Fionan lopetuksesta on nyt viikko ja kaksi päivää. Lokista ei huomaa mitään Fionan poistumiseen liittyvää, itsestäni vaihtelevasti. Enimmäkseen kaikki on jees.
Elämä on jännä asia. Se muuttuu koko ajan, tilanteet, tunteet, ajatukset. Tämä kesä, tai oikeastaan koko vuosi, on ollut jotenkin tavallisesta poikkeava. On ollut ihan huippuja hetkiä, kuten myös niitä äärimmäisen veemäisiä. Puisin elämää ja sen kummallisuuksia kavereiden kanssa vaikka loputtomasti. Usein tuntuu, ettei oikein kukaan tajua. Tai sitten ulosanti on aina vähän kummallista.
On ollut ja on tulossa suuria muutoksia. Saan uuden asuntoni avaimet 12 päivän päästä. Olen jo ihan lähtökuopissa nykyisestä asunnosta, ei jaksa mitään täällä tehdä kun haluan vain muuttamaan.
Enää kaksi päivää töitä minkä jälkeen minulla alkaa kahden viikon loma, minkä aikana on operaatio muutto. Ei oikein edes tuntuisi siltä, että haluaisin jäädä lomalle. En tiedä miksi. Töissä on ehkä ollut kesällä liian kivaa. Niin rauhallista ja hiljaista. Tykkään siitä.
Helle tosin vituttaa ja on vituttanut jo pitempään. Töiden jälkeen asunnossa on lämpöä päälle 30 astetta eikä mitään pysty tekemään. Ennätys on yhden päivän aikana kahdet päikkärit. Se on jo saavutus.
Muutama on kysynyt aionko ottaa toista koiraa. Varmasti joskus (toivottavasti ennen kuin Lokista aika jättää), mutta en usko että lähiaikoina tai lähivuosina. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan (mikä harvoin kyllä tuntuu tapahtuvan), agilitykoirat ei tule loppumaan kesken lähitulevaisuudessa. Sitä varten, että jossain vaiheessa agility taas alkaa kiinnostaa. Pieni innostus kävi jo, minkä innoittamana varasin Lokille ajan hierojalle/fyssarille parin viikon päähän. Neljäs Carita on tässä välissä ensi viikolla. Oman katon alle riittää tällä hetkellä yksi ihminen ja yksi koira. Ei paljon vieläkään jaksa koirat yleisesti kiinnostaa.
Tänä viikonloppuna menen verestämään muistoja Forssasta, missä kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni. Siellä on erittäin suosittu Holjat-markkinat tapahtuma. Loki pääsee mukaan taas yhteen uuteen paikkaan. Se on kyllä niin helppo ottaa mukaan mihin vain.
Tällä hetkellä en halua elää koirien ehdoilla. Nyt on tarkoituksena pyhittää aikaa ihan vain itselleni ja katsoa mihin elämä seuraavaksi vie tai mitä se tuo. Loki toki hengailee siinä mukana.
"Everything in life is temporary.
So if things are going good, enjoy it because it won't last forever.
And if things are going bad, don't worry. It can't last forever either."
Täällä toinen, jonka vuosi on ollut varsin poikkeava leikkauksineen ja pentujuttuineen. Niin paljon surua ja iloa samassa vuodessa, kyllä elämä osaa välillä olla kummallinen. Ja vielä on vuotta jäljellä, mitä se tuokaan tullessaan..
VastaaPoistaHuhhuh, tell me about it.. Mitäköhän vielä ehtii tänä vuonna tapahtua? Toisaalta eipä ainakaan ehdi tylsää tulemaan! Toivottavasti pysyisi vaaka kuitenkin siellä paremmalla puolella kaikilla.
PoistaHuonoja uutisia ei kovin montaa tarvitsisi yhteen vuoteen mahtua.
Mä niin tiedän ton tunteen! Mä oon ottanut myös vähän etäisyyttä tähän koiramaailmaan, viimeiset kaksi, kolme vuotta tuntuu menneen vaan koirien ehdoilla. Toki harrastan ja koulutan edelleen, lenkkeilen ja hoidan mutta en jaksa stressata just nyt samalla lailla kun vaikka viime talvena. Jossain vaiheessa koirat ei enää tuntunut ees kivointa, mä vaan stressasin ja kaikki tuntu vaikeelta.
VastaaPoistaOnneksi en oo ainoa näiden fiilisten kanssa!
Kuulostaa hyvin tutulta sun ajatukset. Kai se on vaan merkki siitä, että pitää täyttää elämää välillä muilla alueilla. Itse usein kuvittelen elämän osa-alueet tavallaan jonain laseina, mitkä aina täyttyy yksi kerrallaan kun niihin panostaa. Kun niihin ei panosta, lasit tyhjenevät. Kun panostaa tarpeeksi, niin lasi täyttyy ja alkaa valua yli, jolloin pitää kääntyä toisen alueen pariin.
PoistaTärkeintä varmaan on, ettei pode siitä huonoa omatuntoa missään vaiheessa.