun eipä olla niitä treenattukaan. Hyvää oli kuitenkin A:n kontakti ja keinu, mikä oli hieno. Käytiin rataa ennen tekemässä harkkakeinu hallin toisessa päässä, edellisestä keinusta kun on hyvä ikuisuus. Mutta kokonaisuutena silti omalta osalta ihan sekoilua.

Kolmannelle radalle oli vähän vaikea kerätä motivaatiota ja keskittymistä. Mari tuli perheineen Xeman kanssa kannustamaan ja psyykkaamaan mikä oli kiva :). Loki kävi vielä yllättävän kuumana ja myös varasti lähdöstä... Tulipa myös läpi A:lta, puomin otinkin sitten varmalla pysäytyksellä. Parempi rata kuin kakkonen, mutta ei tämäkään mikään soljuvuuden tai menevyyden riemuvoitto ollut.

Hyvää kisoista jäi käteen kuitenkin Lokin suuri into ja energia, keinu, ja ainakin itse analysoituna videolta hyvin hypityt hypyt. Rimat oli taas kivasti 40cm. Sitä vähän mietittiin, että miksi oli laitettu enimmäkseen mustia putkia, viimeisellä radalla oli peräti kolme ihan pimeää putkea. Usea koira tuntuikin viipyvän putkissa, minkä mahdolliset ikävät seuraukset kaikki varmaan osaa aavistaa. Ihan niin hyvin Loki ei myöskään kääntynyt kuin oisin toivonut, mutta johtunee oman keskittymisen puuttumisesta, kuten myös muutamat väärään suuntaan luetut hyppyjen jälkeiset kääntymiset.

Tässä päivän kootut. Kiitos tuossa vieressä istuvalle Ellalle ratojen kuvaamisesta! :)

Viimeisen radan tulokset, meidän tämän päivän paras tulos.

Jotenkin meidän kaikki Vuokkosten kisat on seurannut samaa kaavaa, vähän sellaista menemistä vaan, ei sen kummempaa jännitystä tai vaativaa keskittymistä vaikka pitäisi. Onkohan siinä jotain, että kun on noin lähellä halli niin ei tule semmoista fiilistä että ollaan oikeasti kisoissa. Tai sitten on vain ihan ainoastaan jostain hassusta sattumuksesta kyse. Yhtään nollaa ei olla Vuokkosilta saatu. Kisakalenteria on taas selailtu, nyt pitäisi vaan ehkä välillä myös treenata, erityisesti ohjaukset kepeille mentäessä olisi tärkeä saada kuntoon, niihin kosahtaa näköjään monet meidän kolmosten radoista kun osaaminen ei ole tarpeeksi monipuolisella tasolla. Etsin kisoja missä kävisi smartumit, niitä kun saa töistä aina käytettäväksi, mutta harmittavan vähät seurat niitä vielä hyväksyvät.

Loki pääsi taas moikkaamaan Xemaa ja käytiin lopuksi yhdessä jäähdyttelylenkillä. Ulkona oli jo pimeää, joten yhteiskuva piti ottaa hallissa ja kuvien laatu oli sen mukainen. Loki oli aluksi kiinnostunut tyttärestään (joka oli vain piiiieni maan matonen), mutta kuvaa varten poseeratessa oli vähän että hyi onks pakko. Sen sijaan Loki ihastui perheen Inca-tolleriin, joka oli kolmesta nartusta ainoa leikattu.. Way to go Loki.

Kiitos että tulitte seuraksi ja Xemaa taas näyttämään! :)

Ensimmäinen valssi

Ostin eiliseksi sekä Lokille että Tessille seuran treenit. Sisko lähti mukaan ketyksi (paitsi että eilen väittivät, että oikeastaan minä olisin se kety, no way!). Treeneissä oli toinenkin minimegamegamölli ja Eva oli ihanasti tehnyt meille oman helpomman treenisuunnitelman.

Eva ei ollut Tessiä nähnyt aiemmin ja Tessi sai kehuja ensimmäistä kertaa hyvästä estefokuksesta (jee!). Lisäksi itse kehuin sitä kovasti ja koutsi oli samaa mieltä siitä, että se kääntyy pirun hyvin. Vetoan siihen että se on sheltti...

Tessi 2v4kk

Pariin kohtaan Eva ehdotti vähän helpotusta valssien kanssa, kun Tessin kanssa ei ole ennen valssattu, mutta aavistelin että tuskin tarvitsee.. En epäillyt yhtään etteikö Tessi tulisi mukaan ohjauksiin ja kääntyisi luonnostaan äärimmäisen hyvin. Ainoa ehkä että kun ei sitä ole juurikaan ohjattu, niin pieni x-factor oli sen takia siinä sitten.

Pari pientä pätkää oli Tessin ohjelmassa ja olipas kivaa mennä ihan oikeaa ratapätkää sen kanssa! Tuntui, että nyt alkaa olla Tessin kanssa treenaaminenkin sitä Oikeaa Agilityä eikä vaan pelkkää parin esteen tylsää hakemista. Muutkin esteet alkaa muodostua Tessin kanssa, keinua se paukuttelee hyvin ja menee jo puolen metrin korkeudesta, varmaan parin viikon intensiivikuurilla olisi valmis este. Puomin 2on2off sillä on vielä vaiheessa, mutta edistyy hitaasti mutta varmasti, A:n juoksarit vaatii sitä parin kuukauden intensiivitreeniä (tai no edes sitä treeniä).

Viimeisenä vielä kepit on myös työn alla, tällä viikolla pihalla otettiin (siskon lievästä vastustuksesta huolimatta) toinen keppipari 2x2 keppejä ja meni jo niin, että ihan pientä pujotteluliikettä oli havaittavissa! Siistiä! Toisin kuin Lokin kanssa, Tessin kanssa keskitytään jo neljän kepin vaiheessa tarkasti kepeille irtoamiseen ja eri kulmiin. Luulin Lokinkin kanssa keskittyneeni, mutta en tarpeeksi.

Tässä liikkuvaa kuvaa Tessin treenistä. Ajattelin tuosta vain, että Lokin kanssa ei olisi mennyt varmaan yhtään noin täpäkästi nuo valssikohdat...

Lokin kanssa mentiin vauhtiympyrää eli posotettiin niin lujaa kuin päästiin pelkkää ympyrää. Vauhdin takia keskittyminen hajosi ja rimoja lenteli muutamat kappaleet. Tehtiin varmaan ensimmäistä kertaa pituutta pitempänä versiona ja Loki taisi vähän seota siitä, kun muun muassa kerran jopa ponnisti pituuden päältä. Olisihan tätäkin voinut harjoitella vähän aiemmin, kuin pari päivää ennen kisoja.

Niinun hallissa on oudon paksut nuo rimat ja mietin, että sekoittaakohan ne Lokin pasmat jotenkin. Pohja kuitenkin on mielestäni ihan hyvä ja pitävä. Mielenkiinnolla katson miten Loki hyppii huomenna, jos tuomari pistää 45cm hypyt.

Tämä meidän hyppyjuttu on saanut ehkä vähän normaalia isommat mittasuhteet, kun kyttään koko ajan Lokin hyppäämistä ja mietin hyppiikö hyvin vai ei. Eihän sillä varmaan mitään ongelmaa oikeasti ole, varmaan vähäisen aksailun aiheuttamaa nämä ajoittaiset pienet stiplut hypyissä. Menee sarjaan what you fear is what you create...

Lisäksi tehtiin paria tekniikkapätkää, missä rimat pysyi hyvin paikoillaan, eli tästä voi sitten vaikka päätellä että ei pidä kauheasti vedättää ja vauhdittaa Lokia kisoissa vaan mennä keskittyneemmin.

Tosi kiinnostuneena lähden huomenna kisaamaan, startit kivasti myös keskellä päivää. Tuomariksi vaihtui Anne Savioja, jonka starteille olen yrittänyt tähdätä oikeastaan meidän koko kisauran ajan. Kivaa mennä hänen radoilleen, kun hän meitä koko talven pari vuotta sitten koulutti. Hauska myös nähdä mikä meidän keinun tilanne on, viimeksi ei ollut sitä radoilla ja viimeisimmästä keinusta mennyt pieni ikuisuus.

Jos Helsinki on hetkisen kaunis

Joulu tuli meille eilen, kun sain tyhjennettyä viimeisen muuttolaatikon. Siinä oli joulutavaroita ja säästin sen tarkoituksella viimeiseksi. Nyt on makkarin ikkunassa joulutähti ja lipaston päällä tuhat ja yksi kynttilää ^_^. Sitä mihin tavarat laatikoista katosi ja mitä muuta kämpässä on vielä kesken ei tarvitsekaan sitten miettiä..

Pakko kyllä sanoa, että olen ollut viime aikoina niin jotenkin oudon äärettömän onnellinen ja iloinen, että ihan melkein itseä huolestuttaa. Ei yhtään minun tapaistani, erityisesti näin syksyisin..! Yleensä olen se joukon krooninen pessimisti ja valittaja. Joko se on tuo kirkasvalolamppu, oma kämppä, kivat työt, ihanat läheiset ihmiset, lääkitykset kohdillaan, helppo elämä Lokin kanssa, terve koira, tähtien asento tai kaikki nämä yhdessä. Mutta pakko myöntää, että on kivaa olla näin iloinen välillä!

Tessikin lähettää jouluterveiset
juoksujen odottelun lomasta!

Oli minulla blogin aiheeseenkin liittyvää asiaa, nimittäin Lokin eilinen Jerry Ketolan käynti. Loki sai terveen paperit, viimeksi jumissa ollut jalka ei ollut enää oikeastaan yhtään arka eikä myöskään alaselkä. Pikkaisen jumitti vielä reiden etuosa, mutta todella vähän aikaisempaan verrattuna. Vähän silmätkin meinasi lupsua, kunnes Loki muisti että ainiin joku outo tyyppi kopeloi mua.

Lisäksi oikeaan kylkeen oli tullut varmaan jostain osumaa, kun siinä oli jumia ja värähtelyjä. Loki veteli vähän ikävän näköiset lipat portaissa joku viikko takaperin, luisteli jonkun viisi askelta alaspäin hirmuisella sutimisella. Ehkä oli tuosta kylki jumittunut tai sitten jostain muusta, mutta sitä Jerry siinä suurimman osan ajasta sitten manipuloi.

"Suurin osa" ajasta ei kyllä ollut niin pitkä aika kuin voisi luulla, sillä meidän hoito kesti tällä kertaa vain 20 minuuttia ennenkuin meidät lähetettiin ulos. Vähän siinä olin että ööö oliko tää tässä, ei Lokia edes käytetty ollenkaan toisella kyljellään. Hintalappu oli kuitenkin yllättäen sama kuin normaalilla 30-40 minuutin hoidolla eli 68e... Muuten ei pahaa sanottavaa, mutta kyllä minusta olisi ihan korrektia hoitaa koiraa koko aika tai ihan vaikka hieroa loppuaika jos ei muuta hoidettavaa löydy, tai sitten edes hinnoitella käytetyn ajan mukaan..

Ajattelinkin, että ehkäpä siirrymme ensi kerralla taas jonkun muun hoidettavaksi, esimerkiksi Mari Remediumissa hoitaa sentään muistaakseni jotain tunnin ja hinta on vain 45 euroa. Mari on tosi mukava ja miellyttävä ja Lokikin tykkäsi, vaikkakin itselläni ehkä vähän usko värähteli kun hän suositteli meille jossain vaiheessa jalkaan homeopaattista lääkettä. Mutta kukin tavallaan, itse en vain homeopaattisen vaikutukseen "usko". Suuntaamme siis ehkä Marille tai sitten vaihtelun vuoksi testaamme jotain ihan uutta fyssaria.

Mutta että ihan reippain mielin voimme mennä lauantaina tuhlaamaan Smartumeita JAU:n kisoihin Vantaalle ja sitä ennen torstaina seuran omiin treeneihin. Piti ostaa treenit, kun ei viitsinyt ihan kahden viikon totaalitauon jälkeen mennä kisaamaan.

Tämän joulun teemabiisi, niin kaunis kappale ikävästä asiasta. Video myös.

Ihanaa joulunodotusaikaa kaikille!

Väriä elämään

Marraskuu oli keskivertoa pimeämpi, minkä huomasi kyllä ainakin feissarin seinältä. Kaamosmasennus on iskenyt moniin, toisiin enemmän toisiin vähemmän. Tiedän niin hyvin miltä se tuntuu, joten parempia fiiliksiä ja jaksamista kaikille siitä kärsiville. Muistakaa myös ottaa sitä omaa aikaa, te joilla tekemistä olisi enemmän kuin aikaa riittää!

Itseltä on kaamosmasennus toistaiseksi pysynyt poissa. Siitä voi kiittää sitten vaikka remppaa ja bänditreenejä, kun ei ole ehtinyt paljon tylsistymään. Hyvä resepti ensi syksyksikin. Paras ystäväni Rondo the kirkasvalolamppu on myös päässyt käyttöön noin kuukausi takaperin ja vaikka käytänkin sitä vain puolisen tuntia aamuisin, saattaa sen (ainakin placebo-)vaikutus olla silti ihan kiva.

Se on muuten jännä huomio aiheeseen liittyen, että kun on koko syksyn juossut kuin päätön kana milloin missäkin, niin sitä energiaa on jotenkin myös semmoisina päivinä kun ei olisi pakko juosta. Tulee sellainen olo, että no mitäs sitä tänään tehtäisiin? Näin ne taitaa väittää myös jossain "ole parempi ihminen tee asioita niin jaksat paremmin plaaplaa" -jutuissa, mutta toki välillä on kiva myös vain päättää sulloutua sohvalle katsomaan Fringeä.

Nyt voi alkaa jo ehkä pikkuhiljaa huokaisemaan, että pahin alkaa olla ohi. Joulukuu menee aina nopeasti, erityisesti tänä vuonna, kun jätin vahingossa viikon kesälomasta käyttämättä (joo, niinkin voi näköjään tapahtua) sillä seurauksella, että minulla on nyt sitten mahdollisesti kolmen viikon joululoma. Ei paha, vaikka kyllä sitä ehkä mielummin olisi lomaillut lämpimällä ja valoisalla.

Viikonloppu oli kivan rentouttava aivan äärimmäisen rankan viikon jälkeen. Vaikka tykkäänkin työstäni todella paljon ja on ihanaa miten on päässyt niin sutjakasti täsmälleen omaa koulutusta vastaavaan työhön, on tässäkin työssä elementtejä missä joudun pois omalta mukavuusalueelta ja se on aina aavistuksen raskasta.

Viime viikko oli tällainen, mutta samalla äärimmäisen opettavainen. On ihanaa huomata, miten viime keväänä samassa tilanteessa olin sormi suussa ja arka ottamaan vastuuta, mutta tällä kertaa menin itsevarmana hoitamaan homman kotiin hyvin tuloksin. Onni on myös erittäin kokeneet ja opettavat työkaverit, joilta saa aina vinkkejä uusiin tilanteisiin!

Sunnuntaina käytiin Virpin ja Ada-parsonin kanssa lenkillä ja kun kerran oli valoisaa, nappasin kameran mukaan. Kiva aina kun saa kuvattua muun rotuisia koiria kuin Lokia, ei jotenkin jaksa enää paljon ottaa niitä iänikuisia loki istuu, loki seisoo, loki kannolla, loki edestä, loki sivusta... -kuvagallerioita. Parsonista tuli tehtyä heti se huomio, että kameran tarkennus ei jostain syystä tykkää karkeakarvaisen hieman sojottavista viiksikarvoista.

Kotimatkalla nähtiin vielä kurre. Se tuijotteli meitä Lokin nenän korkeudella olevalta kannolta kun sen huomasin. Hiiiitaaasti liikkuen kamera esiin ja sanoi Lokille hiljaa kuiskaten että "paikka". Lokista kuiskaaminen oli vissiin hirveen kivaa, koska se kyllä kävi istumaan mutta säesti itseään sanomalla *hau*. Se siitä kivan lähellä olevasta oravasta sitten.