Tired of being me

Nyt ehkä on ollut sen verran kaikkea, että alkaa olla jo vähän liikaa kerralla pienen ihmisen psyykelle.

Muutto, asunnon kuntoon laittaminen ja rempat sun muut on vienyt yllättävän paljon voimia. Isoja muutoksia. Koti on kaaoksessa, vaikka joka päivä sitä laitan melkein puoleen yöhön. Tuntuu jo tavallaan kodilta, mutta tavallaan ei yhtään. Muutto meni sujuvasti kiitos ihanien muuttokaverieni ja remppaan olen saanut paljon apuja joten ne ei sinänsä ahdista, mutta viehän tämmöiset muutokset aina aikaa. Asuin Eestinlaaksossa kuitenkin pitempään kuin missään sen jälkeen kun kotikotoa muutin.

Tiistaina palasin töihin huomatakseni, että kulunut viikko on työllistävämpi kuin pitkiin aikoihin. Yllättävän stressaavaa palata tällaiseen viikkoon loman jälkeen, ensimmäiset kaksi päivää meni kokonaan kuin sumussa, eilen sitten vierähtikin sellainen 10h työpäivä. Kyllä on ansaittu viikon loma näiden neljän työpäivän jälkeen.

Fionan lopettamisesta on tänään kuukausi. Muutama päivä sitten mietiskelin miten Fiona olisi sopeutunut uuteen asuntoon, mitä se siellä tekisi ja missä nukkuisi. Tuli haikea olo. En mieti Fionaa enää päivittäin, mutta ikävä tulee heti jos sitä alkaa ajatella.

Loki on sopeutunut uuteen asuntoon mainiosti. Pahimpina remppapäivinä se ei ollut paikalla vaan pääsi muuttamaan vasta vähän rauhallisempaan asuntoon (rauhalliseksi tuota ei kyllä voi sanoa vieläkään). Jos saisin euron joka kerta, kun Loki on törmännyt laatikkoon, huonekaluun tai muuhun tavaraan yrittäessään singota pois tieltä niin olisin miljonääri. Kaiken maailman roskikset sun muut on ollut avonaisena keskellä lattiaa ties kuinka monta päivää eikä Loki ole tehnyt elettäkään yrittääkseen hakea sieltä jotain syötävää. Nössö poika. Kunhan sillä on oma petinsä, minun petini ja sohva niin pysyy täysin tyytyväisenä. Rappukäytävän äänille ei enää paljon vastaa, paitsi joka yö pitää kertaalleen alkaa huutaa, kun naapurin yötyöläinen kopsuttelee korkokengillään yläkertaan (arvaukset ammatista käy kuumana).

Loki kävi toissa viikon keskiviikkona Marin käsittelyssä Remediumissa. Lokilla oli niska vasemmalta jumissa, mikä oli jumittanut koko kyljen ja aiheuttanut myös muita jumeja. Todennäköisesti se on saanut jotain osumaa kylkeen mistä mennyt jumiin. Jumeja oli siellä täällä, myös lantiossa. Kaikki saatiin kuitenkin auki.

Kuitenkin oikeasta takajalasta, eli siitä onnutusta, Mari löysi yhden keskimmäisten varpaiden luista olevan korkkiruuvimaisesti vinossa sisäänpäin. Ihmetys oli aika suuri, että ei osteopaatti eikä Räihä sitä huomannut. Toki Mari sanoi, ettei ole ihan suoraan selvää, että vinous oli jo silloin, mutta menisi niin hyvin jalan ontumisen kanssa (taas kerran), että epäilen vahvasti sen olleen siis vinossa jo yli kolme kuukautta (toki ei voi olla varma siitäkään vaikka luu olisi ollut vinossa jo vaikka puoli vuottakin). Joka tapauksessa todennäköisesti luu on ollut aika pitkään väärässä asennossa. Mari oli aavistuksen epäileväinen, että pysyykö luu nyt paikoillaan vai meneekö uudestaan.

Käsky oli tulla takaisin 2-8 viikon kuluttua tai jos huomaan varpaan menevän takaisin vinoon niin välittömästi. Varasin seuraavan ajan heti parin viikon päähän eli ensi viikon keskiviikolle. Heti hoidon jälkeen Lokin liikkeet näytti iiiihan erilaisilta, paljon paremmilta kuin ennen hoitoa, mutta sen jälkeen mielestäni liikkeet ovat taas aika samanlaiset kuin aiemminkin. Mietinkin jo alkuviikosta, että pitäisikö mennä takaisin aikaisemmin varmistamaan varpaan tilanne. Eilen sitten Loki lenkillä nosti taas muutaman askeleen verran oikeaa takajalkaansa pitkästäpitkästä aikaa ja minä välittömästi otin jalasta pari (mielestäni ontumisen aiheuttamiseen liian pehmeää) likakönttiä pois, masennuin, valitin facebookissa ja soitin hätäpuhelun Marille (ja aloin kirjoittamaan tätä "elämä on perseestä" blogimerkintää).

Marilla ei valitettavasti ollut aikoja ennen ensi viikkoa, mutta sain ohjeita miten varvasta voisi yrittää suoristaa jos/kun se on vinossa. Käsky oli kuitenkin eeeerittäin varovaisesti käsitellä jalkaa ja mitään ei mielestäni varpaalle tapahtunut käsittelyssäni. Lisäksi Mari neuvoi ostamaan erästä homeopaattista urheiluvammoihin tarkoitettua valmistetta, minkä jälkeen olin aavistuksen taas skeptinen koko hommasta.

"Lohduttaudun" sillä, että jos varvas on ollut jo 3kk vinossa, ei parilla päivällä ole enää merkitystä. Jos se on paskana niin on paskana jo. Mikäli varvas ei pysy paikoillaan vaan toistuvasti menee uudelleen vinoon, pitäisi mennä kuvaamaan jalka mahdollisen nivelrikon vuoksi ja en tiedä onko siinä vaiheessa enää muuta tehtävissä kuin leikkaus, jos varvas ei muuten pysy oikealla paikallaan.

Ärsyttää suunnattomasti jos tämä on ollut kaiken takana koko ajan, mutta kukaan kenelle olen Lokia vienyt ei ole sitä huomannut. Pitäisi näköjään kierrättää koira sen seitsemällä eri asiantuntijalla, jos joku sattuisi löytämään missä on vika.

Peruin talvitreeni-ilmoittautumisen ja uhossani päätin että ollaan nyt sitten vaikka vuosi tauolla. Ei yhäkään kiinnosta Tessinkään kanssa treenaaminen yhtään. Hetkittäin käy pieni valon pilkahdus kun tekisi mieli mennä treenaamaan, mutta ne ajatukset menee yhtä nopeasti kuin tuleekin. Ei ole motivaatiota aloittaa uuden koiran kanssa niin alkeista kun nyt pitäisi. Niin paljon töitä tehtiin Lokin kanssa ja näin hyvin siinä kävi juuri kun piti alkaa päästä tavoitteeseen eli kisaamaan. Vielä vähemmän kiinnostaa mikään toko, rally-toko, koiratanssi tai muut lajit. Treenikentille palataan sitten joskus jos taas löytyy aikaa ja motivaatiota jonkun ehjän koiran kanssa. Tällä hetkellä ei ole yhtään ylimääräistä kumpaakaan.

Olen ollut myös maailman surkein "aktiivi" molemmissa seuroissa, joissa pitäisi tehdä hommia vapaa-ajalla. Pitää vähentää näitä juttuja ensi vuodelle.

Nyt viikon loma, jolloin en kyllä tee tasan mitään muuta kun nukun, katson Breaking Badia ja jos sitä parit laatikot saisi tyhjennettyä niin olisi jees.