Triplasti hyviä uutisia röntgenistä

Kylläpä on katsottu paljon röntgenkuvia tälle viikolle. Ja nyt on vasta keskiviikko. Mutta voi mitä uutisia!!

Ensin oli vuorossa Loki. Yritin hillitä sen menoa viikonloppuna mökillä, mutta sunnuntaina hellyin ja se pääsi uimaan ja rallattelemaan muiden kanssa. Sillä seurauksella, että samaisena iltana kotona se linkutti jalkaansa. Varasin heti maanantaina sille ajan lääkärille, koska halusin saada tietää ettei siellä ole mitään kummaa. Voisin epäillä, että muutamia muitakin ehkä kiinnosti koiran läpivalaisu. Lääkärinä oli erittäin miellyttävä Fionan hoidosta tuttu Saara Kauppila. Kysyin aikaa ortopedille, mutta ensimmäinen vapaa aika olisi ollut vasta perjantaina, mutta sovittiin aika siten, että Jan Räihä olisi paikalla katsomassa kuvat. Kauppila tutki Lokin ja katsoivat yhdessä Räihän kanssa kuvat, minkä lisäksi Räihä myös tutki polvet vielä Lokin ollessa unessa. Loki nukahti helposti, mutta kuulemma oli ollut pakko pistää lisää nukutusainetta kuvauspöydällä kun oli poika meinannut lähteä livohkaan..

Näin sanoi sairaskertomus:

"Loki tuotiin klinikalle oikean takajalan ontumisen vuoksi. Ontuminen oli ilmennyt lenkin aikana muutaman askeleen aikana jalan kannatteluna, muutoin ei ollut ilmennyt ontumista.

Loki ei ontunut klinikalla juoksuttaessa.

Lokille tehtiin yleistutkimus, jossa ei havaittu normaalista poikkeavaa.

Ontumatutkimuksessa Lokin pitkät selkälihakset olivat kipeät ja aristavat, samoin etureisien lihakset. Loki aristi hieman oikean takajalan lonkan ojennusta ja reiden lihakset olivat kireämmät kuin vasemmalla. Taivutuksissa tai palpaatiossa ei kuitenkaan havaittu poikkeavaa tai aristuksia. Patellat eivät luksoineet eikä vetolaatikkoa polvissa havaittu.

Loki rauhoitettiin röntgentutkimusta varten. Oikea takajalka palpoitiin vielä rauhoituksessa, muutoksia ei havaittu. Lonkat, alaselkä ja oikea polvi röntgenkuvattiin. Röntgenkuvissa ei havaittu merkittäviä muutoksia."

"Sex: Other"
Kuvatkin vittuilee Lokin miehisyydestä, ei kerrota sille.

Kerroin Lokin agilityharrastuksesta, astumisesta ja siitä miten se on ensimmäisen nartun vierailun jälkeen alkanut kuopimaan maata asioinnin jälkeen ja miten epäilen, että nämä ovat pistäneet sen selän jumiin. Kerroin myös haavasta. Lisäksi oli pakko tunnustaa, etten ole huollattanut Lokia niinkuin olisi selvästi pitänyt. Puhuimme jatkosta ja kerroin, että olemme menossa seuraavaksi osteopaatille (tällä kertaa Carita Reijoselle) ja sovimme, että menemme sinne ja katsomme miten lihashoito auttaa. Nyt kuitenkin siirryimme heti parin viikon lepojaksolle, minkä aikana on tuo osteopaatti ja siitä siirtyen normaaliin liikuntaan. Lääkäri mainitsi russeleilla todetun idiopaattisen takajalan pomputtamisen, mutta semmoinen on tässä tapauksessa kuitenkin aika kaukaa haettua. Lääkäri puhui myös mahdollisesta kipulääkekuurista, mutta en siitä niin innostunut, kun en haluaisi turhaa lääkettä tunkea ja sitten yrittää Lokia hillitä jos ei osaa senkään vertaa varoa itseään. Mielummin katson ensin mitä mieltä osteopaatti on.

Eli nyt siis lepojaksolle ja odottelemaan ensi keskiviikon osteopaattia. Mielenkiinnolla kuulen Reijosen kommentit. Liettuaan lähdetään ensi viikon torstaina jos ei mitään hälyttävää tällä välin ilmene.

Voisin sanoa siis, että hyviä uutisia, mutta tuli kyllä huono omatunto siitä, etten ole Lokia tarpeeksi huollattanut. Sunnuntain jälkeen nyt kun ollaan otettu rauhassa ei ole ontunut.

Lukaisinpa viime osteopaattivierailun (heinäkuussa, 10kk sitten...) jälkikommentit ja siellä luki, että osteopaatti oli suositellut seuraavaa visiittiä syyskuun alussa. Huh... Sori Loksutin :(. Minulla on jotenkin mennyt ihan ohi tämä, että Loki on ihan oikeastikin näköjään aktiivinen harrastuskoira ja sitä pitäisi huoltaa säännöllisesti. On se agility, kuten todettu, sen verran rankkaa. Oli niin helppoa jättää menemättä, kun oireita ei ole ollut. Nyt teenkin pyhän lupauksen, että tästä eteenpäin käytän Lokia huollossa vähintään sen parin kuukauden välein, mitä usein kuuluu harrastuskoirille suositeltavan. Sen se todellakin ansaitsee ja ei siinä ole kahta kysymystä, jos minä sen päätän tuollaiselle harrastukselle altistaa.

Seuraavana kuvausvuorossa oli tänään Tessi. Siltä tutkittiin Mevetissä joukkotarkissa silmät, polvet, kyynärät, lonkat ja selkä kuvattiin epävirallisesti. Kuvaajana oli tuttu Per Axelsson.

Silmät oli yhtä vasemman silmän "pientä ja viatonta" ripseä lukuunottamatta puhtaat.

Polvet oli hienot 0/0 polvet.

Kyynärät lähti puhtaina 0/0.

Lonkat katsottuaan Pelle totesi toisen olevan hieno, toisessa oli joku lonkan osa hieman vino. Lonkat lähtivät Kennelliittoon arvioilla A/B. En ihan vielä lopullisesti juhli, mutta pakko sanoa että pirun hyvältä näyttää ja kuulostaa!!

Selkä kuvattiin tosiaan epävirallisesti ja sitä Per katsoi noin kaksi sekuntia, laski nikamat ja sanoi että hyvä on. Kai se sitten on.

Kerrassaan lupaavalta kuulostaa Tessin suhteen. En ole halunnut/raaskinut/viitsinyt/jaksanut sen kanssa nyt treenata oikeastaan siksi, kun olen pelännyt sen lonkkia. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että ne ainakin melko hyvässä kunnossa ovat kun Axelsson ne näin hyviksi arvioi. Eri asia tietysti minä ne sieltä Kennelliitosta sitten tulevat, mutta en jaksa uskoa että C:tä huonommaksi laskisivat.

Tessi kävi sunnuntaina lihashuollossakin. Huoltajalta tuli kommenttia, että oikeassa etutassussa on varmaan ollut joskus joku trauma, koska se on hieman arka ja lihakset on siltä puolelta kipeinä. Takapäästä hän kommentoi, että jalat jotenkin lähtevät hieman kääntymään ulospäin kumpikin hieman eri kohdista (mitä ne tekevätkin, sen näkee silmälläkin). Kokonaisuus kuitenkin hyvä paketti eikä nämäkään asiat kovin huomiota vaativat olleet, kunhan on hyvä olla tiedossa. Jos/kun Tessin kanssa aksaa jatketaan, niin säännölliset visiitit osteopaatille tulevat tottakai jatkossakin kuulumaan kuvioihin.

Jos nyt lopulliset tulokset ovat yhtä hyvät, niin on siinä vaan aika hieno shelttineito. Alkoi heti tehdä mieli mennä Tessin kanssa treenaamaan, hitsin harmillista vaan että koiran haku ja vieminen treenien yhteydessä kestää niin kauan kun koira asuu kauempana ja kenttä on naapurissa.. Onneksi tämä ongelma ratkeaa syksyllä! Olin vaipumassa pieneen "agility on tyhmää" masennukseen Lokin takia, mutta nyt tuli taas intoa sen verran, että varmaan alan aktiivisemmin käydä Tessinkin kanssa jo kesällä tuossa omalla kentällä. Vaikka ihan rehellisesti sanottuna mieluummin nyt kisaisin osaavamman koiran kanssa kun juuri päästiin vauhtiin, niin ei siinä paljon vaihtoehtoja ole jos joskus Tessistä kisakoiran haluaa. Alkeista se pitää aloittaa ja maasta ponnistaa jos huipulle haluaa kurkottaa.

Mikäli tulokset tosiaan tulevat hyvinä takaisin ja elämä jatkuu Tepsukalla yhtä kivana kuin nytkin, niin on tuossa käsissä senkin verran hyvä shelttineito, että mahdollisesti sen pään menoksi on suunnitteilla muutakin kuin pelkkää agilityä.