Aikoinaan Skinsissä soi tämä kiva kappale, mikä jäi siitä asti mieleen.
Sitä ajattelen aina silloin harvoin, kun lähden käymään kotikaupungissani Forssassa. Ketään sukulaisia ei enää siellä asu ja kavereitakin vain muutama. Kaikki on jättäneet uppoavan laivan, niin sanotusti... No ei vaineskaan, ihan kiva paikka se yhäkin on (not).
Viikonloppuna tuli käytyä Forssassa - ja tuli kyllä taas huomattua, että ei sinne tarvitse enää jatkossa mennä. Ei siellä vain ole yhtään ketään tai mitään minulle. Sen aika on nyt ollut ja mennyt.
Ainoa mitä siellä tekee, on kiertää vanhoja paikkoja ja seutuja ja miettiä miten outoa on, että siellä elämä jatkuu yhä samoilla uomillaan vaikka itse en ole siellä käynyt vuosiin. Samat koulut, kaupat, ravintolat, terassit... Ja aina pitää tietysti käydä katsomassa vanhaa kotitaloa. Meidän vanhalla pihalla mies pesi autoa. Ja varmaan ihmetteli, kun kyylät ajeli ohi kamerakännykköjen kanssa. Talo näytti jotenkin pienemmältä kuin itse siinä asuessa. Ehkä ympäröivät kasvit niin paljon kasvaneet. Mutta on se aina silti haikeaa käydä katsomassa taloa, mikä oli koti yli 10 vuotta.
Yövyin kaverin vanhemmilla, joiden talon pihassa Loki veteli kunnon hepuleita ja söi vadelmia ja viinimarjoja puskista. Lisäksi se pääsi tapaamaan kaverin siskon reilun 1 vuoden ikäistä taaperoa ja oli ihan nätisti. Toki koko ajan valvottiin ja katsottiin ettei mitään yllättävää päässyt syntymään. Mutta siihen nähden, että kyseessä oli ensimmäinen tämän ikäinen lapsi mitä Loki näkee, oli se tosi kivasti.
Lapsi perheineen lähti ennen kuin Loki jäi hoitoon kaverin vanhemmille illaksi ja oli ollut mallikelpoinen. Kytännyt herkeämättä kaverin äitiä ettei sekin mokoma vain pääsisi sujahtamaan pois. Nylkyttää oli yrittänyt, sika.
Holjat-markkinoiden aikana torille kerääntyy hieman ihmisiä. Enimmäkseen anniskelualueille.
Samana viikonloppuna on myös Hakkapeliitta-markkinat, missä kävin nyt muistaakseni ensimmäistä kertaa koskaan. Kyllä se aika monta vuotta vaati, että sinne menin.
Blogin yläbannerin pistin uusiksi. En halunnut katsella aina Fionan kuvaa blogiin tullessani. Lisäksi jotenkin kaipasin yksinkertaistamista ja sellaista kuvaa, mikä vähän ehkä kuvastaisi sitä, että blogissa turinoin nykyään tietyistä syistä vähän muistakin kuin vain koirien kanssa harrastamisesta. Tekstit lämäsin siihen mihin jäi tilaa. Tyhjä tila tekstin alla kuvastakoon sitä, että elämässämme on pieni Viunan mentävä aukko. Kuvan teko kesti noin 3 minuuttia.
Huomenna alkaa sitten loma. Lounaalle pitää mennä töihin moikkaamaan työkavereita (vieroitusoireita) ja sen jälkeen lähdemme Lokin kanssa pariksi päiväksi rentoutumaan, valokuvaamaan, hengailemaan, ajattelemaan ja viettämään laatuaikaa porukoiden kanssa vaunulle. Vähän niinkuin mene vaunulle, äläkä jää kaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti