Lopettamispäätöstä harva tekee liian aikaisin, mutta moni turhan myöhään.
Hain perjantaina Fionan tuhkat postista.
Vielä en tiedä mitä tuhkille teen, toistaiseksi laatikko päätyi "koirat" nimikoituun muuttolaatikkoon muiden koiratavaroiden kanssa.
Pitäisi varmaan kirjoittaa laatikoihin vain "loki", mutta jotenkin "koirat" tulee automaattisesti. Tosin nyt laatikoissa on vielä paljon Fionan tavaroitakin, mitä en ole halunnut vielä käydä läpi.
Yksilötuhkaus, 151 euroa.
Lainaus ihan hyvästä artikkelista Lemmikille.com - Ikääntyvä lemmikki.
Teen huomenna kaupat uudesta omasta asunnostani ja saan sinne avaimet. Ihanaa, odotettua, mutta kaiken tämän keskellä samalla jotenkin äärimmäisen ahdistavaa, nyt kun sen aika on näin käsillä.
Tänään on pakkauspäivä ja vaikka laatikot täyttyvät, niin silti asunto näyttää yhä enemmän ja enemmän kaaokselta. Pelottavaa jotenkin pistää kaikki kamat vaan pakkauksiin ja laatikoihin. Oma elämä laatikoihin, niin se muutossa tuppaa menemään.
Loki on vähän ihmetellyt pakattuja laatikoita, kai se aavistaa, että jotain muutosta on tulossa. Muuttoon se ei tietenkään tule mukaan eikä uuteen kämppään ennen kuin siellä on kaikki paikallaan.
On tämä jotenkin silti yllättävän vaikeaa näiden kaikkien muutosten keskellä. Ei tiedä miten päin olisi ja ajatukset sinkoilee miten sattuu. Asuin tässä asunnossa 2,5 vuotta, se on eniten mitä olen asunut missään sen jälkeen, kun kotikotoa pois muutin.
Jotenkin yhä ahdistaa ajatus siitä, että Fiona ei enää tule uutta asuntoa kokemaan. Mutta parempi näin, sen ei tarvitse kokea ollenkaan muuttostressiä. Mutta tavallaan tuntuu, että jätän tämän Fionan kotialueen nyt kokonaan ja lähden muualle. Tästä syystä en myöskään halua haudata Fionan tuhkia tänne vaan haluan, että se tulee mukanani. Pysyy niinkuin lähellä.
Tyhmiä ajatuksiahan tämmöiset on. Mutta kun ei vaan voi mitään. Ottaa yllättävän koville nämä kaikki muutokset. Elämä on semmoista välillä.
"Life can only be understood backwards; but it must be lived forwards."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti